Pään ja kaulan alueen syövän hoito

Leikkaushoidolla tavallisimmin hoidettavia pään ja kaulan alueen syöpiä ovat suuontelon, kuten kielen tai ikenen limakalvon syövät, nenän ja sivuonteloiden syövät sekä jotkin suunielusyövät. Leikkauksen laajuus riippuu taudin paikallisesta levinneisyydestä. Laajoissa leikkauksissa kudospuutokset korjataan tarvittaessa erilaisilla kielekkeillä. Tarvittaessa hengitystiet turvataan henkitorviavanteella ja ravitsemus joko vatsanpeitteiden läpi asennettavalla mahalaukkuavanteella tai nenämahaletkulla. 

Leikkauksen jälkeen toipumistasi seurataan aluksi tarvittaessa teho-osastolla ja tämän jälkeen kirurgisella vuodeosastolla. Jos tautiin liittyy korkean uusimisriskin piirteitä, voidaan hoitotuloksen varmistamiseksi suositella leikkauksenjälkeistä sädehoitoa tarvittaessa samanaikaiseen solunsalpaajahoitoon liitettynä. 

Sädehoitoa voidaan käyttää paranemiseen tähtäävänä yksinomaisena hoitomuotona tai leikkauksen jälkeisenä liitännäishoitona syövän paikallisen uusiutumisriskin pienentämiseksi. 

Tavallisimmin pelkällä sädehoidolla hoidettavia pään ja kaulan alueen syöpiä ovat papilloomavirusinfektioon liittyvät suunielusyövät, alanielun syövät, nenänielun syövät sekä monet kurkunpään syövät. Sädehoitoa voidaan myös käyttää oireita lievittävänä hoitona tilanteissa, joissa tauti ei ole pysyvästi parannettavissa 

Joissakin tapauksissa syöpä on toteamishetkellä levinnyt paikallisesti niin, että sädehoitoa tai kirurgista hoitoa ei voida toteuttaa parantavalla tavoitteella. Tällöin hoitovaihtoehtona voidaan harkita annettavaksi lääkehoitoa, jonka tarkoituksena on pienentää kasvainta ennen mahdollista parantavaa paikallishoitoa.  

Paranemiseen tähtäävässä hoidossa sädehoitoa annetaan tavallisesti arkisin viitenä päivänä viikossa yhteensä 6–7 viikon ajan. Tarvittaessa sädehoidon rinnalle liitetään samanaikainen solunsalpaajahoito, jota annetaan tavallisesti viikoittain suonensisäisesti. 

Ennen sädehoidon aloitusta arvioidaan suusi ja hampaistosi terveys suu- ja leukasairauksien yksikössä. Huonokuntoiset hampaat poistetaan tarvittaessa. Ennen sädehoidon aloitusta asennetaan tarvittaessa mahalaukkuavanne ravitsemuksen turvaamiseksi. 

Sädehoidon kohdealueen suunnittelun pohjaksi tehdään kaulan alueen tietokonetomografiakuvaus ja tarvittaessa myös muita kuvantamistutkimuksia. Lääkäri määrittää sädehoidon kohdealueen suunnittelukuvausten perusteella. Sädehoitosuunnitelman laatii sädehoitoon perehtynyt fyysikko. Asennon toistettavuus varmistetaan erityisen maskin avulla, jonka tehtävänä on pitää pääsi ja hartiasi muuttumattomassa asennossa sädehoidon ajan.

Pään ja kaulan alueen sädehoidon tyypillisesti aiheuttamia sivuvaikutuksia ovat limakalvojen kuivuminen, ärtyminen ja haavaumat, kipu sekä makuaistin muutokset. Limakalvo-oireet saattavat altistaa infektioille ja hankaloittaa ruokailua. Tyypillisesti vaivat ovat hankalimmillaan sädehoitojakson loppupuolella. Sädehoidon päätyttyä limakalvorikot ja kipuoireet korjaantuvat yleensä muutamassa viikossa. Makuaistin muutokset ja suun kuivuus saattavat vaatia korjaantuakseen jopa kuukausia, ja joissakin tapauksissa nämä sivuvaikutukset saattavat jäädä pysyviksi. Sädehoidon rinnalla samanaikaisesti annettava solunsalpaajahoito voi hankaloittaa akuutteja paikallisoireita sekä aiheuttaa pahoinvointia, munuaisarvojen nousua ja verenkuvamuutoksia. 

Sädehoidon aikana on erityisen tärkeää huolehtia hyvästä suuhygieniasta, riittävästä ravitsemuksesta sekä tarvittaessa kipulääkkeiden säännöllisestä käytöstä.   

Tapaat sädehoitojakson aikana päivittäin sädehoitokoneella työskenteleviä röntgenhoitajia sekä tarpeen mukaan hoidostasi vastaavaa lääkäriä. Sädehoitojakson aikana sinulla on tarvittaessa käytettävissäsi myös kipuhoitajan ja ravitsemusterapeutin palvelut.