Pehmytkudossarkooman hoitopolku

Pehmytkudossarkoomat ovat pahanlaatuisia syöpiä, jotka ovat lähtöisin elimistön kudoksista, esimerkiksi lihas- tai rasvasoluista. Pehmytkudossarkoomat ovat harvinaisia; Suomessa todetaan vuosittain noin 220 uutta tapausta.

Pehmytkudossarkooman epäily herää yleensä silloin, kun huomaat kasvavan kyhmyn. Kyhmy on yleensä oireeton ja sijaitsee tyypillisesti raajassa. Sarkooma voidaan todeta myös oireilevien etäpesäkkeiden vuoksi.

Pehmytkudossarkooman tavallisin leviämiskohde on keuhkot, jolloin oireena voi olla yskä tai hengenahdistus.

Ensimmäinen perusterveydenhuollossa tehtävä lisätutkimus on yleensä ultraäänitutkimus. Jos kyhmyssä havaitaan huolestuttavia piirteitä, kuten verekkyyttä tai poikkeava rakenne, tutkimukset jatkuvat erikoissairaanhoidossa. 

Jos tutkimuksissa herää epäily sarkoomasta, lääkäri tekee lähetteen HUSin sarkoomaryhmälle. 

Sarkoomat ovat harvinaisia, minkä vuoksi käsittelemme jokaisen potilaan tapauksen moniammatillisessa sarkoomaryhmässä. Sarkoomaryhmä kokoontuu Syöpäkeskuksessa kerran viikossa.

Sarkoomaryhmän käsittelyn jälkeen saat kutsun sen erikoisalan vastaanotolle, jossa hoitosi aloitetaan.

Suurin osa sarkoomista sijaitsee raajoissa tai vatsaontelossa. Kuvantamistutkimukset antavat lisätietoa syövän alatyypistä sekä mahdollisesta yhteydestä luihin, hermoihin ja verisuoniin.

• Raajassa olevaa kasvainta tutkitaan magneettikuvauksella.
• Vatsaontelon kasvaimia tutkitaan tietokonetomografialla tai magneettikuvauksella.

Koepala otetaan hoitavassa yksikössäsi. Patologi tutkii näytteen ja tekee diagnoosin. Usein tarvitaan lisäksi kasvaimen geneettisiä tutkimuksia, sillä osalla sarkoomista on diagnoosin varmistava geenivirhe.

Jos näytteessä todetaan sarkooma, taudin levinneisyyttä tutkitaan keuhkojen tietokonetomografialla. Suurin osa sarkoomista lähettää etäpesäkkeitä ensimmäiseksi keuhkoihin. Tietyissä sarkooman alatyypeissä etäpesäkkeitä saattaa esiintyä myös muualla kehossa. 

Vastaanotolla laadimme sinulle yksilöllisen hoitosuunnitelman, jossa otetaan huomioon ikä, perussairaudet, kasvaimen koko, sijainti ja pahanlaatuisuusaste. Lisäksi huomioimme kasvaimen muut mahdollisesti aggressiiviseen käyttäytymiseen viittaavat piirteet sekä suunnitellun leikkaushoidon. 

Pehmytkudossarkooman ensisijainen hoito on leikkaus.

Leikkausta täydennetään sädehoidolla, jos kasvaimen ympärille ei saada riittävän suurta tervettä kudoksen reunusta.

Jos kyseessä on luonteeltaan ärhäkkä ja korkean pahanlaatuisuusasteen pehmytkudossarkooma, voidaan liitännäishoitona antaa solunsalpaajia.

Pehmytkudossarkooma voi uusiutua paikallisesti, joten seuraamme säännöllisesti aluetta, jolta kasvain on poistettu. Raajojen alueella soveltuvin tutkimus on yleensä magneettikuvaus ja vartalon alueella tietokonetomografia. Seuraamme säännöllisesti myös keuhkokuvia, koska etäpesäkkeitä syntyy taudissa usein keuhkoihin.

Korkean pahanlaatuisuusasteen kasvaimen hoidon jälkeen seuranta jatkuu HUSissa yleensä viiden vuoden ajan ja matalan pahanlaatuisuusasteen kasvaimen hoidon jälkeen kymmenen vuoden ajan.

Suurin osa potilaista paranee alkuvaiheen hoidoilla, eikä tauti enää uusiudu.

HUSissa tapahtuvan seurannan jälkeen ei enää tarvita seurantaa perusterveydenhuollossa.

Raajojen sarkoomaleikkaukset ovat usein laajoja ja kudospuutoksia korjataan kudossiirteillä. Leikkauksesta toipuminen voi viedä aikaa. Sädehoidon seurauksena kudokset voivat jäykistyä vielä vuosia hoidon päättymisen jälkeen.

Säännöllinen liikunta sekä leikatun raajan lihasvoimien ja nivelten liikkuvuuden ylläpito on keskeistä hoitojen päätyttyä. Tarvittaessa voit saada fysioterapeutin neuvoja sinulle sopivista harjoituksista. Osalle kehittyy leikattuun raajaan turvotustaipumusta, jota voidaan ehkäistä ja hoitaa tukituotteilla.

Jos sarkooma on leikattu vatsan alueelta, saattaa jonkin aikaa esiintyä suolentoiminnan muutoksia. Yleensä toipuminen on kuitenkin nopeaa ja tapahtuu muutamassa viikossa.