Sairastaminen

Mikä aiheuttaa borrelioosin ja missä päin Suomea tartuntariski on suurin? 

Borrelioosin aiheuttaa Borrelia burgdorferi -bakteeri, joka voi siirtyä ihmiseen punkin pureman välityksellä. Etelä-Suomessa jopa kolmannes puutiaisista kantaa tätä bakteeria. Tartunta on yleisin Ahvenanmaalla sekä Lounais- ja Kaakkois-Suomessa. Tartuntoja on todettu pohjoisessa Oulun korkeudelle saakka.  

Borrelioosin oireet 

Puutiaisen purema aiheuttaa yleisesti 0.5–2 cm:n läpimittaisia punoittavia, kutiavia ja koholla olevia ihomuutoksia. Borrelia-infektioon liittyy usein ns. vaeltava punotus (erythema migrans) -ihottuma, joka syntyy päivien tai muutaman viikon kuluessa pistosta. Se on tyypillisesti yli 5 cm läpimittainen, laajeneva punotus, jossa keskiosa usein vaalenee ihottumaläiskän laajentuessa. Punotus häviää usein muutaman viikon kuluessa, mutta voi pitkittyä jopa kuukaudeksi tai pidemmäksi ajaksi. 

Iho-oireisiin voi liittyä myös yleisoireita, kuten kuumetta, päänsärkyä ja lihaskipuja. Ihottuma paranee viikkojen tai kuukausien kuluessa itsekseen, mutta hoitamattomana bakteeri voi jäädä elimistöön ja aiheuttaa borrelioosin myöhäisoireita niveliin, hermokudokseen tai sydämeen. Jos varhaista infektiota ei hoideta, voi jopa puolelle potilaista kehittyä myöhäisoireita. 

Borrelioosi on äidin sairaus, ei sikiön 

Raskaudenaikainen borrelia-infektio ei ole todistetusti aiheuttanut sikiövaurioita. Pelkkä punkinpurema ilman mitään oireita ei välttämättä ole aihe aloittaa antibioottihoitoa, mutta asia pitäisi aina varmistaa lääkäriltä ja tehdä tapauskohtainen arvio hoidon tarpeellisuudesta. Oireiset puremat (ihottuma) hoidetaan aina. 

Borrelioosiepäily, antibioottihoito ja imetys 

Tiedossa ei ole yhtään tapausta, jossa B.burgdorferi -bakteeri olisi tarttunut rintamaidosta lapseen. Voit imettää normaalisti. Hoidossa käytetään antibioottiryhmän lääkkeitä, joiden käyttö on turvallista raskauden ja imetyksen aikana. 

Mikä aiheuttaa puutiaisaivotulehduksen ja missä päin Suomea tartuntariski on suurin? 

Puutiaisaivotulehduksen aiheuttaja on virus, joka voi siirtyä ihmiseen punkin pureman välityksellä. Virus tarttuu muutamassa minuutissa punkin syljestä heti pureman alkuvaiheessa. Tartuntoja on kuvattu tapahtuneen myös pastöroimattoman maidon välityksellä Baltiassa ja Keski-Euroopassa. Suomessa virusta esiintyy puutiaisissa erityisesti Ahvenanmaalla ja länsirannikon saaristossa, Kotkassa ja Kaakkois-Suomessa. 

Millaisia oireita puutiaisaivotulehdukseen liittyy? 

Oireita ilmenee vain noin neljäsosalla tartunnan saaneista. Kuumeilu ja sairauden tunne alkavat yleensä noin viikon kuluttua puremasta. Kuumejakson mentyä ohi infektio voi aiheuttaa aivotulehduksen, jonka oireet alkavat usein vasta noin viikon jälkeen tai myöhemminkin siitä, kun kuumejakso on päättynyt. Aivotulehduksen oireita ovat kuume, päänsärky, niskajäykkyys, valon arkuus ja pahoinvointi. Vakavimpia oireita ovat tajunnanhäiriöt ja kouristukset. Aivotulehduksen hoito vaatii aina sairaalahoitoa. 

Voiko infektio vaurioittaa sikiötä? 

Ei ole tiedossa, voiko virus infektoida sikiön. Varsinaisia sikiövaikutuksia ei tunneta, ja raskauden aikana sairastetun puutiaisaivotulehduksen riskit liittyvät ensisijaisesti äidin vaikeaan sairastumiseen.  

Onko imetys turvallista?  

Äidin sairastuminen ei ole este imetykselle. Virusta esiintyy elimistössä jo pari viikkoa ennen oireiden alkua, joten imetyksen tauottamisesta vasta oireiden alettua ei ole odotettavissa hyötyä. Ei ole myöskään tiedossa tapauksia, joissa lapsi olisi sairastunut puutiaisaivokuumeeseen äidinmaidon kautta.  

Puutiaisaivokuumetta voidaan estää tehokkaasti rokotteella  

Puutiaisaivotulehdusta ehkäisevä rokote ei sisällä eläviä taudinaiheuttajia ja sen antamista voidaan harkita raskauden aikana suuren riskin alueella pidempiaikaisesti oleskeleville. Imetyksen aikaiselle rokottamiselle puutiaisaivotulehdusrokotteella ei ole estettä. 

Suurin osa tartunnan saaneista ei saa mitään oireita. Mahdollisiin oireisiin kuuluvat kuumeilu, väsymys, hikoilu, lihaskivut, yskä, pahoinvointi sekä kaulan imusolmuketurvotus. Noin 50-70% (50-70 sadasta) suomalaisista naisista on sairastanut sytomegalovirusinfektion. Sairastetun infektion seurauksena heillä on vasta-aineita, jotka suojaavat sikiötä tartunnalta. 

Sikiölle sytomegalovirusinfektio voi aiheuttaa vakavia ongelmia. Äidin ensi- eli primaari-infektio on sikiölle vaarallisin.

• Sikiön kehitykselle on kaikkein haitallisinta, jos sairastut sytomegalovirusinfektioon ensimmäistä kertaa elämässäsi raskauden aikana. Mitä varhaisemmassa raskauden vaiheessa infektion saat, sitä vakavampia seuraamukset sikiön kehitykselle ovat.  Ensimmäisten 16 raskausviikon aikana saatu tartunta aiheuttaa eniten kehityshäiriöitä. Tällaisia ovat esim. kasvunhidastuma, keskushermostovaurio, sekä näkö- ja kuulovaurio. 
• Aikaisemmin sairastetun infektion aktivoituminen ja uusintainfektio ovat myös mahdollisia, mutta sikiön tartunnan riski on silloin pieni ja oireet lievempiä. 

Suomessa syntyy noin 60 sytomegalo-oireyhtymää sairastavaa lasta vuosittain ja on arvioitu, että enimmillään neljä prosenttia raskaana olevista sairastaa CMV-infektion raskauden aikana, usein oireettomana. 

Hyvä käsihygienia ja eritteiden välttäminen katsotaan yleensä riittäväksi tartunnan ennaltaehkäisyksi. Sytomegalovirus tarttuu limakalvolta, ei ihokosketuksessa.

Joihinkin työtehtäviin voi liittyä kohonnut tartuntariski. Suurin riski tartunnan saamiselle on silloin, kun työkseen hoitaa oireettomia viruksenkantajia, eikä voi välttää altistumista potilaiden syljelle ja muille eritteille. Harkitsethan tällaisessa tilanteessa työtehtäviesi uudelleenjärjestelyä.

Muissa eläimissä toksoplasma elää eläimen lihaksessa. Ihminen voi saada tartunnan kissan ulosteista, syömällä raakaa lihaa tai syömällä multaisia vihanneksia, jos multaan on levinnyt toksoplasmaa kissan ulosteesta.

Raskaudenaikaisia toksoplasmoosi-infektioita todetaan vuosittain noin 130 äidillä. Synnynnäistä toksoplasmoosia sairastavia lapsia syntyy Suomessa vuosittain noin 50. Vaara liittyy äidin sairastamaan ensi- eli primaari-infektioon. Sikiön kannalta alkuraskaudessa sairastettu ensi-infektio on vaarallisin ja voi johtaa sikiön vaikeisiin oireisiin.  Aikaisemmin sairastettu infektio ei aiheuta sikiölle vaaraa.

Ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana sairastetun ensi-infektion seurauksena noin 10 prosenttia sikiöistä infektoituu, toisen kolmanneksen aikana 40 prosenttia ja viimeisen kolmanneksen aikana 70 prosenttia. Toksoplasmainfektion seuraamukset sikiön kannalta ovat sitä lievemmät, mitä myöhemmin raskaudessa infektio saadaan. 

Raskauden aikainen toksoplasmoosi voi aiheuttaa keskenmenon, sikiön kuoleman, ennenaikaisen syntymän tai synnynnäisen toksoplasmoosin. Vastasyntyneen synnynnäinen toksoplasmoosi on yleisinfektio, johon liittyy keskushermoston tulehdus. 

Suurin osa synnynnäisen toksoplasmoosin saaneista lapsista ovat syntyessään oireettomia. Synnynnäinen toksoplasmoosi voi kuitenkin aiheuttaa näkö- ja kuulovauriota sekä kehitysvammaisuutta, jotka voivat kehittyä vasta myöhemmin elämän aikana. Lääkehoito raskauden aikana ja syntymän jälkeen todennäköisesti parantaa lapsen ennustetta. 

Toksoplasmoosi on usein oireeton ja jää siksi helposti diagnosoimatta. Mahdollisiin oireisiin kuuluvat kuumeilu, väsymys ja hikoilu. Taudin itämisaika on keskimäärin 10 - 14 vuorokautta ja siitä paranee muutamassa viikossa. 

Lääkehoito aloitetaan, jos sinulla on laboratoriotutkimuksin varmistettu tartunta. Toksoplasmoosin hoidossa käytetyt lääkkeet eivät ole sikiölle haitallisia. Lääkehoidon avulla voidaan pienentää vaaraa sikiön tartuntaan. Jos sikiö on jo saanut toksoplasmainfektion, lääkehoito voi parantaa lapsen ennustetta. 

Sairastetun primaari-infektion jälkeen suositellaan ainakin 3 - 6 kuukauden varoaikaa ennen raskauden alkamista.  

• Kypsennä liha huolellisesti. 
• Toksoplasma kuolee yli 65 asteen lämpötiloissa. Elintarvikkeiden lämmittäminen tuhoaa toksoplasman ja yli 65 asteen lämpötilassa ollen ruoan syöminen on turvallista.  
• Pakastaminen ei poista toksoplasman tartuntariskiä.  
• Ethän koske kissan ulosteisiin. Jos tyhjennät kissan hiekkalaatikkoa, käytäthän käsineitä ja pesethän kädet huolellisesti tyhjennyksen jälkeen. 
• Pese vihannekset ja hedelmät huolellisesti ja kuori ne mielellään ennen syömistä. 
• Pesethän kädet huolellisesti puutarhatöiden tai hiekkalaatikolla oleskelun jälkeen. 

Vyöruusu eli Herpes zoster on Varizella zoster (vesirokko) -viruksen aiheuttama vyömäinen ihottuma. Vyöruusu on seurausta joskus aiemmin sairastetusta vesirokosta. Vesirokon aikana vesirokkovirus siirtyy hermoja pitkin hermosolmuihin. Vesirokkovirus saattaa joskus myöhemmin elämän aikana aktivoitua ja siirtyä hermoja pitkin takaisin iholle aiheuttaen vyöruusun. Vyöruusurakkulat sisältävät vesirokkovirusta. 

Vyöruusu on paikallinen infektio, mutta se voi aiheuttaa vesirokkotartunnan henkilölle, joka ei ole sairastanut vesirokkoa ja joka on suorassa kosketuksessa vyöruusurakkuloihin. Vyöruusu voi aiheuttaa pitkittynyttä kipua vielä ihottuman parannuttua. Lääkärin kannanoton mukaan raskauden aikana sairastettu vyöruusu hoidetaan tarvittaessa asikloviirilla. 

• Jos äidille kehittyy raskauden aikana vyöruusuihottuma, äidin vasta-aineet suojaavat sikiötä. Sikiölle ei siis aiheudu vaaraa, jos sinulle puhkeaa vyöruusu raskauden aikana. 
• Jos synnytyksen aikana äidillä on vyöruusu, on hyvä eristää äiti ja lapsi muista potilaista. 
• Imettävän äidin on suojattava imeväistä rakkulakosketukselta. 

Ruokamyrkytys on bakteerin tai viruksen aiheuttama ruoasta saatu suolistotulehdus. Suomessa yleisimpiä taudinaiheuttajia ovat norovirus, rotavirus, kampylobakteeri ja salmonella. Myös stafylokokki-bakteerit voivat tuottaa ruokaan myrkkyjä, jotka voivat aiheuttaa ruokamyrkytyksen. Ulkomailta saatu ruokamyrkytys on yleisimmin salmonellan aiheuttama. Oireet alkavat yleensä alle vuorokauden kuluessa ruokailusta. Yleisimmät oireet ovat ripuli, pahoinvointi, oksentelu, vatsan kouristelu ja kuume. 

Norovirus ja rotavirus tarttuvat myös ihmisestä toiseen, ja aiheuttavat tyypillisesti epidemioita kevättalvella. 

Tavallinen ruokamyrkytys tai vatsatauti ei ole riski sikiölle. Tilanne voidaan yleensä hoitaa kotona huolehtimalla riittävästä nesteytyksestä, suolojen saannista ja levosta. Jos ripuli on rajuoireinen tai siihen liittyy korkea kuume tai jos uloste on silmämäärin veristä, hakeuduthan hoitoon. Hakeuduthan lääkäriin myös silloin, jos vointisi huononee tai oireesi pitkittyvät. 

Listeriabakteeri voi läpäistä ja infektoida istukan, lapsiveden ja sikiön. Sikiö voi saada tartunnan myös synnytyksen yhteydessä synnytyskanavasta, jolloin tauti ilmenee vasta päiviä tai viikkoja synnytyksen jälkeen. Listeriabakteeri ei aina tartu äidiltä sikiölle.

• Listerioosi on harvinainen. Raskaudenaikaisia listeriatapauksia todetaan Suomessa vain muutamia vuosittain. 
• Listeria ei aiheuta epämuodostumia. Raskauden aikainen listeriabakteeri-infektio voi kuitenkin tarttua sikiöön ja aiheuttaa keskenmenon, sikiökuoleman tai ennenaikaisen synnytyksen. Listerioosi voi myös parantua ja raskaus jatkua.
• Listerioosi voi myös aiheuttaa vastasyntyneelle vakavan infektion. Vastasyntyneelle voi kehittyä aivokalvontulehdus päiviä tai viikkoja synnytyksen jälkeen. Kuolleisuus vastasyntyneen infektioissa on hyvin korkea; jopa puolet vastasyntyneistä menehtyy.  

Taudin itämisaika on 7 - 70 vuorokautta, mutta yleensä oireet alkavat 2 - 3 vuorokauden kuluttua tartunnasta. Monesti listeria-infektio ei aiheuta mitään oireita. Listerioosi ilmenee raskauden aikana yleensä kuumetautina, johon liittyy usein selkäsärkyä, ripulia ja oksentelua. Kohdun supistelu tai arkuus voivat viitata kohtuun levinneeseen infektioon. 

Listerioosia hoidetaan antibiooteilla. Raskauden aikana hoito aloitetaan yleensä jo pelkän epäilyn perusteella ja ennen viljelyvastauksen varmistumista. Varhain aloitetulla hoidolla pyritään estämään sikiön ja vastasyntyneen infektio.

Tartunnan voi saada elintarvikkeiden, erityisesti pastöroimattomien meijerituotteiden sekä tyhjiöpakattujen ja graavisuolattujen kalatuotteiden, välityksellä. Bakteeri voi lisääntyä jääkaappilämpötiloissa ja säilyä vuosia.

• Listeriabakteeri tuhoutuu yli 70 asteen lämpötilassa. 
• Vältä pastöroimattomia maitotuotteita, pehmytjuustoja, tyhjiöpakattuja kylmäsavustettuja ja graavisuolattuja kalatuotteita, mätiä ja pateita. Näitä voi kuitenkin syödä, jos ne lämmitetään yli 70 asteiseksi. 
• Listeria voi lisääntyä jääkaappilämpötilassa, joten on hyvä noudattaa ”parasta ennen" -päivämäärää. 
• Pakastevihannekset tulee kuumentaa ennen syöntiä. 
• Liha tulee kypsentää huolellisesti. 
• Raakoja tuotteita tulee säilyttää erillään kypsennetyistä. 

Voit käyttää kihomatojen hoitoon raskauden ja imetyksen pyrviiniä (Pyrvin). Lääke ei juuri imeydy elimistöön mahasuolikanavasta. Mebendatsolia (Vermox) ei suositella ensisijaisena raskauden aikana kihomatojen häätöön, mutta imetyksen aikana sen käyttö on mahdollista. 

Täiden hävittämiseen suositellaan ensisijaisesti permetriiniä (Nix shampoo). Vaihtoehtoisesti voit myös käyttää apteekista saatavia dimetikonia (Hedrin) tai öljyjä (Paranix) tai pajunkuorishampoota (Rausch), jonka tehosta ei kuitenkaan ole näyttöä. Imetyksen aikana täit voidaan häätää samoin periaattein kuin raskauden aikana. 

Prioderm shampoon/ liuoksen (malationi) käyttö tulisi rajata vain hoidollisesti hankaliin tilanteisiin, jos yllä mainituista ei ole apua. 

Nix emulsiovoide (permetriini) on käyttökelpoinen raskauden ja imetyksen aikana. Imeytyminen iholta on vähäistä, eikä erityisiä riskejä ole tullut esiin.

Muistathan mainita lääkärille, jos suunnittelet raskautta, olet jo raskaana tai jos imetät. Migreenikohtauksen ensisijainen lääkehoito on parasetamoli. Parasetamoli on käyttökelpoinen kaikissa raskauden vaiheissa kohtauksen hoitoon käytettynä samoin annoksin kuin ennen raskautta. Pakkauksen annosteluohjeiden noudattaminen on tärkeää. 

Voit käyttää tulehduskipulääkkeistä esimerkiksi ibuprofeenia tai diklofenaakkia lyhytaikaisesti 1. ja 2. raskauskolmanneksen aikana kohtauksen hoitoon, jos parasetamolista ei ole apua. Vältäthän tulehduskipulääkkeiden lyhytaikaista ja toistuvaa käyttöä 28. raskausviikolta eteenpäin, koska käyttö voi aiheuttaa muutoksia sikiön verenkiertoon sekä munuaisten toimintaan. Yksittäistapauksissa jo kaksi päivää kestänyt käyttö on aiheuttanut muutoksia sikiön sydämen verenkierrossa. Jos lääkärisi on määrännyt sinulle metoklopramidia kohtauksen hoitoon, voit käyttää sitä yhdessä parasetamolin tai tulehduskipulääkkeen (kts. edellä) kanssa myös raskauden aikana. 

Opioidiryhmän kipulääkkeillä (esim. kodeiini) ei ole osoitettu tehoa migreenipäänsäryn hoidossa, eikä niiden käyttöä raskauden aikana suositella. 

Migreenin täsmälääkkeiden käyttö tulisi rajata tilanteisiin, joissa edellä mainitut lääkkeet eivät tehoa, ja käyttö pitäisi olla korkeintaan satunnaista. Täsmälääkkeistä sumatriptaanista on kertynyt kohtalaisen paljon raskauden aikaista kokemusta ilman viitettä erityisistä haitoista. Tutkimukset eivät toisaalta ole osoittaneet usein toistuvan käytön turvallisuutta. Täsmälääkkeiden toistuvaa käyttöä ei suositella. Keskustelethan aina lääkärisi kanssa täsmälääkkeiden raskauden aikaisesta käytöstä. 

Estohoitoa harkitaan, jos kohtauksia esiintyy kerran viikossa tai tiheämmin. Estolääkitykseksi raskauden aikana määrätään yleensä ns. beetasalpaajaryhmän lääkkeen (metoprololi tai propranololi). Beetasalpaajan käyttöön voi liittyä verenpaineen laskua, jota on syytä seurata neuvolasta käsin. 

Pitkään käytössä olleista ”vanhan polven” masennuslääkkeistä amitriptyliini tai nortriptyliini ovat myös käyttökelpoisia raskauden aikana.  

• Epilepsialääkkeitä ei saa raskauden aikana käyttää migreenin estohoidossa. 
• Verenpainelääkkeistä reniini-angiotensiinijärjestelmään vaikuttavia lääkkeitä ei saa käyttää raskauden aikana. 
• Ergotamiinia sisältäviä valmisteita ei saa käyttää raskauden aikana.

Imetyksen aikana parasetamoli on käyttökelpoinen lääke migreenin hoitoon. Myös tulehduskipulääkkeiden, kuten ibuprofeenin, diklofenaakin, naprokseenin tai ketoprofeenin, käyttö on turvallista kohtauksen hoitoon.  

Ethän käytä opioidiryhmän lääkkeitä (esim. kodeiini) imetyksen aikana. Opioidiryhmän lääkkeillä on hengitystä lamaava vaikutus. Toistuva altistuminen lääkkeelle rintamaidon kautta voi aiheuttaa imeväiselle vaaran.  

Täsmälääkkeistä ensisijainen vaihtoehto on sumatriptaani. Eletriptaani, ritsatriptaani ja tsolmitriptaani erittyvät maitoon vain vähän, eikä kohtauksen hoitoon käytetty lääke ole este imetykselle. Muistathan kuitenkin varmistaa asian vielä lääkäriltäsi. Ennenaikaisesti syntyneet ja alle 3kk ikäiset imeväiset voivat olla herkempiä saamaan lääkeoireita.  

Raskauden aikaista estolääkitystä koskevat suositukset pätevät myös imetyksen aikana. 

Kaikki apteekista ilman reseptiä saatavat paikallishoitovalmisteet kuten emätinpuikot ja voiteet ovat käyttökelpoisia sekä raskauden että imetyksen aikana. Paikallishoitovalmisteet ovat ensisijaisia, koska niistä imeytyy lääkeainetta verenkiertoon vain vähän. Noudatathan tiettyä varovaisuutta asettimen käytössä loppuraskauden aikana.

Suun kautta otettavaa kerta-annoshoitoa (flukonatsoli) ei suositella raskauden aikana ilman erityistä syytä. Käyttö on yhdistetty kohonneeseen keskenmenoriskiin. Imetyksen aikana emättimen hiivatulehdus hoidetaan samoin periaattein kuin raskaudenkin aikana. 

Suun hiivatulehdukseen käytettävä nystatiini on turvallinen raskauden ja imetyksen aikana. Lääke ei juuri imeydy suun limakalvolta eikä suolistosta.

Hoitamaton bakteerivaginoosi saattaa lisätä ennenaikaisen lapsivedenmenon ja ennenaikaisen synnytyksen riskiä. Tulehduksen oireet ovat pahanhajuinen, harmahtava valkovuoto, johon usein liittyy lievää kutinaa ja kirvelyä. 

Bakteerivaginoosi hoidetaan antibiootilla. Raskauden aikana ensisijainen valinta on paikallishoitovalmiste (emätinvoide tai -puikko), mutta tilanteen vaatiessa voidaan harkita myös antibioottikuuria suun kautta. Imetyksen aikana bakteerivaginoosi hoidetaan samoin periaattein kuin raskaudenkin aikana.

Voit käyttää ummetuksen hoitoon ulosteen massaa lisäävää laksatiivia. Myös laktuloosi tai makrogoli sopivat raskaudenaikaiseen käyttöön, ne eivät juuri imeydy suolistosta. Vältäthän suolta stimuloivien senna-valmisteiden käyttöä raskauden aikana. Bisakodyylin lyhytaikainen käyttö voi hankalissa tilanteissa tulla kyseeseen.

Oireileviin pukamiin voit käyttää käsikauppalääkkeenä saatavia valmisteita ohjeen mukaan. Oireettomia pukamia ei tarvitse hoitaa.  

Ummetusta hoidetaan imetyksen aikana samoin periaattein kuin raskauden aikana. Peräpukamien hoitoon voit imetyksen aikana käyttää käsikauppalääkkeenä saatavia valmisteita ohjeen mukaan. 

Voit hoitaa siitepölyallergiaa myös raskauden aikana. Paikallisoireisin riittää usein hoito paikallisesti annosteltavilla valmisteilla (nenäsumutteet, silmätipat), mutta antihistamiinien käyttö myös suun kautta otettavassa tablettimuodossa on mahdollista. Katso alla olevasta listasta, mitä paikallisesti annosteltavia valmisteita voit turvallisesti käyttää, jos oireet vaativat lääkehoitoa. 

Nenäsumutteet ja -tipat 

Kortikosteroidit: 

• Beklometasoni 
• Budesonidi 
• Flutikasoni 
• Mometasoni 
• Triamsinoloni 

Muut allergialääkkeet kuin kortikosteroidit: 

• Dinatriumkromoglikaatti 

Myös natriumkloridivalmisteet ovat turvallisia kuivasta nenäeritteestä johtuvan nenän tukkoisuuden hoitamiseen. 

Silmätipat 

• Dinatriumkromoglikaatti  

Jos sinulla on käytössäsi silmätipat, jotka sisältävät muuta allergialääkettä (atselastiini, emedastiini, ketotifeeni, levokabastiini, lodoksamidi, olopatadiini), tarkistathan vielä omalta lääkäriltäsi, onko niiden käytön jatkaminen tärkeää oireidesi hoidossa. Oikein annosteltuna niistä imeytyy vain pieni määrä verenkiertoon, mutta kokemusta raskauden aikaisesta käytöstä on rajoitetusti ja osasta ei lainkaan. 

Noudatathan aina silmätippojen annosteluohjetta. Annostele tippa alaluomitaskuun, jonka jälkeen paina kevyesti kyynelkanavan kohdalta (silmän sisänurkka) 2 minuutin ajan. Näin lääkkeen imeytyminen silmään tehostuu ja lääkettä valuu vähemmän nieluun.   

Suun kautta otettavat antihistamiinit 

• Loratadiini (myös desloratadiini) 
• Setiritsiini (myös levosetiritsiini) 

Hydroksitsiinin käyttö voi joissain tilanteissa tulla kyseeseen, jos toivotaan erityisesti väsyttävää ominaisuutta. Vältäthän hydroksitsiinin säännöllistä käyttöä lähellä synnytysajankohtaa. Lääkkeen käyttö voi aiheuttaa vastasyntyneelle ohimeneviä lääkeoireita. Muiden antihistamiinien käytöstä on vähemmän raskauden aikaista kokemusta. Keskustelethan lääkärisi kanssa, jos sinulla on käytössä jokin muu valmiste.

Tärkeää tietää              

Ethän käytä pseudoefedriiniä sisältäviä valmisteita raskauden aikana. Pseudoefedriini on aine, joka voi aiheuttaa verisuonten supistumista ja vaikuttaa haitallisesti istukan verenkiertoon. 

Jos olet raskauden aikana käyttänyt jotain allergian hoitoon tarkoitettua lääkettä, joka ei kuulu tässä mainittujen käyttökelpoisten lääkkeiden joukkoon, sinun ei tarvitse huolestua. Lääke kannattaa kuitenkin mahdollisuuksien mukaan vaihtaa tutumpaan valmisteeseen, eli keskustelethan lääkärisi kanssa lääkkeen vaihdosta. 

Siedätyshoito 

Muistathan mainita lääkärillesi, jos suunnittelet raskautta tai olet jo raskaana. Siedätyshoitoa ei suositella aloitettavaksi raskauden aikana. Siedätyshoidon riskit raskauden aikana liittyvät lähinnä mahdolliseen anafylaktiseen reaktioon. Jo aloitettua siedätyshoitoa voit kuitenkin yleensä jatkaa raskauden aikana, jos hoito on edennyt ylläpitovaiheeseen tai lähelle sitä, eikä hoitoon liittyviä haittoja ole esiintynyt.

EPIPEN 

Adrenaliinikynää käytetään vaikean allergisen reaktion (anafylaksian) hoitoon ja altistuksen jälkeiseen anafylaktisen reaktion ehkäisyyn niillä, joilla on riski anafylaktisesta reaktiosta. Käythän käyttöaiheet läpi lääkärisi kanssa. Voit käyttää valmistetta missä tahansa raskauden vaiheessa.

Voit käyttää atopian hoitoon kortisonivoiteita ohjeen mukaan, sillä imeytyminen iholta jää vähäiseksi. Myös muiden atopian hoitoon tarkoitettujen paikallisesti annosteltavien valmisteiden käyttö voi joskus olla aiheellista (esim. takrolimuusia tai pimekrolimuusia sisältävät valmisteet). Keskustelethan näiden oikeasta käytöstä hoitavan lääkärisi kanssa.

On hyvä muistaa, että ihon pintaverenkierto voi lisääntyä raskauden aikana, jolloin myös imeytymistä voi tapahtua enemmän. Myös lääkesiteet ja rikkonainen iho lisäävät imeytymistä. Siksi iholle annosteltavien lääkevalmisteiden kohdalla levitä voidetta vain tarvittavalle ihoalueelle ja noudata lyhyintä riittävää hoitoaikaa.

Tarkistathan astmalääkityksen sopivuuden ja annostelun omalta lääkäriltäsi mielellään jo raskauden suunnitteluvaiheessa, mutta viimeistään raskauden alettua. Raskauden aikana astma tulee hoitaa hyvin ja on tärkeää, että astman hoito on tasapainossa. Huonossa hoitotasapainossa oleva astma lisää selkeästi riskiä raskausongelmille, erityisesti ennenaikaiselle synnytykselle. Käytäntönä on yleensä jatkaa raskautta edeltänyttä astmalääkitystä myös raskauden aikana, jos se on toiminut hyvin ennen raskautta.

Sisään hengitettävät astmalääkkeet

Sisään hengitettävät astmalääkkeet (glukokortikoidit ja niiden lisänä tarvittaessa avaava lääke) ovat hoidon perusta, ja kaikkia sisään hengitettäviä astmalääkkeitä voi käyttää raskauden aikana. Jotkut valmisteet imeytyvät keuhkoista verenkiertoon enemmän kuin toiset (esim. siklesonidi). Keskustelethan siis oman lääkärisi kanssa sinulle sopivimmasta valmisteesta. Yleisesti käytössä olevien astmalääkkeiden ei ole todettu lisäävän epämuodostumariskiä. Astman pahenemisvaiheessa lääkärin määräämä kortisonihoito suun kautta on myös mahdollinen missä tahansa raskauden vaiheessa. 

Allergian ja atopian hoidossa pätevät samat periaatteet imetyksen aikana kuin raskaudenkin aikana. 

Allergia 

Paikallisesti annosteltavia valmisteita voi käyttää (nenäsumutteet, silmätipat). Suun kautta otettavista antihistamiineista loratadiini ja desloratadiini ovat ensisijaisia valintoja imetyksen aikana, erityisesti jos kyseessä on pieni imeväinen ja pidempiaikainen lääkkeen käyttö.  

Setiritsiinin käyttöä on suositeltu mahdollisuuksien mukaan rajaamaan lyhytaikaiseen tai tilapäiseen käyttöön, joskaan imeväiseen kohdistuvia haittoja ei senkään kohdalla ole kuvattu, ja monet asiantuntijat pitävät sen käyttöä mahdollisena.  

Hydroksitsiinin pitkäaikaista käyttöä kannattaa mahdollisuuksien mukaan välttää. Jos käytölle kuitenkin on selkeä syy, imeväisen vointia kannattaa seurata (väsymys, uneliaisuus).  

Atopia 

Kortisonivoiteita ja muita iholle annosteltavia atopian hoitoon käytettäviä valmisteita (takrolimuusi, pimekrolimuusi) voi käyttää lääkärin ohjeen mukaan myös imetyksen aikana. 

Astma 

Astman hoidossa käytettävät lääkkeet eivät ole yleensä ongelma imetyksen kannalta. Poikkeuksen muodostavat nykyään harvoin astman hoidossa käytettävät teofylliiniä tai aminofylliiniä sisältävät suun kautta otettavat valmisteet, joiden käytön aikana imeväisen voinnin seuranta (ärtyneisyys, unihäiriöt) on tärkeää. Erityisesti pienet, alle 3kk ikäiset imeväiset voivat olla alttiita saamaan oireita.

Onko raskauden aikana sairastettu flunssa riski sikiölle? 

Tavanomainen vilustuminen eli nuhakuume ei ole riski sikiölle. Flunssaa voivat aiheuttaa sadat eri virukset, joista yleisimpiä ovat rinovirukset. Flunssa alkaa tyypillisesti kurkkukivulla ja myöhemmin tulee nuha ja yskä. Kuumeilu ja kolotus voivat myös kuulua oireisiin. 

Miten flunssaa voi hoitaa turvallisesti raskauden aikana? 

Lepo, lämpimien juomien nauttiminen ja tarvittaessa höyryhengitys, joka irrottaa limaa ja avaa hengitysteitä, kuuluvat kaikki flunssan perushoitoon raskauden aikana. Jos lääkkeetön perushoito ei ole riittävä, voit hoitaa tukkoisuutta, yskää ja kuumetta apteekista saatavilla reseptivapailla lääkkeillä (kts tarkemmin alla). 

Voinko käyttää sinkkivalmisteita flunssaan hoitoon raskauden aikana? 

Sinkkivalmisteita ei suositella flunssan hoitoon raskauden aikana. Sinkin saantisuositus raskauden aikana on 9 mg vuorokaudessa. Kuitenkin sinkki vaikuttaa tutkimusten mukaan flunssan kestoon vain, jos annokset ylittävät 75mg vuorokaudessa. Flunssan kestoon mahdollisesti vaikuttava sinkin määrä on siis moninkertainen saantisuositukseen nähden, eikä näin korkeiden annosten käytöstä ole kokemusta raskauden aikana. Ethän käytä tästä syystä sinkkiä raskauden aikana flunssan hoitoon. Raskausajan monivitamiinivalmisteessa oleva sinkin määrä ei ylitä suositeltuja annoksia. 

Voiko tukkoisuuden hoitoon tarkoitettuja nenäsumutteita käyttää raskauden aikana? 

Tukkoisen nenän hoitoon voit tarvittaessa käyttää ksylometatsoliinia tai oksimetatsoliinia sisältäviä nenäsuihkeita. Nämä lääkkeet supistavat kuitenkin voimakkaasti verisuonia, eli noudatathan annosteluohjetta tarkasti. Sumutemuodossa oleva valmiste on helpompi annostella kuin tipat, ja siksi nenäsumute on nenätippoja suositeltavampi lääkemuoto. Ethän käytä lääkettä pidempään kuin ohjeessa määrätään (3-5-päivää, enintään viikon ajan).

Voiko yskänlääkkeitä käyttää raskauden aikana? 

Yskänlääkkeiden teho on kyseenalainen, eikä yskänlääkkeiden käyttö yleensä ole perusteltua. Monet valmisteet sisältävät lukuisia vaikuttavia ainesosia, joista valtaosasta ei ole tehty tutkimuksia raskauden aikaisen käytön turvallisuudesta.

Jos lääkkeettömistä hoidoista ei ole apua, voit tarvittaessa käyttää kuivan ärsytysyskän lievittämiseen itsehoitolääkkeistä dekstrometorfaania. Limaiseen yskään voit limaa irrottavista valmisteista käyttää bromiheksiiniä. Keskustelethan aina pidempiaikaisesta käytöstä neuvolassa. 

Mikä on kuume? 

Kuumeesta puhutaan, kun ruumiinlämpö nousee yli normaalin. Aikuisella normaali ruumiinlämpö riippuu jonkun verran mittaustavasta ja vuorokaudenajasta. Normaalilämmön yläraja on useimmilla aikuisilla 36,5 ja 37,5 asteen välillä. Korkeassa kuumeessa ruumiinlämpö nousee yli 38 asteen. Yleisin syy kuumeelle on viruksen aiheuttama flunssa, mutta kuume kuuluu myös monen muun sairauden oirekuvaan. 

Onko kuume haitallista sikiölle? 

Alkuraskaudessa korkea kuume (38,5 astetta tai enemmän) voi lisätä sikiövaurion riskiä. Kuumeen noustessa yli 38 asteen suositellaan kuumeen alentamista parasetamolilla. Voit käyttää parasetamolia missä tahansa raskauden vaiheessa tavallisilla aikuisille käytettävillä annoksilla. Parasetamolinkin käytölle tulee kuitenkin aina olla selkeä syy. Asetyylisalisyylihappoa sisältäviä valmisteita ei suositella käytettäväksi kuumeen alentamiseen raskauden aikana missään raskauden vaiheessa. 

Voiko kuumeen ja flunssan aikana imettää normaalisti? 

Äidin flunssa tai influenssa eivät ole este imetykselle. Äidin muodostamat vasta-aineet erittyvät maitoon, ja vasta-aineet äidin maidossa suojaavat imeväistä sairastumiselta. Huolehdithan silti hyvästä käsihygieniasta. 

Parasetamoli ja ibuprofeeni kulkeutuvat pienissä määrin maitoon ja ovat käyttökelpoisia imetyksen aikaan kuumetta alentamaan. Asetyylisalisyylihappoa sisältäviä valmisteita ei suositella kuumeen ja flunssan hoitoon imetyksen aikana. Tukkoisen nenän hoitoon voi tarvittaessa käyttää oksimetatsoliinia tai oksimetatsoliinia sisältäviä nenäsuihkeita ohjeen mukaan.  

Mikä on influenssa? 

Influenssa on ortomyksoviruksiin kuuluvien A- ja B-viruksien aiheuttama hengitystieinfektio, joka voi olla vaarallinen riskiryhmille. Äidin sairastama influenssa ei ole osoitettu lisäävän sikiön epämuodostumariskiä, mutta keskenmenon ja ennenaikaisuuden riski voi olla koholla. Raskaus altistaa selvästi myös influenssan vakaville seurauksille, kuten keuhkokuumeelle. Komplikaatioiden riski lisääntyy raskauden edetessä ja erityisesti raskauden loppuvaiheessa sairastettu influenssa lisää riskiä vaikeaoireisen viruskeuhkokuumeen osalta. 

Miten influenssaa voi hoitaa turvallisesti raskauden aikana? 

Influenssan hoito raskauden aikana on ensisijaisesti oireenmukaista. Korkea kuume alkuraskaudessa voi haitata sikiön normaalia kehitystä, ja raskauden kaikissa vaiheissa suositellaan yli 38 asteen kuumeen alentamista ensisijaisesti parasetamolilla. Viruslääkeitä (oseltamiviiri) voi lääkärin määräyksen mukaisesti käyttää myös raskauden ja imetyksen aikana.

Voiko influenssarokotteen ottaa turvallisesti raskauden aikana? 

Raskaana olevien on tärkeä suojautua influenssatartuntaa vastaan. Kausi-influenssarokotteen ei ole todettu lisäävän sikiöhaittoja. Influenssarokote on turvallinen ja sitä suositellaan epidemiakauden alla ja sen aikana kaikille raskaana oleville raskauden vaiheesta riippumatta. Vasta-aineiden muodostuminen influenssaa vastaan kestää noin kaksi viikkoa rokotuksesta ja siksi on tärkeä ottaa rokote hyvissä ajoin ennen epidemian puhkeamista. Rokote kannattaa ottaa heti kun sitä tarjotaan.  Suomessa käytettävät influenssarokotteet eivät sisällä eläviä taudinaiheuttajia. 

Zika-virus kuuluu flaviviruksiin ja se aiheuttaa yleensä hyvin lievän kuumetaudin, mutta sikiölle se voi olla hyvin vaarallinen. Zika-virusta esiintyy Afrikassa, Kaakkois-Aasiassa ja Etelä-Amerikassa. Zika-virus leviää erityisesti päiväaktiivisten hyttysten välityksellä.

Raskaudenaikainen infektio voi aiheuttaa sikiön mikrokefaliaa eli pienipäisyyttä ja muita keskushermoston vaurioita. Mikrokefalialla tarkoitetaan sitä, että sikiön pää ei kasva normaalisti, jolloin aivojen normaali kehitys voi vaarantua. Tämä voi pahimmillaan johtaa vaikeaan kehitysvammaisuuteen. 

• Jos suunnittelet raskautta tai olet jo raskaana, vältäthän matkustamista alueelle, jossa zika-virusta esiintyy. Raskautta suunnittelevan, riskialueelle matkustavan kannattaa keskustella lääkärin kanssa raskaussuunnitelmien siirtämisestä eteenpäin. 
• Jos et voi välttää matkustamista, noudatathan huolellista suojausta (hyttyskarkotteista ensisijaisesti DEET:a sisältävät valmisteet, vaatesuoja, hyönteismyrkyt sekä suojaverkot). 
• Tarkistathan aina alueellisen zika-viruksen esiintymisen ennen matkasuunnitelmia potentiaalisen riskin alueelle (ECDC). 
• Zika-virus voi levitä siemennesteen kautta. Raskaana olevan ja raskautta suunnittelevan naisen miespuolisen kumppanin, joka on ollut zika-alueella, tulee käyttää kondomia koko loppuraskauden ajan, ja ainakin 3 kk ajan ennen raskauden suunnittelua. Varoaika miehellä on 6 kk jos hänellä on todettu zika-viruksen aiheuttama infektio tai siitä on vahva epäily. 

Tietoa zika-viruksesta saat THL:n kotisivuilta. 

Vältäthän matkustamista malaria-alueelle raskauden aikana, koska vaikean malarian riski on suuri raskaana olevilla. Raskauden aikana, erityisesti alku- ja keskiraskaudessa, riski sairastua malariaan on 2-3 kertaa suurempi kuin ei raskaana olevilla. 

Malaria voi aiheuttaa äidille vaikean anemian. Malaria lisää keskenmenon, kasvunhidastuman, pienipainoisuuden, ennenaikaisuuden ja sikiökuoleman riskiä. Lisäksi malariatartunta raskauden aikana voi aiheuttaa istukan irtoamisen ja lisää pre-eklampsian riskiä. Raskauden aikaisen malarian seurauksena vastasyntyneelle voi kehittyä synnynnäinen malaria.

Ennaltaehkäisy 

Estolääkkeillä ei saada täydellistä suojaa, siksi vaatteilla suojautuminen on välttämätöntä. Hyttysverkkojen ja -karkotteiden käyttö on myös tärkeää. Estolääkitystä valittaessa tulee huomioida alueella esiintyvän malariakannan lääkeherkkyys sekä ko. aluetta koskevat suositukset. Raskauden vaihe ja lääkitykseen mahdollisesti liittyvät riskit tulee huomioida estolääkitystä suunniteltaessa.  

• Klorokiini sekä klorokiini-proguaniili -yhdistelmävalmisteet ovat turvallisia, mutta tehoavat nykyään vain harvoilla alueilla  
• Meflokiinia voi käyttää malarian estoon kaikissa raskauden vaiheissa, jos klorokiinille resistentillä malarialaueella oleskelua ei voi välttää (THL 2017). 
• Doksisykliinia on mahdollista käyttää alkuraskaudessa (raskausviikolle 14 asti), jos käyttö on painavasti perusteltua (THL 2017). Tästä eteenpäin lääkettä ei saa käyttää.  
• Atovakoni-proguaniili yhdistelmän käyttöä ei suositella raskauden aikana estolääkitykseksi vähäisen kokemuksen johdosta. Jos muita vaihtoehtoja ei ole (jos meflokiinin käyttö on vasta-aiheista) ja matkustamista suuren riskin malaria-alueelle ei voi välttää, voi käyttö kuitenkin tulla kyseeseen (THL 2017). 

Katso estolääkitysohjeet tarkemmin Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen toimittamasta Matkailijan terveysoppaasta. Oppaasta löydät myös yleistä tietoa malariasta ja siltä suojautumisesta.

Oireet ja hoito 

Malarian itämisaika on yleensä 7 - 30 vuorokautta, mutta se voi olla pidempikin, jopa kuukausia tai vuosia. Estolääkitys voi pidentää itämisaikaa. 

Tyypilliset oireet ovat toistuvat, vilunväreillä alkavat kuumekohtaukset, ja hikoilu kuumeen laskiessa. Varsinkin alkuvaiheessa kuume voi olla jatkuvaa ja siihen voi liittyä vatsaoireita, voimakasta ripulia, hengitystie- ja keskushermosto-oireita, kuten sekavuutta ja tajunnantason heikkenemistä.

Jos malaria-alueelle suuntautuneen matkan jälkeen esiintyy kuumetta, menethän lääkäriin. Malaria todetaan sormenpäästä otettavalla verinäytteellä, ja vastaus saadaan parissa tunnissa. Malarian lääkehoito on aloitettava välittömästi. 

Herpesviruksiin kuuluva Varizella-zoster-virus (VZV) aiheuttaa vesirokon, joka leviää erittäin helposti pisaratartunnan kautta. Suurin osa väestöstä on sairastanut vesirokon lapsena, ja sairastettu ensi- eli primaari-infektio antaa pysyvän suojan tautia vastaan. Vain 1 - 3 sadasta aikuisesta (3 %) ei ole sairastanut tautia. On arvioitu, että vuosittain Suomessa vesirokon sairastaa 30 - 50 raskaana olevaa naista.  

Vesirokko raskauden aikana 

Jos sikiö saa äidiltään vesirokkotartunnan, seurauksena voi olla vakava synnynnäinen vesirokko-oireyhtymä, joka voi johtaa lapsen kuolemaan. Vesirokko-oireyhtymän oireisiin kuuluvat pienipainoisuus, ihoarvet, raajojen poikkeavuudet ja keskushermoston vauriot.  Vaurion riski on onneksi kuitenkin hyvin pieni. Vesirokko-oireyhtymä on erittäin harvinainen, ja valtaosalle vesirokkotartunnan saaneista sikiöistä ei kehity sitä. 

• Ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana sairastettu vesirokko aiheuttaa sairaan sikiön syntymän vain alle 1 prosentissa tapauksista eli alle yksi sikiö sadasta tartunnan saaneesta vammautuu. Sen vuoksi ei ole aihetta harkita raskaudenkeskeytystä, mutta sikiön vointia seurataan ultraäänitutkimuksin.  
• Sikiön kannalta riski on suurin toisen raskauskolmanneksen aikana, viikoilla 13 - 24, jolloin vammautumisriski on 2 - 3 prosenttia eli sadasta vesirokkotartunnan saaneesta sikiöstä kahdesta kolmeen vammautuu.  
• Jos sairastut vesirokkoon raskausviikon 24 jälkeen, sikiön riski saada infektio kasvaa selvästi – noin puolet sikiöistä saa tartunnan. Sikiön vammautuminen tällaisessa tilanteessa on kuitenkin äärimmäisen harvinaista. Yleensä sikiö sairastaa lievän vesirokon, johon ei liity vakavia tai pysyviä haittoja. 
• Ongelmallisin tilanne on silloin, jos sairastut vesirokkoon lähellä synnytystä. Tällöin sikiö ei ehdi saada tarpeellista suojaa äidin vasta-aineista, ja vastasyntynyt voi sairastua vesirokkoon syntymän jälkeen. Vastasyntyneen vesirokko voi olla hengenvaarallinen. 

Vesirokkovirus ei erity äidinmaitoon. Jos rinnassa ei ole rakkuloita, saat imettää.  

Oireet ja hoito  

Aikuisen vesirokko saattaa olla rajuoireinen, ja siihen voi liittyä tehohoitoakin vaativa keuhkokuume. Viruksen itämisaika on 7 - 21 vuorokautta. Oireisiin kuuluu keskivartalolta alkava kutiava rakkulainen ihottuma, kuume ja päänsärky. 

Raskauden aikana puhjennut vesirokko tai vesirokkokontakti vesirokkoa sairastamattomalla raskaana olevalla on syy päivystysluontoiseen konsultaatioon (gynekologi tai sisätautilääkäri). Hoitopäätökset tehdään sairaalassa potilaskohtaisesti.

Parvorokko eli Erythema infectiosum (’Fifth disease’) on ihmisen parvoviruksen aiheuttama virusinfektio. Raskaudenaikainen parvovirusinfektio voi levitä sikiöön ja infektoida sikiön punasolujen esiasteet. Parvorokon hoitoon ei ole lääkettä. Kerran sairastettu parvorokko antaa pysyvän suojan.

Parvorokko raskauden aikana

Parvovirus ei aiheuta epämuodostumia, mutta alkuraskauden tartunta voi johtaa keskenmenoon. Jos äidin saama parvovirus tarttuu sikiöön, parvovirus voi infektoida sikiön punasolut ja hajottaa ne. Tästä saattaa seurata sikiön anemia. Parvoviruksesta saattaa seurata myös sikiön maksan ja sydänlihaksen tulehdus, mikä voi johtaa sikiön kudosten turvotukseen.  

Sikiön kannalta riski on suurin raskausviikoilla 12-24, koska sikiön punasolutuotanto on silloin vilkkaimmillaan. Suurimmassa osassa tapauksista sikiö parantuu itsestään, vaikka tartunta tapahtuisi raskauden alkuvaiheessa. Infektion väistyessä myös punasolujen määrä palautuu normaaliksi. 

Äidin mahdollinen tartunta selvitetään vasta-ainemäärityksellä verikokeen avulla. Sen avulla voidaan selvittää, onko äiti sairastanut parvorokon joskus aikaisemmin. Kerran sairastettu parvorokko antaa pysyvän suojan. Vasta-ainemääritys toistetaan tarvittaessa muutaman viikon kuluttua.  

Raskausviikon 24 jälkeen parvorokko johtaa harvoin ongelmiin.

Oireet ja hoito 

Parvovirus leviää pisaratartuntana, ja sen itämisaika on noin 7 vuorokautta (6 – 16 vrk). 

Puolella sairastuneista parvorokko on oireeton. Tyypillisiä oireita ovat poskien punoitus, ihottuma raajoissa ja vartalolla sekä niveloireet. Parvorokko ei enää tartu silloin, kun ihottuma puhkeaa. 

Jos olet sairastanut parvorokkoinfektion alku- tai keskiraskaudessa, sikiön vointia tarkkaillaan ultraäänitutkimuksilla 12 viikon ajan tartunnasta. Tällöin seurataan mahdolliseen anemiaan liittyviä muutoksia, kuten sikiön turvotuksen kehittymistä. Sikiön infektoituminen voidaan tarvittaessa tutkia lapsivesinäytteestä. Tartunnan saaneen sikiön napasuonesta voidaan määrittää hemoglobiini, ja jos se on alhainen, voidaan harkita punasolusiirtoa. Jos saat tartunnan raskausviikon 24 jälkeen, ei tarvetta toimenpiteisiin yleensä ole, sillä myöhäisillä raskausviikoilla parvorokko ei aiheuta sikiölle vaaraa. 

Ennaltaehkäisy 

Parvovirus aiheuttaa usein pieniä epidemioita ja on tyypillinen lapsilla ja nuorilla. On arvioitu, että noin 60 prosenttia suomalaisista on sairastanut parvorokon lapsena. Uusintainfektion saaminen on erittäin epätodennäköistä. 

Parvorokko ei tartu kovin herkästi. Riskiryhmään kuuluvat lasten kanssa työskentelevät raskaana olevat (päiväkotien ja koulujen henkilökunta), jotka eivät ole itse sairastaneet parvorokkoa. Aikaisempi sairastaminen voidaan sulkea pois tai varmistaa verikokeen avulla. Jos raskaana oleva työntekijä ei ole sairastanut parvorokkoa, työtehtävien vaihto epidemian ajaksi voi olla perusteltua.