Mitä mieltä olet HUS.fi-verkkosivustosta?
Vastaa lyhyeen kyselyyn ja kerro meille, miten sivusto toimii sinun mielestäsi.
Kyselyyn vastaaminen vie vain muutaman minuutin.
Kiitos ajastasi!
Leukemiapotilaat saavat yhä useammin hoitoa kotona sairaalan sijaan
Akuutin leukemian hoito voi vaatia pitkää sairaalassaoloa. Osastohoito on raskasta potilaalle ja vie paljon resursseja myös sairaalalta. Nyt yhä useampi leukemiapotilas voi saada hoitoa kotona.
Akuutin leukemian hoito intensiivinen solunsalpaajahoito on perinteisesti vaatinut pitkiä sairaalajaksoja. Uuden kotihoitomallin ansiosta useampi osastolla hoidettava potilas voi viettää enemmän aikaa kotona läheistensä kanssa. Kotihoito on myös kustannustehokasta ja vapauttaa osastopaikkoja niitä tarvitseville.
Ongelma: Akuutin leukemian hoito vie paljon osaston resursseja ja sairaalahoito kuormittaa potilaita
Pari vuotta sitten HUSin hematologian osastolla havaittiin, että osastopaikkoja ei ollut riittävästi. Taustalla oli hoitajapula, joka aiheutti sen, että kaikkia osastopaikkoja ei pystytty käyttämään.
Akuutin leukemian hoito on raskasta. Solunsalpaajahoito kestää useita päiviä ja sen jälkeinen matalasoluvaihe eli vaihe, jolloin infektioriski on suuri, sitoo potilaita viikoiksi sairaalahoitoon. Myös hoidon komplikaatiot, kuten infektiot, ovat yleisiä. Samalla hoito vie paljon resursseja osastolta.
”Potilaat ovat hoidon ajan ikään kuin varmuuden vuoksi osastolla odottamassa tuleeko komplikaatioita vai ei”, osastonylilääkäri Riikka Räty tiivistää.
Samaan aikaan tiedetään, että pitkä sairaalassaolo passivoi. Se vähentää potilaiden fyysistä ja psyykkistä aktiivisuutta ja lisää sosiaalista eristyneisyyttä.
Ratkaisu: Leukemiapotilaat saavat hoitoa kotona ja käyvät sairaalassa vain tarvittaessa
Helsingissä Kolmiosairaalassa sijaitseva hematologian osasto aloitti vuoden 2024 alussa kokeilun, jossa akuuttia leukemiaa sairastavat potilaat saavat entistä enemmän hoitoa kotona. Kotiseurannasta oli ollut aiemmin pienimuotoisia kokeiluja ja lisäoppia haettiin Tanskassa jo pitkään käytössä olleesta mallista.
”Ennen kaikkea tavoittelemme potilaan parasta. Tiedämme, että sairaalassaoloon liittyy omat riskinsä, ja kotona ollessa fyysinen ja psyykkinen aktiivisuus sekä sosiaalinen kanssakäyminen edistävät potilaan selviytymistä. Toisaalta pystymme hoitamaan potilaita paremmin oikea-aikaisesti ja ottamaan heidät sairaalaan silloin, kun he tarvitsevat osastohoitoa”, Räty sanoo.
"Kotona oleminen tukee omaa kuntoutusta ja paranemista."
-potilaan kommentti
Kotihoidon mahdollistaa solunsalpaajien antamiseen soveltuva ohjelmoitava infuusiopumppu. Antibioottihoitoa annetaan mekaanisella pumpulla jatkuvana infuusiona. Pumppu kulkee potilaan mukana repussa tai vyölaukussa. Ohjelmoitava pumppu antaa potilaalle automaattisesti lääkettä säännöllisin väliajoin. Potilaan tarvitsee vain käydä sairaalassa päivittäin vaihdattamassa infuusiopussi. Matalasoluvaiheessa käyntejä voi olla vain kerran viikossa.
”Kyse ei ole kotihoidosta siinä mielessä, että joku menisi potilaan kotiin, vaan potilas kulkee sairaalan ja kodin välillä. Hoitajat ovat yhteydessä kaikkiin potilaisiin päivittäin. Jos potilaalle nousee kuume tai tulee muita ongelmia, hän pääsee suoraan osastolle”, Räty kertoo.
Kotihoito on vähentänyt osastopäivien määrää ja osaston kuormitusta, lisännyt potilastyytyväisyyttä, säästänyt hoitohenkilöstön työaikaa ja parantanut myös työhyvinvointia. Potilaat eivät myöskään kuormita päivystystä, kun heidät otetaan heti ongelmien ilmaantuessa hematologian osastolle.
Sairaanhoitaja Katri Kauppinen kertoo, että tanskalaisten tutkimusten mukaan potilaat ovat kotihoitoon yleisesti erittäin tyytyväisiä.
”Solunsalpaajahoidon saaminen kotihoitona on vaikuttanut myönteisesti potilaiden hoitoon osallistumiseen, lisännyt fyysistä ja sosiaalista aktiivisuutta ja parantanut elämänlaatua. Tutkimusten mukaan kotihoito parantaa myös ravitsemustilaa, sitoutumista hoitoon, sekä vähentää infektioita.”
Kotihoito on aina vapaaehtoista. Potilasturvallisuus ja -ohjaus ovat ensiarvoisen tärkeitä.
”Valtaosin potilaat ovat olleet todella tyytyväisiä. Koti on kuitenkin aina koti. Eikä ketään pakoteta kotihoitoon, jos sitä ei halua”, Räty sanoo.
Akuutin leukemian kotihoito
- Hematologian osastolla on yhteensä 14 vuodepaikkaa. Kotihoidossa voi olla samanaikaisesti kuusi potilasta, jotta heidät pystytään ottamaan tarvittaessa välittömästi osastolle.
- Potilaat pystyivät olemaan kotona 84 prosenttia kaikista potentiaalisista kotihoitopäivistä. (vuonna 2024)
- Kotihoitopäiviä oli yhteensä 1 058 ja vuodeosastopäiviä 3 895. Potilaita oli 51. (vuonna 2024)
- Jos potilas asuu kaukana sairaalasta, hän voi halutessaan majoittua potilashotelliin yhdessä läheisensä kanssa ja saada kotihoitoa siellä.
- Akuuttia leukemiaa sairastavien lisäksi kotihoitoa on laajennettu myös omilla soluilla tehtäviin kantasolusiirtoihin. Malli on sovellettavissa myös muihin potilasryhmiin.
Kerro elinluovutustahtosi – se voi pelastaa henkiä
Yksi elin- ja kudosluovuttaja voi auttaa jopa kuutta vaikeasti sairasta ihmistä. Lue viisi käytännön vinkkiä, joiden avulla voit tehdä oman tahtosi näkyväksi ja ottaa asian puheeksi.
Suomessa jokainen on lain mukaan elin- ja kudosluovuttaja, ellei hän ole sitä eläessään kieltänyt. Keskustelu elin- tai kudosluovutuksesta kuuluu elämän loppuvaiheen hoitoon.
Läheisille annetaan tietoa elin- ja kudosluovutuksesta ja selvitetään, onko potilas elinaikanaan ilmaissut omaa kantaansa. Asiassa voidaan edetä, ellei vastustusta ole tiedossa. Läheisen ei tarvitse tehdä päätöstä, mutta selkeästi ilmaistu tahto helpottaa keskustelua vaikeassa tilanteessa.
Kun oma elinluovutustahto on kirjattu OmaKantaan, elinluovutuskorttiin tai olet puhunut siitä läheisten kanssa, oma toive tulee näkyväksi ja sitä voidaan kunnioittaa.
Kirjaa elinluovutustahtosi OmaKantaan tai elinluovutuskorttiin
Kirjaamalla elinluovutustahtosi varmistat, että päätöksesi on hoitohenkilökunnan näkyvissä.
Keskustele elinluovutustahdosta läheistesi kanssa
Kerro elinluovutustahdostasi läheisille. Varmuus siitä, että suhtaudut myönteisesti elin- ja kudosluovutukseen auttaa läheisiäsi tilanteessa, jossa elinluovutuksesta keskustellaan.
Varmista myös läheistesi ajatukset elinluovutuksesta
Kysy samalla läheisiltäsi, mitä he puolestaan itse ajattelevat elin- ja kudosluovutuksesta ja ovatko he kirjanneet elinluovutustahtonsa.
Ymmärrä elin- ja kudosluovutusten vaikutus
Elinluovutus voi pelastaa useita ihmishenkiä ja parantaa elimen vastaanottaneen henkilön elämänlaatua. Yksi elinluovuttaja voi auttaa jopa kuutta potilasta ja kudosluovuttaja vielä useampia.
Tiedosta elinluovutusten jatkuva tarve
Suomessa on jatkuva tarve elin- ja kudosluovutuksille. Moni kriittisesti sairas potilas odottaa sairautensa takia elinsiirtoa, mutta elinluovuttajia ei ole tarpeeksi. Jokainen elin- ja kudosluovuttaja on arvokas. Elin- ja kudosluovutustoiminnassa tavoitteena on tunnistaa potilaat, jotka voisivat kuoleman jälkeen soveltua luovuttajiksi. Elinluovutus on aina kuoleman jälkeistä toimintaa, ja sitä harkitaan vain, kun tiedetään, että potilas tulee kuolemaan. Munuaisen voi luovuttaa eläväkin luovuttaja.
Miten ja milloin perinnöllisiä sairauksia tutkitaan?
Mahdollisuudet tutkia perinnöllisiä sairauksia lisääntyvät jatkuvasti. Geenitestin tekeminen pitää kuitenkin harkita aina tarkkaan. Tule mukaan Kirmo Wartiovaaran vastaanotolle kuulemaan lisää perinnöllisistä sairauksista.
Susanna Puisto
Jani Alaluusua, Taavi Lappalainen
3
Yhden geenin virheestä johtuvia perinnöllisiä sairauksia tunnetaan maailmanlaajuisesti noin 7 000. Perinnöllisiä sairauksia ovat esimerkiksi erilaiset oireyhtymät ja joissain tapauksissa jotkin syövät.
”Lapsi voi esimerkiksi sairastua yhden geenin virheestä johtuvaan oireyhtymään, jos hänen molemmilla vanhemmillaan on sama geenivirhe. Sairastumisen riski on näissä tapauksissa 25 prosenttia. Syöpien osalta perinnöllisyys liittyy esimerkiksi rintasyöpään”, perinnöllisyyslääketieteen erikoislääkäri Kirmo Wartiovaara kertoo.
Perinnöllisyyslääkäri arvioi tutkimusten tarpeellisuuden
Perinnöllisyyslääkärin vastaanotolle tullaan lähetteellä. Perinnöllisyyslääketieteellä otetaan kantaa kahteen asiaan: voiko potilaan sairauden tai oireiden taustalla olla perinnöllisiä tekijöitä ja jos voi, voidaanko asia tutkia ja mahdollinen perinnöllisyyttä aiheuttava tekijä tunnistaa.
”Tarkemmat tutkimukset kannattaa aloittaa niissä tapauksissa, joissa vastaus molempiin kysymyksiin on kyllä”, Wartiovaara toteaa.
Syöpä on vain harvoin perinnöllinen sairaus
Perinnöllisyyslääkäri käy läpi suvun sairaushistoriaa ja potilaan tilannetta ja arvioi sen pohjalta perinnöllisyyden riskiä.
”Esimerkiksi rintasyövän osalta jokaisella naisella on noin 12 prosentin riski sairastua, eli väestössä keskimäärin yksi kahdeksasta naisesta sairastuu rintasyöpään. Huonolla tuurilla suvussa voi kuitenkin sairastua vaikka joka neljäs nainen ilman, että syöpään liittyy tunnistettava perinnöllinen syy”, Wartiovaara kertoo.
Jos potilaan tapauksessa on syytä epäillä perinnöllisyyttä, keskustellaan vastaanotolla mahdollisista tutkimuksista. Jos tutkimuksissa löytyy perinnöllinen sairaus, voidaan järjestää tarvittava seuranta ja mahdollinen hoito, jos se on kyseisessä tapauksessa perusteltua.
”Jos on kyse lapsella todetusta perinnöllisestä sairaudesta, voidaan vanhemmille tarjota mahdollisuutta kyseisen sairauden tutkimiseen mahdollisen seuraavan raskauden aikana tai sitä suunniteltaessa”.
Geenitesti voi paljastaa perinnöllisen sairauden, mutta sen tekeminen on harkittava tarkkaan
Perinnöllisiä sairauksia tutkittaessa avainasemassa ovat geenitestit. Niitä ei kuitenkaan pidä tehdä kevyin perustein ja potilaan pitää olla etukäteen valmistautunut myös huonoihin uutisiin. Varsinaisen tutkittavan sairauden lisäksi testeissä voi löytyä sivulöydöksiä, joiden merkitystä ei aina tunneta.
”Sivulöydöksenä voi myös saada tietää myöhemmin sairastuvansa sairauteen, johon ei ole hoitoa, tai kuulla perhesuhteiden olevan jotain muuta kuin on luullut. Ennen geenitestin tekemistä on mietittävä, haluaako tällaisia asioita tietää”, Wartiovaara toteaa.
Perhekaverit tarjoavat lämpimän sylin vastasyntyneille
Vastasyntyneiden osaston potilashuoneessa on hiljaista. Tyytyväinen vauva on nukahtanut HelsinkiMission vapaaehtoisen perhekaverin syliin. Perhekavereiden tehtävänä on sylitellä vauvaa, jos omat vanhemmat eivät pääse osastolle säännöllisesti.
Jorvin sairaalan Vastasyntyneiden osasto L2:lla on kesän alusta alkaen ollut HelsinkiMission vapaaehtoisia perhekavereita sylikaveritehtävissä. Perhekaverit ovat HelsinkiMission ja HUSin kouluttamia vapaaehtoisia, joiden tehtävänä on tarjota osastolla hoidettaville vauvoille syli, kun oma vanhempi ei pääse paikalle.
Osastolla hoidetaan ennenaikaisesti syntyneitä tai muutoin sairaalahoitoa vaativia vauvoja, joilla ei enää ole tehohoidon tarvetta.
Osaston henkilökunta ja HelsinkiMissio suunnittelivat toimintaa tiiviisti yhdessä ennen sen aloittamista. Mallia otettiin muun muassa Yhdysvalloista ja Saksasta, jossa sylikavereita (cuddler volunteers) on ollut pitkään. Suomessa ei ole aiemmin käytetty vapaaehtoisia vastasyntyneiden sairaanhoidossa tässä muodossa.
Sylikaveritoiminta on lähtenyt vauhdilla käyntiin. Ensimmäisinä kuukausina perhekavereita on tarvittu osastolla jopa viitenä päivänä viikossa.
Vauvan paikka on sylissä
Kaikkien vauvojen omat vanhemmat eivät aina pysty olemaan osastolla niin usein kuin tarvetta olisi. Kotona saattaa esimerkiksi olla sisaruksia, jotka myös tarvitsevat vanhempiaan. Samalla vauvan hoitoaika sairaalassa saattaa venyä jopa kuukausiin.
”Hoito osastollamme on perhekeskeistä. Ohjaamme ja kannustamme vanhempia osallistumaan tiiviisti oman lapsensa hoitoon, kertoo osastonlääkäri Mari Mahlman.
Tavoitteena, että kaikki osastolla hoidossa olevat lapset pääsisivät vähintään kerran päivässä oman vanhempansa syliin. Vanhempien niin toivoessa voi lasta sylitellä myös joku muu lapselle läheinen aikuinen, esimerkiksi isovanhempi.
”Aina vanhemmat eivät pääse osastolle säännöllisesti. Silloin sylin lapselle voi tarjota perhekaveri. Vapaaehtoisten syli rauhoittaa myös esimerkiksi vieroitusoireisen vauvan oloa, jolloin hoitaja vapautuu muihin hoidollisiin tehtäviin”, osastonhoitaja Tuuli Suominen kertoo.
Positiivista palautetta perheiltä
Aloite perhekavereiden käyttöön voi tulla joko henkilökunnalta tai perheeltä. Ennen sylittelyä henkilökunta keskustelee vanhempien kanssa HelsinkiMission perhekaveritoiminnasta.
Perhekaverit voivat olla perheiden apuna sylikaveritoiminnan lisäksi muillakin tavoin. Perhekaverit voivat työvuoronsa aikana toimia juttuseurana vanhemmalle tai olla isomman sisaruksen seurana ja leikkikaverina, kun vanhemmat hoitavat vauvaa.
Vanhemmat ovat ottaneet perhekaverihyvin vastaan. Usein käy niin, että perhekaveri vierailee saman perheen ja vauvan luona useampia kertoja.
Sylittelyä vauvan ehdoilla
Sylittely tapahtuu aina vauvan ehdoilla ja päivärytmin mukaisesti. Ennen sylittelyä hoitaja on syöttänyt vauvan ja vaippa on vaihdettu. Tämän jälkeen pieni on valmis vapaaehtoisen syliteltäväksi. Sylikaverit käyttävät sairaalatakkia sylitellessään vauvoja. Sylittely ei vaikuta vauvan lääketieteelliseen hoitoon, josta vastuu on osastolla.
”Vapaaehtoiset eivät toteuta hoidollisia toimenpiteitä, esimerkiksi vaihda vaippoja tai syötä lapsia. Heidän tehtävänään on tarjota syli vauvalle. Yksin heitä ei jätetä, hoitohenkilökuntamme on aina napin painalluksen päässä, ja hoitaja käy säännöllisesti huoneessa tarkistamassa tilanteen”, Mari Mahlman kertoo.
Vapaaehtoisvuoro kestää kolme tuntia. Vuoron aikana ehtii sylitellä yhtä tai kahta vauvaa.
"Sylikaverina toimiminen Jorvissa on ollut minulle poikkeuksellisen merkityksellinen kokemus. Jokainen vauva, jonka olen saanut ottaa syliin, on ollut ainutlaatuinen – omalla tavallaan herkkä, vahva ja ihmeellinen. On ollut koskettavaa nähdä, kuinka sylissä olo rauhoittaa vauvan uneen. Samalla myös oma mieli hiljenee ja lepää – usein huomaan nukkuvani itsekin poikkeuksellisen levollisesti sylivuoron jälkeisen yön."
- Vapaaehtoinen
Vauvan kanssa aika pysähtyy
Pitkän työuran lasten ja nuorten parissa tehnyt Päivi Konttinen on toiminut jo muutaman vuoden vapaaehtoisena perhekaverina HelsinkiMission kautta Uudessa lastensairaalassa. Kun tieto uuden sylikaveritoiminnan käynnistymisessä vastasyntyneiden osastolla tuli, hän ilmoittautui heti mukaan.
”Vauvaikäiset ovat lähellä sydäntäni. Lähes aina käy niin, että vauva rauhoittuu syliin, vaikka kyseessä on vauvalle vieras aikuinen. Uskon, että meistä perhekavereista on hyötyä ja iloa”, Konttinen sanoo.
Vauvan kanssa pitää osata pysähtyä ja olla vaan. Kun hoitaja asettaa vauvan syliin, siinä saattaa mennä tunnista kolmeen tuntiin, kun vauva nukkuu rinnalla.
”Virikkeitä ei huoneessa ole radiota lukuun ottamatta. Yksi ilta kuunneltiin vauvan kanssa humppaa ja valssia, kun radiosta tuli lauantain toivotut”, Konttinen naurahtaa.
Myös Marianna Monte-Rautanen on tehnyt usean vuoden ajan vapaaehtoistyötä HelsinkiMission kautta. Hänelläkin on taustaa työskentelystä lasten kanssa.
”Tämä vapaaehtoistyö sopii minun arkeeni. Voin tehdä sitä omien aikataulujeni mukaan pari kertaa kuukaudessa. Samalla koen tekeväni merkittävää työtä perheiden hyväksi”, Monte-Rautanen sanoo.
Vapaaehtoiset ovat saaneet henkilökunnalta positiivista palautetta. Syliä tarvitaan.
”Joka kerta, kun lähden vapaaehtoisvuorosta, mieli on rauhallisempi. Kohtaamiset sairaalassa tuovat hyvän mielen”, Monte-Rautanen toteaa.
Koulutuksesta eväät vapaaehtoistoimintaan
- Kaikilla vastasyntyneiden osastolla toimivilla HelsinkiMission perhekavereilla on kokemusta lapsipotilaista Uudesta lastensairaalasta. Lisäksi he ovat saaneet lisäkoulutuksen vastasyntyneiden hoidon erityispiirteistä.
- Koulutuksessa on käsitelty muun muassa sairaalahygieniaa ja ennenaikaisesti syntyneiden ja vieroitusoireista kärsivien vauvojen hoitoa.
- Ensimmäisessä koulutuksessa oli mukana kolmetoista vapaaehtoista.
- Lisätietoa vapaaehtoistoiminnasta löytyy HelsinkiMission sivuita: Perhekaveriksi sairaalaan — HelsinkiMissio
- Rettigin ja HelsinkiMission kolmivuotinen kumppanuus (2025–2027) mahdollistaa vapaaehtoisten tuen perheille Uudessa lastensairaalassa ja Jorvin sairaalassa.
Kaatumisen hinta voi olla kova – näin kaatumista voi ehkäistä
Suomessa tapahtuu vuosittain satoja tuhansia kaatumisia. Potilaiden kaatumiset ovat yleisin tapaturma myös sairaalassa. HUSissa on viime vuosina tehostettu kaatumisten ehkäisyä. Myös potilas voi itse vaikuttaa omaan turvallisuuteensa.
Potilaiden kaatumiset sairaaloissa ovat hyvin yleisiä ja ne aiheuttavat sekä inhimillisiä että taloudellisia kustannuksia – läheisten kokemasta huolesta puhumattakaan.
Koko Suomessa tapahtuu joka vuosi noin 400 000 kaatumis- ja putoamistapaturmaa, joista seuraa noin 7 000 lonkkamurtumaa. Yhden lonkkamurtuman hinta voi olla jopa 30 000 euroa.
Kaatumiset voivat aiheuttaa potilaalle murtumien lisäksi esimerkiksi nyrjähdyksiä ja pään vammoja, sekä henkistä kuormitusta, ahdistusta ja toipumisen viivästymistä – pahimmillaan jopa kuoleman.
Sairaaloille kaatumiset puolestaan aiheuttavat kustannuksia esimerkiksi leikkausten ja pitkittyneiden hoitojaksojen kautta. Kaatumista ehkäisevään työhön onkin viime vuosina kiinnitetty sairaaloissa erityistä huomiota.
Kaatumisten määrä on lievässä laskussa
Väestö ikääntyy, mikä lisää terveydenhuollon palvelutarvetta. Ikääntyminen onkin yksi merkittävimmistä kaatumisriskiä lisäävistä tekijöistä.
”Kaatumisten ehkäisy on noussut keskeiseksi potilasturvallisuussa. Myös esimerkiksi Maailman terveysjärjestö WHO on nostanut kaatumiset ohjelmiinsa”, kertoo kehittämispäällikkö Anniina Heikkilä HUSin hoitotyön johdosta.
Kun työ kaatumisten ehkäisemiseksi käynnistyi HUSissa vuonna 2012, kirjattiin vuodessa 200–300 kaatumista. Koska nykyisin kaatumiset kirjataan herkemmällä seulalla, kaatumisia on tilastollisesti paljon enemmän, mutta trendi ollut viime vuosina lievästi laskeva. Potilaiden kaatumiset ovat kuitenkin yleisin tapaturma.
”Kaikkia kaatumisia ei voida koskaan estää, mutta tutkimusten mukaan 20–30 prosenttia voidaan estää hoidon aikana”, Heikkilä sanoo.
Kaatumiset sairaalassa ovat myös Magneetti-laatujärjestelmässä yksi seurattavista laatuindikaattoreista. Tuloksia seurataan tarkasti senkin vuoksi. Kaatumisten ehkäisystä järjestetään jatkuvasti erilaisia koulutuksia ja noin 600 huslaista suorittaa vuosittain verkkokurssin kaatumisten ehkäisystä.
Nopea reagointi tärkeää – väärienkin hälytysten kustannuksella
Potilaita kaatuu usein öisin, kun henkilökuntaa on vähemmän, huoneissa on vähän valaistusta ja potilaalla on mahdollisesti unilääkitys.
Erilaiset digitaaliset ratkaisut auttavat parhaimmillaan hoitohenkilöstöä reagoimaan nopeasti – vaikka vääriäkin hälytyksiä tulee. Joillakin HUSin osastoilla on käytössä tekoälypohjainen Verso Vision -kaatumisenestojärjestelmä. Se antaa hoitohenkilökunnalle hälytyksen potilaan liikehdinnästä, joka voi johtaa kaatumiseen.
”Verso Vision on hyvä lisäapu. Toki turhiakin hälytyksiä tulee, mutta jos kaatumisia halutaan ehkäistä, on päästävä ajoissa paikalle varmistamaan potilaan tilanne. Yksikään reagointi ei ole turha, jos sillä voidaan estää kaatuminen”, sanoo lähihoitaja Kim Lindström Sydän- ja keuhkokeskuksesta.
Osastoilla on käytössä myös kameravalvonta.
Potilaan kaatumisriski arvioidaan etukäteen
Hoitohenkilöstöllä on monia keinoja arvioida etukäteen potilaan kaatumisriskiä. Silloin kaatumisiin voi valmistautua ennakkoon.
”Apulaisosastonhoitaja tai vuorovastaava välittää tietoa tulevien potilaiden kunnosta, minkä perusteella voimme arvioida kaatumisriskiä. Potilaat, joilla arvioidaan olevan riski kaatumiseen, pyritään sijoittamaan hoitaja-asemien lähellä oleviin huoneisiin. Lisäksi farmaseutti kirjaa ennakkoon hoitajille tiedoksi potilaan kaatumisvaaraa lisäävät lääkkeet”, kertoo opetushoitaja Jaana Syrjä Syöpäkeskuksesta.
Myös Apotista löytyvä kaatumismittari auttaa riskiarvion tekemisessä. Jos kaatuminen kaikesta ennakoivasta työstä huolimatta tapahtuu, tehdään siitä raportti HaiPro-järjestelmään. Raportoinnin avulla tapahtuneesta voi oppia ja kehittää toimintaa entistä paremmaksi.
”Kaatumisen ennaltaehkäisy on todellista tiimityötä. Potilaan, omaisten, hoitajien, lääkäreiden, ja fysioterapeuttien lisäksi myös laitoshuollolla on tärkeä rooli: esimerkiksi ruuan jättäminen oikeaan paikkaan, siivouksen jälkeen tavaroiden laittaminen paikoilleen tai tilojen kuivuuden varmistaminen ovat erittäin tärkeitä osia kokonaisuudessa”, Syrjä jatkaa.
On todella tärkeää, että potilaat kertovat avoimesti ja matalalla kynnyksellä hoitajille oireistaan ja avun tarpeestaan. Se ei ole hoitajien kuormittamista – päinvastoin. Mitä paremmin voidaan ennakoida, sitä paremmin voidaan ehkäistä ja näin helpottaa kaikkien työtä.
”Kun ehkäisemme kaatumisia, vähenevät myös inhimillinen kärsimys, taloudelliset kustannukset ja hoitajien työtaakka”, kiteyttää perushoitaja Anneli Tenkanen Syöpäkeskuksesta.
Potilas: Näin liikut turvallisesti sairaalassa
- Pyydä aina apua, kun koet liikkumisesi tai mahdollisen apuvälineen käytön
epävarmaksi. - Vuoteesta noustessasi istu hetki vuoteen laidalla ja lähde liikkeelle rauhallisesti.
- Käytä tukevia jalkineita tai liukuestesukkia liikkuessasi.
- Huolehdi riittävästä valaistuksesta mennessäsi esimerkiksi yöllä wc:hen.
- Käytä silmälaseja, jos olet tottunut käyttämään niitä liikkuessasi.
- Ilmoita osaston henkilökunnalle ympäristössäsi olevista mahdollisista vaaratekijöistä (esimerkiksi esteet kulkuväylillä, vettä lattialla).
Haittaa aiheuttavat kaatumiset HUSin vuodeosastoilla per 1000 hoitopäivää (sisältää somatiikan ja psykiatrian vuodeosastot). Esimerkiksi vuonna 2024 kaatumisia, joista potilaalle on aiheutunut haittaa oli 525 kappaletta ja hoitopäiviä 565 914 kpl.
Kaatumisella tai putoamisella tarkoitetaan tahatonta tilannetta, jossa henkilö päätyy makaamaan tai muuhun asentoon lattialle, maahan tai alemmalle tasolle.
Kaatuminen, josta potilaalle seuraa jotain haittaa, tarkoittaa esimerkiksi kipua, mustelmia tai murtumia.
Kansainvälisesti kaatumisia seurataan suhdelukuna, eli kaatumiset per 1000 hoitopäivää, mikä mahdollistaa tietojen vertailun eri yksiköiden ja organisaatioiden välillä.
Ruoka tukee potilaan toipumista sairaalassa
Ruokailuhetki on monelle päivän kohokohta – myös sairaalassa. Maistuva, terveellinen ja ravinteikas ruoka edistää ihmisen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia. Lue, millä erilaisilla tavoilla potilasruokailu tukee toipumista sairaudesta tai toimenpiteestä.
Ruoka tuo turvaa sairaalassaoloaikaan
Ruokailu on potilaalle usein ainoa tuttu asia osastohoidon aikana – ja siksi erityisen tärkeä.
Sairaalassa tarjotaan päivän aikana neljä ateriaa: aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala. Niiden lisäksi potilas voi saada tarpeen tullen välipalaa.
Säännölliset ateriat turvaavat potilaan riittävän ravinnonsaannin ja mukailevat tavanomaista ateriarytmiä.
Potilas voi tietyissä määrin vaikuttaa omaan ruokaansa. Sairaalaan tullessa potilaalta kysytään hänen erityisruokavalionsa, ja hän pystyy vaikuttamaan myös esimerkiksi ruokajuomaan. Ja jos ruoka ei maistu, siitä kannattaa mainita hoitohenkilökunnalle, jolloin voi yhdessä keskustella vaihtoehdoista.
Ruokailu tukee paranemista ja kuntoutumista
Ruokailulla on monia toipumista edistäviä vaikutuksia aina riittävästä ravinnon saannista sosiaalisuuteen.
Terveellinen ruoka, joka sisältää oikeanlaisia rasvoja, proteiinia ja kuituja sekä riittävästi kasviksia, hedelmiä ja marjoja, auttaa kehoa paranemaan.
Ruokailu tukee myös kuntoutumista, sillä silloin on hyvä hetki nousta istumaan tai jaloittelemaan ja käyttää ruokailuvälineitä.
Joillakin osastoilla ruokailu tapahtuu yhteisissä tiloissa ja tarjoaa mahdollisuuden yhdessäoloon muiden potilaiden kanssa.
Eri ruokavaliot erilaisille potilaille
Sairaalassa tarjottavan terveyttä edistävän aterian mallina toimii niin sanottu perusruokavalio. Se sopii useimmille sairaalan potilaille.
Sen lisäksi sairaalan keittiössä valmistuu noin 20 erityisruokavalioon sopivia aterioita. Erityisruokavalioissa huomioidaan esimerkiksi potilaiden allergiat, suurentunut ravinnontarve, sairauden tuomat rajoitukset, ruoan rakenne ja potilaan vakaumus.
Potilasruoka valmistetaan huolella ja laadukkaista ruoka-aineista. Potilas voi siis luottaa siihen, että erityisruokavaliot otetaan tarkasti huomioon.
Tämän lisäksi ruokalistojen suunnittelussa otetaan huomioon eri ikäisten ja eri kulttuureista tulevien henkilöiden makumieltymykset.
Vajaaravitsemusta hoidetaan ruualla, jossa on paljon energiaa ja proteiinia
Jos on riskinä, että potilaan ravinnonsaanti on liian niukkaa esimerkiksi sairauden, huonon ruokahalun tai korkean iän vuoksi, hänelle tarjotaan ruokaa, joka sisältää runsaammin proteiinia tai muita runsasenergisiä ravintoaineita, kuten rasvoja.
Jos ravitsemuksessa on vajetta, potilaan toipuminen hidastuu. Esimerkiksi lihakset tarvitsevat proteiinia pysyäkseen kunnossa ja haavat proteiinia, vitamiineja ja kivennäisaineita parantuakseen.
Sairaalaruoka perustuu ravitsemussuosituksiin
Potilaille tarjottava ruoka suunnitellaan aina valtakunnallisten suositusten perusteella.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä Valtion ravitsemusneuvottelukunta ovat julkaisseet ravitsemushoitosuosituksen sairaaloiden käyttöön. Siinä määritellään, millaiset sairaalanruoan ravintoarvojen ja valmistusprosessin tulee olla. Suositus perustuu siihen, että ihmisellä on sairaalassaoloaikana oikeus sekä hyvään ravintoon että hyvään hoitoon.
Ravitsemushoitosuosituksen pohjana ovat kansalliset ravitsemussuositukset. Niissä korostuu terveellinen, sosiaalisesti vastuullinen ja ympäristöystävällinen ruokavalio.
Liiallinen alkoholinkäyttö voi haitata muiden sairauksien hoitoa
Alkoholin liikakäytön aiheuttamat sairaudet ovat suuri kansanterveydellinen ongelma Suomessa. Alkoholin liikakäytöstä johtuvia elimellisiä sairauksia ovat esimerkiksi maksa- tai haimatulehdukset.
Timo Korpela
Jani Alaluusua, Taavi Lampinen
3
Peijaksen sisätautien ylilääkäri Laura Sundell kohtaa alkoholiongelmaisia potilaita päivittäin.
”Potilaat tulevat päivystykseen erilaisten alkoholista johtuvien sairauksien tai haittavaikutusten vuoksi. Tyypillisiä tapauksia ovat päihtymyksen aiheuttamat kaatumiset, erilaiset sekavuustilat sekä alkoholin käytöstä aiheutuvien sairauksien pahenemisvaiheet.”
Alkoholi aiheuttaa hoitoon erityispiirteitä
HUSissa hoito keskittyy alkoholin liikakäytön aiheuttamien elimellisten sairauksien, kuten maksa- tai haimatulehdusten hoitoon.
”Toki myös tuemme alkoholista irtautumista. Suoranaisessa alkoholista irti pääsemisessä auttavat esimerkiksi perusterveydenhuolto, järjestöt tai työterveyshuolto”, Laura Sundell kertoo.
”Huomioimme hoidossa myös alkoholin aiheuttamat erityispiirteet: esimerkiksi unettomuuden, mielialaongelmat tai riippuvuuden aiheuttaman huonon sitoutumisen hoitoon.”
Osassa HUSin sairaaloista työskentelee päihdehoitaja. Hän järjestelee esimerkiksi katko- tai laitoskuntoutuspaikkaa erikoissairaanhoidon jälkeen tai matalamman kynnyksen keskusteluapua päihdetyöntekijän kanssa.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan alkoholin kokonaiskulutus vähentyi vuonna 2024 yli neljä prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Alkoholin käyttö on nuorilla polarisoitunut eli sekä absolutisteja että runsaasti käyttäviä löytyy. Yksittäisistä ryhmistä eläkeikäisten naisten alkoholin käyttö on noussut selkeästi.
Laura Sundellin mukaan pitkällä aikavälillä alkoholiongelmat eivät sinällään ole lisääntyneet, mutta suonensisäisten huumeiden käytön lisääntyminen on tehnyt hoidosta hankalampaa.
”Monipäihderiippuvaiset potilaat ovat usein sairaampia ja heillä on enemmän ongelmia ja elämänhallinnan haasteita.”
Ongelma otettava puheeksi ilman syyllistämistä
Runsaalla alkoholin käytöllä on myös vaikutuksia muihin jo olemassa oleviin tai uusiin sairauksiin.
”Terveelliset elämäntavat ja maltillinen alkoholin käyttö antavat paremman ennusteen hoidon tehoamiseen. On tärkeää huomata, että runsas alkoholin käyttö voi olla esteenä muiden sairauksien hoitoon. Esimerkiksi maksasairaus voi estää sytostaattihoidon”, Laura Sundell korostaa.
Alkoholi aiheuttaa monen elimen vajaatoimintaa, esimerkiksi sydämen, maksan ja munuaisten, ja haittaa siksi sairauksien hoitoa ja heikentää potilaan toipumista.
Mikä on lääkärin vastuu, kun potilaalla on alkoholiongelma?
”Ongelma on otettava puheeksi: jokainen puuttuminen on mahdollisuus saada apua, vaikka elintapoihin usein onkin vaikea puuttua. Minun näkökulmastani alkoholismi on sairaus eikä ihmisiä pidä siitä syyllistää. Oireiden uusiutuminen tai paheneminen ei tarkoita epäonnistumista, täytyy vain jatkaa ponnistelua alkoholin ongelmakäytön lopettamiseksi.”
Lapsettomuuslääkäri: “On urbaani huhu, että hoitoihin pitää jonottaa vuosia”
80 prosenttia lapsettomuustutkimuksiin hakeutuvista saa lopulta lapsen. Ja suunta on parempaan.
Sitä voisi luulla aivan tavalliseksi toimistorakennukseksi. Vieressä humisee Mannerheimintie ja sen takana kohoaa vanha Tilkan sotilassairaala. Ohi kulkee ihmisiä töihin, kotiin ja kuka minnekin, mutta vain harva tietää, että noiden seinien sisällä luodaan joka päivä uutta elämää.
Ollaan Tilkan Viuhkassa, jossa sijaitsee HUSin Lisääntymislääketieteen yksikkö. Täällä tehdään Uudenmaan alueen kaikki julkisen terveydenhuollon lapsettomuushoidot.
Ja paljon tehdäänkin – viime vuonna HUSissa tehtiin yhteensä noin 2 500 munasolukeräystä ja inseminaatiota. Jos mukaan laskee myös pakastealkionsiirtokierrot, on määrä noin 4 600. Lapsettomuuslähetteiden määrä on kasvanut viidessä vuodessa 38 prosenttia, eikä tahti osoita hiipumisen merkkejä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan hedelmöityshoitojen kokonaismäärä on kuitenkin pysynyt tasaisena. Vuonna 2023 hoitoja aloitettiin 14 500 ja vuonna 2024 luku oli 14 300. Julkisella sektorilla tehdään yli 60 prosenttia kaikista hedelmöityshoidoista.
Jono on lyhyempi, kuin moni luulee
Moni murehtii julkisen puolen pitkiä jonoja ja miettii, lipuuko lapsihaave hoitojen alkua odotellessa ulottumattomiin. Lisääntymislääketieteen yksikön osastonylilääkäri Hanna Savolainen-Peltosella on heille hyviä uutisia: vaikka potilaita on yhä enemmän, ovat odotusajat lyhentyneet.
“Meillä on tehty paljon jonojen lyhentämiseksi. On kehitetty hoitopolkuja, tehostettu toimintaa, rekrytoitu lisää henkilökuntaa. Siten on voitu kasvattaa hoitojen määrää.”
Yleinen virhekäsitys on, että jonossa pitäisi odotella vuosia. Vaikka jonotusta tulee monessa eri hoidon vaiheessa, on tilanne onneksi oletuksia parempi. Omilla soluilla tehtäviin IVF-hoitoihin jonotetaan muutama kuukausi, eikä inseminaatioihin ole jonoa ollenkaan.
Jonot lahjasoluhoitoihin ovat pidemmät, sillä luovutetuista sukusoluista on jatkuva pula. Lahjasiittiöitä joutuu odottamaan lähes vuoden ja lahjamunasoluja 1–2 vuotta.
Lahjasoluhoitoja on saanut julkisesta terveydenhuollosta vuodesta 2019. Erityisesti lahjasiittiöhoitojen määrä on lisääntynyt vuosi vuodelta, ja syy siihen on tiedossa.
“Tietoisuus hoidoista on lisääntynyt. Hoidot ovat julkisella edullisempia ja ne ovat mahdollisia entistä useammalle”, Savolainen-Peltonen sanoo.
Hedelmällisyyteen voi vaikuttaa
Tahattomasta lapsettomuudesta kärsii noin joka viides suomalainen. Syyt voivat olla lääketieteellisiä tai sosiaalisia. Kun puhutaan lääketieteellisestä näkökulmasta, yksi tärkeimmistä tekijöistä on naisen ikä.
Naisen hedelmällisyys alkaa laskea 30-vuotiaana ja kääntyy voimakkaampaan laskuun 35 ikävuoden jälkeen. Vaikka miehillä iän vaikutus ei ole yhtä voimakas, eivät siittiötkään säily virkeinä ja hyvälaatuisina läpi elämän.
Hoitoihin hakeudutaankin yhä vanhempana. Viime vuonna ensimmäiseen koeputkihedelmöityshoitoon hakeutuvien naisten keski-ikä oli HUSissa 34,2 vuotta.
Iälleen meistä kukaan ei voi mitään. Savolainen-Peltonen kuitenkin muistuttaa, että omaan hedelmällisyyteen voi onneksi vaikuttaa monin tavoin. Kun nukkuu riittävästi, syö ravitsemussuositusten mukaisesti ja välttää päihteitä ja nikotiinituotteita, on tehnyt jo paljon.
“Liikunta on hyvästä, mutta ei silloin, jos sen harrastaminen menee äärimmäisyyksiin”, sanoo lisääntymislääketieteen yksikön apulaisosastonhoitaja Elisa Rinta-Lusa.
Tavallisimpia syitä lapsettomuudelle ovat naisella ovulaatiohäiriöt , endometrioosi ja munanjohdinviat. Miehellä lapsettomuutta selittävät usein siemennesteviat. Viime vuosina huolta on herättänyt miesten siemennesteen laadun heikkeneminen. Sen taustalla voivat olla erityisesti elämäntavat ja ympäristön kemikaalit. Lapsettomuuden syy selviää useimmissa tapauksissa, mutta jopa 30 prosenttia jää vaille selitystä.
Selviääpä syy tai ei, on lapsettomuuden hoitoon useita keinoja. Jokaiselle potilaalle valitaan hoitomuoto, joka sopii juuri hänen tilanteeseensa.
Kevyimmästä päästä on munarakkulan kypsytyshoito, jossa potilas käyttää ovulaatiota vahvistavaa lääkitystä. Inseminaatiossa kohtuonteloon ruiskutetaan ohuen katetrin avulla siittiöitä ovulaation aikaan. Koeputkihedelmöityshoidossa hormonipistoksilla stimuloidaan munasarjoja niin, että munasoluja kypsyy kerralla useampia. Ne kerätään ohuen neulan avulla emättimen kautta ja hedelmöitetään laboratoriossa.
Lapsettomuushoidot ovat tutkitusti turvallisia
Lapsettomuushoidoilla on raskas maine. Niihin liittyy verikokeita, ultraäänitutkimuksia, neuloja ja lääkkeitä. Kun hoitoihin lopulta pääsee, voi takana olla jopa vuosia jatkunut toivon ja epätoivon värittämä tie.
Osa kuitenkin yllättyy esimerkiksi munasolukeräyksen helppoudesta. Toimenpide kestää vain 5–10 minuuttia ja siihen saa tehokkaan kipulääkityksen.
“Moni sanoo, että jos olisin tiennyt, en olisi jännittänyt”, Rinta-Lusa sanoo.
Jos hoidoissa käytettävät pistokset pelottavat, saa niiden käyttöön apua ja henkilökohtaista opastusta lisääntymislääketieteen yksiköstä.
Hoidoissa käytetään erilaisia hormonilääkityksiä. Savolainen-Peltonen muistuttaa, että lapsettomuushoidot ovat tutkitusti turvallisia sekä hoidetulle että lapselle.
Julkisella saa tehokasta hoitoa
Tavoitteena tietenkin on, että hoitoja tarvittaisiin mahdollisimman vähän. Saisiko yksityiseltä puolelta parempaa hoitoa kuin julkiselta?
“Julkisella saa yhtä hyvää hoitoa. Seuraamme jatkuvasti alan viimeisimpiä tutkimuksia ja teemme tutkimuksia ja hoitoja, jotka ovat tutkimusnäytön perusteella vaikuttavia. Synnytyksen todennäköisyyden tulee olla vähintään 10 prosenttia hoitokiertoa kohti”, Savolainen-Peltonen sanoo.
Vastoin yleistä uskomusta julkisella puolella tehdään myös esimerkiksi alkiodiagnostiikkaa ja alkiokuoren avauksia. Toimenpiteiden pitää kuitenkin olla parin tilanteessa perusteltuja.
Jokaisen hoitokerran jälkeen yksikössä arvioidaan, miten seuraavaksi kannattaa edetä. Asiaa ei päätä yksi lääkäri, vaan suunnittelu tehdään erityisesti haastavissa tilanteissa usean ammattilaisen kesken. Hoitopolku ei ole kaikille sama, vaan perustuu yksilölliseen arvioon. Siksi myös hoitokertojen määrä on yksilöllinen.
Edes järeimmät lapsettomuushoidot eivät aina takaa raskauden onnistumista. Myös raskauden alkaminen voi herättää monenlaisia tunteita. Tukea hoitojen keskellä saa HUSin sairaalapastorilta ja esimerkiksi omalta terveysasemalta tai jopa työterveyshuollosta. Nimestään huolimatta sairaalapastorin kanssa keskustelu voi olla täysin vapaata uskonnollisuudesta.
Lisääntymislääketieteen yksikössä työskentelee myös psykologeja, mutta suurimman osan heidän työajastaan lohkaisee lahjasoluneuvonta.
Hoitotulokset paranevat koko ajan
Lisääntymislääketieteen yksikössä potilaiden unelman eteen töitä tekee 60 huippuammattilaista: kätilöitä, sairaanhoitajia, perushoitajia, lääkäreitä, biologeja, bioanalyytikkoja, psykologeja ja sosiaalityöntekijöitä. Heidän avullaan jopa 80 prosenttia tutkimuksiin hakeutuneista saa lopulta toivomansa lapsen.
Alan tulevaisuus näyttää valoisalta.
“Kehitystä tulee koko ajan: tutkimuksissa, lääkkeissä, laboratoriotekniikoissa ja alkiodiagnostiikassa”, Savolainen-Peltonen sanoo.
Yksi viimeisimmistä tutkimuskohteista on tekoälyn käyttö lapsettomuushoidoissa. Tekoäly voisi auttaa esimerkiksi siirrettävien alkioiden valinnassa, hoidon ennusteen arvioinnissa ja entistä yksilöllisemmässä hoidon valinnassa.
Ohikulkija voisi sanoa, että kuulostaa tieteiselokuvalta. Hoidoissa kävijä saattaisi kutsua sitä ihmeeksi.
Mannerheimintien varrella, vaaleassa toimistorakennuksessa luotetaan tieteeseen. Ei se silti lakkaa koskettamasta. Niiden seinien sisällä saa joka vuosi alkunsa yli 600 uutta elämää.
Jonotusajat lapsettomuushoitoihin*
- Lähetteen hyväksymisestä ensikäynnille 2–3 kuukautta
- Inseminaatiohoitoon ei ole jonoa
- IVF- eli koeputkihedelmöityshoitoon 3–5 kuukautta
- Pakastetun alkion siirtoon ei ole jonoa
- Lahjasiittiöhoitoon 10–12 kuukautta
- Lahjamunasoluhoitoon 1–2 vuotta
*Tilanne kesäkuussa 2025
Mitä hoidot maksavat julkisella?
- Käynneistä veloitetaan vastaanottomaksu 66,70 euroa*
- Inseminaatio noin 130 euroa (2 käyntiä)
- IVF-hoito noin 267–400 euroa (4–6 käyntiä)
- Verikokeet ovat maksuttomia
- Hoidoissa tarvittavat tukilääkkeet, esim. IVF-hoidoissa noin 600 euroa
*Jos aika varataan pariskunnalle, veloitetaan molemmilta vastaanottomaksu.
Miten pääsen lapsettomuushoitoihin? Entä mitä niissä tapahtuu?
Katso usein kysytyt kysymykset täältä.
Mistä tukea lapsettomuuden polulle?
Lapsettomuus voi olla yksi elämän suurimmista kriiseistä. Terveyskylän sivulle on koottu tietoa siitä, mistä tukea voi saada.
Haluatko luovuttaa sukusoluja?
Tarvitsemme jatkuvasti uusia siittiöiden ja munasolujen luovuttajia. Lue lisää luovuttamisesta Sukusolupankin sivuilta.
Terveyskylän itsehoito-ohjeista saat apua äkillisiin terveysongelmiin
Terveyskylän Päivystystalosta löydät ohjeita, joiden avulla voit hoitaa itse sellaiset äkilliset terveyspulmat, joiden vuoksi ei välttämättä tarvitse lähteä lääkäriin.
Ohjeet auttavat myös arvioimaan, pitäisikö esimerkiksi vammaa käydä sittenkin näyttämässä terveydenhuollon ammattilaiselle.
Olemme koonneet tähän artikkeliin Päivystystalon viisi luetuinta itsehoito-ohjetta.
Haavan huolellinen hoito auttaa sitä paranemaan nopeammin
Haavat ovat yleensä terävän esineen aiheuttamia viilto- tai pistohaavoja. Iholle voi tulla myös ruhje-, repimä- tai puremahaavoja. Käsissä ja jaloissa myös hermot, jänteet tai verisuonet voivat vaurioitua pinnallisten haavojen yhteydessä.
Pienistäkin haavoista saattaa vuotaa paljon verta, jos ne sijaitsevat sellaisella alueella, jossa on paljon verisuonia. Haavan huolellinen hoito auttaa sitä paranemaan nopeammin, estää tulehduksia ja vähentää arpikudosta.
- Puhdista haava ja sulje se perhos- tai haavateipillä.
- Suojaa haava puhtaalla ja kuivalla sidoksella ja pidä se kuivana 3−7 vuorokautta.
- Suihkuta haavaa päivittäin, jos siitä erittyy vähän märkää, ja anna sen arpeutua.
Hyperventilaatio eli liikahengitys voi aiheuttaa tukehtumisen tunteen
Hyperventilaatio tarkoittaa tilannetta, jossa henkilö hengittää enemmän kuin on tarpeen. Koska hengitys on syvää ja nopeaa, elimistöstä poistuu enemmän hiilidioksidia kuin sinne ehtii sitä syntyä. Tämä aiheuttaa epämiellyttäviä oireita, kuten tukehtumisen tunnetta, huimausta ja jopa pyörtymisen.
- Tunnista ja ymmärrä hyperventilaatiokohtauksen oireet.
- Harjoittele syvää palleahengitystä rauhoittumisen tueksi.
- Vältä paperipussiin hengittämistä; säännöstele uloshengitystä supistamalla huulia.
Lue koko itsehoito-ohje: Hyperventilaatio (Terveyskylän Päivystystalo)
Paleltumaa kannattaa hoitaa lämpimällä vedellä
Paleltuma syntyy, kun jokin kehonosa altistuu kylmälle ja sen lämpötila laskee niin alas, että kudoksissa oleva vesi rupeaa jäätymään. Paleltumat ovat melko yleisiä Suomen talvessa, eritoten silloin, kun lämpötila laskee alle 20 miinusasteeseen.
Pinnallisen ja syvän paleltuman oireita ovat ihon tunnottomuus ja pistely, ihon värinmuutokset ja vahamainen valkoisuus, turvotus ja sinertävä värimuutos iholla, rakkulat sekä kudosten kovettuminen ja kipu.
Pieniä ja lieviä paleltumia voi hoitaa itse kotona. Syvä paleltuma täytyy hoitaa sairaalassa.
- Hakeudu nopeasti lämpimään ja suojaisaan paikkaan.
- Lämmitä paleltunut alue upottamalla se 37−42 ºC veteen 20−30 minuutiksi.
- Käytä apteekista saatavia tulehduskipulääkkeitä kivun hoitoon.
Lue koko itsehoito-ohje: Paleltuma (Terveyskylän Päivystystalo)
Lihasrevähdys tai -kouristus voi olla ikävän kipeä
Lihasrevähdys tarkoittaa esimerkiksi urheillessa syntynyttä vammaa, jossa lihaksesta katkeaa lihassäikeitä. Vammakohta on kipeä, ja se voi turvota tai olla mustelmainen.
Lihaskouristuksia eli suonenvetoja voi ilmaantua lihakseen rasituksen aikana tai sen jälkeen. Suonenvedossa lihas supistuu äkillisesti, mikä aiheuttaa kovaa kipua. Suonenveto tulee tyypillisimmin jalkoihin yöllä.
- Kohota revähtänyt vamma-alue, käytä kylmäpakkausta 15−20 minuuttia kerrallaan ja toista tarvittaessa 1−2 tunnin välein.
- Aloita kevyt rasitus parin päivän kuluttua kivun sallimissa rajoissa.
- Suonenvedossa lopeta kramppia aiheuttanut liike, hiero lihasta kevyesti ja venytä sitä varovasti.
Lue koko itsehoito-ohje: Lihasrevähdys ja -kouristus (Terveyskylän Päivystystalo)
Auringonpolttamaa ihoa hoidetaan palovamman tavoin
Auringon ultravioletti- eli UV-säteily aiheuttaa ihon ruskettumisen ja palamisen. Suomalaisille tyypillisin ihotyyppi ruskettuu ja palaa aina välillä. Ihovaurioiden ja palamisen lisäksi UV-säteily vanhentaa ihoa ja lisää riskiä sairastua ihosyöpään.
Palanut iho on punainen ja kuumottava. Lisäksi palaneelle alueelle voi syntyä rakkuloita ja se voi turvota ja olla hyvinkin kipeä.
Auringon polttamaa ihoa hoidetaan samoin kuin muitakin lieviä palovammoja.
- Suojaa iho vaatteilla ja käytä aurinkorasvaa.
- Viilennä palanut iho haalealla vedellä ja käytä hydrokortisonivoidetta.
- Älä puhkaise rakkuloita, vaan suojaa erittävä iho palovamman hoitosidoksella.
Lue koko itsehoito-ohje: Auringon polttama iho (Terveyskylän Päivystystalo)
Mitä mukaan sairaalaan?
Saitko kutsun sairaalaan ja nyt pohdit, mitä kaikkea laukkuun olisi syytä pakata? Lue tästä jutusta, mitä kannattaa ottaa mukaan ja mitä ei.
Sairaalaan tulo on monesti jännittävä tilanne. Jos edessäsi on yksi tai useampi yö HUSin lakanoissa, helpottaa valmistautumista se, kun pakkaat hyvissä ajoin mukaan muutaman tärkeän asian – ja maltat jättää jotain kotiinkin.
Mitä vähemmän tavaraa mukana, sen parempi
Hyvä nyrkkisääntö sairaalaan valmistautuessa on pakata mahdollisimman kevyesti. Esimerkiksi naistentautien osastolla 30 potilaat viipyvät yleensä yön tai pari, joskus viikon. Vedettävä matkalaukku ja rinkka ovat siis usein tarpeellisempia lomamatkoilla.
Muista ainakin puhelin ja laturi, henkilöllisyystodistus ja lista käyttämistäsi lääkkeistä
Muutama asia kannattaa kuitenkin ehdottomasti muistaa ottaa mukaan sairaalaan. Nappaa kotoa mukaasi kännykkä ja laturi, henkilöllisyystodistus tai Kela-kortti ja lista säännöllisesti käyttämistäsi lääkkeistä.
Hoitojakson aikana vastaamme lääkehoidostasi ja tarvittavien lääkkeiden hankkimisesta, ellemme ohjeista sinua ennakkoon toisin. Jos käytät harvinaista tai erityisen kallista lääkettä, ota se varmuuden vuoksi mukaasi. Näin varmistamme, ettei lääkitykseen tule katkosta, jos lääkettä ei heti löydykään varastostamme.
Jos käytät apuvälineitä, tuo myös ne sairaalaan.
Ota halutessasi mukaan omia hygieniatarvikkeita
Saat meiltä käyttöösi esimerkiksi pesuaineet. Jos haluat kuitenkin käyttää omia tuotteitasi, voit ilman muuta ottaa mukaan omat shampoot ja muut henkilökohtaiseen hygieniaan tarvitsemasi tavarat. Myös sisäkengät ovat kätevät sairaalan arjessa.
Jätä arvotavarat, sisustusesineet ja voimakkaat hajusteet kotiin
Ethän ota mukaasi arvotavaroita tai suuria summia rahaa. Huoneissamme on potilaille lukolliset kaapit, mutta suosittelemme silti jättämään esimerkiksi korut kotiin. Laitoshuoltajamme kiittävät, kun potilashuoneiden pöydät ja ikkunalaudat ovat vapaita sisustusesineistä. Tämä on tärkeää myös hygieniasyistä. Jätäthän lisäksi parfyymit ja muut vahvat hajusteet kotiin.
Pakkaa lähtiessäsi kaikki omat tavarat mukaan
Kun koittaa kotiinlähdön aika, kannattaa omat tavarat pakata mukaan huolellisesti. Ylivoimaisesti eniten sairaalan löytötavaroista löytyy latureita ja kuulokkeita. Myös korut unohtuvat helposti.
Oletko tulossa synnyttämään? Onneksi olkoon! Katso tästä tarvikelistaus synnytyssairaalaa varten.
Artikkelia muokattu 22.9.2025: Lisätty tarkennuksia lääkitykseen ja mukaan otettaviin lääkkeisiin liittyen.
