Kohdunkaulasyöpää on seulottu jo 1960-luvulta alkaen ja rintasyöpää 1980-luvulta lähtien. Viimeisimpänä mukaan tuli vuonna 2022 suolistosyövän seulonta. 

Kohdunkaulasyövän seulonnan on laskettu estävän noin 80 prosenttia kohdunkaulasyövistä. Kohdunkaulasyöpiä todetaan nykyään vuosittain noin 200 ja sairauteen kuolee vuosittain noin 50 naista. 

Myös rintasyövän seulonnan on tutkimuksissa todettu vähentävän kuolleisuutta. 

Koska suolistosyövän seulonta on Suomessa alkanut vasta muutama vuosi sitten, ei sen osalta vielä ole saatavilla vastaavaa tutkimusnäyttöä. Vuonna 2023 Suomessa todettiin yli 4500 uutta suolistosyöpää ja sairauteen kuoli noin 1500 henkilöä. Suolistosyöpä on yleistynyt 1960-luvulta lähtien.

Syöpäseulontojen tavoite on löytää syöpä mahdollisimman varhain, jolloin sen hoitaminen on helpompaa ja potilaan ennuste parempi kuin pitkälle edenneessä sairaudessa.

Kohdunkaulasyöpä koskettaa myös nuoria

Useista muista syövistä poiketen kohdunkaulasyöpää todetaan nuorillakin naisilla ja sairaus alkaa yleistyä jo 30 ikävuoden jälkeen. Alle 30-vuotiailla sairaus on harvinainen.

Kohdunkaulasyövän tärkein yksittäinen taustatekijä on papilloomaviruksen aiheuttama pitkittynyt HPV-tartunta. Papilloomavirus tarttuu pääasiassa sukupuoliteitse ja se on hyvin yleinen ja lähes aina oireeton.

“HPV-tartunta saadaan yleensä muutaman vuoden sisään yhdyntöjen aloittamisesta ja nuorilla naisilla se on yleisimmillään. Tämän vuoksi myös kohdunkaulasyöpä on nuorten naisten tauti ja sitä esiintyy eniten 30–40-vuotiailla”, apulaisylilääkäri Annu Heinonen kertoo.

Kohdunkaulasyöpä voi olla pitkään oireeton. Kohdunkaulasyöpä kehittyy hitaasti, joten esiasteet löydetään seulonnoissa lähes aina ennen kuin ne ehtivät kehittyä syöväksi. Mutta jos seulontoja jättää väliin, voi sairaus ehtiä etenemään pitkälle ennen kuin se huomataan. 

“Kohdunkaulasyöpä löytyy useimmiten hyvin varhaisessa vaiheessa eli pienenä paikallisena muutoksena. Näin ei kuitenkaan valitettavasti aina ole ja levinnyttäkin kohdunkaulasyöpää edelleen esiintyy”, Heinonen kertoo.

Kohdunkaulasyöpä on usein oireeton melko pitkään ja mahdolliset oireet voivat olla epämääräisiä.  

“Joskus oireena voi olla yhdynnän jälkeisiä vuotoja ja tiputteluvuotoa.”

Kohdunkaulasyövän seulonnan avulla vältetään 250 syöpäkuolemaa joka vuosi

Joka kolmannelta kohdunkaulasyövän seulontaan osallistuvalta löytyy vähintään kerran seurantaa vaativa poikkeava seulontalöydös. Seulonnassa todetaan joka vuosi yli 600 esiastetta tai varhaisvaiheen syöpää, jotka voidaan seulonnan ansiosta hoitaa ajoissa. Tämän ansiosta vältetään yli 250 syöpäkuolemaa vuosittain.

Suomessa alettiin vuonna 2013 antamaan kuudesluokkalaisille tytöille papilloomavirukselta suojaavaa HPV-rokotetta. Nykyään rokotetta tarjotaan kaikille 10–12-vuotiaille sukupuolesta riippumatta, mutta rokotteen kattavuus ei vielä ole Suomessa riittävän korkea.

“HPV-rokote ehkäisee tehokkaasti kohdunkaulasyövän esiasteita ja syöpää. Rokotteiden arvioidaan estävän noin yhdeksän syöpää kymmenestä”, Heinonen toteaa.

Seulontaan kannattaa kuitenkin osallistua, vaikka olisi rokotteen ottanut.

Suolistosyövän seulonta ennaltaehkäisee syöpiä

Myös suolistosyövän kohdalla sairauden aikainen löytyminen on ratkaisevaa potilaan ennusteen kannalta. Jos syöpä on ehtinyt levitä, on ennuste huomattavasti huonompi kuin paikallisessa sairaudessa. 

Ylilääkäri Perttu Arkkila kertoo, että vaikka varsinaista tutkimusnäyttöä seulonnan vaikuttavuudesta Suomessa ei vielä ole saatavilla, voi nyt jo sanoa, että seulonta on tuottanut tulosta.

“Henkilöiltä, joilta on seulontanäytteestä löytynyt verta, löytyy tähystyksessä syöpä viideltä prosentilta ja polyyppi yli 60 prosentilta. Seulonnan ansiosta syövät ja esiasteet löytyvät aikaisin.”

Tähystyksessä mahdolliset polyypit voidaan poistaa, mikä ennalta ehkäisee syövän syntymisen.

Suolistosyövän taustalla ovat usein elintavat

Suolistosyövällä tarkoitetaan paksu- ja peräsuolen syöpiä ja se on suomalaisten kolmanneksi yleisin syöpä. Sairaus on viime vuosikymmeninä yleistynyt.

“Tässä on hyvin todennäköisesti taustalla elintavat. Suolistosyövän riskiä nostaa vähän kuituja ja paljon punaista lihaa ja lihajalosteita sisältävä ruokavalio, alkoholinkäyttö, tupakointi, ylipaino ja vähäinen liikunta”, Arkkila kertoo.

Koska suolistosyöpä on yleistynyt ja koska tutkimusnäyttö kertoo, että useimmat suolistosyövät kehittyvät alun perin hyvänlaatuisista polyypeista, oli seulonnan aloittamiselle hyvät perusteet. Suolistosyöpä kehittyy useimmiten hitaasti useiden vuosien aikana.

“Seulontaan on tärkeää osallistua joka kerta, kun kutsun saa. Vaikka ensimmäisellä seulontakerralla näytteestä ei olisi löytynyt verta, voi muutoksia ilmaantua myöhemmin.”

Suolistosyövän seulontanäytteen ottaminen on helppoa

Suolistosyövän seulonta perustuu kotona ulosteesta otettavaan näytteeseen, josta laboratoriossa etsitään verta. Verta näytteestä löytyy noin neljältä sadasta seulontaan osallistuneelta, mutta useimmiten verenvuoto johtuu muusta syystä kuin syövästä tai sen esiasteesta. 

Vuodon syy on aina kuitenkin selvitettävä ja useimmiten näissä tapauksissa tehdään paksusuolen tähystys. 

Seulontanäytteen ottaminen on helppoa, eikä vaadi ennakkovalmisteluja, mikä tekee siitä hyvän tavan toteuttaa joukkoseulonta. 

“Seulontanäytteen avulla tähystykset voidaan kohdentaa heille, joiden näytteestä löytyy verta. Näin saamme parhaalla mahdollisella tavalla esiin merkittävät löydökset”, Arkkila sanoo.

Suolistosyövän seulonta laajenee asteittain

Suolistosyövän seulonta laajenee jatkossa asteittain kattamaan kaikki 56–74-vuotiaat. 

“Seulottavat ikäluokat on päätetty sen perusteella, missä iässä suolistosyöpään todennäköisimmin sairastutaan”, Arkkila kertoo.

Suolistosyöpään voi kuitenkin sairastua nuorempanakin ja sairaus on yleistynyt myös nuoremmissa ikäluokissa.  

Suolistosyövän oireita ovat esimerkiksi uusi muutos vatsan toiminnassa, kuten ummetus tai ripuli, selittämätön painonlasku ja verenvuoto peräaukosta tai mustat ulosteet.

“Jos oireita tulee, on syytä olla yhteydessä lääkäriin, vaikka olisikin nuorempi tai juuri osallistunut seulontaan”, Arkkila toteaa.

Artikkelia varten on haastateltu myös osastonlääkäri Tuomas Mäntylää ja laboratoriohoitaja ja papakoordinaattori Susanna Ihalaista. Lähteenä on käytetty Syöpärekisterin sivustoa www.syöpärekisteri.fi. 

Imetyksen sujuminen, rintatulehdus, vauvan pesut, oma jaksaminen. Kun vauva on vihdoin käsivarsilla, on uutta opeteltavaa paljon. Hormonien jyllätessä osa tiedosta menee helposti ohi ja mieleen hiipii ajatus: osaanko, pärjäänkö, uskallanko lähteä kotiin?

Ongelma: Tuoreilla perheillä on valtava tiedontarve, mutta kaikki tieto ei jää heti mieleen

Tuoreilla perheillä tuen ja tiedon tarve on usein suuri. Kätilö, imetyskoordinaattori Paula Syrjälä tuntee hyvin perheiden huolet. Erityisesti ensimmäisen lapsen kanssa kaikki on uutta. Pää saattaa olla aluksi vähän pyörällä, eikä kaikkea pysty omaksumaan yhdellä kerralla.

“Raskausaikana huomio keskittyy synnytykseen, ja monet arjen kysymykset jäävät taka-alalle”, Syrjälä sanoo.

HUSin synnytyssairaaloissa saa aina ennen kotiutumista henkilökohtaista ohjausta esimerkiksi imetykseen ja vauvanhoitoon. Perheiden apuna on myös Vauvamatkalla-digihoitopolku, josta löytyy paljon hyvää tietoa raskausajasta ja vauva-arjesta.

Sairaalasta kotiutumisen jälkeen perheille voidaan varata aikoja synnyttäneiden vastaanotolle, esimerkiksi imetysohjaukseen tai kotikäynnille. Kotoutumisen jälkeen tukea saa myös esimerkiksi neuvolasta.

Naistenklinikalla ja Espoon sairaalassa alkoi vuonna 2023 ryhmäohjaus, joka kulki aluksi nimellä imetystuokio. Se syntyi tarpeesta tarjota tasalaatuista ohjausta entistä useammalle perheelle jo sairaalassaolon aikana. Ryhmiä oli aluksi vain kaksi kertaa viikossa, joten kaikki perheet eivät päässeet mukaan.

Ratkaisu: Uusi ryhmäohjaus täydentää henkilökohtaista ohjausta

Nyt perheille on tarjolla enemmän tukea. Kesästä 2025 lähtien infoja on pidetty päivittäin. Myös sisältöä muokattiin perheiden ja henkilökunnan toiveiden perusteella kattamaan imetyksen lisäksi synnytyksestä palautumisen ja vauvanhoidon perusteet. Ryhmäohjaukset kulkevat nykyisin nimellä Kotia kohti -infot.

”Nyt ryhmiä on joka päivä, ja osallistuminen on joustavampaa”, Paula Syrjälä kertoo.

Kotia kohti -infoja pitää synnytyssairaaloiden henkilökunta. Tuokioihin voi osallistua koko perhe. Ne ovat ilmaisia, eikä niihin tarvitse erikseen ilmoittautua.

Vaikka ryhmäohjaus tarjoaa kattavan tietopaketin, henkilökohtainen ohjaus ei katoa mihinkään. Niiden on tarkoitus täydentää toisiaan.

”Tarjoamme aina myös henkilökohtaista ohjausta. Se on tärkeää etenkin imetyksessä, jossa tuki ja toistot auttavat omaksumaan uutta”, Syrjälä muistuttaa.

Kotia kohti -infot pidetään tällä hetkellä vain suomeksi. Kieliversioita on kuitenkin tulossa, ja ne toteutetaan videoiduilla nauhoitteilla. Tavoitteena on julkaista materiaalit YouTubessa ja tarjota tukea myös muunkielisille perheille. Tallenteet eivät tulevaisuudessakaan korvaa ryhmäohjauksia.

"Perheiden käytössä ovat edelleen tulkkipalvelut, ja jokaisella perheellä on oikeus henkilökohtaiseen ohjaukseen ryhmätuokion lisäksi”, Syrjälä kertoo.

Perheet ovat antaneet ryhmäohjauksesta pääosin erittäin myönteistä palautetta. Useimmat kiittävät siitä, että tieto esitetään selkeästi ja kokonaisuutena.

Ennen kuin perhe kotiutuu sairaalasta, henkilökunta varmistaa, että tietyt perusasiat on käyty läpi. On kuitenkin inhimillistä, ettei kaikkea tietoa pysty omaksumaan heti. Syrjälä muistuttaa, että paljon opitaan vasta kotiutumisen jälkeen.

”Täältä ei lähdetä valmiina. Siitä se vauvaan tutustuminen vasta alkaa. Usein voi tehdä monella tavalla oikein. Toivoisin, että perheet uskaltaisivat löytää ne omat tavat, jotka tuntuvat itselle hyviltä ja oikeilta.”

Lisätietoa leikkaukseen valmistautumisesta löydät Terveyskylästä 

Maksakirroosi etenee usein pitkään ilman oireita

"Maksakirroosi on maksasairauden loppuvaihe, jossa maksan rakenne muuttuu ja sen toiminta heikkenee. Sairaus voi edetä vuosien ajan ilman selkeitä oireita", kertoo Perttu Arkkila.

Usein diagnoosi tehdään vasta, kun potilas hakeutuu lääkäriin muiden vaivojen vuoksi tai kun maksasairautta epäillään riskitekijöiden perusteella.

Maksakirroosin toteaminen vaatii useita tutkimuksia

Maksakirroosin toteaminen edellyttää useiden eri tutkimusten yhdistämistä. Pelkät maksa-arvot eivät aina paljasta sairautta, sillä ne voivat pysyä pitkään normaalialueella.

Diagnoosi perustuu laboratoriokokeisiin ja kuvantamistutkimuksiin, kuten ultraääneen tai magneettikuvaukseen sekä tarvittaessa maksabiopsiaan, jossa otetaan pieni kudosnäyte maksasta.

Useat tekijät lisäävät maksakirroosin riskiä

Maksakirroosiin sairastumisen riskiä lisäävät useat tekijät. Näitä ovat muun muassa runsas ja pitkäaikainen alkoholin käyttö, rasvamaksa, erityisesti jos siihen liittyy ylipainoa, tai metabolinen oireyhtymä, virushepatiitit kuten hepatiitti B ja C, tyypin 2 diabetes sekä pistoshuumeiden käyttö.

"Monet näistä riskitekijöistä ovat ehkäistävissä tai hoidettavissa. Esimerkiksi alkoholin käytön vähentäminen ja painonhallinta voivat merkittävästi pienentää sairastumisriskiä", Arkkila muistuttaa.

Lääkäriin on syytä hakeutua herkästi

Maksakirroosi voi aiheuttaa monenlaisia oireita, mutta ne voivat olla myös hyvin lieviä tai puuttua kokonaan. Hälytysmerkkejä voivat olla jatkuva väsymys, kutina, mustelmaherkkyys, vatsan turvotus sekä ihon tai silmien keltaisuus.

Maksakirroosi vaikuttaa potilaan elämänlaatuun riippuen taudin vaiheesta, mahdollisista komplikaatioista ja hoidon onnistumisesta.

"Varhaisessa vaiheessa elämänlaatu voi olla lähes normaali, mutta pitkälle edennyt maksakirroosi voi aiheuttaa merkittäviä fyysisiä ja psyykkisiä oireita", Arkkila sanoo.

Maksakirroosin etenemistä voidaan hidastaa tehokkaalla hoidolla

Maksakirroosia ei voida parantaa, mutta sen etenemistä voidaan hidastaa ja komplikaatioita hoitaa tehokkaasti. Hoito perustuu ajantasaisiin Käypä hoito -suosituksiin ja sisältää riskitekijöiden hallinnan, kuten alkoholin käytön lopettamisen, asianmukaisen lääkityksen sekä oireiden ja komplikaatioiden hoidon. Lisäksi hoitoon kuuluu ravitsemuksen ja yleiskunnon tukeminen sekä tarvittaessa maksansiirron arviointi.

"Varhainen toteaminen on avainasemassa. Mitä aiemmin maksakirroosi havaitaan, sitä paremmat ovat mahdollisuudet hidastaa sen etenemistä ja ylläpitää hyvää elämänlaatua", Arkkila painottaa.

Saapuessaan potilashuoneeseen hoitaja huomaa, että jokin on pielessä. Potilaan verenpaine ja happisaturaatio ovat tavallista matalammat ja potilas itsekin toteaa olon olevan huono. Hoitaja kutsuu välittömästi paikalle toisen hoitajan ja potilaan oman lääkärin. Yhdessä he toteavat potilaan täyttävän MET-kriteerit ja hoitaja soittaa teho-osastolle MET-tiimin päivystävälle lääkärille.

Samaan aikaan Meilahden teho-osastolla kahden hoitajan ja lääkärin työt keskeytyvät saapuvaan hälytykseen. Osastolla olevan potilaan tila heikkenee ja paikalle tarvitaan MET-tiimi. MET tulee sanoista Medical Emergency Team ja toiminnan tavoitteena on ehkäistä potilaan elottomuuteen johtavia tilanteita.

Osastolta tulevan hälytyksen saavuttua ja lääkärin päätettyä MET-tehtävän käynnistämisestä, ympäri vuorokauden valmiudessa oleva MET-tiimi kokoontuu, ottaa mukaansa kärryssä kulkevat välineet ja on muutamassa minuutissa osastolla potilaan luona. Yhdessä osaston henkilöstön kanssa tiimi pyrkii estämään tilanteen kehittymisen sydänpysähdykseksi.

”Potilaan oma hoitaja tai lääkäri antaa MET-tiimille raportin tilanteesta eivätkä he poistu paikalta ennen kuin MET-tiimi on ottanut virallisesti hoitovastuun. Autamme myös esimerkiksi tuomalla tarvittavia välineitä”, ortopedian ja traumatologian vuodeosastolla Siltasairaalassa työskentelevä apulaisosastonhoitaja Krista Poikajärvi kertoo.

Ensimmäisiin elottomuuden varoitusmerkkeihin puuttuminen ratkaisevaa 

MET-toiminnan perusajatus on, että kun potilaassa havaitaan ensimmäisiä varoitusmerkkejä elottomaksi menemisestä, nopealla puuttumisella voitaisiin estää elottomuus ja ennakoimaton teho-osastohoito, pahimmassa tapauksessa kuolema. Sairaalassa on ennalta sovittu toimintatapa, jonka mukaan toimitaan silloin, kun vuodeosaston henkilöstö havaitsee potilaan tilassa jotain poikkeavaa.

”MET-toiminnan avulla pyrimme olemaan askeleen edellä. Jos potilaan hoitoa tarvitsee tehostaa, se pyritään tekemään hallitusti ja rauhallisesti. Ei esimerkiksi niin, että hänet siirretään kiireellä teho-osastolle keskellä yötä”, sairaanhoitaja Marcus Norrgård sanoo.

Norrgård on työskennellyt MET-toiminnan parissa HUSissa lähes 15 vuoden ajan. Tällä hetkellä hän tekee puolet työajastaan kliinistä työtä sairaanhoitajana ja puolet työajastaan hallinnollista työtä MET-toiminnan koordinoivana vastuuhoitajana.

Peruselintoiminnot kertovat potilaan tilasta – myös hoitajan huoli riittää hälytykseen

Potilaan voinnin heikkenemisen osastolla voi aiheuttaa esimerkiksi verenvuoto, infektio, sepsis, keuhkoembolia tai jokin trauma. 

Riskiä elottomuuteen arvioidaan NEWS-pisteytyksen (National Early Warning Score) avulla. NEWS-pisteytys auttaa tunnistamaan riskipotilaat kuuden peruselintoimintoja mittavan arvon avulla. Näitä ovat hengitystaajuus, happisaturaatio, verenpaine, syketaajuus, tajunnan taso ja lämpötila. MET-hälytyksen tekoon riittää myös pelkkä hoitajan huoli potilaan tilanteesta.

Varhaisia merkkejä voinnin heikkenemisestä ovat esimerkiksi sykkeen nousu tai lasku, verenpaineen tai happisaturaation lasku, alentunut tajunnantaso tai heikko virtsaneritys. Kun näihin puututaan ajoissa, voidaan estää vakavat, kriittiseen tilaan ja mahdollisesti sydämen pysähtymiseen johtavat elintoimintojen häiriöt kuten takykardia, vakavat rytmihäiriöt, hengitysvajaus, shokki, verenkierron romahtaminen ja tajuttomuus.

Aina elottomuutta ei tietenkään pystytä estämään, vaan tilanne voi edetä hyvinkin nopeasti sydämen pysähtymiseen. 

”Sairaalassa tapahtuvan kuoleman pitäisi kuitenkin olla harkittu päätös. Todetaan, että parantavaa hoitoa ei ole ja siirrytään saattohoitoon. Kuolema ei saisi olla yllätys. MET-toiminta todistetusti ehkäisee elottomuuksia sairaalassa”, Norrgård sanoo.

Mitä enemmän MET-hälytyksiä, sitä vähemmän elvytyksiä

Meilahden sairaaloissa, jotka ovat Siltasairaalan teho-osaston MET-tiimin vastuulla, MET-hälytyksiä tehdään vuosittain noin 600–700. Naistenklinikalla ja Uudessa lastensairaalassa on omat MET-tiiminsä, jotka vastaavat näistä sairaaloista tuleviin hälytyksiin.

”On tärkeää, että hälytyksiä tehdään riittävästi. Vaikuttavuuden saavuttamiseksi hälytyksiä pitäisi olla noin 25–56 tuhatta hoitojaksoa kohden. Omien havaintojeni mukaan aktiivisesti hälytyksiä tekevillä osastoilla elvytystilanteita on vähemmän”, Norrgård kertoo.

Siltasairaalan teho-osastolla työskentelee noin 300 hoitajaa, joista 90 on koulutettu MET-toimintaan. Neljä hoitajaa ja kaksi lääkäriä ovat jatkuvasti valmiudessa, mikäli hälytys tulee. Ykköstiimi eli hoitajat 1 ja 2 lähtevät MET-tehtävälle aina ja kakkostiimi eli hoitajat 3 ja 4 silloin, kun ykköstiimi on jo varattuna. Muissa sairaaloissa tiimien kokoonpanot voivat olla erilaiset.

MET-toiminta parantaa potilasturvallisuutta ja työhyvinvointia

MET-toiminta on tärkeä osa potilasturvallisuutta ja sen ylläpitäminen vaatii henkilöstön sitoutumista ja johdon tukea. Norrgård muistuttaa, että hallinnollisilla päätöksillä voi olla suuri vaikutus toiminnan laatuun ja laajuuteen.

Myös ylilääkäri Minna Bäcklund allekirjoittaa MET-toiminnan tärkeyden. Hänen roolinsa on seurata MET-toiminnan tuloksia, resursseja ja kustannusvaikuttavuutta ja raportoida niistä eteenpäin sairaalan ylimmälle johdolle.

”Tärkeintä on potilasturvallisuuden parantaminen. Pyrimme tunnistamaan potilaat, joille on kehittymässä merkittävä elintoimintahäiriö ennen kuin se eskaloituu leikkausta, valvontaa tai tehohoitoa edellyttäväksi. MET-toiminta tuo säästöjä, jos sen avulla voidaan vähentää kalliimpien hoitointerventioiden tarvetta ja ehkäistä hoidon pitkittymistä”, Bäcklund sanoo.

MET-toiminnan hyödyt ulottuvat myös laajemmalle kuin potilaan hoitoon. Vuodeosastojen henkilökunnalla on tiedossa, että potilaan voinnin heikentyessä he eivät jää yksin, vaan apua on saatavilla, mikä vähentää työperäistä stressiä. 

”MET-toiminta tuo turvaa ja luottamusta potilaalle siitä, että hän saa aina tarvitsemansa avun. Järjestelmä tuo turvaa ja luottamusta myös hoitajille, kun tiedämme, että emme jää yksin silloin, kun asiat menevät huonosti. Me voimme konsultoida MET-tiimiä kaikkina vuorokauden aikoina, ilmaista huolemme ja tulemme kuulluiksi”, Poikajärvi sanoo.

MET-toiminta madaltaa konsultaatiokynnystä ja hierarkiaa; hälytyspuhelun voi soittaa kuka vain. MET-toiminta tehostaa myös yhteistyötä eri yksiköiden välillä.

Akuutin leukemian hoito intensiivinen solunsalpaajahoito on perinteisesti vaatinut pitkiä sairaalajaksoja. Uuden kotihoitomallin ansiosta useampi osastolla hoidettava potilas voi viettää enemmän aikaa kotona läheistensä kanssa. Kotihoito on myös kustannustehokasta ja vapauttaa osastopaikkoja niitä tarvitseville.

Ongelma: Akuutin leukemian hoito vie paljon osaston resursseja ja sairaalahoito kuormittaa potilaita

Pari vuotta sitten HUSin hematologian osastolla havaittiin, että osastopaikkoja ei ollut riittävästi. Taustalla oli hoitajapula, joka aiheutti sen, että kaikkia osastopaikkoja ei pystytty käyttämään. 

Akuutin leukemian hoito on raskasta. Solunsalpaajahoito kestää useita päiviä ja sen jälkeinen matalasoluvaihe eli vaihe, jolloin infektioriski on suuri, sitoo potilaita viikoiksi sairaalahoitoon. Myös hoidon komplikaatiot, kuten infektiot, ovat yleisiä. Samalla hoito vie paljon resursseja osastolta.

”Potilaat ovat hoidon ajan ikään kuin varmuuden vuoksi osastolla odottamassa tuleeko komplikaatioita vai ei”, osastonylilääkäri Riikka Räty tiivistää.

Samaan aikaan tiedetään, että pitkä sairaalassaolo passivoi. Se vähentää potilaiden fyysistä ja psyykkistä aktiivisuutta ja lisää sosiaalista eristyneisyyttä.

Ratkaisu: Leukemiapotilaat saavat hoitoa kotona ja käyvät sairaalassa vain tarvittaessa

Helsingissä Kolmiosairaalassa sijaitseva hematologian osasto aloitti vuoden 2024 alussa kokeilun, jossa akuuttia leukemiaa sairastavat potilaat saavat entistä enemmän hoitoa kotona. Kotiseurannasta oli ollut aiemmin pienimuotoisia kokeiluja ja lisäoppia haettiin Tanskassa jo pitkään käytössä olleesta mallista.

”Ennen kaikkea tavoittelemme potilaan parasta. Tiedämme, että sairaalassaoloon liittyy omat riskinsä, ja kotona ollessa fyysinen ja psyykkinen aktiivisuus sekä sosiaalinen kanssakäyminen edistävät potilaan selviytymistä. Toisaalta pystymme hoitamaan potilaita paremmin oikea-aikaisesti ja ottamaan heidät sairaalaan silloin, kun he tarvitsevat osastohoitoa”, Räty sanoo.

"Kotona oleminen tukee omaa kuntoutusta ja paranemista." 
-potilaan kommentti

Kotihoidon mahdollistaa solunsalpaajien antamiseen soveltuva ohjelmoitava infuusiopumppu. Antibioottihoitoa annetaan mekaanisella pumpulla jatkuvana infuusiona. Pumppu kulkee potilaan mukana repussa tai vyölaukussa. Ohjelmoitava pumppu antaa potilaalle automaattisesti lääkettä säännöllisin väliajoin. Potilaan tarvitsee vain käydä sairaalassa päivittäin vaihdattamassa infuusiopussi. Matalasoluvaiheessa käyntejä voi olla vain kerran viikossa. 

”Kyse ei ole kotihoidosta siinä mielessä, että joku menisi potilaan kotiin, vaan potilas kulkee sairaalan ja kodin välillä. Hoitajat ovat yhteydessä kaikkiin potilaisiin päivittäin. Jos potilaalle nousee kuume tai tulee muita ongelmia, hän pääsee suoraan osastolle”, Räty kertoo. 

Kotihoito on vähentänyt osastopäivien määrää ja osaston kuormitusta, lisännyt potilastyytyväisyyttä, säästänyt hoitohenkilöstön työaikaa ja parantanut myös työhyvinvointia. Potilaat eivät myöskään kuormita päivystystä, kun heidät otetaan heti ongelmien ilmaantuessa hematologian osastolle.

Sairaanhoitaja Katri Kauppinen kertoo, että tanskalaisten tutkimusten mukaan potilaat ovat kotihoitoon yleisesti erittäin tyytyväisiä. 

”Solunsalpaajahoidon saaminen kotihoitona on vaikuttanut myönteisesti potilaiden hoitoon osallistumiseen, lisännyt fyysistä ja sosiaalista aktiivisuutta ja parantanut elämänlaatua. Tutkimusten mukaan kotihoito parantaa myös ravitsemustilaa, sitoutumista hoitoon, sekä vähentää infektioita.”

Kotihoito on aina vapaaehtoista. Potilasturvallisuus ja -ohjaus ovat ensiarvoisen tärkeitä.

”Valtaosin potilaat ovat olleet todella tyytyväisiä. Koti on kuitenkin aina koti. Eikä ketään pakoteta kotihoitoon, jos sitä ei halua”, Räty sanoo.

Suomessa jokainen on lain mukaan elin- ja kudosluovuttaja, ellei hän ole sitä eläessään kieltänyt. Keskustelu elin- tai kudosluovutuksesta kuuluu elämän loppuvaiheen hoitoon.

Läheisille annetaan tietoa elin- ja kudosluovutuksesta ja selvitetään, onko potilas elinaikanaan ilmaissut omaa kantaansa. Asiassa voidaan edetä, ellei vastustusta ole tiedossa. Läheisen ei tarvitse tehdä päätöstä, mutta selkeästi ilmaistu tahto helpottaa keskustelua vaikeassa tilanteessa.

Kun oma elinluovutustahto on kirjattu OmaKantaan, elinluovutuskorttiin tai olet puhunut siitä läheisten kanssa, oma toive tulee näkyväksi ja sitä voidaan kunnioittaa.

Yhden geenin virheestä johtuvia perinnöllisiä sairauksia tunnetaan maailmanlaajuisesti noin 7 000. Perinnöllisiä sairauksia ovat esimerkiksi erilaiset oireyhtymät ja joissain tapauksissa jotkin syövät.

”Lapsi voi esimerkiksi sairastua yhden geenin virheestä johtuvaan oireyhtymään, jos hänen molemmilla vanhemmillaan on sama geenivirhe. Sairastumisen riski on näissä tapauksissa 25 prosenttia. Syöpien osalta perinnöllisyys liittyy esimerkiksi rintasyöpään”, perinnöllisyyslääketieteen erikoislääkäri Kirmo Wartiovaara kertoo.   

Perinnöllisyyslääkäri arvioi tutkimusten tarpeellisuuden

Perinnöllisyyslääkärin vastaanotolle tullaan lähetteellä. Perinnöllisyyslääketieteellä otetaan kantaa kahteen asiaan: voiko potilaan sairauden tai oireiden taustalla olla perinnöllisiä tekijöitä ja jos voi, voidaanko asia tutkia ja mahdollinen perinnöllisyyttä aiheuttava tekijä tunnistaa. 

”Tarkemmat tutkimukset kannattaa aloittaa niissä tapauksissa, joissa vastaus molempiin kysymyksiin on kyllä”, Wartiovaara toteaa.

Syöpä on vain harvoin perinnöllinen sairaus

Perinnöllisyyslääkäri käy läpi suvun sairaushistoriaa ja potilaan tilannetta ja arvioi sen pohjalta perinnöllisyyden riskiä. 

”Esimerkiksi rintasyövän osalta jokaisella naisella on noin 12 prosentin riski sairastua, eli väestössä keskimäärin yksi kahdeksasta naisesta sairastuu rintasyöpään. Huonolla tuurilla suvussa voi kuitenkin sairastua vaikka joka neljäs nainen ilman, että syöpään liittyy tunnistettava perinnöllinen syy”, Wartiovaara kertoo.

Jos potilaan tapauksessa on syytä epäillä perinnöllisyyttä, keskustellaan vastaanotolla mahdollisista tutkimuksista. Jos tutkimuksissa löytyy perinnöllinen sairaus, voidaan järjestää tarvittava seuranta ja mahdollinen hoito, jos se on kyseisessä tapauksessa perusteltua. 

”Jos on kyse lapsella todetusta perinnöllisestä sairaudesta, voidaan vanhemmille tarjota mahdollisuutta kyseisen sairauden tutkimiseen mahdollisen seuraavan raskauden aikana tai sitä suunniteltaessa”.

Geenitesti voi paljastaa perinnöllisen sairauden, mutta sen tekeminen on harkittava tarkkaan

Perinnöllisiä sairauksia tutkittaessa avainasemassa ovat geenitestit. Niitä ei kuitenkaan pidä tehdä kevyin perustein ja potilaan pitää olla etukäteen valmistautunut myös huonoihin uutisiin. Varsinaisen tutkittavan sairauden lisäksi testeissä voi löytyä sivulöydöksiä, joiden merkitystä ei aina tunneta.

”Sivulöydöksenä voi myös saada tietää myöhemmin sairastuvansa sairauteen, johon ei ole hoitoa, tai kuulla perhesuhteiden olevan jotain muuta kuin on luullut. Ennen geenitestin tekemistä on mietittävä, haluaako tällaisia asioita tietää”, Wartiovaara toteaa. 

Jorvin sairaalan Vastasyntyneiden osasto L2:lla on kesän alusta alkaen ollut HelsinkiMission vapaaehtoisia perhekavereita sylikaveritehtävissä. Perhekaverit ovat HelsinkiMission ja HUSin kouluttamia vapaaehtoisia, joiden tehtävänä on tarjota osastolla hoidettaville vauvoille syli, kun oma vanhempi ei pääse paikalle. 

Osastolla hoidetaan ennenaikaisesti syntyneitä tai muutoin sairaalahoitoa vaativia vauvoja, joilla ei enää ole tehohoidon tarvetta.

Osaston henkilökunta ja HelsinkiMissio suunnittelivat toimintaa tiiviisti yhdessä ennen sen aloittamista. Mallia otettiin muun muassa Yhdysvalloista ja Saksasta, jossa sylikavereita (cuddler volunteers) on ollut pitkään.  Suomessa ei ole aiemmin käytetty vapaaehtoisia vastasyntyneiden sairaanhoidossa tässä muodossa. 

Sylikaveritoiminta on lähtenyt vauhdilla käyntiin. Ensimmäisinä kuukausina perhekavereita on tarvittu osastolla jopa viitenä päivänä viikossa. 

Vauvan paikka on sylissä

Kaikkien vauvojen omat vanhemmat eivät aina pysty olemaan osastolla niin usein kuin tarvetta olisi. Kotona saattaa esimerkiksi olla sisaruksia, jotka myös tarvitsevat vanhempiaan. Samalla vauvan hoitoaika sairaalassa saattaa venyä jopa kuukausiin. 

”Hoito osastollamme on perhekeskeistä. Ohjaamme ja kannustamme vanhempia osallistumaan tiiviisti oman lapsensa hoitoon, kertoo osastonlääkäri Mari Mahlman.

Tavoitteena, että kaikki osastolla hoidossa olevat lapset pääsisivät vähintään kerran päivässä oman vanhempansa syliin. Vanhempien niin toivoessa voi lasta sylitellä myös joku muu lapselle läheinen aikuinen, esimerkiksi isovanhempi. 

”Aina vanhemmat eivät pääse osastolle säännöllisesti.  Silloin sylin lapselle voi tarjota perhekaveri. Vapaaehtoisten syli rauhoittaa myös esimerkiksi vieroitusoireisen vauvan oloa, jolloin hoitaja vapautuu muihin hoidollisiin tehtäviin”, osastonhoitaja Tuuli Suominen kertoo.

Positiivista palautetta perheiltä

Aloite perhekavereiden käyttöön voi tulla joko henkilökunnalta tai perheeltä. Ennen sylittelyä henkilökunta keskustelee vanhempien kanssa HelsinkiMission perhekaveritoiminnasta. 

Perhekaverit voivat olla perheiden apuna sylikaveritoiminnan lisäksi muillakin tavoin. Perhekaverit voivat työvuoronsa aikana toimia juttuseurana vanhemmalle tai olla isomman sisaruksen seurana ja leikkikaverina, kun vanhemmat hoitavat vauvaa.  

Vanhemmat ovat ottaneet perhekaverihyvin vastaan. Usein käy niin, että perhekaveri vierailee saman perheen ja vauvan luona useampia kertoja.

Sylittelyä vauvan ehdoilla

Sylittely tapahtuu aina vauvan ehdoilla ja päivärytmin mukaisesti. Ennen sylittelyä hoitaja on syöttänyt vauvan ja vaippa on vaihdettu. Tämän jälkeen pieni on valmis vapaaehtoisen syliteltäväksi. Sylikaverit käyttävät sairaalatakkia sylitellessään vauvoja.  Sylittely ei vaikuta vauvan lääketieteelliseen hoitoon, josta vastuu on osastolla.

”Vapaaehtoiset eivät toteuta hoidollisia toimenpiteitä, esimerkiksi vaihda vaippoja tai syötä lapsia. Heidän tehtävänään on tarjota syli vauvalle. Yksin heitä ei jätetä, hoitohenkilökuntamme on aina napin painalluksen päässä, ja hoitaja käy säännöllisesti huoneessa tarkistamassa tilanteen”, Mari Mahlman kertoo.

Vapaaehtoisvuoro kestää kolme tuntia. Vuoron aikana ehtii sylitellä yhtä tai kahta vauvaa.

"Sylikaverina toimiminen Jorvissa on ollut minulle poikkeuksellisen merkityksellinen kokemus. Jokainen vauva, jonka olen saanut ottaa syliin, on ollut ainutlaatuinen – omalla tavallaan herkkä, vahva ja ihmeellinen. On ollut koskettavaa nähdä, kuinka sylissä olo rauhoittaa vauvan uneen. Samalla myös oma mieli hiljenee ja lepää – usein huomaan nukkuvani itsekin poikkeuksellisen levollisesti sylivuoron jälkeisen yön."
- Vapaaehtoinen

Vauvan kanssa aika pysähtyy

Pitkän työuran lasten ja nuorten parissa tehnyt Päivi Konttinen on toiminut jo muutaman vuoden vapaaehtoisena perhekaverina HelsinkiMission kautta Uudessa lastensairaalassa. Kun tieto uuden sylikaveritoiminnan käynnistymisessä vastasyntyneiden osastolla tuli, hän ilmoittautui heti mukaan. 

”Vauvaikäiset ovat lähellä sydäntäni. Lähes aina käy niin, että vauva rauhoittuu syliin, vaikka kyseessä on vauvalle vieras aikuinen. Uskon, että meistä perhekavereista on hyötyä ja iloa”, Konttinen sanoo.

Vauvan kanssa pitää osata pysähtyä ja olla vaan. Kun hoitaja asettaa vauvan syliin, siinä saattaa mennä tunnista kolmeen tuntiin, kun vauva nukkuu rinnalla. 

”Virikkeitä ei huoneessa ole radiota lukuun ottamatta. Yksi ilta kuunneltiin vauvan kanssa humppaa ja valssia, kun radiosta tuli lauantain toivotut”, Konttinen naurahtaa. 

Myös Marianna Monte-Rautanen on tehnyt usean vuoden ajan vapaaehtoistyötä HelsinkiMission kautta. Hänelläkin on taustaa työskentelystä lasten kanssa. 

”Tämä vapaaehtoistyö sopii minun arkeeni. Voin tehdä sitä omien aikataulujeni mukaan pari kertaa kuukaudessa. Samalla koen tekeväni merkittävää työtä perheiden hyväksi”, Monte-Rautanen sanoo.  

Vapaaehtoiset ovat saaneet henkilökunnalta positiivista palautetta. Syliä tarvitaan.

”Joka kerta, kun lähden vapaaehtoisvuorosta, mieli on rauhallisempi. Kohtaamiset sairaalassa tuovat hyvän mielen”, Monte-Rautanen toteaa.