Kun järjestöiltä leikataan, voi potilas jäädä yksin

Kyse on ketjureaktiosta. Kun järjestöjen rahoitus pienenee, vähenevät järjestöammattilaisten työpanos ja vapaaehtoistoiminnan tuki. Työntekijöiden määrän vähentyminen aiheuttaa sen, että uusia vertaistukijoita ei pystytä rekrytoimaan ja perehdyttämään tarpeeksi, ja potilas kohtaa sairauden ja toipumisen yhä useammin ilman vertaista.

Vertaistuki täydentää hoitoa merkittävästi

Vertaistuki tarkoittaa saman kokeneiden ihmisten välistä kohtaamista: käytännön kokemusten jakamista, ymmärrystä ja toivoa. Vertaistuen avulla potilas saa myös tietoa ja lisämotivaatiota hoitoonsa. Jos vertaistukea on vähemmän, potilas jää helpommin yksin kysymystensä ja huoliensa kanssa.

HUSin sairaaloissa vertaistuki toteutuu järjestöjen kouluttamien vapaaehtoisten avulla. Vertaistukijan voi kohdata sairaaloiden aulatilojen OLKA-pisteillä tai osastoilla. Sairaala on potilasturvallisuuden vuoksi erityinen ympäristö, jossa vaitiolo, sairaalahygienia ja muut säännöt koskevat myös vapaaehtoisia. Toiminta edellyttää tehtävään sopivien vapaaehtoisten rekrytointia ja perusteellista perehdytystä, jotta kohtaamiset ovat kaikin tavoin turvallisia.

Vertaistuki ei korvaa ammattilaisten antamaa hoitoa, mutta täydentää sitä merkittävästi. Vertaistukijat tekevät vaativaa auttamistyötä ilman rahallista korvausta, mutta heidänkin työnsä tarvitsee tuekseen koulutuksen ja ohjauksen. Jos järjestöjen resursseja heikennetään, tämä tärkeä vaihe horjuu.

Järjestöihin kohdistuvat leikkaukset kohdistuvat myös suoraan potilaisiin

Kun potilas tutustuu järjestöjen palveluihin jo sairaalassa, kynnys tuen vastaanottamiseen madaltuu myös myöhemmin. Järjestöjen tuki on joustavaa ja monikanavaista – tukea voi saada ryhmissä ja yksilökohtaisesti, kasvokkain, puhelimitse tai digitaalisesti. Jos matalan kynnyksen kohtaamiset vähenevät, jää osa potilaista ilman yhteyttä vertaiseen juuri silloin, kun tuki olisi arvokkaimmillaan.

HUSissa järjestöyhteistyö on osa potilaan hoitopolkua, jotta tuki tavoittaisi potilaan mahdollisimman hyvin. Tämä työ vaatii tiivistä yhteistyötä järjestöjen työntekijöiden, vertaistukijoiden ja sairaalan henkilöstön kanssa. Järjestöiltä leikkaaminen näkyy sairaalassa vähenevinä vertaistukikohtaamisina, eikä sitä hoitohenkilökunta pysty korvaamaan.

Järjestöihin kohdistuvat leikkaukset kohdistuvat myös suoraan potilaisiin. Jos vertaistuen mahdollisuudet vähenevät, tuntuu potilaasta helpommin siltä, että hän on yksin. Tällä on suuri merkitys sekä toipumiselle että arjessa pärjäämiselle.