Lastensuojelussa tunnistetaan yhä enemmän vakavia mielenterveyden haasteita, kuten käytöshäiriöitä, itsetuhoisuutta, ahdistuneisuutta sekä päihdeongelmia - jopa puolella kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista on diagnosoitu psykiatrinen tai neurokehityksellinen häiriö.
HUSin nuorisopsykiatrian linjajohtaja Elina Santin mukaan taustalla on monia eri asioita. Esimerkiksi vanhemmuus on muuttunut. Toisaalta globaalit kriisit, kuten koronapandemian tuomat tiukat rajoitukset, Ukrainan sota ja ilmastonmuutos, ovat tyypillisesti asioita, joihin nuoret reagoivat voimakkaasti. Myös sosiaalisen median käytön kasvulla on selkeä ajallinen yhteys psykiatristen palvelujen tarpeen kasvun kanssa.
”Emme tiedä tarkalleen, miksi nuorilla on niin vaikeaa, mutta todistetusti näin on. Nuorten mielenterveyskriisi on yhteiskunnallisesti ja inhimillisesti aikamme suuria ongelmia, ja se on jatkunut jo vuosikymmenen ajan. Korona vain pahensi sitä”, Santti sanoo.
Perheiden erityispalvelujen johtaja Saana Pukkio Vantaan ja Keravan hyvinvointialueelta pohtii toisaalta, onko taustalla myös sitä, että mielenterveysongelmista puhutaan paljon enemmän kuin aiemmin ja myös nuoret tiedostavat ne. Toisaalta yksilökeskeisyys on korostunut ja vaatimukset niin nuorille itselleen kuin vanhemmillekin ovat kovat.
”Lapset ja nuoret elävät tällä hetkellä hyvin vaativassa ympäristössä, vaatimuksia tulee joka puolelta. Sosiaalinen media ja jatkuva ärsyketulva eivät ainakaan helpota niitä”, Pukkio sanoo.
Myös polarisaation on kasvanut: suurimmalla osalla nuorista menee paremmin kuin koskaan, mutta osalle nuorista ongelmat kasaantuvat.
Lastensuojelun asiakkailla valtava tarve psykiatriselle avulle
Lastensuojelussa on jo pitkään ollut valtava tarve psykiatriselle konsultaatiolle ja osaamiselle, sillä moni lastensuojelun asiakkaana oleva lapsi on traumatisoitunut ja heillä on usein ylisukupolvisia ongelmia kuten päihteidenkäyttöä tai psykiatrisia häiriöitä.
”Lastensuojelun asiakkaille on paljon hoitamattomia mielenterveyden ongelmia kuten neuropsykiatrista oireilua, päihteiden käyttöä tai rajatonta käytöstä. Nämä nivoutuvat usein toisiinsa. Yksi taho ei voi ratkaista näitä monimutkaisia ongelmia, vaan tarvitaan useampia ammattilaisia, joilla kaikilla on oma roolinsa”, Pukkio sanoo.
Yksi syy sille, miksi lastensuojelun asiakkaina olevien lasten on vaikea saada mielenterveyspalveluja, on yhteistyön haasteet psykiatrian ja lastensuojelun välillä. Pukkion mukaan syynä tähän on erilainen ammatillinen tausta ja erilaiset organisaatiot. Santti jatkaa, että taustalla ovat ennen kaikkea erilaiset kriteerit, joilla asioita arvioidaan. Syytä on myös järjestelmässä.
”Jos lapsella tai nuorella on kiireellisen sijoituksen tarve tai ongelmallista käyttäytymistä, he ajautuvat usein sosiaalipalveluihin. Lastensuojelun pitäisi olla kuitenkin se viimeisin paikka, josta apua saadaan, ei ensisijainen”, Santti sanoo.
Monimutkaiset ongelmat vaikeuttavat hoitoon pääsyä
Sijoitetulle lapselle pääsy tavalliseen psykiatriseen hoitoon, samoin kuin muuhun terveydenhoitoon, on erityisen vaikeaa. Heidän tarpeensa ovat usein erilaiset kuin muiden nuorten ja niiden täyttäminen on hankalaa, koska lapset on sijoitettu kodin ulkopuolelle. Psykiatrinen hoito vaatii aina lääkärin lähetteen, eikä lastensuojelussa ole aina osaamista tunnistaa psykiatrisia häiriöitä.
”Kukaan ei aja näiden lasten ja nuorten asiaa. Vanhemmat eivät välttämättä ole auttamassa ja sosiaalityöntekijä ei voi tehdä lähetettä hoitoon. Heillä ei ole koulutusta siihen”, Santti sanoo.
Aina kyse ei edes ole psykiatrisesta häiriöstä, vaan taustalla voi olla vaikeasta kasvuympäristöstä johtuvia moninaisia ongelmia.
”Monimutkaiset ongelmat kasaantuvat nuorille, jotka on sijoitettu kodin ulkopuolelle ja jotka ovat pudonneet pois koulusta. Kyse on syrjäytyvästä ryhmästä lapsia ja nuoria”, Santti toteaa.
Lasten ja nuorten kohdalla pyritään välttämään vakavan psykiatrisen diagnoosin antamista heti. Ongelmia lähestytään transdiagnostisesti eli oireiden ja ongelmien kautta, jotka ovat yhteisiä useille eri mielenterveyden häiriöille.
”Oireet voivat olla hankalia ja vaikuttaa nuoren toimintakykyyn, koulunkäyntiin ja näkyä päihteiden käyttönä. Haluamme selvittää, mikä heitä vaivaa, ja miten heitä voi parhaiten auttaa”, Santti sanoo.
Ensimmäiseksi nuori tarvitsee turvallisen kodin. Sijoitus oman kodin ulkopuolelle on viimeisin ja kallein vaihtoehto. Vakavasti oireilevien, sijoitettujen lasten ja nuorten hoitoon kannattaa panostaa myös taloudellisten vaikutusten takia.
Nuorisopsykiatrialle ja lastensuojelulle luodaan pysyvä yhteistyön malli
Sijoitettujen ja vaikeasti oireilevien lasten ja nuorten auttamiseksi ja hoitoon pääsyn parantamiseksi HUSin nuorisopsykiatria, Helsingin kaupunki ja Uudenmaan hyvinvointialueiden lastensuojelut ovat aloittaneet syyskuun 2025 alussa hankkeen, jonka tavoitteena on kehittää pysyvä yhteistyön malli lastensuojelun asiakkaiden psykiatriseen hoitoon. Hanke sai alkusysäyksen alaikäisten nuorten tekemistä vakavista väkivaltarikoksista.
Avohuollon toimintamallissa tavoitteena on huomioida nuoren koko verkosto. Se edellyttää selkeitä vastuuhenkilöitä niin lastensuojelun avohuollossa kuin lasten- ja nuortenpsykiatriassakin. Yhteistyötä parannetaan kaikilla tasoilla aina yksittäisistä lastensuojelun ja psykiatrian työntekijöistä ylimpään johtoon saakka.
”Konkreettisesti varmistamme, että ymmärrämme eri termit samoin ja meillä on yhteisymmärrys siitä, mitä kukin tekee, ja mitä kuluu kenenkin vastuulle. Luomme myös mallin siihen, miten ratkomme ristiriitatilanteita, ja miten asiakkaat saavat oikea-aikaisesti tarvitsemiaan palveluja”, Pukkio tiivistää.
Suomessa on aiemmin kokeiltu erilaisia ulkomailta kopioituja malleja, mutta nyt tarkoituksena on tuoda suomalaisiin olosuhteisiin sopiva pysyvä toimintamalli.
”Tavoitteena on saada perheille mahdollisimman laaja-alaista tukea. Toiveena on, että lapsen tai nuoren toimintakyky paranisi ja kasvu, kehitys ja arki sujuisivat hyvin”, Pukkio sanoo.
Yhteiset kuntoutusyksiköt tuovat psykiatrian palvelut sinne missä lapset ovat
Yhteisen toimintamallin lisäksi nuorisopsykiatria ja lastensuojelu perustavat yhteisiä sosiaali- ja terveysministeriönkin suosittelemia hybridiyksiköitä laitoshoitoon. Tämä tarkoittaa suljettuja lastensuojelun kuntoutusyksiköitä, joihin erikoissairaanhoito tuottaa lasten- ja nuorisopsykiatriset palvelut kodin ulkopuolelle sijoitetuille lapsille.
”Vastaavia kokeiluja on aiemmin ollut pienemmässä mittakaavassa muualla Suomessa. Nyt tarkoitus on perustaa useampia yksiköitä palvelemaan Uudenmaan aluetta ja laajentaa mallia vähitellen yhteistyöalueelle sekä koko Suomeen. Tälle on valtakunnallinen tarve”, Santti kertoo.
”Meillä on lastensuojelulaitoksissa lapsia ja nuoria, jotka tarvitsisivat nuorisopsykiatrian palveluja ja toisaalta nuorisopsykiatrian osastoilla nuoria, jotka eivät kuitenkaan voi jäädä sinne asumaan”, Pukkio toteaa.
Lastensuojelulaitoksissa on myös lapsia ja nuoria, joita joudutaan viemään jatkuvasti päivystykseen heikkenevän psyykkisen voinnin vuoksi, mikä johtaa siihen, että nuori pyörii koko ajan lastensuojelulaitoksen ja sairaalapäivystyksen väliä. Se ei palvele ketään. Kaikkia osastojaksoja ja päivystyskäyntejä ei tietenkään voi poistaa, mutta ainakin ne voi yrittää minimoida.
Nuorten kohdalla haasteena on myös hoitomyöntyvyys; nuori ei aina halua hoitoon tai hänellä ei ole motivaatiota siihen. Lainsäädännön määrittämä vahva itsemääräämisoikeus vaikeuttaa lasten ja nuorten saamista avun piiriin. Vaikeimpia ovat päihteidenkäyttäjät. Santti kertoo, että onneksi nykyään yhä useampi nuori haluaa hoitoon ja palvelujen kysyntä on kasvanut.
”Hybridiyksiköissä tulee olemaan myös pedagogista tukea. Koulupudokkaita on aiempaa enemmän eli lapsia ja nuoria, joita ei saada ollenkaan kouluun. Koulusta putoaminen ei välttämättä liity psykiatrisiin ongelmiin, mutta taustalla voi olla masennusta, oppimisvaikeuksia tai kehityksellisiä ongelmia. 16-vuotiasta ei oikein voi kantaa osastolle, joten on mentävä hänen luokseen kotiin tai sijoituspaikkaan”, Santti sanoo.
Nuoret pääsevät osallistumaan palvelujen kehittämiseen
Jotta hybridiyksiköt pystyvät auttamaan lapsia ja nuoria parhaalla mahdollisella tavalla, pääsevät lapset ja nuoret itse mukaan osallistumaan ja kehittämään palveluja.
”Kokemustieto on tärkeää, jotta ymmärrämme, miksi nuorisopsykiatriset palvelut ovat olleet vaikeasti saavutettavissa, ja mikä on ollut hoidon esteenä”, Santti toteaa.
Pysyvän verkostomaisen toimintamallin ja hybridiyksiköiden olisi tarkoitus olla toiminnassa vuoden 2027 lopulla. Santti uskoo, että nyt alkaneen yhteistyön avulla resurssit kohdistuvat sinne, missä niitä tarvitaan. Tahtotila on nyt kaikilla yhteinen.
”Inhimillisestä näkökulmasta on tärkeää, että psykiatrista apua saa paremmin. Jos voimme välttää kalliita sijoituksia ja kallista psykiatrista laitoshoitoa, syntyy merkittäviä kustannussäästöjä. Pitkän tähtäimen säästöjä syntyy, kun nuoret saavat kasvaa työssäkäyviksi aikuisiksi ja he saavat tarvittavan tuen. Syrjäytynyt nuori on valtava kustannus yhteiskunnalle. Sille ei oikein voi laittaa edes hintaa”, Santti muistuttaa.
