Imetykseen saa apua imetysvastaanotolta

Työskentelen kätilönä Jorvin sairaalan synnyttäneiden osastolla N6. Imetysvastaanottoja pidetään meillä muutamana päivänä viikossa, ja tänään on minun vuoroni tavata perheitä, jotka kaipaavat apua imetykseen.

Imetysvastaanotot on suunnattu jo kotiutuneille perheille, joilla on 2–4 viikon ikäinen vauva. Viikkoraja vaihtelee sairaaloittain. Yleisiä haasteita imetyksessä ovat vauvan uneliaisuus, imuote, imetyskipu ja oman maidon riittävyys. 

Vastaanotto varataan jo sairaalassa ollessa, jos imetyksessä on ilmennyt haasteita. Perhe voi myös soittaa neuvontapuhelimeen kotiutumisen jälkeen ja varata käynnin.

Päiväni alkaa rauhallisesti: vien eväät jääkaappiin, otan kupin kahvia ja alan valmistautua tulevaan päivään. Luen potilaspapereita, tutustun perheiden tilanteisiin ja mietin, millaista apua vastaanotolle tulevat perheet haluaisivat.

Yhden päivän aikana perheitä tavataan yleensä neljä, mutta tänään vastaanotolle on tulossa kolme perhettä. 
 

Ensimmäinen asiakas saapuu imetysvastaanotolle kahdeksaksi. Tapaamisissa ei ole tiukkaa ohjelmaa, vaan menemme aina perheen omien tarpeiden ja kysymysten mukaan – niin tänäänkin. 

Aluksi juttelemme ja kartoitamme tilannetta, punnitsemme vauvan ja katsomme hänen yleisvointinsa. Juttelemme imetyksen turvamerkeistä eli siitä, mistä vanhemmat tietävät, että vauva saa riittävästi maitoa. Sen jälkeen äiti ottaa vauvan rinnalle niin kuin tekisi kotona ollessaan.

Vauvalla on hankaluuksia saada hyvää imuotetta ja äitiä huolettaa maidon riittävyys. Käymme läpi rintakumin käyttöä ja sitä, miten siitä voi aikanaan vieroittautua. Kerron heille myös maidon pumppaamisesta ja siitä, miten maitomäärää voisi saada nousuun.

Käynti kestää tunnin, jonka jälkeen kirjaan tiedot potilasjärjestelmään.

Päivän toisen perheen vauva on kovin unelias. Uni maistuu niin hyvin, että häntä pitää herätellä syömään. Puhumme siitä, miten vauvaa saisi aktivoitua rinnalle.  Tapoja ovat esimerkiksi vauvan vaatetuksen vähentäminen, vauvan selän ja jalkojen kutittelu ja maitotipan lypsäminen houkutusmaidoksi. 

Myös maidonnousu mietityttää perhettä. Ehdotan äidille imetysapulaitteen käyttöä, mutta hän ei koe sitä omaksi jutukseen.

Työssäni imetysvastaanotolla haluan aina korostaa sitä, että on tärkeää löytää jokaiselle perheelle juuri omat tavat toimia. Imetystaipaleita ja tapoja ruokkia vauvaa on monenlaisia. Imetyksellä on toki paljon hyötyä äidille ja lapselle: luonto kiittää, rahaa säästyy ja sekä vauva että äiti saavat siitä terveyshyötyjä. Vauvan kannalta tärkeintä on kuitenkin rakkaus ja läheisyys.

Päivän kolmannelle vastaanottoajalle ei tällä viikolla tullut asiakasta. Tässä välissä ehdin käydä syömässä eväät.

Käytän vapautuneen ajan hyödyksi ja käyn kysäisemässä työkavereilta, voisinko auttaa heitä jossain. Pientä tehtävää löytyykin: tarkistan yhden vauvan kuulon ja lämmitän toisen vauvan jalkaa kuumalla vedellä täytetyllä suojakäsineellä verinäytettä varten. Näytteen saa otettua paremmin ja hellemmin, kun jalka on sopivan lämpöinen.

Ehdin myös käydä läpi sähköpostia ja valmistella iltapäivän imetystyöpajaa, jonka pidän henkilöstölle Espoon sairaalan puolella.

Puolen päivän aikaan tapaan päivän viimeisen perheen. Äitiä huolettaa imetyskipu: hän miettii, saako vauva oikeanlaisen otteen rinnasta. 

Haasteet imuotteessa on yksi yleisimmistä syistä hakeutua vastaanotolle. Mietimme kivun juurisyytä ja katson, saako vauva helposti kielensä ulos suusta. Lastenlääkäri käy arvioimassa tilanteen.

Juttelemme myös rinnanpäiden hoitamisesta ja siitä, mitä tehdä, jos alueelle tulee haava. Käymme läpi erilaisia imetysasentoja ja harjoittelemme sitä, miten lapsi saisi otteen, joka ei rikkoisi rinnanpäätä.
Vastaanoton jälkeen teen kirjaukset ja alan valmistautua pian alkavaan imetystyöpajaan.

Imetysvastaanottoa pitävä kätilö vetää aina päivän päätteeksi omalle henkilöstölle tarkoitetun imetystyöpajan. Paja kestää puoli tuntia ja se on suunniteltu siten, että iltavuoroon tulijoiden on kätevää osallistua.

Työpajoissa käydään läpi painavaa asiaa kevyellä otteella: tänään pidän tietovisan, jonka aiheena on vauvamyönteinen näytteenotto. Vaikka näytettä ei usein voi ottaa täysin kivuttomasti, voimme työssämme lievittää kipua monella tavalla. Vauvan kokemaan kipuun voivat auttaa esimerkiksi vanhemman ihokontakti, vanhempien rauhallinen ääni ja imetys.

Tänään paikalla on 13 työkaveria, mikä on mukava määrä, mutta enemmänkin mahtuisi mukaan. Imetysohjaus on itsenäistä hommaa ja on kiva jakaa yhdessä kokemuksia. Moni asia imetystyöpajoissa on kollegoille jo entuudestaan tuttuja, mutta usein tulee myös uusia näkökulmia.

Työpäiväni päättyy kolmelta. Työ on hyvällä tavalla salapoliisityötä, erilaisten vaihtoehtojen tarjoamista. Olen kuin tulkkina vauvan ja vanhemman välillä; opetan vanhempia tulkitsemaan oman vauvansa viestejä.

Usein perheille riittää yksi käynti imetysvastaanotolla. Annamme kuitenkin aina ohjeita siihen, mistä apua ja tukea saa jatkossa. Esimerkiksi neuvola ja netistä löytyvä Terveyskylä ovat hyviä tietolähteitä.

Työni on paljon läsnäoloa. Perheet asettavat paljon paineita imetykseen, koska siitä muodostuu helposti vanhemmuuden mittari. Pienillä muutoksilla voi saada isoja muutoksia aikaan. Perheille on yleensä tärkeintä se, että he tulevat kuulluiksi ja nähdyiksi.

Monilla on mielikuva, että imetys alkaa aina luonnollisesti ja helposti. Suurin osa vauvoista ja äideistä kaipaa alussa aikaa harjoitteluun. Perheet ajattelevat helposti olevansa ainoita haasteiden kanssa. Voi tulla yllätyksenä, että vauva on väsynyt ja maitomäärät aluksi pieniä. Toivoisinkin perheille itselleen lisää armollisuutta opetteluun ja luottamusta omaan kehoon ja vauvan viesteihin.