KYSYMYS: (vastattu 8.12.2018)
Olen 23-vuotias nainen ja olemme noin vuoden haaveilleet lapsesta kumppanini kanssa. Ongelmana on kuitenkin se, että minulla on monenlaisia pelkoja asiasta enkä ole uskaltanut edes yrittää sen takia. Pelkään normaaleja lääkärikäyntejäkin ja gynekologin tutkimuksessa olen pidätellyt itkua ja nähnyt painajaisia jälkeenpäin. En tiedä mistä pelkoni johtuu, mutta koko raskaus tuntuu ylivoimaisen pelottavalta asialta. Synnytys pelottaa tietenkin vielä enemmän. En oikeastaan pelkää sitä kipua, vaan sitä, että jokin menee pieleen ja lapsi saa pysyviä vammoja tai kuolee, sekä sitä, että itse saan esimerkiksi niin pahat repeämät, että niistä jää pysyvää haittaa. Kysyisinkin miten synnytyspelkoa hoidetaan. Jos tulen raskaaksi, en halua jäädä ilman apua, sillä tämä pelko ja stressi ei varmastikaan olisi vauvalle hyväksi. Itse en oikein ymmärrä mikä tähän auttaisi.
VASTAUS:
Hei, ilokseni voin kertoa, että apua on saatavissa.
Mikäli sinulla on lisääntymiseen tai gynekologisiin tutkimuksiin liittyviä pelkoja, ehdotan, että pyydät lääkäriltäsi lähetteen Hyvinkään sairaalan gynekologian poliklinikalle. Täällä sinulla on mahdollisuus keskustella mieltäsi vaivaavista asioista ja saada tietoa lisääntymisterveydestä, raskauden seurannasta ja synnytyksestä. Lääkärimme ovat kohdanneet ennenkin potilaita, joilla on kuvailemasi kaltaisia pelkoja ja joille erilaiset tutkimukset ovat vaikeita sietää. Sairaalassamme toimii myös seksuaalineuvoja, joka hoitaa synnytyspelosta kärsiviä potilaita. Kenenkään ei pitäisi jättää lapsia tekemättä tällaisen pelon vuoksi.
Raskausaikana Hyvinkään sairaalaan synnytyspelkopoliklinikka tarjoaa tukea sitä tarvitseville. Poliklinikalla sinun on mahdollisuus tavata lääkäriä ja kätilöitä, saada tietoa raskaudesta, synnytyksestä ja suunnitella tulevaa synnytystä. Laadimme sinulle hoitosuunnitelman tarpeisiisi pohjautuen. Suomessa synnyttäminen on tilastollisesti hyvin turvallista sekä äidille että lapselle, ja synnytyksestä aiheutuvien pitkäaikaisongelmien määrä on vähäinen. Toisinaan hyvin pelokkaat synnyttäjät valitsevat alatiesynnytyksen sijaan synnytystavaksi keisarinleikkauksen. Raskauden ja synnytyksen aikana kaikki tutkimukset tehdään synnyttäjää kunnioittaen ja yhteisymmärryksessä, kaikkia turhia toimenpiteitä välttäen.
Raskausaika ja synnytys ovat suuria ja ainutlaatuisia tapahtumia, mutta ne ovat vain yksi pieni osanen äitiyttä ja vanhemmuutta. Raskauteen ja synnytykseen liittyvien pelkojen kanssa ei kannata jäädä yksin vaan niihin kannattaa hakea apua.
Pahoittelen vastauksen viivästymistä.
Terveisin
Hanna Syrjämäki, kätilö
HUS/Hyvinkään sairaala
KYSYMYS:
Hei! Minulla on suuri pelko raskauteen ja varsinkin synnytykseen liittyen, sillä minulla on taipumusta saada keloideja. Minulle muodostuu keloideja ihan todella pienistä haavoista, jotka eivät ole edes vaatineet tikkausta. Arvet ovat todella kipeitä ja en pysty pitämäön niiden päällä vaatteita ilman, että se olisi vähintäänkin epämukavaa. Synnytyksessä minua pelottaa eniten repeämisen mahdollisuus - on varmaan ymmärrettävää, etten halua keloideja tuolle alueelle. Siksi mietinkin, että jos ottaisin suosiolla keisarinleikkauksen. Siitä tosin tulee aivan varmasti todella iso ja kivulias arpi. Kumpikaan vaihtoehto ei hirveästi houkuttele. Olisiko teillä lohdun sanoja hellittämään tätä pelkoani?
VASTAUS:
Keloidi on arven liikakasvua, jota esiintyy yleisimmin kasvojen ja ylävartalon alueella. Vaiva on hankala ja häiritsevä, joten ymmärrän, että sinua mietityttää. Episiotomia-arvissa ja repeämissä keloidien muodostuminen on kuitenkin harvinaista. Keskustelin kokeneimman gynekologimme kanssa asiasta, eikä hän muista nähneensä yhtäkään alatiensynnytyksen jäljiltä tulleeseen arpeen muodostunutta keloidia.
Alatiesynnytyksessä on myös mahdollista, että selviät täysin ilman repeämiä. Episiotomiaa pystytään myös välttämään, eli mikäli vauvan vointi ei tätä vaadi, ei välilihan leikkaamista todennäköisimmin tarvita. Välilihan säännöllisellä hieronnalla ennen synnytystä on todettu olevan episiotomiaa välttävä vaikutus.
Sektiossa tilanne on siinä mielessä hankala, että suuren leikkaushaavan saat 100% varmuudella. Alavatsalla keloidin muodostuminen on epätodennäköisempää kuin esimerkiksi ylävartalolla tai kasvoissa, mutta sektioarpiin keloideja toisinaan kuitenkin muodostuu. Keloiditaipumus olisi hyvä olla tiedossa meillä täällä sairaalassa, eli mikäli joutuisit sektioon, voitaisiin haava sulkea ihon sisäisillä ompelilla ja harkita sen päälle keloidinmuodostusta vähentävää sidosta.
Synnytystapaa harkitessa kannattaa myös ottaa huomioon sektion ja alatiesynnytyksen muut edut ja haitat sekä itsellesi, että syntyvälle lapselle.
Alatiesynnytys on luonnollinen synnytystapa. Synnytyksen aikana vauva ehtii sopeutua kohdun ulkopuoliseen elämään, joten esimerkiksi hengitys käynnistyy helpommin ja vauva on synnyttyään virkeä. Alatiesynnytyksen jälkeen perhe yleensä saa vauvan heti syliin, ja yhteinen taival voi alkaa keskeytyksettä. Maidontuotanto käynnistyy alatiesynnytyksen jälkeen nopeammin ja synnytyskanavasta vauva saa iholle ja suolistoonsa bakteerikannan, josta on katsottu olevan hänelle pitkäaikaista hyötyä. Alatiesynnytykseen liittyy sektioon verrattuna pienempi verenhukan ja muiden komplikaatioiden riski, lisäksi toipumisaika sekä sairaalassa että kotona ovat lyhemmät. Synnytystavan haittoina voidaan pitää synnytysajankohdan yllätyksellisyyttä, arvaamattomuutta ja synnytyskipua, jota kuitenkin pystytään lievittämään monin keinoin. Alatiesynnytyksen mahdollisia komplikaatioita ovat esimerkiksi repeämät ja istukan jääminen kohtuun synnytyksen jälkeen, jolloin äiti saattaa tarvita leikkaussalihoitoa. Alatiesynnytyksistä osa päätyy sektioon, esimerkiksi edistymättömyyden tai vauvan voinnin heikkenemisen vuoksi ja tällöin keisarinleikkaus on erittäin tarpeellinen toimenpide.
Suunnitellun sektion etuja ovat etukäteen tiedossa oleva ajankohta, kivuttomuus toimenpiteen aikana, nopea toimenpide ja turvallisuus lapselle. Synnytystavan haittoja ovat lisääntynyt komplikaatioriski (verenhukka, tulehdukset, virtsaelinten vaurioituminen, laskimo- ja keuhkoveritulppa). Sektioarpi kohdussa voi aiheuttaa ongelmia istukan kiinnittymiselle ja kohtulihaksen vahvuudelle seuraavissa raskauksissa, ja raskaaksi tuleminen ylipäätään voi olla hankalampaa sektion kuin alatiesynnytyksen jälkeen. Suunnitellussa sektiossa lapsen sopeutumismekanismit kohdun ulkopuoliseen elämään eivät ehdi käynnistyä, joten lapsi voi synnyttyään tarvita lastenlääkärin hoitoa. Imetys käynnistyy sektion jälkeen hitaammin ja toipumisaika verrattuna alatiesynnytykseen on pidempi. Nykykäytäntö sairaalassamme on, että vastasyntynyt pääsee sektiosalissa välittömään ihokontaktiin äidille haavan sulkuvaiheen ajaksi. Toistaiseksi emme voi taata, että vauva pääsisi äidin mukaan heräämöön, vaan tavallisinta on, että isä tai tukihenkilö on vauvan seurassa sen aikaa.
Voit tutustua keisarinleikkaukseen esimerkiksi lukemalla tämän artikkelin http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00873
Tietoa synnytyksestä löydät osoitteesta Naistalo.fi
Mikäli asia mietityttää sinua kovasti voit ottaa sen puheeksi terveydenhoitajan tai lääkärin kanssa. Sairaalassamme toimii myös synnytyspelkopoliklinikka, jonne voit tulla keskustelemaan asiasta.
Hyvää kevättä toivottaa,
Hanna Syrjämäki, kätilö
HUS/Hyvinkään sairaala
Vastattu 8.3.2018
KYSYMYS:
Minulla on todella huonoja kokemuksia lääkäreiden vähättelevästä asenteesta kipuun. Ajattelin pitkään, etten sen takia edes tee lasta mutta mieli on muuttunut ja olen nyt raskaana. Suuri huolenaihe on jo nyt synnytys.
Haluaisin olla mahdollisimman pitkään kotona, etten joudu mihinkään letkuihin. Onko kanyyli pakollinen, voiko olla ilman?
Nytkin ultrannut lääkäri väitti, ettei kohdunkaulanpuudutus satu. Olen lukenut aivan muuta, miten se voisi olla sattumatta. Kerran tökättiin muoviletkulla emättimessä (aukiolotutkimuksen yhteydessä) ja senkin tunsin aivan hyvin. En uskalla edes miettiä, paljonko puudutuspiikki sattuisi. En suostu mihinkään piikkeihin ilman emlaamista. Lääkärit lähinnä ihmettelevät että eikai se voi sattua. Olen ollut kerran nielurisaleikkauksessa ja jälkikivut olivat älyttömät. Minuun pumpattiin kuulemma suuri määrä kipulääkkeitä ilman mainittavaa tehoa.
Kuinka tämän pelon voi huomioida? Haluaisin olla sairaalassa mahdollisimman lyhyen aikaa ja päästä nopeasti pois. En myöskään pysty nukkumaan lämpimässä ja synnäreillä on älyttömän kuuma kun vauvoja pidetään ilman vaatteita.
VASTAUS:
Hei. Ymmärrän pelkosi.
Monet synnyttäjät kärsivät piikkikammosta, ja tämä kyllä huomioidaan synnyttämään tullessasi, muistat vain mainita asiasta.
Tippa ei ole pakollinen kuin oikeastaan silloin, jos sinulla todetaan GBS eli streptokokki B –bakteeri emättimessä. Tällöin äiti saa synnytyksen aikana suonensisäistä antibioottia vauvan suojelemiseksi infektiolta. Tavallista nestetippaa tarvitaan synnytyksessä jos synnyttäjä haluaa puudutuksen. Erityisesti selkäpuudutusten yhteydessä tarvitaan ns. ”aukiolotippa”, koska puudutuksiin liittyy aina komplikaatioiden ja verenpaineen laskun riski. Tippaa synnytyksessä voidaan tarvita myös jos sinulla esiintyy runsasta verenvuotoa tai jos sinulle tarvitsee annostella jotain lääkettä suonensisäisesti. Hätätilanteissakin tippa saatetaan joutua laittamaan, esimerkiksi sektiossa se on oltava. Kanyyli on ohut muovinen letku, eli laiton jälkeen sinuun ei jää kiinni mitään neulaa. Voit pyytää sairaalasta Emlaa tai vaihtoehtoisesti voit ottaa omat mukaan.
Mitä tulee puudutuksiin niin toki ihon lävistäminen neulalla aina tuntuu joltakin. Toisten mielestä ei juuri miltään ja toisten mielestä kauhealta. Epiduraalipuudutus on varmasti ennaltapelätyin piikki synnyttämään tullessa, mutta kokemukseni mukaan useimmat ovat puudutuksen jälkeen iloisesti yllättyneitä siitä, kuinka vähän puudutus sattui. Epiduraalissa iho puudutetaan ennen varsinaista epiduraalineulaa. Kivun kokeminen kaikkien puudutusten laittamisen yhteydessä on yksilöllistä.
Toiset kestävät synnytyskipua paremmin kuin toiset. Valmistautuminen vaikuttaa: kannattaa ottaa selvää piikittömistä kivunlievitysvaihtoehdoista ja osallistua synnytysvalmennukseen. Neuvolan synnytysvalmennus on muutaman tunnin mittainen, joten siinä ei vielä kovin syvällistä tietoa saa. Tämän vuoksi kannattaa itse ottaa asioista selvää: etsi tietoa, lue, osallistu keskusteluryhmiin, yksityiseen valmennukseen. Tietoa saat kirjastosta, netistä (esim. naistalo.fi, Aktiivinen synnytys ry.) ja yksityiset toimijat järjestävät paljon luonnonmukaiseen synnytykseen valmentavaa koulutusta. Ota mukaan tukihenkilöitä, joista on sinulle apua. Doulankin käyttöä voit harkita. Kerro kätilölle ajatuksia tullessasi synnyttämään tai tuo mukanasi synnytystoivekirje. Yleensä lääkkeetön synnytys pelkästään sillä motivaaatiolla, että haluaa vältellä piikkejä, ei onnistu, vaan synnyttäjän tarvitsee etukäteen tehdä ajatustyötä sekä kivun sietämisen että sen lievittämisen suhteen. Halutessasi voit laatia synnytyssuunnitelman, mutta muista olla itsellesi armollinen jos asiat eivät mene niin kuin olit etukäteen miettinyt.
Yleisenä ohjeena synnyttämään tullessa on, että kun ensisynnyttäjien supistukset ovat tulleet napakoina viiden minuutin välein muutaman tunnin ajan, on hyvä tulla sairaalaan. Lapsiveden mennessä on myös hyvä tulla käymään tai jos vauvan liikkuminen on huonoa. Kätilömme ohjaavat puhelimessa oikeaa aikaa saapua sairaalaan. Itse olen kanssasi samoilla linjoilla, eli turhan aikaisin ei kannata tulla jos kaikki on hyvin ja vauva liikkuu. Sairaalassa putoaa helposti passiiviseen potilaan rooliin, mutta tätä on myös mahdollisuus vältellä olemalla itse aktiivinen ja liikkeessä.
Synnytyksen jälkeen ensisynnyttäjien minimiaika sairaalassa on 36 tuntia, mutta jos vauvasi on verensokeriseurannassa tai sinulla tai hänellä on muita ongelmia, voi aika olla pidempikin. Huoneiden lämpötila on aivan normaali, ja tarkoituksena on, että vauva, jolla ei ole vaatteita, olisi aina äidin tai isän tai tukihenkilön paidan sisällä ihokontaktissa. Voitte toivoa perhehuonetta tullessanne, jos haluatte omaa rauhaa.
Mainitse pelostasi neuvolassa niin saat lähetteen tänne synnytyspelkopoliklinikalle. Siellä voit yhdessä kätilön kanssa suunnitella tulevaa synnytystä.
Toivotan sinulle hyvää loppuraskautta!
Terveisin
Hanna Syrjämäki, kätilö
HUS/ Hyvinkään sairaala
KYSYMYS:
Hei, minulla on kysymys synnytystapa-arviosta. Olen kuullut tarinoita siitä että kokeillaan nyrkki emättimessä että mahtuisiko vauva siitä ja häntäluuta kokeillaan peräaukonläpi. Minulla on 4 kysymystä. 1. Tungetaako nyrkki oikeasti emättimen sisään vai kokeillaanko vain ulkopuolella niitä luita? 2. Yksi lääkäri sanoi että hän kokeilee häntäluuta ulkopuolelta, eli voiko sanoa lääkärille "En suostu siihen että laitat sormen peräaukkoon, saat tunnustella häntäluuta ulkopuolelta. 3. Jos en suostu siihen että nyrkki laitetaan minun emättimeen eikä sormea peräaukkoon voinko pyytää magneettikuvausta koska sehän on varmaan kuitenkin vähän luotettavampi kuin käsillä tehty arvio. 4. Jos minua pelottaa liikaa synnyttää alatietse ja haluan sektion, voinko silloinkin kieltäytyä näistä kahdesta yksityiskohdista tässä tutkimuksessa? Mielummin haluan magneettikuvan koska minulle tulee helposti raiskattu olo lääkärillä.
VASTAUS:
Moikka, ole huoleti, lääkäri ei synnytystapa-arviossa työnnä nyrkkiä emättimeen eikä sormia peräaukkoon. Lantion luisia mittoja kokeillaan sisätutkimuksen yhteydessä emättimen kautta yhdellä tai kahdella sormella, sekä lantion ulkopuolelta, eikä tämä useimpien mielestä tunnu juuri miltään. Voit mainita vielä synnytystapa-arvioon tullessasi, että sinua jännittää sisätutkimus, jolloin lääkäri voi olla erityisen hellävarainen. Magneettitutkimus ei välttämättä ole raskauden aikana kovinkaan informatiivinen, koska lantion liitokset joustavat synnytyksessä ja tätä ei saa esiin kuvauksissa. Lääkäri arvioi käynnillä tarpeen kuvaukseen, yleensä kuvat otetaan perätilasynnytystä suunnitellessa tai jos takana on aikaisempi synnytys, jossa on herännyt epäilyä ahtaudesta tai aikaisempi lantioon kohdistunut trauma. Juttelin synnytyspelkolääkärimme kanssa, ja hänen mukaansa lantion koon tarkastelu voidaan jättää myös tekemättä, mikäli erityistä huolta mahtuvuudesta ei tule esiin. Synnytystapa-arviossa siis tehdään muutakin kuin sisätutkimus, mm. katsotaan vauvan vointia ultraäänellä ja keskustellaan sinun kanssasi siitä, mikä on oma kantasi tulevaan synnytystapaan.
Sinulla on varmaan aika varattuna synnytyspelkopoliklinikalle, voit kertoa siellä kaikista peloistasi. Ketään ei pakoteta mihinkään tutkimuksiin eikä synnyttämään alateitse. Synnytyspelkokäynnillä saat asiallista tietoa sektion ja alatiesynnytyksen eduista ja haitoista, jotta voit tehdä tietoon ja harkintaan perustuvan päätöksen.
Terveisin
Hanna Syrjämäki, kätilö
HUS/Hyvinkään sairaala
KYSYMYS:
Hei. Olen ensisynnyttäjä ja kärsin aivan sairaalloisesta synnytyspelosta. Tämä valvottaa öisin ja olen jatkuvasti ahdistunut. Paljon muuhun en pysty keskittymäänkään. Onko mahdollista saada sektiota tällä perusteella. Olen äärimmäisen kipuherkkä ja pelkään synnytyksessä nimenomaan ponnistus vaihetta, johon ei ilmeisesti ole saatavilla tehokasta kivunlievitystä? Näin mun ainakin pelkopolilla annettiin ymmärtää, ja saman olen ystävien synnytyksistä kuullut.
VASTAUS:
Hei! Ilmeisesti oletkin jo käynyt synnytyspelkopoliklinikalla juttelemassa? Vaikea kommentoida tilannettasi tietämättä, mitä kanssasi on pelkopoliklinikalla juteltu.
Ponnistusvaiheessakin voidaan kipua lievittää erilaisin keinoin. Meillä Hyvinkäällä käytetään tarpeen mukaan ponnistusvaiheen kivun hoidossa pudendaalipuudutusta. Tarkempaa tietoa puudutuksesta saat sairaalamme internetsivuilta, nettivalmennuksesta.
Mikäli ahdistus ja pelkotilat kovasti sinua vaivaavat, juttele asiasta neuvolassa ja pelkopoliklinikalla. Suomessa ei ketään vastentahtoisesti pakoteta synnyttämään alakautta. Sektioon kuitenkin liittyy tutkitusti enemmän riskejä kuin alatiesynnytykseen, joten siitä syystä sinun on hyvä pohtia asiaa monelta kannalta yhdessä lääkärin ja kätilön kanssa.
Katri Tuura
kätilö
Synnytykset ja naistentaudit
Hyvinkään sairaala
KYSYMYS:
Hei, minulla on suunniteltu sektio, mutta pelottaa että synnytys alkaisi ennen sektion päivämäärää. Mitä tapahtuisi siinä tapauksessa, pakottatteko minua kenties synnyttämään alatietse?
VASTAUS:
Hei! Ketään ei Suomessa pakoteta tänä päivänä synnyttämään alateitse vastoin omaa tahtoa. Mikäli synnytyksesi käynnistyy ennen suunniteltua sektiopäivää, kehoitan sinua soittamaan sairaalaan mitä pikimmiten. Sinut ohjataan tulemaan sairaalaan ja mikäli todetaan, että synnytys on käynnissä, leikkaus tehdään päivystystoimenpiteenä.
Katri Tuura
kätilö
Synnytykset ja naistentaudit
Hyvinkään sairaala
KYSYMYS
Hei! Olen maanantaina viikoilla 37+0 ajatus alatiesynnytyksestä pelottaa niin että en saa öisin nukuttua ja päivät kuluu netissä pyörien ja lukien erilaisten synnytystapojen ja tarinoiden lukemiseen. en saa mielen rauhaa asiasta. Olen käynyt jo kerran pelkopolilla juttelemassa ja vielä olisi yksi käynti, viikko ennen laskettua aikaa. Voinko saada vielä tässä vaiheessa suunnitellun sektion? Ja jos voin niin miten minun tulisi toimia? Olen raskauden alusta asti tapellut itseni kanssa pystynkö synnyttämään alateitse vai en. Ja pelkojeni vuoksi en todellakaan voi.
VASTAUS:
Hei! Suosittelen sinua soittamaan sairaalaan mitä pikimmiten ja aikaistamaan seuraavaa poliklinikka-aikaa. Yhdessä lääkärin ja kätilön kanssa voit keskustella synnytystavasta. Sinun on mahdollista päätyä suunniteltuun sektioon vielä tässäkin vaiheessa. Ketään ei vastentahtoisesti "pakoteta" alateitse synnyttämään. Asialla alkaa kuitenkin olla jo kiire, koska raskautesi on loppusuoralla, joten kehoitan toimimaan pikaisesti.
Katri Tuura
kätilö
Synnytykset ja naistentaudit
Hyvinkään sairaala
KYSYMYS:
Olen synnyttänyt teillä viimeksi vuosi sitten.Synnytys oli rankka ja kohdunkaula puudutus ei auttanut. Nyt olen raskaana ja synnytys hieman pelottaa. Minulle kävi viimeksi heti synnytyksen jälkeen kätilö juttelemassa ja sanoi että seuraava synnytys on helpompi.
Onko näin?
Edellinen vauva oli kooltaan lähes 4kg ja minä itse olen aika pieni. On ilmeistä että seuraava vauva on vielä suurempi. Pelotta itseni ja vauvankin takia.
VASTAUS:
Hei! Useimmiten ensimmäinen synnytys on kaikkein vaativin ja seuraavat sujuvat helpommin. Aina näin ei kuitenkaan ole. Suosittelen sinua puhumaan pelosta ja huolenaiheista neuvolassa. Neuvolan terveydenhoitaja voi tarvittaessa tehdä sinusta lähetteen äitiyspoliklinikalle synnytyspelkopolille, jossa voit yhdessä kätilön (tarvittaessa myös lääkärin) kanssa käydä läpi edellistä synnytyskokemusta sekä suunnitella tulevaa synnytystä ja kivunlievitystä.
Mikäli vauvan koko huolettaa, kehoitan sinua puhumaan myös siitä neuvolassa. Terveydenhoitaja seuraa vauvan kasvua ja mikäli havaitsee jotakin poikkeavaa, lähettää sinut äitiyspoliklinikalle tarkempia tutkimuksia ja synnytystapa-arviota varten.
Katri Tuura
kätilö
Synnytykset ja naistentaudit
Hyvinkään sairaala
KYSYMYS:
Hei! Ensimmäinen synnytykseni oli erittäin traumaattinen, epäonnistuneen alatiesynnytyksen ja imukuppiyrityksen jälkeen hätäsektio. Kävin raskausaikana pelkopolilla sektiopelon takia, pahimmat pelkoni siis toteutuivat. Nyt toista odottaessani pelkään sairaalloisesti alatiesynnytykseen joutumista ja tahdon ehdottomasti suunnitellun sektion. En vain yksinkertaisesti enää kestäisi samaa(kesti 2kk ennenkuin pystyin kunnolla kävelemään, lisäksi tyttäreni oli lastenosastolla 4pvää hapenpuutteen takia). Tähän liittyen minulla onkin pari kysymystä; Ensinnäkin, onko tämä synnytys mahdollista pelkän synnytyspelon takia suorittaa Hyvinkäällä suunniteltuna vai pitääkö minun harkita toista synnytyssairaalaa? Lisäksi haluaisin tietää, onko mahdollista pyytää tiettyä lääkäriä leikkaamaan (minut leikkasi ylilääkäri Ämmälä josta jäi erittäin positiivinen kuva). Osastolla tunsin jääväni täysin yksin, siitä jäi todella negatiivinen mielikuva.
VASTAUS:
Synnyttäminen ei aina suju toiveitten ja suunnitelmien mukaan, vaan yllätyksiä tulee. Sitä varten synnytyssairaalassa on oltava valmius ” kaikkeen mahdolliseen”. Synnytyspelko on yksinään riittävä keisarileikkauksen syy. Kerro asiasta neuvolassa. Terveydenhoitaja tekee Sinusta lähetteen äitiyspoliklinikalle asioiden läpikäymiseksi. Julkisessa terveydenhuollossa sairaalan lääkäreillä ei ole ” omia potilaita”. Kaikki leikkauksia tekevät on perehdytetty. Potilaan esittämiä toiveita toki kuunnellaan, mutta aina niitä ei voida toteuttaa.
ystävällisin terveisin
Martti Ämmälä
ylilääkäri naistentaudit ja synnytykset
tulosyksikön johtaja naisten- ja lastentaudit
HUS Hyvinkään sairaala
KYSYMYS:
Hei!En ole saanut mieltä rauhoittavaa vastausta omalta neuvolalääkäriltä, joten ajattelin kysyä tätä vielä teiltä. Eli minulla on todettu vulvodynia v.2005, joka ilmeni yhdyntäkipuina. Hormonaalisen ehkäisyn lopetuksen jälkeen oireet vähentyivät siedettäviksi, mutta eivät koskaan hävinneet kokonaan. Miten kivut vaikuttavat synnytyksen kulkuun. Voisin kuvitella, että varsinaiset synnytyskivut "peittäisivät" vulvodyniasta johtuvat kivut, mutta miten on? Asiasta en ole löytänyt tietoa netistä. Olisi mukavaa kuulla aiempia kokemuksia, niin ei tarvitsisi tätä enää turhaan murehtia. Kiitos!
VASTAUS:
Hei, Vulvodynia eli ulkosynnyttimen kipu ja kirvely on monimutkainen ongelma, jonka syyt ovat osittain vielä epäselvät. Tämän takia hoitokaan ei aina ole tehokasta. Onneksi sinulle on ollut ainakin osittaista apua ehkäisypillereiden lopettamisesta. Raskauden kulkuun vulvodynialla ei ole merkitystä. Usein ongelma raskauden aikana on sisätutkimukset, jotka voivat provosoida voimakastakin kipua.
Synnytys hoidetaan periaatteessa samoin kuin muidenkin synnytys. Turhia sisätutkimuksia tulee välttää, tutkitaan ainoastaan silloin kun se todella on tarpeellista. Mikäli vulvodyniasi on hoidettu jossain muussa sairaalassa kuin missä synnytät on hyvä asiasta mainita synnytystä hoitavalle kätilölle. Avautumisvaiheen kivunlievityksinä on käytössä samat vaihtoehdot kuin muillekin synnyttäjille. Oman kokemukseni mukaan vulvodynia ei synnyttäjiä juurikaan vaivaa avautumisvaiheen aikana, kipu on pääsääntöisesti selän tai vatsan puolelle ke painontunnetta peräsuolen puolella, kipu ei niinkään ole ulkosynnyttimissä.
Ponnistusvaiheen hyvä hoito on tärkeää. Ponnistusvaiheessa on tärkeää osata rentouttaa lantio ja samalla kuitenkin työntää aktiivisesti. Vaikka tämä ajatus sinua varmaankin pelottaa -niin kuten avautumisvaiheessakin- harvoin ponnistusvaiheessa vulvodynia varsinaisesti aiheuttaa mitään ongelmaa. Kipu on niin erilaista ja tulee eritavalla kuin vulvodynian kipu.Välilihan alueelle tulee voimakas paineen ja kiristyksen tunne, mikä on erinlaista kuin vulvodynia kipu.
Mielestäni voit olla rauhallisin mielin tämän asian suhteen. Mikäli sinua kuitenkin edelleen epäilyttää niin voit pyytää neuvolaa tekemään lähetteen sairaalan äitiyspoliklinikalle jossa sinulla on esim. mahdollisuus keskustella synnytyksestä etukäteen synnytyksiä hoitavan kätilön kanssa. Usein hyvä kokemus alatiesynnytyksestä voi jopa helpottaa vulvodyniaa.
Ystävällisin terveisin,
Sari Silventoinen
osastonlääkäri, Hyvinkään sairaala