KYSYMYS:
Hei, olisin halunnut kysyä, kun meillä on kolme lasta, joista esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla kun synnytys ei edennyt. Toinen syntyi normaalisti alakautta ja kolmas sektiolla kun synnytys ei taaskaan edennyt käynnistelyistä huolimatta ja lopulta kipulääkitys lakkasi toimimasta ja olin jo todella kipeä ja väsynyt 72h synnytysurakasta ennen kuin pyysin sektiota.
Ulosautto kesti n. 20-25min kun kiinnikkeitä oli kuulemma paljon ja vauva virheasennossa, jolloin joutuivat imukuppeja käyttämään että saivat vauvan ulos.
Nyt sektiosta on reilu 5kk aikaa ja olemme miettineet, että jos vielä neljäs lapsi tehtäisiin.
Lapsi ei ole vielä suunnitteilla kun reilun vuoden päästä korkeintaan, että kohtu saa parantua rauhassa. Mutta itseäni mietityttää nyt se, että JOS tulen vielä joskus raskaaksi, niin onko seuraava synnytys sitten automaattisesti sektio vai katsotaanko tilanteen mukaan, onnistuuko alatiesynnytys? Ja kiinnikkeiden määrä myös huolestuttaa, vaikka missään vaiheessa kukaan ei sanonut että ei enää saa raskautua. Niin vaikuttaako kiinnikkeiden määrä raskauden kulkuun millään tavalla tai siihen, syntyykö lapsi sektiolla tai alakautta? Sektio arpi on vaakasuunnassa ja leikattu samasta kohdasta.
Tai ylipäätään vaikuttaako kiinnikkeiden määrä kohdun repeämiseen synnytyksen yhteydessä, olipa se sitten sektio tai alatiesynnytys?
VASTAUS:
Hei! Kahden sektion jälkeen suositellaan sektiosynnytystä. Mikäli kohdun seinämässä ei ole ollut poikkeavaa, vaan ongelmana on ollut vain kiinnikkeiden runsas määrä, ei raskaudelle ole estettä. Aiempien kiinnikkeiden määrä ei tässä tapauksessa vaikuta synnytystapaan, eikä lisää kohdun repeämisen riskiä
Otto Forsbom
erikoistuva lääkäri
Synnytykset ja Naistentaudit
Hyvinkään sairaala
KYSYMYS:
Hei! Ensimmäinen vauvamme syntyi kasvotarjonnassa eikä täten mahtunut alateitse syntymään. Kuinka todennäköistä on, että toinen lapsemme olisi myös virhetarjonnassa? Ja onko epiduraalin käyttö voinut vaikuttaa tuohon vauvan kääntymiseen kasvotarjontaan?
VASTAUS:
Yleensähän vauvat syntyvät niin, että heidän kasvot ovat äidin selkään päin. Synnytyskanava on kuitenkin sen mallinen, että vauvan pitää päätään jonkin verran pyörittää mahtuakseen hyvin syntymään. Yksi yleisimmistä ns. tarjontavirheistä on avosuinen tarjonta, mikä tarkoittaa sitä, että vauva on kääntänyt kasvonsa äidin vatsaan päin. Tässäkin tarjonnassa osa vauvoista syntyy ongelmitta alakautta, mutta jostakin syystä toiset vauvat eivät halua näin syntyä. Kasvotarjonta taas tarkoittaa sitä, että vauva on tulossa kasvot edellä ja niskat ovat näin aivan taaksepäin kallellaan. Vauvat harvemmin syntyvät alakautta täydellisessä kasvotarjonnassa.
Useimmiten on vain huonoa tuuria, että vauva on kasvonsa tai niskansa kääntänyt "väärään" asentoon. On melko huonoa tuuria jos se tapahtuu seuraavankin synnytyksen yhteydessä.
Jos edellinen synnytys on päätynyt keisarileikkaukseen niin neuvola automaattisesti tekee seuraavan raskauden aikana lähetteen synnytyssairaalan äitiyspoliklinikalle. Äitiyspoliklinikalla käydään edellinen synnytys läpi ja tehdään ns. synnytystapa-arvio. Useimmiten mitään estettä normaaliin alatiesynnytykseen ei yhden keisarileikkauksen jälkeen ole.
Mielestäni voit olla rauhallisin mielin, todennäköisesti seuraava synnytyksesi menee hyvin.
Ystävällisin terveisin,
Sari Silventoinen
naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri
osastonlääkäri, Hyvinkään sairaala
KYSYMYS:
Hei. Olen 33-vuotias ja odotan toista lastani syntyväksi toukokuun alkupuolella. Edellinen lapseni syntyi suunnitellulla sektiolla 2008, synnytyspelon vuoksi. Tällä hetkellä kärsin jatkuvista vatsanalueen kivuista. Joinakin (uuseina ) päivinä kipu on toimintakykyä lamauttavaa ja olen hakeutunut päivystykseenkin sen vuoksi. Minulle on tehty aiemmin umpisuolen poisto tähystämällä 2003, päivystys laparotomia 2003 ohutsuolen pätkän vaurioitumisen vuoksi sekä oikean munasarjan poisto 2009. Leikkauksista on jäänyt kroonisia kiinnikekipuja, jotka ovat jo vaivanneet ennen raskautta, mutta en ole kärsinyt näin voimakkaista kivuista. Ensimmäisessä raskaudessa vatsani oli aika pieni eikä kipuja juuri ollut. Terveydenhoitajani lähettää minut synnytystapa-arvioon viikolla 38. Pelkään kiinnikkeiden repeämistä synnytyksessä sekä mietin voidaanko synnytys käynnistää vaikeiden kiputilojen vuoksi jo aiemmin? Töistä olen jo joutunut jäämään kipujen takia pois eikä kipulääkkeenä Panadol 1g auta. Itken usein ja olen jatkuvasti väsynyt koska en saa kipujen vuoksi nukuttua. Lisäksi minulla on raskaus diabetes, jota hoidan ruokavaliolla. En ole ylipainoinen ja kiloja on tähän mennessä tullut 9kg.
VASTAUS:
Hei, Raskaudenaikaiset kiinnikekivut ovat harmillisia ja joskus voimakkaan kroonisia kipuja, mutta harvoin vaarallisia. Kipuja voi yrittää levon ja tukivyön lisäksi hoitaa parasetamolilla (Panadol 1g x 1-3 kertaa päivässä). Tarvittaessa väliaikaisesti voi esimerkiksi yöksi kokeilla myös vahvempaa lääkettä, kuten Panacodia (1-2 tablettia 1-3 kertaa päivässä, ei säännölliseen käyttöön), jotta kivuista huolimatta nukkuminen onnistuisi. Yleensä synnytystapa-arvio tehdään raskausviikolla 36 ja tuolloin voidaan ottaa tarkemmin kantaa synnytystapaan, alatie- ja sektiosynnytykseen liittyviin riskeihin, synnytyksen käynnistämiseen ja kivun hoitoon. Synnytyksen käynnistäminen ennen laskettua aikaa on mahdollista, yleensä aikaisintaan raskausviikolla 38. Tähän liittyy kuitenkin hieman suurentunut kohdun repeämän ja sektioon päätymisen riski, kun taustalla on yksi sektiosynnytys eikä ilmeisesti yhtään alatiesynnytystä. Mahdollisen alatiesynnytyksen aikana kiinnikekivut harvoin vaikeuttavat synnytystä, sillä tämän aikana voidaan käyttää voimakasta kivunlievitystä ja puudutuksia. Kiinnikkeiden repeäminen alatiesynnytyksen aikana on epätodennäköistä. Sen sijaan sektion yhteydessä kiinnikkeet voivat hankaloittaa leikkausta ja repeytyä kohtua liikutellessa. Lisäksi kaikki tulevat vatsan alueen seuraavat leikkaukset, kuten myös sektio, todennäköisesti lisäävät kiinnikemuodostusta jatkossa.
Toivottavasti saat/olet saanut synnytystapa-arviokäynnillä apua ja vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin.
Hyvää loppuraskautta ja synnytystä toivottaen,
Marja Makkonen
LT, erikoistuva lääkäri
Naistentaudit ja synnytykset
HUS/Hyvinkään sairaala
KYSYMYS:
Jouduin ensimmäisessä synnytyksessäni kiireelliseen sektioon, koska lapsi ei laskeutunut synnytyskanavaan otsatarjonnan takia. Olin tässä kohtaa 10 cm auki. Sektiossa otsatarjonnan (osa)syiksi selvisivät runsas lapsivesi ja hyvin lyhyt napanuora (n. 25 cm, napsahti poikki sektiossa).
Napanuoran pituutta ei rutiinisti edes yritetä tutkia, koska mittaaminen on ilmeisesti vaativaa. Käsittääkseni lapsiveden runsas määrä edellyttäisi lisäseurantaa, koska se voi liittyä erilaisiin komplikaatioihin. Neuvolassa tätä ei siis viimeksi huomattu, vaikka vatsani oli iso (ei kuitenkaan sf-mitta), pinkeä ja tarjontaa oli vaikea määrittää (terveydenhoitaja joutui katsomaan ultralla, koska ei pystynyt tunnustelemaan).
Mitään näistä komplikaatioista ei havaittu myöskään synnytyslaitoksella, vaikka kävin siellä kahdesti kovien selkäkipujen takia näytillä, jos vaikka synnytys olisi ollut käynnissä (säännölliset supistukset joka yö alkaen viikkoa ennen synnytystä 41+1). En osannut paikallistaa kipua häntäluuhun, joka olisi ilmeisesti kertonut tuosta virhetarjonnasta, joka omien tuntemusteni mukaan oli sama koko tämän viikon ajan. Saliin minut päästettiin, kun lapsivettä oli tihkunut 12 tuntia ja selkäni oli taas todella kipeä.
Olen nyt viikolla 18 uudelleen raskaana. Kaikkien edellä mainittujen komplikaatioiden uusiutuminen huolestuttaa minua, mutta olen ymmärtänyt, että ainoa ylimääräinen seuranta tässä raskaudessa tulee olemaan synnytystapa-arvio raskausviikolla 36. Seulontaultran tehnyt kätilö kertoi, että rakenneultrassa ei napanuoran pituutta ainakaan edes yritetä katsoa (taitaisi myös olla liian varhaisessa vaiheessa, jos napanuora pitenee noin viikolle 28 saakka). En tiedä, miten voisin paremmin luottaa neuvolan ammattitaitoon myöskään lapsiveden määrän suhteen, kun poikkeavuutta ei viimeksikään huomattu. Virheasennon sentään uskon nyt tunnistavani itse, kun tiedän, mihin kohtaan kipu paikallistuu.
Tällä hetkellä olen kallistumassa suunnitellun sektion puolelle sen takia, etten usko raskauden seurannan olevan riittävää. En halua ottaa alatiesynnytyksen riskejä minkään noista komplikaatioista uusiutuessa (esimerkiksi oksitosiinia käytettiin viimeksi todella huolettomasti komplikaatioista huolimatta, kun niitä ei huomattu, otsatarjontakin vasta tuntien jälkeen). Neuvolasta ei kuulemma saa lähetettä tarkempaan seurantaan ennen tuota synnytystapa-arviota. Synnytystä en pelkää, joten pelkopolille asiani ei kuulu.
Riittääkö siis synnytystapa-arvio kohdallani varmistamaan, että alatiesynnytyksen yrittäminen on turvallista? Onko napanuoran pituutta mahdollista yrittää mitata ennen synnytystä (ja millä viikolla olisi paras mahdollisuus tähän)? Riittääkö, että mahdollinen runsas lapsivesi havaitaan vasta synnytystapa-arviossa (rv 36), vai pitäisikö sitä seurata jo aikaisemmin? Kuinka suurella todennäköisyydellä jokin näistä komplikaatioista uusiutuu?
VASTAUS:
Otsatarjonta on tarjontavirhe, jonka vuoksi alatiesynnytys harvoin onnistuu, mikäli pään asento ei synnytyksen aikana muutu. Otsatarjonnassa tarjoutuva osa vie huomattavasti enemmän tilaa synnytyskanavassa, jonka vuoksi tarjoutuva osa jää usein korkealle ja tämä voi myös aiheuttaa poikkeavaa synnytyksenaikaista kipua. Otsatarjontaa, kuten useita muitakin tarjontavirheitä (lukuun ottamatta perätilaa), voidaan arvioida vasta synnytyksen aikana sillä tarjonta muuttuu siinä vaiheessa kun synnytys lähtee käyntiin, kohdunsuu alkaa avautumaan ja tarjoutuva osa laskeutumaan lantion yläaukeamasta synnytyskanavaan. Joskus tarjonta saattaa muuttua vielä ponnistusvaiheenkin aikana, kun vauvan pää kääntyy laskeutuessaan. Lähtökohtaisesti kaikki tarjontavirheet ovat sattumanvaraisia eli liittyvät yhteen synnytykseen ja siihen, miten tarjoutuva osa käyttäytyy synnytyskanavassa tuon synnytyksen aikana. Joskus lantion malli voi ohjata tarjoutuvaa osaa poikkeavasti mutta tämän pystyy arvioimaan vasta synnytyksen aikana. Tämän vuoksi ylimääräisestä raskaudenaikaisesta seurannasta tässä suhteessa ei ole tulevissa raskauksissa hyötyä ennen synnytyksen käynnistymistä.
Runsasta lapsivedenmäärää voidaan epäillä neuvolassa poikkeavan kohdun pinkeyden ja kookkaan koon perusteella. Äitiyspoliklinikalla ja joskus neuvolassakin veden määrää voidaan arvioida ultraäänellä. Normaalisti lapsivedenmäärä vaihtelee eri raskausviikoilla ja vasta loppuraskaudessa (viimeinen kolmannes) voidaan yleensä katsoa vettä olevan poikkeavan paljon. Lapsiveden runsaus voi johtua monesta sekä sikiöperäisestä että äidistä johtuvasta syystä. Tyypillisin syy on huonossa tasapainossa oleva raskausdiabetes. Jos loppuraskaudessa vettä on niin paljon, että kohtu on kipeä, pinkeä ja odottajan olo tämän vuoksi tukala, on mahdollista myös poistaa vettä punktioin tai käynnistää synnytystä hieman ennen laskettua aikaa.
Napanuoran pituutta on mahdoton arvioida ultraäänellä missään raskauden vaiheessa ennen lapsen syntymää. Napanuoran pituus vaihtelee ja on yksilöllinen kaikissa raskauksissa. Ei ole siis todennäköistä, että napanuoran pituus seuraavassa raskaudessa olisi sama kuin edellisessä.
Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että onnistunut alatiesynnytys on useimmiten sekä äidille että syntyvälle lapselle huomattavasti turvallisempi vaihtoehto sektioon verrattuna. Jokainen tehty keisarileikkaus vaikuttaa merkittävästi seuraaviin raskauksiin ja synnytyksiin lisäten ongelmia mm. raskauden onnistumisessa, istukan kiinnittymisessä ja seuraavissa keisarileikkauksissa. Yhden sektion jälkeen alatiesynnytystä pidetään turvallisena, mutta kohtua supistavia lääkeaineita kuten oksitosiinia yritetään synnytyksen aikana käyttää varovaisemmin ja synnytystä seurataan erityisen tarkasti. Kahden sektion jälkeen alatiesynnytystä ei enää suositella kohdun repeämän riskin vuoksi. Alatiesynnytyksen onnistumisen todennäköisyys yhden sektion jälkeen on noin 60–70%, kun kyseessä on ollut tarjontavirhe ja pysähtynyt synnytys. Todennäköisyyden arviointia etukäteen hankaloittaa se, ettei supistusten tehoa, sikiön tarjoutumista ja tarjoutuvan osan käyttäytymistä synnytyskanavassa voi etukäteen ennakoida.
En siis suosittelisi elektiivistä sektiota pelkästään aiemman otsatarjonnan, lapsiveden runsauden ja lyhyen napanuoran vuoksi. Kaikkien näiden uusiutuminen seuraavassa synnytyksessä on harvinaista ja sattumanvaraista. Mikäli päädyt alatiesynnytykseen, voisi synnytyksen aikana seurata tarjoutuvan osan käyttäytymistä synnytyskanavassa normaalia tarkemmin ja esimerkiksi sopia, että kiireelliseen sektioon lähdetään tavanomaista herkemmin, mikäli avautumisvaihe pitkittyy, tarjoutuva osa laskeutuu poikkeavan hitaasti tai syntyy epäilyä tarjontavirheestä.
Tässä raskaudessa riittää normaali neuvolaseuranta alku- ja keskiraskaudessa, mikäli raskauden suhteen ei ilmene muuta poikkeavaa. Tarvittaessa voisi sopia äitiyspoliklinikalle kuitenkin ylimääräisen käynnin jo ennen synnytystapa-arvioita (esim. raskausviikoilla 32), jolloin voisi jo keskustella aiemmasta synnytyksestä, arvioida sikiön kokoa ja veden määrää, etenkin jos nämä asiat tuntuvat huolettavan ja alat kallistua sektion kannalle.
Ystävällisin terveisin,
Marja Makkonen
Erikoistuva lääkäri, LT
Naistentaudit ja synnytykset
HUS/Hyvinkään sairaala
KYSYMYS:
Minulla edellinen raskaus päättyi kiireelliseen sektioon keskeytyneen synnytyksen takia. Supistukset loppuivat, koska synnytys/avautumisvaihe oli kestänyt hurjan kauan, lisäksi tulehdusarvot olivat korkeat. Ensimmäinen lapseni oli n. 4 kg syntyen raskausviikolla 41+6. tämän toisen kohdalla kasvu on keskikäyrän ja yläkäyrän puolessa välissä. Ensisijaissesti toivoin alatiesynnytystä mutta nyt olen ruennut epäröimään, koska pelkään että toinenkin synnytys päätyy sektioon. Miten suuret riskitköhän on synnytyksen poäätymiseen sektioon, jos ensimmäinen on sektio ja toinen reilu nelikiloinen. ENsimmäinen meni myös reilusti yli, mutta käynnistyskin lisää riskiä sektioon, joten en haluaisin myöskään käynnistystä. Alan pikkuhiljaa kallistua sektion puoleen.
VASTAUS:
Hei, Kysymyksen perusteella on vaikea arvioida täysin ensimmäisen synnytyksen kulkua, mm. laskeutuiko tarjoutuva osa synnytyskanavassa ja mihin asti kohdunsuu avautui ennen kuin sektioon päädyttiin. Yleisimmät syyt avautumisvaiheen pitkittymiseen ja synnytyksen pysähtymiseen ovat tarjontavirheet ja supistusheikkous, ja näiden toistumisen todennäköisyyttä seuraavassa synnytyksessä täytyy arvioida tapauskohtaisesti. Kehittyvä infektio voi olla merkittävä syy supistusheikkouteen. Yksi edeltävä sektio ei ole este alatiesynnytykselle eikä se myöskään yksittäisenä tekijänä lisää merkittävästi todennäköisyyttä sektioon seuraavassa synnytyksessä. Tutkimusten mukaan tapauksissa, joissa keisarileikkaukseen päätynyt synnytys on ainoa aiempi synnytys, alatiesynnytyksen onnistumisprosentti on yli 70 % eli melko hyvä. Alatiesynnytyksen onnistumistodennäköisyyteen vaikuttavat eniten aiemmat alatiesynnytykset, äidin ikä ja paino sekä sikiön paino. Jos syntyvän lapsen paino on selkeästi yli 4000g, on alatiesynnytyksen onnistumisen todennäköisyys hieman pienempi, samoin jos äidin BMI on yli 30 tai ikä yli 35 vuotta. Tiedetään, että synnytyksen käynnistäminen lisää hieman toimenpidesynnytyksen riskiä, eli todennäköisyyttä sille että päädytään joko imukuppi- tai sektiosynnytykseen. Sektiosynnytyksen jälkeen synnytyksen käynnistäminen etenkin prostaglandiinilla (Cytotec) ja oksitosiinin käyttö lisäävät hieman riskiä kohtuhaavan repeämiseen synnytyksen yhteydessä, joten käynnistystä kannattaa suunnitella ainoastaan erityistapauksissa.
Onnistunut alatiesynnytys itsessään on sekä äidille että syntyvälle lapselle turvallisempi vaihtoehto sektioon verrattuna. Jokainen tehty keisarileikkaus vaikuttaa merkittävästi myös seuraaviin raskauksiin lisäten ongelmia raskauden onnistumisessa, istukan kiinnittymisessä (eteisistukka ja kohdunseinämään kasvanut istukka) ja seuraavan keisarileikkauksen suorittamisessa (kiinnikkeet, verenhukan ja tulehdusriskin lisääntyminen).
Oletko jo käynyt synnytystapa-arviossa sairaalan äitiyspoliklinikalla (noin raskausviikolla 36)? Siellä voidaan ottaa paremmin ja yksityiskohtaisemmin kantaa edelliseen synnytykseen ja keskustella kanssasi toiveista ja peloista koskien seuraavaa synnytystä. Ensisijaisesti suosittelisin alatiesynnytystä, ellei tälle ole esteitä. Asiaan vaikuttavat kuitenkin edellisen synnytyksen kulun lisäksi monet muut asiat, mm. odottajan toiveet - ketään ei pakoteta synnyttömään alakautta.
Ystävällisin terveisin,
Marja Makkonen
Erikoistuva lääkäri, LT
Naistentaudit ja synnytykset
HUS/Hyvinkään sairaala
KYSYMYS:
Kuinka tavallista on, että synnytyksen aikana joudutaan katetroimaan? Missä tilanteissa? Voiko äiti silloin saada antibioottiprofylaksia välttääkseen mahdollisen virtsatieinfektion, erityisesti jos taustalla on paljon VTI-historiaa/kierre? Minkälaiset antibiootit ovat silloin ykkösvaihtoehtoja profylaksiksi?
VASTAUS:
Hei, Synnytyksen aikana joudutaan joskus kertakatetroimaan, jos odottaja ei tunne virtsahädän tunnetta johtuen synnytyksen edistymisestä tai puudutuksista. Useimmiten katetrointi tehdään esimerkiksi ennen ponnistusvaihetta, ettei täysinäinen rakko ylivenyty, hidasta tarjoutuvan osan laskeutumistatai häiritse imukuppiavusteista ulosauttoa. Joskus harvoin joudutaan myös katetroimaan, mikäli synnytyksessä tullut emättimen repeämä sijaitsee hyvin lähellä virtsaputken suuta. Kertakatetroimiseen liittyvä virtsatieinfektion riski on pieni eikä myöskään antibioottiprofylaksiaa tarvita.
Pidempiaikaista katetrointia tarvitaan esimerkiksi suunnitellun tai kiireellisen sektion yhteydessä, jolloin täysinäinen virtsarakko lisää riskiä rakkovaurioon leikkauksen yhteydessä. Tällöinkin katetrointi yritetään pitää mahdollisimman lyhytkestoisena ja katetri poistetaan heti kun synnyttäjä pääsee käymään itse vessassa ja virtsaaminen onnistuu. Keisarinleikkauksen yhteydessä annetaan joka tapauksessa yleensä aina antibioottiprofylaksi (tavallisimmin kefuroksiimi 1,5 g suonensisäisesti), joka estää osaltaan myös virtsatieinfektioita.
Ykkösvaihtoehdot virtsatieinfektion estohoitoon raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen ovat pieniannoksinen metenamiinihippuraatti ( Hipeksal 1 g × 1) ja nitrofurantoiini (Nitrofurantoin 50 mg × 1). Trimetopriimia (Trimopan) ei suositella käytettäväksi raskauden aikana.
Ystävällisin terveisin,
Marja Makkonen
Erikoistuva lääkäri, LT
Naistentaudit ja synnytykset
HUS/Hyvinkään sairaala
KYSYMYS:
Minulla on kokemus traumaattisesta alatiesynnytyksestä. Kivunlievitystä ei annettu ponnistusvaiheeseen,sanottiin tylysti, ettei mitään saa. Ponnistusvaihe oli helvetistä, pitkä ja lapsen vointi romahti lopussa. Synnytyksen jälkeen lääkäri kertoi minulle, että minulle olisi voitu antaa epiduraalia myös ponnistusvaiheen kivunlievitykseksi ja myös pudendaalipuudutus, mitään estäviä tekijöitä ei ollut. Minut jätettiin "turhaan" ilman kivunlievitystä. Todellisuudessa kivunlievitystä ei saa, vaikka niin ennen synnytystä annetaan tiedoksi. Synnytän seuraavan sektiolla, jossa kivunlievitystä ei voida kieltää. Jos synnytys käynnistyy ennen sektioaikaa niin mitä sitten? Tarvitseeko silloin neuvotella leikkauksesta uudelleen, vaikka olisi käynyt pelkopolilla ja asia sovittu? Voidaanko pakottaa synnyttämään alateitse ennen leikkausaikaa?
VASTAUS:
Hei! Ikävä kuulla, että olet kokenut kivunlievityksen epäonnistuneen synnytyksessäsi. Seuraavassa raskaudessa keskustele asiasta neuvolassa. Neuvolaterveydenhoitaja tekee sinusta lähetteen synnytyspelkopoliklinikalle. Poliklinikalla yhdessä lääkärin ja kätilön kanssa voit päättää tulevasta synnytystavasta. Ketään ei Suomessa "pakoteta" vastentahtoisesti synnyttämään alakautta. Jos päädyt synnytyspelkopolikäyntien jälkeen valitsemaan synnytystavaksi sektion ja synnytys käynnistyy ennen sovittua leikkauspäivää, tehdään leikkaus päivystyksellisesti.
Katri Tuura
kätilö
Synnytykset ja naistentaudit
Hyvinkään sairaala
KYSYMYS:
Hei! Minulla on kaksi lasta. Ensimmäinen syntyi alakautta, mutta jäi vähän jumiin ja mulla tuli 3 asteen repeämä, joka korjattiin leikkauksella. Pientä vaivaa siitä jäänyt. Toinen oli suunniteltu sektio repeämän ja lapsen suuren koon vuoksi. Siinä kaikki meni hyvin. Nyt olisi kolmas haaveena, mutta pelot ovat kovat. Minulla todettiin apc-resistenssi mutaatio, mutta en ole koskaan sairastanut veritulppaa. Olen 30 vuotias ja aiemmista raskauksissa tästä ei ollut tietoa eikä siis mitään hoitoa. Kysymykseni on milloin mun pitää aloittaa seuraavassa raskaudessa klexane ja miten se vaikuttaa sektioon? Kuinka suuri on Vuoto riski ja vaikuttaako se sektiopäätökseen? Ja vaikuttaako asiaan se, että olen veriryhmältäni a- ja lapset on a+?
VASTAUS:
Hei, Aiemman sulkijalihaksen repeämän ja yhden sektion jälkeen on mahdollista suuntautua alatiesynnytykseen, mikäli äiti sitä toivoo, repeämä on hyvin korjaantunut, sikiön koko arvioidaan normaaliksi eikä sikiön tilanne muuten vaadi sektiosynnytystä (esimerkiksi perätila). Aiempi vaikea repeämä ei normaalissa tapauksessa altista seuraavassa synnytyksessä repeämälle mutta mahdollisen uuden sulkijalihaksen vaurion korjaaminen voi olla haastavaa. Kahden aiemman sektion jälkeen suositellaan synnytystavaksi sektiota, koska kohdun seinämän repeämisen riski on suurentunut useamman kuin yhden leikkauksen jälkeen.
APC-resistenssi on perinnöllinen laskimotukoksille altistava tila, jonka aiheuttaa poikkeavuus hyytymistekijöissä (faktori V Leiden geenivirhe). Geenivirhe voi esiintyä joko heterotsygoottisena (periytyä ainoastaan toiselta vanhemmalta) tai homotsygoottisena (periytyä molemmilta vanhemmilta ja esiintyä silloin molemmissa kromosomeissa), jolloin tukosriski on huomattavasti suurempi. Jää epäselväksi kumman tyyppinen mutaatio sinulla on todettu, mutta pidän todennäköisenä että kyseessä on heterotsygoottinen mutaatio. Tässä tapauksessa tukosriski on melko pieni, noin kolminkertainen, normaaliväestöön verrattuna. Jos sinulla ei ole aiempaa laskimotukosta eikä positiivista sukuanamneesia tulppien suhteen (vanhemmilla, sisaruksilla tai lapsilla laskimotukosta), ei trombiprofylaksiaa välttämättä tarvita raskauden yhteydessä eikä lapsivuodeaikana. Trombiprofylaksia (esim. Klexane) tulisi kuitenkin aloittaa mahdollisen sektion jälkeen ja HUS-alueen hoito-ohjeiden mukaan sitä jatkettaisiin 6 viikkoa leikkauksen jälkeen. Sinänsä Klexane-hoito ei vaikuta sektiopäätökseen tai leikkauksen kulkuun. Mikäli Klexane aloitetaan jo raskausaikana, tulisi viimeinen pistos olla viimeistään 12h ennen sektiota ja pistoksia jatketaan aikaisintaan 6 h leikkauksesta.
Veriryhmä ei vaikuta tukostaipumukseen, Klexane-hoitoon tai sektioon. Koska sinulla on Rh-negatiivinen veriryhmä, olet todennäköisesti saanut anti-D-immunoglobuliinin aikaisempien synnytysten yhteydessä. Nykyään myös sikiön veriryhmän voi määrittää äidin verinäytteestä raskausviikosta 16 lähtien (yleensä käytännössä raskausviikoilla 24–26). Mikäli sikiö on RhD-positiivinen, voidaan antaa anti-D-profylaksia raskausviikolla 28 sekä synnytyksen jälkeen. Tämä suojaa vasta-aineiden muodostumiselta äidin veressä. Lisäksi raskauden aikana tutkitaan, ettei veriryhmävasta-aineita muodostu: sinun kohdallasi todennäköisesti vasta-aineseulonta olisi HUSin ohjeistuksen mukaisesti kolme kertaa (rv 8-12, rv 24-26 ja rv 36). Neuvola huolehtii seulonnasta ja laboratoriolähetteistä.
Mielestäni sinulla on hyvät edellytykset turvalliselle ja onnistuneelle raskaudelle sekä synnytykselle.
Ystävällisin terveisin,
Marja Pasanen
Erikoistuva lääkäri
Naistentaudit ja synnytykset
HUS/Hyvinkään sairaala
KYSYMYS:
Hei, kysymykseni koskee tarjontaa. Minulla on seitsemän lasta, joista kolmas poika -04 syntyi avosuutarjonnassa, tyttö -09 syntyi kasvotarjonnassa ja tämä synnytys päätyi hätäsektioon usean tunnin ponnistamisen jälkeen, tyttö -10 syntyi avosuutarjonnassa. Nämä kolme synnytystä ovat olleet huomattavasti pidempiä, kohdunsuu ei meinaa avautua js ei tule kunnon ponnistamisen tarvetta ja ponnistusvaihe kesti viimeisenkin kohdalla yli kaksi tuntia. Synnytykseni missä lapsi on syntynyt raivotarjonnassa on ollut nopea ja ponnistus on kestänyt muutaman minuutin. Olen jälleen raskaana ja en halua synnyttää alakautta mikäli lapsi ei synny raivotarjonnassa. Haluaisin jotakin lisätietoa tarjonta-asiasta? Voinko itse tehdä asialle jotakin? Onko tarjonta mahd tietää hyvissä ajoin?
VASTAUS:
Hei, Sikiön tarjontaa voidaan seurata raskauden ja synnytyksen aikana ultraäänen avulla. Lisäksi synnytyksen aikana tarjontaa voidaan arvioida sisätutkimuksen yhteydessä sikiön pään lakisauman ja aukileiden paikan perusteella. Valtaosa sikiöistä (96%) asettuu ennen raskausviikkoa 36 päätarjontaan, jonka jälkeen perätilaan kääntyminen on harvinaista. Synnytyksen käynnistyessä optimaalinen asento synnytyksen edistymiselle on sikiön pään asettuminen poikkimittaan lantion yläaukeamaan siten, että tarjoutuvana osana eli alimpana synnytyskanavassa on sikiön takaraivo. Optimaalisessa tilanteessa sikiön pää kiertyy poikkimitasta (pään lakisauma poikittain) suoraan mittaan (lakisauma pitkittäin) samalla kun se laskeutuu lantiossa alaspäin ja pää syntyy takaraivo edellä, siten että vauvan kasvot ovat äidin selkään päin. Joskus kuitenkin sekä pään kiertyminen että laskeutuminen häiriintyvät ja tämä voi pitkittää sekä kohdunsuun avautumisvaihetta että ponnistusvaihetta. Pään kiertymisen ennustaminen synnytyksen aikana on vaikeaa ja se saattaa myös muuttua äkistikin tarjoutuvan osan lähtiessä laskeutumaan. Tarjontaan ei pysty itse vaikuttamaan. Äidin lantion anatomialla sekä kohdun sisäisillä tekijöillä, kuten myoomilla ja istukan sijainnilla, saattaa olla vaikutusta tarjontaan mutta tätä on vaikea etukäteen ennustaa. Mikäli lantiossa on hyvin tilaa, on mahdollista synnyttää alateitse vaikka pään asento ei olisi aivan optimaalinen, esimerkiksi tässä tapauksessa avonainen tarjonta tai kasvotarjonta, mutta usein joudutaan turvautumaan päästäviin synnytysoperaatioihin, kuten imukuppiin tai keisarinleikkaukseen.
Neuvoisin sinua ottamaan asian puheeksi synnytystapa-arviokäynnillä H36. Tuolloin olisi esimerkiksi mahdollista sopia, että tarjontaa voisi arvioida hieman herkemmin synnytyksen aikana ja tarvittaessa suunnata aikaisemmassa vaiheessa sektioon synnytyksen aikana, mikäli tarjontavirhe toistuu ja itse toivot sitä. Tarjontaa ei pysty etukäteen arvioimaan, ennen kuin synnytys on kunnolla käynnissä.
Marja Pasanen, LT
Erikoistuva lääkäri,
HUS/Hyvinkään sairaala
KYSYMYS:
Hei! Edellisestä synnytyksestäni on 2,5vuotta. Silloin mikään puudutus ei minulla toiminut,kun aina jokin meni hiukan pieleen. Avautumisvaihe ennen synnytystä kesti 4päivää ja olin sairaalaan tullessani jo kovin uupunut. Lapsi syntyi kovien kipujen saattelemana imukuppiavustuksella ja sain kolmannen asteen repeämät(muistaakseni 3b?).
Uusi vauva olisi toiveissa, mutta voivatko aiemmat repeämät revetä uudelleen, jos saisin synnyttää alateise? Voiko kipulääkitys toimia tällä kertaa? Ja voinko tulla sairaalaan jo kun supistukset alkaa ettei tarvitse väsyä kotona 4 päivää? Kiitos.
VASTAUS:
Hei,
Pienet repeämät ovat varsin tavallisia alatiesynnytyksessä. Suuremmat repeämät (kuten mainitsemasi 3b) liittyvät usein sikiön suureen kokoon, hyvin nopeaan synnytykseen tai imuvetoavusteiseen synnytykseen. Nämä ovat yhtälailla riskitekijöitä seuraavassa synnytyksessä, vanhat repeämät eivät korjaannuttuaan repeä uudestaan ellei selvää kudospuutosta ole jäänyt esimerkiksi peräaukon sulkijalihakseen. Repeämän uusiutumisen riskiä ja kokonaistilannetta arvioidaan synnytystapa-arviokäynnillä raskausviikolla 36, jolloin myös odottajan omaa toivetta synnytystavasta kuunnellaan.
Yleensä kipulääkkeet toimivat hyvin, kun ne on laitettu oikein ja oikeaan aikaan. Supistusten alkaessa sinun kannattaa soittaa synnytyssaliin, jossa puhelinhaastattelun perusteella arvioidaan jokaisen synnyttäjän kohdalla, milloin sairaalaan kannattaa saapua. Aktiivinen liikkuminen avautumisvaiheessa auttaa synnytyksen edistymistä ja voi lievittää kipuakin; sairaalassa usein päätyy makaamaan kun taas kotona on helpompi pysyä liikkeellä.
Maria Rajecki
LT, erikoistuva lääkäri
Synnytykset ja naistentaudit
Hyvinkään sairaala
KYSYMYS:
Hei! Kysyisin asiasta joka vaivaa minua paljon. Odotan toista lastani ihan alkuvaiheessa vasta, mutta synnytys on mielessä jo nyt. Esikoisen synnytys pitkittyi ja lopulta päättyi imukuppisynntykseen vauvan sydänäänilaskujen takia. Vauva otettiin väkisin ulos ja se repi sitten kaiken tullessaan. vauva vietiin viroitteluun ja minut vietiin myöhemmin leikkaussaliin ompeluun. Synnytyksessä repesi mm. sulkijalihas (ulkoinen). Eli 3-asteen repeämä tuli. Synnytyksen jälkeen sanottiin, että "sulkijalihakseen tuli vähän repeämää", eli en tiedä mitä sille on tapahtunut, muuta kun että jotenkin on revennyt. Mitään vaivoja tästä ei ole jäänyt ja alta kuukauden synnytyksestä oli pidätyskyky ihan ennallaan. Palautuminen oli nopeaa ja helppoa tuon repeämän osalta. Välilihan leikkaushaava parani sitten vähän hitaammin kun oli niin syvä.
Nyt olen lukenut netistä erilaista tietoa tästä sulkijalihaksen repeämästä, ja tuli järkytyksenä kun monet kertovat ettei uudestaan pysty enää synnyttämään tälläisen repeämän jälkeen. Että seuraavat tulkoon ehdottomasti sektiolla. Itse en sektiota haluisi missään nimessä. Haluisin ehdottomasti synnyttää normaalisti alakautta, tietty siinä toivossa että se sujuisi vähän paremmin kuin ensimmäinen :) Mutta miten on tuon repeämän laita? Voiko siis olla, etten saa enää koskaan synnyttää? Ja tosiaan, mitään vaivoja ei ole jäänyt ja jälkitarkastusessa (2kk synnytyksen jälkeen) kehuttiin myös sitä kuinka hyvin on parantunut.
Kiitos jos pystytte vastata!
VASTAUS:
Hei! Sektio ei ole mikään ehdoton edellytys, vaikka edellisessä synnytyksessä olisi tullut sulkijalihakseen hiukan repeämää. Seuraavan raskauden aikana saat neuvolasta lähetteen äitiyspoliklinikalle synnytystapa-arvioon. Yhdessä äitiypoliklinikan lääkärin kanssa voit miettiä tulevaa synnytystapaa.
Katri Tuura
kätilö
Synnytykset ja naistentaudit
Hyvinkään sairaala
KYSYMYS:
Esikoiseni syntyi 2,5 vuotta sitten hätäsektiolla. Alatiesynnytyksen edistyminen pysähtyi, kun kohdun kaula oli avautunut 8 cm. Edistystä ei tapahtunut 9 tuntiin ja kun paikalle saapui lääkäri tekemään päätöstä kiireellisestä sektiosta, lapsen sydänäänet romahtivat. Lääkäri pakotti käsin kohdun kaulan avautumaan ja yritti vetää lapsen ulos kolmella eri imukupilla siinä onnistumatta, minkä jälkeen tehtiin hätäsektiopäätös. Hätäsektiossa (pystyviillolla) ilmeisesti kohdun viilto oli lapsen kokoon (4220g, 56 cm, pää 40,8 cm) nähden liian pieni, koska kohtu repesi kohdunkaulan suuntaan. Seuraavaa raskautumista käskettiin odottaa ainakin 2 vuotta, jotta kohtu ehtisi toipua riittävästi. Pääseekö tällaisen synnyksen jälkeen varmasti magneettikuvauksella tehtävään synnytystapa-arvioon? Esikoisesta kävin useasti ultrassa, koska lapsen suuri koko oli tiedossa, mutta neuvolalääkäri silti kieltäytyi antamasta lähetettä äitiyspolille tarkempiin tutkimuksiin, koska "lapsesi ei ole makrosominen". Onko alatiesynnytys edes mahdollinen, vai onko kohdun repeämisen riski liian suuri?
VASTAUS:
Hei, pitkittyneeseen avautumisvaiheeseen on olemassa monia syitä ja joskus selvää syytä ei pystytä tunnistamaan. Tuntematta tarkemmin tapaustasi, minun on vaikea ottaa kantaa asiaan. Kuten neuvolassa kerrottiin, vauvasi ei ole ollut makrosominen (tämän määritelmä on yli 4,5 kg täysiaikainen lapsi), onko synnytyksessä mukana ollut mahdollisesti tarjontavirhettä tai heikot supistukset? Synnytyksen loppuvaiheessa tehtävässä sektiossa ei ole aivan harvinaista, että kohtu repeää alaspäin. Syynä ei ole liian pieni kohtuviilto vaan se, että viilto tulee lapsen pään valmiiksi venyttämään ohueen alaosaan ja repeää siitä helposti alaspäin tai sivulle. Lapsen pää on tällöin niin alhaalla lantiossa että sitä voi olla vaikea nostaa ylös lantiosta, kun se on sinne synnytyksen aikana asettunut tiukasti.
Pääset toki synnytystapa arvioon, mutta nykytietämyksen mukaan magneettitutkimuksesta ei ole hyötyä kuin perätilasynnytyksen arviossa. Magneettitutkimus on epäluotettava, koska siinä mitataan lantion luisten osien välisiä mittoja, mutta ei voida ottaa huomioon raskauden ja synnytyksen aikana tapahtuvaa luonnollista kudosten periksi antoa ja venymistä, jotka mahdollistavat useidenkin senttimetrien lisätilan lantioon. Lääkäri voi raskauden loppuvaiheessa tehtävällä sisätutkimuksella arvioida lantion tilavuutta. Tärkeä osa onnistuneessa alatiesynnytyksessä on myös hyvät supistukset ja lapsen pään onnistunut kiertyminen synnytyksen aikana – näitä voidaan arvioida vasta itse synnytyshetkellä.
Synnytystapa-arviossa otetaan huomioon lapsen koon lisäksi äidin sairaudet, joista diabetes on merkittävä lapsen syntymäpainoa mahdollisesti nostava tekijä. Lisäksi kuunnellaan ja keskustellaan odottajan toiveista synnytyksen suhteen. Alatiesynnytys on usein mahdollinen vastaavanlaisissa tilanteissa, toki arvion tekeminen vaatii tarkempia tietoja edellisestä synnytyksestäsi.
Maria Rajecki
LT, erikoistuva lääkäri
Synnytykset ja naistentaudit
Hyvinkään sairaala
KYSYMYS:
Liittyen synnytyksen jälkeisvaiheeseen eli napanuoran katkaisun ajankohtaan: Onko tämä totta? "Napayhteys on hyvä sulkea parin kolmen minuutin kuluttua syntymästä. Aluksi on tärkeää, että vauva saa riittävän määrän punasoluja, mutta jos sulkemista pitkittää voi vauvalle kehittyä polysytemia. Hän voi saada liikaa punasoluja, jolloin verenkiertojärjestelmän voi olla vaikea pumpata verta eteenpäin ja tämä saattaa aiheuttaa vastasyntyneelle hengitysvaikeuksia." Itse olen käsittänyt, että mahdollisimman luonnonmukaisten synnytysoppien mukaan (M.Odent yms) napanuoran olisi hyvä sykkiä loppuun asti ennen sen katkaisua. Kiitos jo etukäteen vastauksesta!
VASTAUS:
Hei! Nykykäytännön mukaan napanuora pyritään sulkemaan 1-2 minuutin iässä, joilloin se yleensä on lopettanut jo sykkimisen. Ajatuksena on, että vauva itkee ensin kunnolla, joilloin hänen keuhkoissaan olevat keuhkorakkulat avautuvat ja hengitys käynnistyy. Näin vauva saa tarpeeksi verta napanuoran kautta ja vauvan sopeutuminen kohdunulkoiseen elämään parantuu. Myös vauvan verenpaineet ovat tällöin paremmat.
Joidenkin tutkimusten mukaan vauvat, joilla napanuora suljetaan sykkimisen loppumisen jälkeen, saattavat kellastua helpommin. Myöhäisen napanuoran sulun etujen katsotaan kuitenkin olevan suuremmat kuin hieman korkeampi riski kellastumiselle.
Heli Peltoniemi
Kätilö
Naistentaudit ja synnytykset
Hyvinkään sairaala