Lääkkeet ja rokotteet

Penisilliinit (esim. amoksisilliini ja amoksisilliini-klavulaanihappoyhdistelmä sekä fenoksimetyylipenisilliini ja kefalosporiinit kuten mm. kefaleksiini) ovat ensisijaisia antibiootteja, joita voit käyttää missä raskauden vaiheessa tahansa sekä imetyksen aikana. Voit vaihtoehtoisesti käyttää myös muita antibiootteja, jos penisilliinit eivät sovi sinulle allergian tai bakteerin resistenssin takia.

Nitrofurantoiinia ja pivmesillinaamia (jälkimmäinen penisilliinijohdos) voit käyttää virtsatietulehduksen hoitoon raskauden kestosta riippumatta. Voit käyttää molempia lääkkeitä myös imetyksen aikana. 

Makrolidiryhmän antibiootteja (esim. atsitromysiini ja roksitromysiini) voit käyttää raskauden aikana. Vältäthän kuitenkin tämän ryhmän antibiootteja, jos imeväinen on imetyksen aikana alle kahden viikon ikäinen. Vastasyntyneen imeväisen altistuminen rintamaidon kautta erityisesti atsitromysiinille saattaa lisätä lapsen riskiä sairastua vatsalaukun ulostuloaukon ahtaumaan (pylorusstenoosi). 

Metronidatsoli on käyttökelpoinen antibiootti raskauden aikana. Paikallishoito on ensisijainen vaihtoehto, mutta lääkekuuri on myös suun kautta mahdollinen, jos lääkäri katsoo sen tarpeelliseksi. Sama suositus koskee imetystä. Suun kautta tai suonensisäisesti annosteltu metronidatsoli erittyy rintamaitoon, mutta tätä lääkettä käytetään turvallisesti myös vastasyntyneiden lasten hoidossa.

Toisin kuin pakkausselosteessa mainitaan, äidin metronidatsoli -lääkekuuri ei ole syy tauottaa imetystä. Kerta-annoksen (2g) jälkeen voit pitää 12-24 tunnin tauon imetyksessä lääkealtistuksen minimoimiseksi, vaikka haittoja imeväiseen ei kerta-annoksenkaan jälkeen ole raportoitu. 

Vältäthän trimetopriimia ja trimetopriimi-sulfa -valmisteiden käyttöä raskauden suunnitteluvaiheessa ja raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana, koska lääkkeiden käyttö voi vaikuttaa epäedullisesti elimistösi folaatti -tasapainoon. Toisen ja kolmannen raskauskolmanneksen aikana trimetopriimia (ja sulfaa) voit käyttää turvallisesti. Imetyksenaikaiselle käytölle ei ole estettä. 

Ethän käytä tetrasykliiniryhmän antibiootteja (esim. doksisykliini, tetrasykliini ja lymesykliini) raskauden aikana. Tetrasykliinien sikiöhaitat tulevat kuitenkin esiin vasta, kun käyttöä on raskausviikosta 15 eteenpäin. Jos olet käyttänyt tetrasykliineja varhaisessa raskauden vaiheessa tietämättä raskaudestasi, sinun ei tarvitse ryhtyä toimenpiteisiin, sillä mitään haittoja ei tällaisesta altistumisesta ole odottavissa. Koska tetrasykliinit kertyvät voimakkaasti luustoon, rajoitathan imetyksen aikaisen käytön tilanteisiin, joissa turvallisempia vaihtoehtoja ei ole. Rajoitathan imetyksen aikaisen käytön korkeintaan kahteen viikkoon, doksisykliinin kohdalla mahdollisuuksien mukaan yhteen viikkoon. 

Fluorokinolonien käyttöä ei suositella (esim. siprofloksasiini, norfloksasiini). Niiden käyttö voi kuitenkin tulla kyseeseen silloin kun muut, tutummat antibiootit eivät toimi. Fluorokinolonit eivät ole aiheuttaneet sikiöhaittoja ihmisellä. Lyhytaikainen lääkekuuri ei ole este imetykselle. 

Voit käyttää kloramfenikolia sisältäviä silmätippoja silmätulehduksen hoidossa missä raskauden vaiheessa tahansa. Kun noudatat oikeaa annostelutekniikkaa, (painallus silmän sisänurkasta, kyynelkanavan kohdalta 1-2 minuutin ajan tipan annostelun jälkeen) lääkkeiden kulkeutuminen verenkiertoon jää vähäiseksi. Noudattamalla oikeaa annosteluohjetta voit myös imettää turvallisesti.

Epilepsian hyvä hoito on kuitenkin tärkeää myös raskauden aikana, sillä kohtaukset voivat altistaa sikiön traumalle ja hapenpuutteelle. Ethän lopeta lääkitystä tai vaihda annostusta omin päin.  

Monet epilepsialääkkeet voivat vaikuttaa hormonaalisen ehkäisyn tehoon. Muistathan tarkistaa lääkäriltä, soveltuuko käyttämäsi hormonaalinen ehkäisy yhteen epilepsialääkkeesi kanssa.

Imetys epilepsialääkityksen aikana on yleensä mahdollista ja suositeltavaakin. Jotkut epilepsialääkkeet voivat kuitenkin erittyä maitoon siinä määrin, että imeväinen voi saada lääkeoireita. Erityisesti alle 3 kk ikäisten imeväisten kyky käsitellä maidon kautta saatua lääkettä voi olla rajallinen. Siksi lapsen neuvolaseuranta mahdollisten lääkeoireiden varalta on tärkeä, ja imetyksen turvallisuus täytyy aina arvioida hoitavan lääkärin kanssa tapauskohtaisesti.

Epilepsialääkkeitä käyttäville suositellaan foolihappolisää 

Epilepsialääkkeitä käyttäville suositellaan foolihappolisää alkaen jo pari kuukautta ennen ehkäisyn pois jättämistä, tapauskohtaisesti 0.4mg - 5.0 mg/ vrk. Oma hoitava lääkärisi ottaa kantaa annokseen, kun kerrot raskaussuunnitelmistasi. Raskausviikosta 12 eteenpäin ei kuitenkaan ole syytä ylittää 0,4 mg vuorokausiannosta. 

Foolihappolisän tiedetään pienentävän erityisesti hermostoputken sulkeutumishäiriön vaaraa. Kuitenkaan ei ole varmuudella osoitettu, että se suojaisi erityisesti epilepsialääkkeiden aiheuttamilta epämuodostumilta. 

Raskaus: Valproaatti lisää selvästi epämuodostumariskiä ja kehitysviiveen riskiä. Ethän käytä raskauden aikana ilman erityisen painavaa aihetta. Käyttö voi tulla kyseeseen vain poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa epilepsian hoitoon ei ole muita soveltuvia tai tehokkaita lääkevaihtoehtoja. 

Valproaattia ei saa käyttää naisilla, joiden on mahdollista tulla raskaaksi, jos erityistä raskaudenehkäisyohjelmaa ei noudateta. Ethän kuitenkaan lopeta valproaatin käyttöä ilman hoitavan lääkärin kannanottoa. Epilepsiakohtaukset voivat olla vaaraksi sekä äidille että sikiölle, joten hoidathan epilepsian hyvin myös raskauden aikana. 

Valproaatin käyttö raskauden aikana täytyy rajoittaa ainoastaan tilanteisiin, joissa vaihtoehtoinen lääkitys ei tehoa epilepsiaan. Jos valproaatin käyttö on välttämätöntä, annos tulisi jakaa useampaan vuorokausiannokseen. 

Valproaatin käyttö alkuraskaudessa lisää epämuodostumariskiä, ja lääkkeellä on haitallisia vaikutuksia sikiöön koko raskauden ajan. Epämuodostumariski kasvaa annoksen kasvaessa, ja voi kohota jopa yli 20 % (20 lapsella sadasta todetaan epämuodostuma), jos vuorokausiannos ylittää 1500 mg. Valproaatti voi aiheuttaa monenlaisia epämuodostumia, joista tyypillisiä ovat hermostoputken sulkeutumishäiriö (absoluuttinen riski 1-2 %, eli 1-2 lapsella sadasta todetaan hermostoputken sulkeutumishäiriö, jos äiti on alkuraskaudessa käyttänyt valproaattia), sydänviat sekä huuli- ja suulakihalkio. 

Myös munuaisten ja virtsateiden rakennepoikkeavuudet ja raajojen poikkeavuudet ovat mahdollisia. Sikiöaikainen altistuminen valproaatille lisää lapsen kehitysviiveen riskiä. Esimerkiksi koulunkäynti voi tuottaa ongelmia ja vaatia erityistukea. Autismin riski on myös koholla. 

Imetys: Valproaattia käyttävä äiti voi imettää. Lapsen neuvolaseuranta on riittävä. 

Raskaus: Karbamatsepiinin käyttö alkuraskaudessa lisää epämuodostumariskiä, mutta riski on pienempi kuin valproaatin käyttöön liittyvä riski. Lääkkeen käyttö raskauden aikana tulee rajoittaa epilepsian hoitoon ja tilanteisiin, joissa turvallisempia vaihtoehtoja ei ole käytettävissä. 

Riski on annoksesta riippuvainen, ja suuruudeltaan 5-9 % (5-9 lapsella sadasta todetaan epämuodostuma, jos äiti on käyttänyt karbamatsepiinia alkuraskaudessa). Karbamatsepiini lisää hermostoputken sulkeutumishäiriön vaaraa, mutta riski on kuitenkin huomattavasti pienempi (n. 4 lasta tuhannesta). Jos karbamatsepiinin käyttö on vahvasti perusteltua, lääkeannos tulisi mahdollisuuksien mukaan jakaa useampaan vuorokausiannokseen. 

Imetys: Karbamatsepiinin käyttö ei ole este imetykselle. Lapsen neuvolaseuranta on riittävä. 

Raskaus: Topiramaatin käyttö alkuraskaudessa lisää epämuodostumariskiä. Topiramaatin käyttö on yhdistetty erityisesti koholla olevaan huuli- ja suulakihalkion riskiin. Lääkkeen käyttö raskauden aikana tulee rajoittaa epilepsian hoitoon ja tilanteisiin, joissa turvallisempia vaihtoehtoja ei ole käytettävissä. 

Imetys: Topiramaatin käyttö ei ole este imetykselle. Lapsen neuvolaseuranta on kuitenkin tärkeä. 

Raskaus: Eslikarbatsepiinin käytöstä raskauden aikana on hyvin vähän kokemusta, eikä riskiä sikiölle voi siksi luotettavasti arvioida. Lääkepitoisuuden seuranta voi olla aiheellista.  

Imetys: Eslikarbatsepiinin käyttö ei ole este imetykselle. Koska kyseessä on kuitenkin uusi lääke, jonka käytöstä imetyksen aikana on rajoitetusti tietoa ja kokemusta, lapsen neuvolaseuranta on tärkeä.  

Raskaus: Fenytoiinin käyttö on nykyään vähäistä sen käyttöön liittyvien haittavaikutusten vuoksi, sillä fenytoiinilla on paljon yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa. Fenytoiinin käyttö alkuraskaudessa lisää epämuodostumariskiä jonkin verran: 3-6 lapsella sadasta (3-6 %) syntyvästä lapsesta on todettu epämuodostuma.  

Imetys: Fenytoiinin käyttö ei ole este imetykselle. Lapsen neuvolaseuranta on riittävä. 

Raskaus: Tutkimustietoa raskauden aikaisesta käytöstä on rajoitetusti, mutta tieto ei viittaa siihen, että lääke lisäisi epämuodostumariskiä. Gabapentiinin käyttö tulisi kuitenkin ensisijaisesti rajata epilepsian hoitoon.

Kroonisen kivun hoidossa raskauden aikana suositellaan yleensä muun ryhmän lääkkeitä (esim. kauan käytössä olleet masennuslääkkeet). Hankalissa tilanteissa myös gabapentiinin käyttö on mahdollista kivun hoidossa raskauden aikana. Gabapentiinin käyttö lähellä synnytysajankohtaa voi aiheuttaa vastasyntyneelle lapselle vierotusoireita. Lapsen vointia voidaan tämän takia joskus joutua seuraamaan sairaalassa muutamia päiviä.   

Imetys: Gabapentiinin käyttö ei ole este imetykselle. Lapsella esiintyvien mahdollisten lääkeoireiden (uneliaisuus) seuranta neuvolassa on kuitenkin tärkeää. Erityisesti seuranta on paikallaan alle 3 kk ikäisten imeväisten kohdalla. 

Raskaus: Lamotrigiinia käytetään epilepsian lisäksi myös mielialaa tasaamaan. Lääkkeen käyttö ei näytä lisäävän riskiä epämuodostumiin. Lääkepitoisuutta veressä joudutaan usein seuraamaan ja lääkäri voi joutua lisäämään lamotrigiinin annosta raskauden edetessä, koska raskauden aikana lamotrigiinin aineenvaihdunta kiihtyy. Vastaavasti synnytyksen jälkeen annostelu pienennetään lääkärin ohjeiden mukaan vähitellen raskautta edeltävälle tasolle.

Imetys: Lamotrigiinin käyttö ei ole este imetykselle. Yksittäistapauksissa on kuitenkin kuvattu imeväisellä suhteellisen korkeita lääkepitoisuuksia. Siksi lapsen seuranta neuvolasta käsin on välttämätön. Jos lapsella epäillään lääkityksestä aiheutuvaa haittaa (esim. väsymys, huono painonnousu, ihottuma), imetys keskeytetään ja lapsen lääkepitoisuus tarkistetaan. 

Raskaus: Levetirasetaamin raskauden aikaisesta käytöstä ei ole todettu kohonnutta riskiä epämuodostumille. Lääkepitoisuutta veressä joudutaan usein seuraamaan raskauden aikana ja lääkäri voi joutua lisäämään levetirasetaamin annosta raskauden edetessä.  

Imetys: Levetirasetaamin käyttö ei ole este imetykselle. Lapsen neuvolaseuranta on kuitenkin tärkeä. 

Raskaus: Okskarbatsepiinin raskauden aikaisesta käytöstä kertynyt rajoitettu kokemus ei viittaa kohonneeseen epämuodostumariskiin. 

Imetys: Okskarbatsepiinin käyttö ei ole este imetykselle. Lapsen neuvolaseuranta on kuitenkin tärkeä.

• Käytäthän ensisijaisesti vaatesuojausta ja tarvittaessa esim. citronella-öljyä vaatteille. Citronella-öljyä käytetään torjumaan hyttysiä, mutta teho on lyhyt ja vaikutus heikko. 
• Voit polttaa hyttyskierukoita ulkotiloissa. 
• Sähköiset hyönteiskarkottimet sisältävät yleensä alletriinia. Alletriinin käytöstä ei ole raskauden aikaista tutkimustietoa. Oleskelua ei suositella tilassa, jossa sähköinen hyttyskarkotin on päällä. Tilaan kannattaa mennä vasta, kun laite on suljettu. 

Raskauden aikana ei suositella iholle levitettäviä kemiallisia hyönteiskarkotteita, kuten dietyylitoluamidi (DEET) sisältäviä valmisteita. Iholle levitettävistä hyttyskarkotteista voi imeytyä elimistöön huomattaviakin määriä iholta. DEET:n erittymisestä maitoon ei ole tutkittua tietoa. Pienille alueille käytettynä maitoon tuskin erittyy merkittäviä määriä DEET:a. Noudatathan kuitenkin varovaisuutta, ettei imeväinen joudu suoraan kosketukseen aineen kanssa. Rajoitathan hyönteiskarkotteen käytön vain alueille, joita ei vaatetuksella pysty peittämään.  

Jos hyönteisen pistos on kutiseva ja ärtynyt, paikallisvoiteiden (esim. hydrokortisoni, dekspantenoli) käyttö on turvallista. Äkillisen ja voimakkaan yliherkkyysreaktion hoitoon hätätilanteessa (esim. ampiaisen pisto) voit käyttää adrenaliinipistoksen (EPIPEN).

Jos löydät itsestäsi punkin pureman raskauden aikana, otathan aina yhteyttä lääkäriin hoidon tarpeen arviointia varten. 

Vältäthän matkustamista riskialueille (esim. malaria, zika-virus, dengue kuume, länsi-Niilin virus) raskauden aikana ja jo raskauden suunnitteluvaiheessa. Alueiden hyttysten levittämien tautien aiheuttama riski raskauden aikana on merkittävä. Jos matkustaminen riskialueelle on kuitenkin välttämätöntä, suojauduthan kattavan vaatesuojan ja hyttysverkkojen lisäksi myös kemiallisilla hyttyskarkotteilla.

• Kemiallisista hyttyskarkotteista suositellaan ensisijaisesti dietyylitoluamidia (DEET) sisältäviä valmisteita, koska ne ovat tehokkaimpia. Rajoitathan käytön kuitenkin vain niille ihoalueille, jotka jäävät suojaavasta vaatetuksesta huolimatta paljaiksi ja noudatathan annostelussa pakkauksen ohjetta. 
• Pesethän valmisteen iholta pois heti kun hyttyspuremasta ei enää ole vaaraa. 
• Ethän käytä valmistetta rikkinäiselle iholle. 
• Pesethän kädet huolellisesti levityksen jälkeen.  
• Kemialliset hyttyskarkotteet voivat heikentää auringonsuojavoiteiden tehoa. 
• Levitäthän hyttyskarkotteen vasta auringonsuojavoiteen jälkeen, jotta saat hyttyskarkotteesta parhaan mahdollisen suojan.

Hyönteisten torjunta-aineet ovat oikein käytettynä turvallisia ihmisille. Yleisimmät tehoaineet kuuluvat pyretriineihin tai pyretroideihin. Vaikka näiden aineiden ei ole todettu aiheuttavan sikiölle haittaa, vältäthän kuitenkin turhaa altistusta raskauden aikana. Torjunta-aineita käyttäessä seuraathan valmistajan antamia käyttöohjeita ja varoaikoja. Jos mahdollista, tuuleta tila käsittelyn jälkeen.

Jos lääkettä on käytetty raskauden jo alettua, sikiöllä voi olla jopa 25 - 40 prosentin riski saada vaikea epämuodostuma (jos 100 äitiä käyttää isotretinoiinia alkuraskaudessa, 25-40 lapsella on vaikea epämuodostuma). 

• Käytäthän luotettavaa ehkäisyä ja varoaikaa ennen raskautta. 
• Isotretinoiini säilyy pitkään elimistössä, joten käytäthän lääkkeen käytön aikana ja kuukausi sen lopettamisen jälkeen vähintään yhtä luotettavaa ehkäisymenetelmää, kuten e-pillereitä tai kierukkaa. Tämän lisäksi suositellaan ehkäisyn varmistamista kondomin käytöllä.
• Teethän raskaustestin ennen hoidon aloitusta ja toistuvasti hoidon aikana sekä hoidon lopettamisen jälkeen, jotta raskauden mahdollisuus voidaan sulkea pois. 
• Ethän koskaan aloita sinulle aikaisemmin määrättyä lääkettä myöhemmin omin päin. Noudatathan lääkäriltä saatuja ohjeita aina huolellisesti. 
• Ethän koskaan anna lääkettä toiselle tai lainaa sitä muilta. 

Kaikki synteettiset A-vitamiinijohdokset ovat teratogeeneja. Teratogeenilla tarkoitetaan ulkoista tekijää (esim. vihurirokkovirus, jotkut kemialliset yhdisteet, jotkut lääkeaineet), joka voi aiheuttaa sikiövaurion. Sikiövaurio voi ilmetä esimerkiksi epämuodostumana, sikiökuolemana tai jonkin elimen toiminnan häiriintymisenä. 

Varoajat vaihtelevat lääkkeittäin. Esimerkiksi psoriaasiksen hoidossa käytetyn asitretiinin kohdalla varoaika on 3 vuotta. 

Lopetathan myös paikallisesti käytettävien (iholle annosteltavat aknen hoitoon tarkoitetut valmisteet) synteettisten A-vitamiinijohdosten käytön jo raskauden suunnitteluvaiheessa. 

Paikallisella aknen hoidolla tarkoitetaan valmisteita, joita käytetään ulkoisesti eli annostellaan suoraan iholle. Adapaleeni ja tretinoiini paikallishoitovalmisteena kuuluvat isotretinoiinin lailla retinoideihin, jotka suun kautta otettuna voivat aiheuttaa epämuodostumia. Vaikka adapaleenin ja tretinoiinin imeytyminen ihon kautta on vähäistä, voivat ne kuitenkin imeytyä merkittävästi laajoja ihoalueita käsiteltäessä. Myös paikallisessa käytössä olevien retinoidien käyttö on kielletty raskauden aikana. Lopetathan käytön jo raskauden suunnitteluvaiheessa. 

Voit käyttää raskauden aikana aknen hoitoon paikallishoitovalmisteita, jotka sisältävät bentsoyyliperoksidia, atselaiinihappoa tai klindamysiiniä. Muistathan kuitenkin käsitellä paikallishoidossa vain hoitoa tarvitsevan ihoalueen. 

Misoprostoli aiheuttaa kohdun supistumista ja siten keskenmenon riskin. Kohdun voimakas lääkkeen aiheuttama supistelu voi aiheuttaa sikiölle hapenpuutetta. Tämä voi johtaa sikiövaurioon, kuten raajojen kärkijäsenten osittaiseen puuttumiseen tai keskushermostovaurioon. 

Päätös raskauden keskeytyksestä täytyy olla varma ennen kuin lääke otetaan ja aloitettu raskaudenkeskeytys tulee saattaa loppuun. Käythän myös sovituissa jälkitarkastuksissa, jotta voidaan varmistua raskauden keskeytymisestä. 

Ensisijainen kipu- ja kuumelääke raskauden aikana on parasetamoli. Käytäthän kuitenkin parasetamolia harkitusti – vain silloin, kun käytölle on selkeä tarve. Parasetamolin käyttöä raskauden aikana koskee sama rajoitus kuin muitakin lääkkeitä – lyhyin mahdollinen hoitoaika ja pienin annos. 

Keskustelethan lääkärisi kanssa parasetamolin pitkäaikaisesta ja säännöllisestä käytöstä raskauden aikana. Parasetamolin pitkäaikainen käyttö raskauden aikana on joissain tutkimuksissa yhdistetty lasten kohonneeseen aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriön riskiin ja muihin käytöshäiriöihin. 

Tulehduskipulääkkeiden käyttö 

Tulehduskipulääkkeiden käyttö tulisi raskauden alkupuoliskolla olla vain satunnaista tai lyhytaikaista. Jos parasetamoli ei auta kipuun alkuraskauden aikana, voit kokeilla tulehduskipulääkettä (ensisijaisesti ibuprofeenia) lyhytaikaisesti. Yli kahden viikon aikaisen tulehduskipulääkkeen käytön lähellä hedelmöitysajankohtaa ja sen jälkeen on epäilty lisäävän keskenmenoriskiä. 

Vältäthän raskauden suunnitteluvaiheessa mahdollisuuksien mukaan tulehduskipulääkkeiden toistuvaa käyttöä, sillä ne voivat estää ovulaation eli munasolun irtoamisen. 

Ethän käytä tulehduskipulääkkeitä 28. raskausviikon jälkeen 

Vältäthän raskausviikolta 28 eteenpäin tulehduskipulääkkeiden käyttöä. Loppuraskauden lyhytkestoinenkin mutta toistuva käyttö voi vaikuttaa haitallisesti sikiön sydämen verenkiertoon ja haitata sikiön munuaisten toimintaa. Yksittäisiä tulehduskipulääkeannoksia voi kuitenkin käyttää satunnaisesti myös raskausviikon 28 jälkeen, jos parasetamolista ei ole apua. Keskustelethan tästä aina neuvolassa. 

Asetyylisalisyylihapon käyttöä ei suositella raskauden aikana kivun hoitoon. Lääkärin määräämä pieniannoshoito (50-100 mg/vrk) on sen sijaan turvallinen. 

Tulehduskipulääkkeitä sisältävien kipugeelien käyttö tulee rajata vain hoidettavalle alueelle ja pyrkiä lyhyimpään mahdolliseen hoitoaikaan. Vaikka lääkettä iholta imeytyy vähän, laajoille ihoalueille ja pidempiaikaisessa käytössä lääkeainetta voi imeytyä merkittäviäkin määriä verenkiertoon.  

Vältäthän myös sidoksien käyttöä, sillä jos geeli pääsee hautumaan sidoksen alla, lääkeaineen imeytyminen verenkiertoon saattaa lisääntyä. Rajaathan paikallisesti käytettävien tulehduskipulääkkeiden käytön mahdollisimman lyhyeksi erityisesti 28. raskausviikon jälkeen.

Vältäthän myös tiikerivoiteen ja muiden iholle levitettävien ja suuria määriä eteerisiä öljyjä sisältävien luontaistuotteiden käyttöä. 

Voit hoitaa kipua imetyksen aikana ilman, että siitä koituu imeväiselle haittaa. Parasetamolin käyttö on turvallista ja tulehduskipulääkkeistä turvallinen vaihtoehto on ibuprofeeni. Myös esim. naprokseenin, ketoprofeenin ja diklofenaakin lyhytaikainen käyttö on mahdollista.  

Asetyylisalisyylihappoa ei suositella imetyksen aikana kivun tai kuumeen hoitoon. Lääkärin määräämän pieniannoshoidon (50-100 mg /vrk) aikana voit kuitenkin imettää.

Kipugeeleistä imeytyy verenkiertoon pieniä määriä vaikuttavaa ainetta, joten lääkepitoisuudet äidinmaidossa ovat myös pieniä. Voit käyttää kipugeelejä imetyksen aikana ohjeen mukaisesti. Vältäthän tiikerivoiteen ja muiden iholle levitettävien ja suuria määriä eteerisiä öljyjä sisältävien luontaistuotteiden käyttöä.

Litium on mielialan tasaaja, jota käytetään kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa. Keskustelethan lääkärin kanssa jo raskauden suunnitteluvaiheessa litiumin käytöstä raskauden aikana. Litiumhoidon mahdollinen purkaminen tehdään aina asteittain, eli ethän lopeta hoitoa äkillisesti ilman painavia lääketieteellisiä syitä.

Litiumin käyttö alkuraskaudessa voi lisätä sydämen rakennevian vaaraa. Riski on kuitenkin pieni, arviolta noin kaksinkertainen verrattuna sydänvikojen ”taustariskiin”. Taustariskillä tarkoitetaan sitä, että synnynnäisiä sydänvikoja esiintyy kaikista elävänä syntyneistä lapsista noin 0,8 prosentilla. Toisin sanoen kaikista elävänä syntyneistä lapsista kahdeksalla lapsella tuhannesta on jokin sydänvika. Jos litiumin käyttö kaksinkertaistaa sydänvian riskin, se tarkoittaa, että 16 lapsella tuhannesta on sydänvika, jos äiti on käyttänyt litiumia alkuraskauden aikana. Alkuraskaudessa litiumia käyttäneille äideille suositellaan sikiön sydämen ultraäänitutkimusta noin 20. raskausviikolla. 

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hyvä hoito raskauden aikana on tärkeää. Hoitamaton sairaus on isompi riski äidin ja sikiön kannalta kuin litiumlääkitykseen mahdollisesti liittyvä pieni riski. Raskauden aikainen litiumin käyttö vaatii lääkepitoisuuden tarkkaa seurantaa. Raskauden aikana äidin verivolyymi kasvaa ja siksi myös litiumin pitoisuus saattaa vaihdella, vaikka annosta ei muutettaisikaan. Tästä syystä loppuraskaudessa litiumin pitoisuuksia voi joutua määrittämään viikoittain.

Karbamatsepiini on epilepsialääke, jota on käytetty myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa. Karbamatsepiinin käyttö alkuraskaudessa lisää jonkin verran sikiövaurioriskiä, riski epämuodostumasta on noin kaksinkertainen ”taustariskiin” (3-4 %) verrattuna. 

Taustariskillä tarkoitetaan sitä, että merkittäviä epämuodostumia esiintyy kaikista elävänä syntyneistä lapsista noin neljällä prosentilla, eli toisin sanoen kaikista elävänä syntyneistä lapsista neljällä lapsella sadasta on jokin epämuodostuma. Jos karbamatsepiinin käyttö alkuraskaudessa kaksinkertaistaa tämän taustariskin, se tarkoittaa, että sadan karbamatsepiinia alkuraskauden aikana käyttäneen äidin lapsista jopa kahdeksalla voi olla jokin epämuodostuma. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa tulisi siksi valita turvallisempi lääke mielialaa tasaamaan. 

Valproaattia ei saa käyttää naisilla, joiden on mahdollista tulla raskaaksi. Noudatathan erityistä raskaudenehkäisyohjelmaa. Valproaattia ei saa käyttää raskauden aikana kuin painavin syin epilepsian hoidossa silloin, kun muut lääkevaihtoehdot eivät tule kyseeseen. Valproaattia ei saa käyttää raskauden aikana mielialaa tasaamaan.  

Valproaatti lisää epämuodostumariskin moninkertaiseksi ”taustariskiin” (3-4 %) verrattuna. Tämä tarkoittaa sitä, että jos sata äitiä on käyttänyt valproaattia alkuraskauden aikana, pahimmillaan jopa 25 lapsella voi olla jokin epämuodostuma. Valproaatin käyttö raskauden aikana lisää myös lapsen kehitysviiveen riskiä.  

Lamotrigiini on epilepsialääke. Lamotrigiini ei lisää epämuodostumariskiä ainakaan pienillä annoksilla (alle 325mg päivässä) ja se on ensisijainen vaihtoehto mielialan tasaamiseen raskauden aikana. Suuremmilla annoksilla epämuodostumariski voi olla aavistuksen koholla, mutta kohonnut riski saattaa liittyä äidin sairastamaan epilepsiaan.  

Lamotrigiini ja annosmuutokset yhdistelmäehkäisypillereiden käytön aikana ja raskauden aikana: 

• Yhdistelmäpillereiden käytön yhteydessä estrogeenivaikutuksesta johtuen (lamotrigiinin aineenvaihdunta maksassa kiihtyy) lamotrigiinin annosta voidaan joutua lisäämään. Vastaavasti on tärkeää tarkistaa lamotrigiinin annos, kun yhdistelmäpillereiden käyttö loppuu ja raskautta aletaan suunnitella. 
• Myös raskauden aikana elimistössä tapahtuu fysiologisia muutoksia, joiden vuoksi lamotrigiinin annosta joudutaan usein lisäämään raskauden edetessä. Vastaavasti synnytyksen jälkeen annostelu pienennetään vähitellen raskautta edeltävälle tasolle. Keskustelethan annosmuutoksen tarpeellisuudesta aina lääkärisi kanssa. 

Varfariini kulkeutuu istukan läpi ja se voi aiheuttaa verenvuotoja sikiössä. Näin lääke voi aiheuttaa vaurioita erityisesti keskushermoston alueella. Altistuminen 6. raskausviikolta (laskettuna viimeisistä kuukautisista) eteenpäin voi aiheuttaa myös ruston ja luuston kehityshäiriöitä. 

Jos käytät varfariinia, muistathan keskustella oman lääkärisi kanssa raskaussuunnitelmista jo hyvissä ajoin ennen ehkäisyn poisjättämistä. Jos kuukautisesi jäävät pois tai raskaustesti on positiivinen, otathan välittömästi yhteyttä hoitavaan lääkäriin. 

Varfariini pyritään vaihtamaan hepariiniin ennen 6. raskausviikon alkua. Joissain harvoissa tapauksissa keinoläppäpotilailla varfariinin käyttö voi kuitenkin olla välttämätöntä raskauden toisen ja kolmannen kolmanneksen aikana. 

Iholle annosteltavien valmisteiden imeytyminen voi raskauden aikana tapahtuvan ihon pintaverenkierron lisääntymisen johdosta kasvaa, ja silmätipoista voi väärällä annostelutekniikalla imeytyä merkittävä määrä lääkettä elimistöön.

Noudatathan paikallisessa annostelussa raskauden ja imetyksen aikana seuraavia perusohjeita: 

• Iholle annosteltavien lääkevalmisteiden kohdalla lääkettä tulisi levittää vain hoitoa vaativalle ihoalueelle, lääkesidoksia tulisi välttää ja hoitoaika tulisi olla mahdollisimman lyhyt. 
• Silmätippojen kohdalla voit vähentää huomattavasti altistumista painamalla kevyesti silmän sisänurkasta (kyynelkanavan kohdalta) 1-2 minuutin ajan tipan annostelun jälkeen. Näin lääke imeytyy silmään eikä nenänieluun, josta se voi edelleen imeytyä suoraan verenkiertoon. 

Keltarauhashormonivalmisteet: minipilleri, kapseli, kierukka, injektio 

Alkuraskaudessa tapahtunut vahinkoaltistus keltarauhashormonia sisältävälle ehkäisyvalmisteelle ei lisää sikiövaurion riskiä. Jos raskaus alkaa hormonikierukkaehkäisyn aikana, poistathan kierukan mahdollisimman pian raskauden toteamisen jälkeen. Paikoilleen jäänyt kierukka lisää ennenaikaisuuden riskiä. 

Jos sinulla on imetyksen aikana tarvetta hormonaaliselle ehkäisylle, valitsethan ensisijaisesti keltarauhashormonia sisältävän valmisteen. Keltarauhashormoni kulkeutuu pienissä määrin maitoon, eikä se vaikuta maidon tuloon tai sen koostumukseen. Voit aloittaa minipillerit tai kapseliehkäisyn missä vaiheessa tahansa, yleensä jälkitarkastuksen yhteydessä. Hormonikierukka asetetaan yleensä aikaisintaan jälkitarkastuksen yhteydessä (8-12 viikkoa synnytyksestä). 

Yhdistelmäehkäisyvalmisteet: e-pillerit, rengas, laastari 

Yhdistelmäehkäisyvalmisteissa on sekä estrogeenia että keltarauhashormonia. Alkuraskaudessa tapahtunut vahinkoaltistus yhdistelmäehkäisyvalmisteelle ei lisää sikiövaurion riskiä, ja raskautta seurataan normaalisti. 

Yhdistelmäehkäisyvalmisteiden käyttöä suositellaan aloitettavaksi aikaisintaan 6 kk kuluttua synnytyksestä. Estrogeeni voi vaikuttaa maidontuloon vähentävästi ja lisätä syvän laskimotukoksen riskiä, jos sen käyttö aloitetaan liian pian synnytyksen jälkeen. Yhdistelmäehkäisypillereiden käyttö on tutkimuksissa yhdistetty aikaisemmin aloitettuun pulloruokintaan, jolloin 6 kk imetyssuositus ei täyty. Ethän käytä syproteroniasetaattia sisältäviä valmisteita imetyksen aikana.

Levonogestreeli  

• Ota 72 tunnin kuluessa suojaamattomasta yhdynnästä. 
• Ei keskeytä jo alkanutta raskautta. 
• Ei lisää sikiövaurionriskiä, mikäli raskaus jatkuu. 

Ulipristaali  

• Ota 120 tunnin kuluessa suojaamattomasta yhdynnästä. 
• Vaikutus perustuu pääasiallisesti ovulaation estoon. 
• Rajoitetusti tutkittua tietoa, mutta kertynyt kokemus ei viittaa koholla olevaan sikiövaurioriskiin. 

Hedelmällisessä iässä olevilla naisilla ei yleensä ole syytä käyttää vaihdevuosioireisiin määrättyä hormonikorvaushoitoa. Jos raskaus kuitenkin alkaa tällaisen hoidon aikana, lopetathan lääkkeen käytön. Sama neuvo koskee paikallista, emättimeen annosteltavaa estrogeenikorvaushoitoa.   

Voit käyttää emättimeen annosteltavia estrogeenivalmisteita turvallisesti imetyksen aikana. Käyttö on kuuriluontoista. Aloitathan kuurin lääkärin määräyksestä vasta synnytyksen jälkitarkastuksen jälkeen. 

Kuukautiskierron säännöllistämiseen käytetään usein jaksoittaisia keltarauhashormonikuureja (esim. dydrogesteroni, medroksiprogesteroni, noretisteroni, lynestrenoli). Raskauden alkaminen vahingossa tällaisen kuurin aikana ei ole erityinen riskiraskaus eikä syy erityistason sikiötutkimuksiin. Lopetathan lääkkeen käytön heti kun raskaus on todettu. 

Kuukautisten siirtoon käytettäviä keltarauhashormonivalmisteita (noretisteroni, lynestrenoli) ei suositella imetyksen aikana. Kuukautisten siirrossa käytettävät keltarauhashormoniannokset ovat moninkertaisesti suurempia kuin ehkäisytableteissa. 

Influenssarokotus on turvallinen ja sitä suositellaan epidemiakauden alla kaikille raskaana oleville raskauden vaiheesta riippumatta. Suomessa käytettävät influenssarokotteet eivät sisällä eläviä taudinaiheuttajia. Raskauden aikana sairastettu influenssa lisää huomattavasti riskiä äidin vakavalle sairastumiselle (esim. keuhkokuume). Influenssainfektio ja siihen liittyvä korkea kuume voivat myös olla haitallisia sikiön kehityksen kannalta. 

Raskaana olevia rokotetaan tavallisimmin jo tapahtuneen altistumisen yhteydessä (esim. hepatiitti B), matkustettaessa suuren riskin alueille (esim. hepatiitti A) tai jos odottavalla äidillä on perussairaus, jonka vuoksi hän kuuluu niihin lääketieteellisiin riskiryhmiin, joille rokotussuojaus on aiheellista esimerkiksi pneumokokkitauteja vastaan.  

Myös kurkkumätä-jäykkäkouristus- ja hinkuyskäsuojaa voidaan tarvittaessa tehostaa raskauden aikana. Yksilöllisen harkinnan perusteella myös muita ei-eläviä taudinaiheuttajia sisältäviä rokotteita voidaan antaa raskauden aikana. 

Vältäthän eläviä taudinaiheuttajia sisältäviä rokotteita (esim. vihurirokko-, vesirokko-, MPR-rokote) sekä 1kk ennen raskauden alkua että raskauden aikana. Keltakuumerokote sisältää eläviä, heikennettyjä viruksia, mutta sen käyttö voi raskauden aikana tulla kyseeseen tilanteissa, joissa raskaana olevalla on pakottava syy matkustaa endeemiselle alueelle.

Poikkeus: Keltakuumerokotus annetaan imetyksen aikana vain painavin syin, jos et voi estää tai siirtää matkustamista endeemiselle alueelle. Alle 6 kk ikäiset lapset voivat saada äidin rokotteesta rintamaidon kautta välittyviä haittoja. Muistathan mainita imetyksestä lääkärille, jos tarvitset keltakuumerokotetta. 

Katso lisätietoa rokotteista: THL:n Raskaana olevien rokotukset