Kun epäilet lapsen kaltoinkohtelua

• Pyri lapsen tai nuoren läsnä ollessa suhtautumaan tilanteeseen mahdollisimman rauhallisesti ja pyri pitämään lapsen arki ennallaan. 

• Jos epäilysi herää lapsen tai nuoren puheista, kirjoita mahdollisimman sanatarkasti muistiin, mitä hän kertoo, missä yhteydessä asia tuli esille sekä mahdollisesti esittämäsi kysymykset. Kirjoittaessasi käytä mahdollisimman sanatarkasti lapsen tai nuoren omia ilmaisuja. Älä lisää niihin omia tulkintojasi tai täytä kertomuksen mahdollisia aukkoja. 

• Mikäli haluat tarkentaa lapsen tai nuoren kertomaa, käytä avoimia ja neutraaleja kysymyksiä, kuten ”Mitä tarkoitat?” tai ”Kerro siitä vähän tarkemmin”. 

• Tyydy tilanteeseen, jos lapsi tai nuori ei spontaanisti halua puhua siitä. Älä vaadi tai painosta lasta tai nuorta kertomaan asiasta, vaan jätä selvittely asiantuntijoille. Voit sanoa lapselle tai nuorelle, että kuuntelet häntä ja että hän voi kertoa sinulle kaikista mahdollisista asioista. 

• Vältä puhumista asiasta muiden aikuisten kanssa lapsen tai nuoren kuullen ja pyri purkamaan omaa ahdistustasi siten, että hän ei ole paikalla. Joskus ympäristön voimakkaat reaktiot voivat olla lapselle tai nuorelle yhtä haitallisia kuin itse rikoksen uhriksi joutumisen kokemus. Pyri suojelemaan lasta tai nuorta tällaisilta reaktioilta. 

• Jos lapsella tai nuorella on fyysisiä vammoja tai jälkiä, vie hänet lääkäriin.

• Ota mahdollisimman pian yhteyttä oman paikkakuntasi poliisilaitokseen ja tee tarvittaessa rikosilmoitus.

• Poliisi arvioi, aloitetaanko esitutkinta ja päättää tarvittavista tutkintatoimista, kuten esimerkiksi lapsen haastattelusta. Tutkinnan kannalta on tärkeää, että epäilyaiheesta puhutaan lapsen tai nuoren kanssa mahdollisimman vähän ja johdattelematta ennen hänen virallista haastatteluaan. Lisätietoa löydät osiosta Lapsen kaltoinkohteluepäilyn selvittäminen.

• Myös lastensuojelusta voit saada toimintaohjeita ja apua tilanteeseen.

• Joskus epäily voi herätä myös internetin keskustelujen tai kuvien perusteella. Jos havaitset verkossa lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön tai sen yritykseen viittaavaa materiaalia, ota yhteyttä poliisin Nettivinkkiin tai tee ilmoitus Pelastakaa lapset ry:n Nettivihjeeseen.

Epäily lapsen tai nuoren kaltoinkohtelusta herättää monenlaisia tunteita ja ajatuksia läheisissä. On hyvä muistaa, että usein on kuitenkin kyse vasta epäilystä, jota viranomaiset alkavat selvittää.

Lapsen kertomukset, jotka viittaavat kaltoinkohteluun, on aina otettava vakavasti. Asiantuntevat viranomaiset osaavat arvioida, onko tilanteessa syytä epäillä rikosta. Toisinaan epäilyt saattavat osoittautua niin sanotuiksi vääriksi hälytyksiksi. Huolestunut aikuinen saattaa huomaamattaan johdatella lasta "kertomaan" kaltoinkohtelusta silloinkin, kun siitä ei alun perin ollut kyse. Lapsi saattaa myös tiedostamatta tuottaa perusteettoman epäilyn esimerkiksi sekoittamalla mielikuvituksen ja toden tai tulkitsemalla jotain tilannetta väärin.

Epäily kaltoinkohtelusta voi herätä myös lapsen oireilun perusteella. Lapsen oirehdinnan perusteella ei kuitenkaan voi vielä tehdä johtopäätöksiä kaltoinkohtelusta. Lapsen poikkeavan käytöksen tai muun oirehdinnan taustalla voi olla myös muita, kaltoinkohtelua todennäköisempiä selityksiä. On hyvin yksilöllistä, miten lapsi tai nuori reagoi kaltoinkohteluun, eikä osa kaltoinkohtelua kokeneista lapsista ja nuorista oireile millään tavalla. Lapsen oireilu on kuitenkin aina otettava vakavasti.

Toisin kuin usein ajatellaan lasten tunnereaktioista tai kehonkielestä ei voi päätellä, onko heidän kertomuksensa totta vai ei. Esimerkiksi pitkäkestoisesta kaltoinkohtelusta kertoessaan lapsi ei välttämättä juuri näytä tunteitaan, ja toisaalta lapsella saattaa olla selkeitä ahdistuksen merkkejä hänen kertoessaan sepitettyä tarinaa. Alle kouluikäiseen lapseen kohdistuneessa seksuaalisessa hyväksikäytössä lapsi ei välttämättä edes ymmärrä tapahtuman luonnetta ja saattaa pitää sitä leikkinä.

Kaikissa elämäntilanteissa, myös kaltoinkohteluepäilyn herätessä, oman perheen ja muiden läheisten tuki sekä turvallinen arki ovat lapselle tärkeimpiä asioita. Lapsilla ja nuorilla on kyky selviytyä ikävistäkin kokemuksista, jos he saavat tukea ja tarpeen mukaan hoitoa kokemustensa käsittelemiseen. Hoidon ja tuen tarve on aina yksilöllistä, ja se tulee arvioida tilannekohtaisesti. Lisätietoa löydät Kaltoinkohtelusta aiheutuva oireilu -sivulta.

Vanhemmasta epäily lapseen kohdistuneesta väkivalta- tai seksuaalirikoksesta saattaa tuntua raskaalta ja kuormittavalta. Tällaisessa tilanteessa voi olla vaikeaa ottaa lapsen tarpeet huomioon. Asian ilmitulossa on silti myös hyviä puolia: viranomaiset tutkivat asiaa ja lapsella ja aikuisilla on mahdollisuus saada apua. Joskus vanhemman on hyvä puhua omista tuntemuksistaan ammattilaisen kanssa. Keskusteluapua on saatavilla esimerkiksi valtakunnallisesta kriisipuhelinnumerosta 09 2525 0111, jota ylläpitää Suomen mielenterveys ry.

Lisätietoja aiheesta löytyy Oikeusministeriön Lapsi rikoksen uhrina -oppaasta (PDF).

• Jos lapsi tai nuori kertoo sinulle kokemastaan kaltoinkohtelusta, ole rauhallinen ja kuuntele. Kysy itse mahdollisimman vähän.

• Voit rohkaista lasta ja nuorta jatkamaan kertomista esimerkiksi sanomalla ”Kerro siitä lisää” tai ”Sanoit, että… Mitä tarkoitat sillä / Mitä se tarkoittaa? ” tai ”Kerroit, että… Mitä sitten tapahtui?”. Älä tuo keskusteluun asioita, esimerkiksi mahdolliseen tekijään liittyviä oletuksiasi, joita lapsi tai nuori ei ole itse maininnut. Tyydy tilanteeseen, jos lapsi ei spontaanisti halua puhua asiasta enempää. Älä tuo esille omia mielipiteitäsi, vaan pysy neutraalina.

• Kirjaa muistiin lapsen kertomat asiat mahdollisimman pian. Kirjaa ylös myös omat kysymyksesi.  Lapsen kertomuksen luotettavuuden arvioinnin kannalta on oleellista tietää, millaisessa tilanteessa asia tuli puheeksi, keitä oli paikalla ja mistä edeltävästi keskusteltiin. Käytä muistiinpanoissa kertojan/kertojien omia ilmaisuja. Älä tulkitse tai täydennä epäselväksi jääneitä kohtia kertomuksessa.

• Vältä keskustelemasta epäilystä ja siihen liittyvistä aiheista aikuisten kesken lapsen tai nuoren kuullen. Voit esittää vanhemmalle tarkentavia kysymyksiä, mikäli lapsi tai nuori ei ole paikalla. Ohjeista myös vanhempaa, että hän ei puhu asiasta lapsen kuullen tai kysele lapselta asiasta.

• Tee mahdollisimman pian epäilystä ilmoitus lastensuojelulle ja poliisille. Tarvittaessa voit konsultoida poliisia ja lastensuojelua mainitsematta lapsen tai nuoren nimeä ennen ilmoituksen tekemistä. Sovi poliisin kanssa siitä, kenelle epäilystä voi kertoa.  Etenkin tilanteissa, joissa epäilty on lapsen perheenjäsen, poliisitutkinnan kannalta on merkityksellistä, milloin rikoksesta epäilty saa tietää asiasta.

• Kerro lapselle tai nuorelle hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti, mitä seuraavaksi tapahtuu. Pienelle lapselle voit esimerkiksi todeta, että aikuiset jatkavat asian selvittelyä. Nuorelle voit kertoa, että velvollisuutesi on ilmoittaa asiasta eteenpäin ja muut viranomaiset alkavat selvittää asiaa.

• Keskustele lapsen ja nuoren kanssa hänen kokemastaan tuen tarpeesta. Voit esimerkiksi kysyä: ”Miltä sinusta tuntuu?”, ”Mikä auttaisi sinua juuri tällä hetkellä eniten? ”​

• Mikäli jatkat tapaamisia lapsen tai nuoren kanssa epäilyn heräämisen jälkeen, ota huomioon, että epäilyyn liittyviä asioita ei tulisi käsitellä ennen kuin lapsi on haastateltu poliisin toimesta. Epäselvissä tilanteissa konsultoi poliisia tai lastensuojelua.

Muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollossa, lasten päivähoidossa, opetustoimessa, nuorisotoimessa, koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnassa, poliisi-, palo- ja pelastustoimessa, rikosseuraamuslaitoksessa, turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa sekä seurakunnassa, tai muussa uskonnollisessa yhdyskunnassa, työskentelevät henkilöt ovat velvollisia viipymättä ilmoittamaan salassapitosäädösten estämättä poliisille ja lastensuojelulle, jos heillä on työssään tietoonsa tulleiden asioiden vuoksi syytä epäillä lapsen joutuneen seksuaalisesti hyväksikäytetyksi tai pahoinpidellyksi. Yllä mainittu velvollisuus koskee niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla työskenteleviä henkilöitä. (Lastensuojelulaki 2007/417, 25§.)

Seksuaalirikosepäilyissä ilmoitus poliisille tulee tehdä lähes poikkeuksetta. Pelkästään lapsen käytöksen tai oireilun perusteella voi kuitenkaan tehdä johtopäätöksiä hyväksikäytöstä (ks. Lapsen seksuaalinen käyttäytyminen -sivu).

Rikoksena ei myöskään pidetä tilannetta, joka ei loukkaa kohteen seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja jonka osapuolten iässä sekä henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei ole suurta eroa. Ilmoitusvelvollisuus ei siis koske nuorten keskinäisiä tasavertaisia ja vapaaehtoisia seksisuhteita. Jos tilanteeseen on liittynyt painostusta tai taivuttelua seksuaalisiin tekoihin tai esimerkiksi toisen osapuolen humalatilan hyväksikäyttöä, voivat rikoksen tunnusmerkit kuitenkin täyttyä ja ilmoitus pitää tehdä. Epäselvissä tilanteissa konsultoi poliisia tai HUS Lasten ja nuorten oikeuspsykologian yksikköä.

Henkeen ja terveyteen kohdistuvissa rikosepäilyissä, tyypillisesti pahoinpitelyepäilyissä, ilmoitusvelvollisuus koskee muita tekomuotoja paitsi lievää pahoinpitelyä. Lapsen lievää pahoinpitelyä voi olla esimerkiksi yksittäinen tukistaminen tai luunappi silloin kun ei ole aiheutunut vammoja eikä synny huolta lapsen yleisestä turvallisuudesta. Mikäli olet epävarma, kuuluuko asia ilmoitusvelvollisuuden piiriin, konsultoi poliisia. Lastensuojeluilmoitus on tehtävä silloinkin, kun lapseen kohdistunut väkivalta on niin lievää, ettei poliisille ilmoittamisen raja ylity.

Ilmoitus poliisille ja lastensuojelulle tulee tehdä viivytyksettä lastensuojelutarpeen arvioimiseksi sekä poliisitutkinnan käynnistämiseksi.  Ilmoituksen perusteella poliisi harkitsee, onko asiassa syytä epäillä rikosta sekä tarvittaessa käynnistää esitutkinnan.