Siirry pääsisältöön

Lapsen kaltoinkohteluepäilyn selvittäminen

Lasten ja nuorten oikeuspsykologian yksikkö selvittää lapsen kaltoinkohteluepäilyitä tilanteissa, joissa asiasta on tehty virka-apupyyntö.

Rikos- ja oikeusprosessi lapsiin kohdistuneissa kaltoinkohteluepäilyissä

Olemme koonneet tietoa rikos- ja oikeusprosessin eri vaiheista sekä lapsen edunvalvonnasta.

Tutkimusjakso Lasten ja nuorten oikeuspsykologian yksikössä

Lasten ja nuorten oikeuspsykologisessa yksikössä toimimme ainoastaan poliisin tekemien virka-apupyyntöjen pohjalta.

Yksikössämme tutkitaan pahoinpitely- ja seksuaalirikoksia, joiden epäillään kohdistuneen lapseen tai nuoreen.  Tutkimukset ovat osa esitutkintaa ja ne tehdään poliisin, syyttäjän tai tuomioistuimen virka-apupyynnön perusteella. Toimintaamme ohjaa Laki lapseen kohdistuneen seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksen selvittämisen järjestämisestä. Palvelemme HUSin sairaanhoitopiirin aluetta sekä erityisvastuualueita (Kymsote, Eksote ja Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä).

Annamme myös puhelimitse neuvontaa ja ohjausta viranomaisille lapsiin tai nuoriin kohdistuneista kaltoinkohteluepäilyistä. Tarjoamme koulutusta ja konsultaatiota sidosryhmillemme (mm. poliisi, syyttäjälaitos, sosiaali- ja terveydenhuolto, varhaiskasvatus ja oppilashuolto).

Lasten ja nuorten oikeuspsykologian yksikkö

Lääkärintarkastus lapsen kaltoinkohteluepäilyissä

Lääkäri tekee tarvittaessa poliisin pyynnöstä osana esitutkintaa tutkimukset mahdollisten fyysisten vammojen toteamiseksi.

Pääsääntöisesti kaltoinkohteluepäilyyn liittyvät tutkimukset tehdään erikoissairaanhoidossa. Poliisi ja terveydenhuoltoviranomaiset arvioivat, kuinka kiireellisesti lääkärintarkastus tulee tehdä. Yleensä tarkastus on tehtävä mahdollisimman pian tapahtuneen jälkeen. Tutkimus pyritään tekemään virka-aikana aina, kun se on mahdollista.

Virka-ajan ulkopuolella tehtävää tarkastusta tarvitaan silloin, kun vammat vaativat nopeaa lääkärin arviota tai hoitoa, esimerkiksi jos on tapahtunut raiskaus tai jos on oletettavaa, että tekijän DNA:ta on löydettävissä uhrista. Näissä tilanteissa lapsen/nuoren tulisi tulla tutkimukseen peseytymättä ja tapahtuman aikana päällä olleet vaatteet tulisi ottaa mukaan paperipussissa. Pienten lasten kohdalla tällaiset tilanteet ovat harvinaisia.

Lapsen tutkiminen aloitetaan tavallisella lääkärintarkastuksella, jossa mm. kuunnellaan sydäntä ja keuhkoja, kokeillaan vatsaa ja katsotaan suuhun. Lapsi tarkastetaan "päästä varpaisiin", jotta mitään tärkeää ei jää havaitsematta. Pienen lapsen sukuelinten tutkiminen eroaa nuoren tai aikuisen gynekologisesta tutkimuksesta siten, että ulkoinen tarkastus on lapsilla tavallisesti riittävä. Gynekologista sisätutkimusta tarvitaan pienten lasten kohdalla harvoin. Tutkimuksessa pyritään luomaan lapselle mahdollisimman turvallinen ja rauhallinen olo. Tutkimusta ei tehdä väkisin.

On tärkeää, että lapsen mahdolliset vammat tutkitaan ja kirjataan ylös tarkasti. Tutkimuksen yhteydessä voidaan ottaa valokuvia, joskus myös verinäytteitä, virtsanäyte ja muita tarvittavia näytteitä. Joskus tutkimus ja sen aikana käyty keskustelu nauhoitetaan. Lääkäri laatii tekemästään tutkimuksesta lausunnon poliisille.