Synnytys

​
Synnytys voi käynnistyä supistuksilla tai lapsiveden menolla. Tietoa siitä, koska synnyttävän äidin tulee hakeutua sairaalaan käynnistyipä synnytys kummin tahansa, löytyy osiosta "Milloin lähteä sairaalaan". Tietoa synnytyksen käynnistämisestä löytyy Loppuraskauden seuranta -osiosta.
 

 

Sairaalassa kätilö ottaa sinut vastaan ja tarkastaa vauvan voinnin ottamalla sydänäänikäyrää sekä arvioi synnytyksen vaihetta mm. sisätutkimuksen avulla. Jos synnytyksesi on vasta käynnistymässä, voit kätilön kanssa keskustella kannattaisiko palata vielä kotiin.

 

Synnytyksen alkuvaiheessa voit lähteä vielä esimerkiksi kävelylle. Jos olet kovin kipeä ja väsynyt pitkään jatkuneiden supistusten vuoksi, voit saada kipulääkettä jotta saisit levättyä.

Synnytyksen käynnistyttyä siirryt synnytyshuoneeseen, missä voit yhdessä kätilön kanssa keskustella synnytykseen liittyvistä toiveistasi ja eri kivunlievitysvaihtoehdoista. Omaa synnytystäsi voit etukäteen pohtia, esim. kysymysten avulla.

 

Tee olosi synnytyshuoneessa mukavaksi; voit liikkumalla etsiä itsellesi hyvää asentoa ja rentoutua esim. musiikkia kuunnellen. Apuna voit käyttää vaikka palloa, säkkituolia tms. Kivunlievitystä saat toiveidesi ja tarpeittesi mukaan. Avautumisvaihe voi kestää useita tunteja.

 

Lapsen sydänääniä ja kohdun supistuksia seurataan synnytyksen aikana. Kätilö seuraa synnytyksen edistymistä ulko- ja sisätutkimuksen avulla.

Ponnistusvaihe alkaa, kun kohdunsuu on täysin auki (10 cm) ja lapsen tarjoutuva osa (pää tai peppu) on matalalla. Tässä vaiheessa synnyttäjä tuntee voimakasta painontunnetta / ponnistamisen tarvetta. Joskus vauvan tarjoutuvan osan laskeutumista ja ponnistamisen tarvetta joudutaan odottamaan, vaikka kohdunsuu on täysin auki (ns. siirtymävaihe).

 

Ponnistusvaiheen kestää keskimäärin 30-90 minuuttia. Ponnistusasentoja on useita ja synnyttäjän onkin hyvä kokeilla erilaisia asentoja jo ennen ponnistusvaiheen alkua löytääkseen asennon, joka tuntuu hyvältä ja luontevalta. Apuna voi käyttää esim. patjaa, palloa tai synnytysjakkaraa. Ponnistusvaiheen aikana asentoa voi vaihtaa tuntemusten mukaan. Ponnistamisvaihe päättyy lapsen syntymään. Tukihenkilö voi auttaa hyvän synnytysasennon löytämisessä.

Hyväkuntoinen vastasyntynyt nostetaan synnyttyään äidin ihoa vasten. Tämä ihokontakti auttaa vauvaa sopeutumaan kohdunulkoiseen elämään. Se on turvallinen alku uudelle elämälle. Äidin lämpö pitää lapsen lämpimänä ja tutut sydämenlyönnit rauhoittavat. Isä/tukihenkilö saa halutessaan leikata napanuoran.

 

Synnytys ei ole vielä ohi, vaan kohtu jatkaa supistelua. Istukan syntyminen on synnytyksen viimeinen vaihe. Jos väliliha on jouduttu leikkaamaan tai on tullut repeämiä, ommellaan ne istukan synnyttyä.

 

Kun vastasyntynyt saa olla rauhassa äitinsä iholla, hän alkaa itse hakeutua rinnalle. Lapsi availee suutaan, imee nyrkkiään ja alkaa ryömiä kohti rintaa. Hän valmistelee rintaa imemistä varten ”nokkimalla”, nuolemalla ja hieromalla sitä käsillään. Kun lapsen annetaan itse tarttua rintaan, saa hän todennäköisimmin laajan otteen rinnasta. Tällöin vauva pystyy imemään tehokkaasti, eikä imetys satu äitiin. Yleensä vastasyntynyt on valmis imemään ensimmäisen kerran noin tunnin iässä. 
 

Ennen lapsivuodeosastolle siirtymistä kätilö tekee vauvan ulkoisen tarkastelun samalla kun hän mittaa ja punnitsee vastasyntyneen. Kaikki vastasyntyneet saavat myös K-vitamiinipistoksen, joka tehostaa vauvan hyytymistekijöitä ja ehkäisee mahdollisia sisäisiä verenvuotoja. Vastasyntyneen lämpö ja elintoiminnot mitataan ja hänen vointiaan seurataan.

 

Synnytysosastolla saatte pientä syötävää ja äiti pääsee käymään suihkussa ennen lapsivuodeosastolle siirtymistä.

 

Lapsivuodeosastolla kätilö käy äidin kanssa synnytyskeskustelun. Jos joku synnytykseen liittyvä asia jää vaivaamaan mieltä, sairaalaan voi aina ottaa yhteyttä myös kotoa käsin.