Magneettikuvaus

​Magneettikuvauksessa (MK) saadaan sekä tarkkoja anatomisia että osin toiminnallisiakin kuvia ilman röntgensäteitä. Menetelmä perustuu kehossa olevien vetyatomien reagointiin laitteen magneettikentässä. Menetelmä soveltuu monenlaisten kohteiden tutkimiseen vastasyntyneistä ikäihmisiin.

Magneettikuvauslaitteessa on kuvaustunneli, joka on läpimitaltaan noin 60–70 cm. Tunneli on ilmastoitu, valaistu ja avoin molemmista päistä. Kuvauslaitteesta kuulu ajoittain melko voimakasta ääntä, joten kuvattavalle annetaan kuulosuojaimet, joista voi kuunnella radiota tai musiikkia CD-levyltä. Tutkittava saa käteensä merkkinapin, jolla hän saa tarvittaessa yhteyden hoitajaan. Saattaja voi olla mukana tutkimushuoneessa. Magneettikuvaus kestää noin 15–45 minuuttia.

Ennen tutkimusta saa yleensä syödä ja juoda normaalisti sekä ottaa säännölliset lääkkeet. Metalliesineet, kellot, korut, pankki- ja luottokortit sekä kuulolaiteet jätetään kuvaushuoneen ulkopuolelle lukolliseen kaappiin, koska voimakas magneettikenttä vetää metallia puoleensa ja esineet iskeytyisivät tunnelin seinään.

Potilaiden tulisi olla etukäteen yhteydessä magneettitutkimusyksikköön, mikäli heillä on kehon sisäisiä metalliosia (sydämentahdistin, proteesi, leikkausklipsi, kranaatinsirpaleita, lääkeainepumppu jne.), sillä ne voivat olla esteenä tutkimukselle. Nivelproteesit eivät yleensä ole este kuvaukselle. Myös alkuraskauden aikana tutkimusta tulisi välttää. Ennen magneettikuvausta tutkittava täyttää esitietolomakkeen, jossa nämä asiat selvitetään.

Magneettitutkimuksessa voidaan käyttää varjoainetta, joka ruiskutetaan käden laskimoon. Varjoaine ei sisällä jodia. Varjoaine antaa tietoa kudosten verekkyydestä ja parantaa kohteen erottumista sekä helpottaa kuvien tulkintaa luotettavan diagnoosin saamiseksi.