Suuren tukosriskin koronapotilaat hyötyivät varhain aloitetusta hepariinihoidosta

Pian koronavirusepidemian alettua havaittiin, että monille sairastuneille kehittyi verisuonitukoksia. Niitä saattoi syntyä kaikkialle elimistöön. Erityisesti keuhkoveritulppa oli potilaalle hengenvaarallinen. Tautiaallon edetessä opittiin neljästä satunnaistetusta tutkimuksessa yhdenmukaisesti, että sairaalassa aloitettu hepariinihoito vähensi kuolleisuutta 40 %.

Epidemian alkuvaiheessa, kun tehokasta lääkehoitoa tai rokotetta koronavirukseen ei ollut, HUS antoi suosituksen ihon alle annettavan, verisuonitukoksia estävän pienimolekyylisen hepariinin käytöstä mahdollisimman varhain suurimman tukosriskin potilaille. 

”Suosittelimme suurimman tukosriskin potilaille 10 päivän hepariinilääkityksen aloitusta kotihoidossa heti diagnoosin varmistuttua, jos koronatauti oli kuumeinen, yleisoireinen ja johti vuodelepoon. Varmistimme myös, että potilaan verenvuotoriski ei ollut suurentunut. Potilaat saivat lääkkeet koronatautia hoitaneilta terveysasemilta. Potilaille ja heidän omaisilleen laadittiin koulutusmateriaalia lääkkeen annostelusta ihonalaisena pistoksena”, kertoo ylilääkäri Riitta Lassila.

Aikaisin aloitettu hepariinihoito osoittautui tehokkaaksi

Hepariinihoidosta käynnistettiin niin sanottu reaalimaailman tietoon (RWD) perustuva tutkimus, jossa arvioitiin sitä, kuinka estohoitona aloitettu hepariinihoito vaikutti sairaalahoitoon joutuneiden potilaiden hengitystuen ja tehohoidon tarpeeseen, sairaalahoidon kestoon ja 30 vuorokauden kuolleisuuteen.

Koronavirustaudin vuoksi sairaalahoitoon päätyi HUSin alueella 1189 potilasta seuranta-aikoina huhtikuusta elokuuhun vuonna 2020 ja saman vuoden joulukuusta vuoden 2021 toukokuuhun saakka. Heistä 241 oli käyttänyt kotihoitona hepariinia. 

Tutkimuksessa verrokkiryhmänä oli 482 potilasta, jotka eivät olleet saaneet hepariinia kotihoidossa. He vastasivat iän, sukupuolen, oheissairauksien, lääkityksen ja myös sairaalan tullessa otettujen laboratoriokokeiden suhteen kotona hepariinia saaneita potilaita. Myös verrokkipotilaat alkoivat saada hepariinia sairaalassa. Hepariinihoitoa kotona saaneiden lääkitys jatkui sairaalassa.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että hepariinihoitoa jo kotona saaneiden potilaiden hengitystuen ja tehohoidon tarve vähenivät merkittävästi. Hengitystuen tarve ja sairaalahoidon kesto lyhenivät lineaarisesti sen mukaan mitä kauemmin hepariinihoito oli jatkunut. Kuolleisuus verrokkiryhmässä oli lähes kolminkertaista (10,6 %) verrattuna kotona hepariinihoitoa saaneisiin (3.7 %). Laskimotukosten määrä oli molemmissa ryhmissä noin 5 %. Hoitojakson aikana verenvuotoja esiintyi yksittäin, eikä niiden määrissä tai luonteessa ollut ryhmien välisiä eroja.

Tuloksista oppia tuleviin virusinfektioaaltoihin

”Olennaista suosituksessamme oli tarkkaan kohdennettu ja varhain aloitettu kotihoito tukoksen estoon potilaan riskiarvioon perustuen. Koronapotilaiden hepariinihoitoon liittyen oli ennen oman tutkimuksemme julkaisua raportoitu kaksi satunnaistettua tutkimusta. Niissä siitä ei näyttänyt olevan hyötyä. Erona omaan toimintatapaamme ja tutkimukseemme oli, että meillä hepariinihoitoa annettiin vain tarkkaan rajatuille suuren tukosriskin potilaille”, kertoo apulaisylilääkäri Eeva Ruotsalainen. 

”Tutkimuksemme on hyödyllinen ajatellen mahdollisia tulevia vaikeita virusinfektioaaltoja. Monet eri virukset vaikuttavat epäedullisesti veren hyytymismekanismeihin”, kertoo Lassila.

Linkki tutkimusartikkeliin: Early outpatient use of low-molecular-weight heparin benefits COVID-19 outcome in association with hospitalization - Lessons learned

Yliopistollisessa sairaalassa tutkimus on osa hoitoa: arvioimme ja kehitämme jatkuvasti hoitoa tieteelliseen tutkimusnäyttöön ja potilaskokemukseen perustuen. Teemme HUSissa tiivistä tutkimusyhteistyötä Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan kanssa. Julkaisemme vuosittain noin 2400 vertaisarvioitua tutkimusta, joita nostamme esiin uutisissamme.