Valtion tutkimusrahoituksella tehdyt tutkimukset
Valtion tutkimusrahalla tuetaan yliopistosairaaloissamme tehtävää tieteellistä tutkimusta. Tutkimus lisää sairaanhoidon kustannustehokkuutta, tuottaa uutta tietoa sairauksista ja auttaa kehittämään potilaille tehokkaampia hoitoja.
Tältä sivulta löydät kuvauksia 2021 - 2022 tehdyistä tutkimuksista, joita on rahoitettu Valtion tutkimusrahoituksella.
Autoimmuunisairaudet
”MS-tauti on keskushermoston autoimmuunisairaus, jonka syntymekanismi on vielä tuntematon. Sairauden tärkeimmäksi riskitekijäksi on tunnistettu Epstein Barr -virusinfektio, erityisesti sen kuumeinen imusolmuketulehduksen muoto.
Olemme tunnistaneet diagnoosivaiheessa olevien MS-potilaiden kaulan imusolmukkeiden solunäytteistä poikkeavan immuunipuolustuksen soluryhmän, jota tavataan myös muissa autoimmuunisairauksissa, ja MS-potilaissa tämä soluryhmä näyttää läpikäyneen Epstein Barr -virusinfektion aiheuttamia muutoksia. Tällaista soluryhmää ei nähdä terveissä verrokeissa. Tutkimuksemme on ainutlaatuinen maailmassa siinä, että ensimmäistä kertaa tutkimme MS-taudin autoimmuunivasteen syntyä kaulan imusolmukkeiden sisällä.
MS-potilaiden sylkinäytteistä olemme puolestaan osoittaneet, että heillä on Epstein Barr -viruksen eritys suuresti lisääntynyt. Muiden herpesvirusten eritystä emme syljestä todenneet. Jatkamme suuremman aineiston keräämistä.
Analysoimme myös MRI-kuvista MS-potilaiden kaulan imusolmukkeiden kokoa, ja totesimme MS-taudin etenemisen olevan yhteydessä imusolmukkeiden läpimitan muutoksiin. Jatkamme imusolmukkeiden lääkehoitovasteiden tutkimusta.
Olemme analysoineet Helsingin biopankista saatuja kudosnäytteitä MS-potilaiden kainalon imusolmukkeista. Osoitimme, että itukeskuksia on enemmän MS-potilailla kuin MS-tautia sairastamattomilla. Jatkamme keskenään vuorovaikuttavien solujen analysointia."
Sini Laakso, neurologian erikoislääkäri, Aivokeskus, Neurokeskus
Diabetes
”Diabeteksen jakaminen tyypin 1 ja tyypin 2 diabetekseen on osoittautunut riittämättömäksi. Osoitimme, että tyypin 2 diabetesta sairastavat voidaan jakaa neljään eri ryhmään, joissa diabetes poikkeaa toisistaan niin vaikeusasteen, kliinisen kuvan ja lisäsairauksien kuin perimänkin osalta.
Tutkimuksemme alle 16-vuotiaista oletetusti tyypin 1 diabetekseen sairastuneista kahdella prosentilla ei ollut diabetesvasta-aineita, vaan heillä oli jokin muun diabeteksen muoto. Näille nuorille kannattaa tehdä geenitutkimus ja siten löytää henkilöt, jotka voivat vaihtaa kuormittavan insuliinihoidon tabletteihin.
Osoitimme, että tyypin 2 diabeteksen perimä vaikuttaa myös monogeenisen diabeteksen taudinkuvaan: geenimuutoksen kantajien sairastumisikä oli varhaisempi, jos polygeeninen riskisumma oli suurempi.
Monogeenisen diabeteksen diagnoosi muuttaa potilaan hoidon ja mahdollistaa sukulaisten diagnostisoimisen ennen komplikaatioiden kehittymistä. Tutkimuksen avulla luodaan suositus monogeenisten diabetesmuotojen diagnostiikkaa, seurantaa ja hoitoa varten.”
Tiinamaija Tuomi, dosentti, endokrinologian erikoislääkäri, osastonylilääkäri, tutkimusjohtaja, Vatsakeskus, Suomen molekyylilääketieteen instituutti, Helsingin yliopisto, Folkhälsanin tutkimuskeskus
”Havaitsimme, että lihaksen mitokondrioiden energia-aineenvaihduntaan liittyvien proteiinien pitoisuus vähenee siirryttäessä esidiabeteksesta tyypin 2 diabetekseen. Suomalaisille tyypillinen geenimuunnos insuliinin signaalisiirtoa välittävässä AKT2-geenissä johtaa laaja-alaiseen signaalinsiirron heikkenemiseen lihassoluissa.
Kolesterolilääke simvastatiini lisää insuliiniresistenssiä ja tyypin 2 diabeteksen riskiä. Testasimme simvastatiinin vaikutuksia ihmisen lihassolujen aineenvaihduntaan. Simvastatiinin laktonimuoto lisäsi glukoosin varastoitumista glykogeeniin lihassoluissa, kun taas simvastatiinin happomuoto heikensi sitä. Molemmat muodot estivät glykolyysiä sekä mitokondrioiden hapenkulutusta ja ATP:n tuottoa.”
Heikki Koistinen, dosentti, sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri
Sisätaudit ja kuntoutus, Helsingin yliopisto ja Lääketieteellinen tutkimuslaitos Minerva
Diagnosointi
”Mahdollisimman vaikuttava hoito ja kuntoutus edellyttävät oikeaan aikaan tehtyä täsmällistä diagnoosia. Kehitämme ja tuotteistamme uudentyyppisiä vierimenetelmiä monien erilaisten tartuntatautien ja autoimuunisairauksien diagnostiikkaan sekä niiden immuniteetin, alttiuden ja pitkäaikaiskantajuuden osoittamiseksi.
Keksimämme pikamenetelmä parantaa ratkaisevasti infektio- ja autoimmuunisairauksien määritystä, kun suurikokoisista ja kalliista nykylaitteistoista voidaan siirtyä nopeisiin, helppokäyttöisiin, mobiileihin ja luotettaviin vierimenetelmiin. Jatkokehityksen myötä TR-FRET-lukulaitteesta voi muodostua pikatunnistin esimerkiksi päivystyspoliklinikoiden tarpeisiin. Tavoitteenamme on niin ikään siirtyä invasiivisista eli elimistöön kajoavista verinäytteistä huomattavasti kätevämpiin virtsanäytteisiin.
Testasimme pika- ja vieritestejämme mm. SARS-CoV-2-koronavirus-vasta-aineiden ja -antigeenien osoitukseen. Vasta-ainetestimme oli suorituskyvyltään keskuslaboratorion vertailumenetelmän veroinen, mutta antoi tuloksen paljon nopeammin: vain 7 minuutissa. Lisäksi selvitimme, että yksi SARS-CoV-2-virustyypeistä poikkesi muista immuuniresponssin voimakkuuden ja keston osalta, joka selittänee uusintainfektioiden yleisyyttä. Menetelmämme osoittautuivat kansainvälisiä kilpailijoitaan luotettavimmiksi.”
Klaus Hedman, kliinisen virologian emeritusprofessori, HUS Diagnostiikkakeskus ja Helsingin yliopisto
”Tulehdukselliset iensairaudet ovat yhteydessä moniin yleissairauksiin, kuten diabeteksen komplikaatioihin. Syynä tähän on iensairauteen liittyvien bakteerien aiheuttaman tulehduksen leviäminen suusta verenkiertoon ja muualle elimistöön.
Kehitimme tulehduksellisen iensairauden tunnistamiseen helppokäyttöisen aMMP-8-pikatestin (PerioSafe®), joka on ollut markkinoilla jo muutaman vuoden ajan. Testi löytää hammaslääkärin vastaanotolla viidessä minuutissa iensairauden lisäksi myös esidiabeteksen ja diabeteksen.
Osoitimme aMMP-8-testin käyttökelpoisuuden myös COVID-19:n sekä pään ja kaula-alueen syöpien sädehoidon seurannassa ja diagnostiikassa. Testi tunnistaa myös alkavan iensairauden nopeuttaen suumuutosten hoitoa. Testiä voi käyttää vastaanotoilla ja potilas voi tehdä testin itsekin.
Hammasimplantin kiinnittävä ienkudos altistuu herkästi paikalliselle, usein oireettomalle ientulehdukselle. Selvitämme toisen testin, ImplantSafen®, soveltamista implanttia ympäröivän kiinnityskudoksen sairauden seurantaan.
Osoitimme kehittämämme ja tuotteistetun LingOra®-puolukkapurskujuoman tehon parodontogeeni- ja Candida glabrata-infektioihin.
Tutkimushankkeistamme on hyväksytty neljä patenttia ja patenttihakemukset kolmeen maahan ovat vireillä. Tutkimuksemme on luonut suulääketieteeseen uuden alan, oraalisen kliinisen kemian.”
Timo Sorsa, parodontologian professori, ylihammaslääkäri, Pää- ja kaulakeskus
”Tutkimme uusia ja uhkaavia mikrobitartuntoja sekä niihin liittyviä serodiagnostiikka- ja nukleiinihappotestejä. Olemme mm. seuloneet ja testanneet 12 000, vuoden 2020 aikana kerättyä anonyymia äitiseulanäytettä, joista SARS-CoV-2 seroreaktiiviset on jatkotutkittu erilaisten SARS-CoV-2 neutralisaatiotestien avulla. Tulokset on analysoitu ja aineisto on julkaistu.”
Anne J. Jääskeläinen, dosentti, sairaalamikrobiologi, HUS Diagnostiikkakeskus
Ensihoito
”Väestötutkimuksemme tulokset ovat muuttaneet ensihoidon hoitokäytäntöjä ja lasten ensihoidon koulutuksen kohdentamista. Lisäksi olemme osoittaneet, että koronapandemia yhteiskunnallisena ilmiönä heikensi lasten hyvinvointia ja terveyttä. Tietoa voitiin käyttää hyödyksi myöhempien aaltojen rajoitustoimien suunnittelussa.”
Heini Harve-Rytsälä, dosentti, anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri, Akuutti, Ensihoito
”Varmensimme tutkimuksessamme potilaan elintoimintojen häiriön vaikeusastetta kuvaavan NEWS-pisteytyksen ennustearvoa ensihoidon potilailla. Totesimme, että potilaan ikä vaikuttaa ennustearvoon. Tämän lisäksi selvitimme, että koneoppimismallia hyödyntämällä saamme tarkemman ennustearvion kuin pisteytyksellä, joskin ero oli pieni.
Pisteytysjärjestelmä on tutkimuksemme perusteella integroitu ensihoidon sähköiseen potilastietojärjestelmään auttamaan riskipotilaiden tunnistamista.”
Jouni Nurmi, anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri, Akuutti, Leikkaus- ja tehohoitokeskus
Kantasoluhoito
”Ennen kantasolusiirtoa on tärkeää tunnistaa suuren riskin potilaat. Tuloksemme viittaavat siihen, että löytämällämme merkkiaineella voi tunnistaa riskipotilaita. Löydöksestämme voi olla myös apua kantasolusiirtoon tai elinsiirtoihin liittyvien piilevien virusinfektioiden uudelleen aktivoitumisen estämisessä.
Merkkiaineemme on kiinnostava myös uusien hoitojen kehittämisen kannalta, ja sitä onkin ehdotettu uudeksi syövän immunologisen hoidon kohdemolekyyliksi. Tavoitteenamme on tutkia merkkiainetta isommissa potilasaineistoissa, jotta voimme vahvistaa löydöksen.
Olemme ottaneet käyttöön ja optimoineet CITE-Seq menetelmän. Alustavat tuloksemme osoittavat, että menetelmän avulla voidaan erottaa potilaat, joiden immuunijärjestelmä toipuu heikosti potilaista, joiden immuunijärjestelmä toipuu ongelmitta.
Olemme myös tehneet lasten kantasolusiirtonäytteistä laajan immunofenotyypityksen, jota analysoimme parhaillaan.”
Eliisa Kekäläinen, kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri, HUS Diagnostiikkakeskus, kliininen opettaja, Helsingin yliopisto, Translationaalisen immunologian tutkimusohjelma
Kipu
”Tutkimme pitkäaikaisesta kivusta kärsivien potilaiden elämänlaatua ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Osoitimme, että vaikeaa pitkäaikaista kipua sairastavien ja psyykkisesti kuormittuneiden henkilöiden kuolleisuuden riski on suurentunut.
Huonoimmin voivat kipupotilaat voitiin löytää unihäiriön perusteella, jonka taustalla oli puolestaan fysiologisia ahdistusoireita. Unihäiriöstä kärsivillä on muita enemmän pitkäaikaisia sairauksia, erityisesti masennusta, astmaa ja levottomat jalat -oireyhtymää. Tutkimme näiden kipupotilaiden aineenvaihdunnan tilaa muun muassa koneoppimisen avulla. Selvitimme, että lihavuuteen liittyy muutoksia elimistön glutationi-antioksidantin aineenvaihdunnassa ja unihäiriössä on puolestaan metioniini-aminohapon aineenvaihdunta heikentynyt.
Kipuklinikallamme on aloitettu tutkimukset kipupotilaiden uniongelmien hoitamiseksi. Sairaanhoitajia koulutetaan unihoitajiksi, potilaita opastetaan unihygieniasta ja ohjataan unen digihoitopolulle yhteistyössä Keravan perusterveydenhuollon ja TYKSin Kipuklinikan kanssa. Unen osuutta kivussa ja sen hoidossa on myös käsitelty laajemmin Terveyskylän Kivunhallitatalossa.”
Eija Kalso, kipulääketieteen professori, Akuutti, Leikkaus- ja tehohoitokeskus
Kirurgia
”HUSin ylläpitämä Helsingin traumarekisterin laatu on auditoitu ja todettu erinomaisen hyväksi ja systemaattisen raportoinnin menetelmiä kehitetään parhaillaan. Uusien hoitomenetelmien käyttöönottoa valmistellaan tehtyjen tutkimusten perusteella.
Meneillään on tutkimuksia vaikeasti vammautuneiden potilaiden hoitotuloksista ja hoitoprotokollissa tehtyjen muutosten vaikutuksista lantionmurtuma-, reisiluun varren murtuma-, ranka- ja rintakehävammoihin. Edistämme traumapotilaiden hoitotulosten rekisteröintiä muissa suomalaisissa yliopistollisissa sairaaloissa sekä kliinisen traumakirurgian käytännön taitojen opetusta, ja HUSin päivystysalueen yksiköissä on käytössä koulutuskiertomalli.
Yhteistyö kansallisten ja kansainvälisten yksiköiden kanssa jatkuu. Iso ja uusi hanke on Meilahden siltasairaalan RAPTOR-konseptin kehittäminen ja siellä tapahtuvan hoidon tutkiminen.
Traumarekisteri tuottaa Onnettomuustietoinstituutille (OTI) valtakunnallisesti merkittävää tietoa vakavasti vammautuneista potilaista. OTI puolestaan yhdistää näitä tietoja muihin viranomaistietoihin arvioidakseen vammojen ja onnettomuuksien ehkäisyyn tähtäävien toimien vaikuttavuutta.”
Lauri Handolin, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri, Tukielin- ja plastiikkakirurgia
”Olkapään avarrusleikkaus on yksi yleisimmistä olkakirurgisista toimenpiteistä. FIMPACT-tutkimuksemme osoitti, että olkapään avarrusleikkaus ei ole tehokkaampi kuin lumekirurgia tai harjoitusterapia. Yhdessä noin viiden muun tutkimuksen kanssa FIMPACT-tutkimus johti olkapään avarrusleikkauksen tieteellisen perustan kyseenalaistamiseen niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Esimerkiksi arvovaltaisen BMJ-lehden hoitosuositustyöryhmä päätyi suosittamaan kyseisten toimenpiteiden lopettamista.
FIMPACT-tutkimus on vankan näyttönsä ansiosta ollut yksi ortopedian alan merkittävimmistä tutkimuksista, ja sen perusteella on laadittu uusia hoitosuosituksia eri puolilla maailmaa. ASD-kirurgia on Suomessa vähentynyt yli 90 prosenttia ja useissa muissakin maissa merkittävästi. Näin säästyneet resurssit on voitu ohjata vaikuttavampiin ja enemmän terveyshyötyä aikaansaaviin hoitoihin. Olemme vuoden 2023 loppuun mennessä saaneet loppuunsaatettua potilaiden 10-vuotisseurannat.”
Mika Paavola, dosentti, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri, Tukielin- ja plastiikkakirurgia
Korva-, nenä- ja kurkkutaudit
”Tutkimushankkeessamme selvitämme kurkunpään oireiden taustoja, diagnostiikka ja hoitoa. Nämä oireet ovat yleisiä ja kuormittavat niin potilaita kuin terveydenhuoltojärjestelmää. Tarkennamme muun muassa kurkunpään refluksin, kroonisten infektioiden sekä kudosmuutosten diagnostiikkaa.
Osahankkeissa selvitetään korva-, nenä- ja kurkkutautien, foniatrian, gastroenterologian, keuhkosairauksien ja allergologian alaan liittyviä diagnostiikan ja hoidon ongelmia sekä kliinisen että perustutkimuksen menetelmin. Selvitämme muun muassa antibioottihoidon tehoa kurkunpään kudosmuutosten hoitona, laulajien ääniongelmien hoitoa kortisonilla sekä kurkunpään happoärsytyksen objektiivista mittausta refluksitaudissa.
Tutkimuksestamme hyötyvät myös muut sairaanhoitopiirit, jotka voivat saada standardoituja menetelmiä käyttöönsä. Näin ylläpidetään HUSin edelläkävijyyttä.”
Teemu Kinnari, dosentti, osastonylilääkäri, Pää- ja kaulakeskus
Luustosairaudet
”Pitkäkestoisessa tutkimushankkeessamme selvitämme varhain alkavalle osteoporoosille altistavia geenivirheitä, sairausmekanismeja ja sairauden luonnollista kulkua. Tutkimuksemme on valottanut erityisesti lapsuusiällä alkavan osteoporoosin piirteitä.
Olemme tunnistaneet useita täysin uusia perinnöllisiä osteoporoosimuotoja ja kuvanneet niiden aiheuttajageenit ja kudos- ja solutason piirteet. Tutkimushankkeemme parantaa varhain alkavan osteoporoosin diagnosointia ja hoitoa, ja mahdollistaa uusien lääkehoitojen kehittämisen.”
Outi Mäkitie, professori, ylilääkäri, Lasten ja nuorten sairaudet ja Helsingin yliopisto
Lääkehoito
”Selvitämme eri lääkkeiden yhteisvaikutusten mekanismeja. Lisäksi kehitämme menetelmää, jolla voidaan tunnistaa vielä tuntemattomia lääkkeiden haitallisia yhteisvaikutuksia. Menetelmän avulla pystytään mittaamaan yhdellä kertaa useiden keskeisten lääkeaineenvaihdunnan entsyymien ja kuljetusproteiinien aktiivisuutta. Menetelmää tullaan soveltamaan lääkkeiden farmakokinetiikan ja yhteisvaikutusten tutkimisessa.
Hankkeemme löydökset tulevat vaikuttamaan muun muassa viranomaisten ohjeistuksiin lääkekehityksen aikana tehtävistä tutkimuksista. Lisäksi hankkeessa syntyy tietoa siitä, miten metabolianestäjälääkkeillä voidaan vaikuttaa kalliiden lääkkeiden annosteluun ja siten vähentää lääkehoidon kustannuksia.
Lisäksi olemme tehneet lääkkeiden yhteisvaikutuksista useita erilaisia tutkimuksia. Tavoitteena on vähentää lääkkeiden haitallisia yhteisvaikutuksia ja lääkekustannuksia.”
Janne Backman, kliinisen farmakologian ja yksilöllisen lääketieteen professori, HUS Diagnostiikkakeskus, fysiologia, genetiikka ja preanalytiikka
Munuaissairaudet
”Munuaisten vajaatoimintaan liittyy autonomisen hermoston häiriötila. Manipuloimalla autonomista hermostoa yksinkertaisin toimin, kuten hengitysharjoituksilla, voidaan sydämen vajaatoimintaa sairastavien hapetusolosuhteita mahdollisesti parantaa. Mikäli sama voidaan osoittaa munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla luo se tulevaisuudessa mahdollisuuksia potilaiden parempaan hoitoon.
Krooniseen munuaisten vajaatoimintaan ei ole tullut uusia ennustetta parantavia lääkkeitä kahteen vuosikymmeneen. Nyt uusia lääkkeitä on kuitenkin käsillä. Alustavat tutkimukset osoittavat, että myös nämä uudet munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden ennustetta parantavat lääkkeet, kuten SGLT2-estäjät, toimivan osin samalla mekanismilla. Jos opimme ymmärtämään taustamekanismeja, voimme kehittää uusia molekyylejä tämän vakavan sairauden etenemisen hidastamiseksi.
Uusilla kuvantamistekniikoilla, kuten magneetti ja PET, on suuri potentiaali lääkkeettömien ja lääkkeellisten hoitojen kehitystyössä. Tutkimukseen voi osallistua ainoastaan keskuksia, joilla on käytössä pystyttämämme metodologia, mutta näitä on maailmalla vähän.”
Daniel Gordin, dosentti, sisätautien ja nefrologian erikoislääkäri, Vatsakeskus, nefrologia
Neurologiset sairaudet
”Tutkimme kansainvälisissä yhteistyöhankkeissa mikrobiston merkitystä Parkinsonin eri alatyypeille ja etsimme uusia hoitomahdollisuuksia. On tärkeää erottaa Parkinsonin taudin ja lääkkeiden vaikutukset mikrobistoon, joten teimme tähän mennessä suurimman mikrobistoanalyysin Parkinsonin tautia sairastavilla. Jos löydämme toimivia merkkiaineita, saattavat patentoinnin ja kaupallistamisen mahdollisuudet avautua.
Selvitimme, että Parkinsonin tautia sairastavien suolistobakteerien kuiduista tuottama butyraatti-rasvahappo on yhteydessä valkosolujen epigeneettisiin muutoksiin Parkinson potilalla. Nämä muutokset ovat hyvin samankaltaisia kuin tulehduksellisissa suolistosairauksissa.”
Filip Scheperjans, dosentti, neurologian erikoislääkäri, Aivokeskus, Neurokeskus
”Joka toisella meistä piilee oireeton JC-polyoomavirus elimistössämme. Immuunipuolustuksen heikentyessä, kuten biologisia lääkkeitä käytettäessä, harmiton virus voi päästä aivoihin, muuntua ja aiheuttaa aivojen valkean aineen infektion. Seurauksena voi olla vakava, usein kuolemaan johtava neurologinen sairaus, progressiivinen multifokaalinen leukoenkefalopatia (PML).
Tutkimme JC-polyoomaviruksen muuntelua ja PML-taudin kehittymisen mekanismeja. Keskeisiä menetelmiä tutkimuksessamme ovat uudet sekvensointimenetelmät (NGS) sekä kantasoluista valmistetut neuraaliset soluviljelmät. Kartoitamme lisäksi uusia PML-taudin biomarkkereita ja diagnostisia menetelmiä.
Biologisia lääkkeitä saavien potilaiden PML-riskiä arvioidaan tällä hetkellä JC-virusvasta-ainemäärityksellä. Uusien sekvensointimenetelmien avulla olemme osoittaneet, että neurologisilla potilailla voi olla selkäydinnesteessä tai aivokudoksessa useita muuntuneita, ns. neurotrooppisia JC-polyoomaviruskantoja. Muuntuneiden kantojen ilmaantuminen voi olla merkki lisääntyneestä PML-riskistä. Olemme kartoittaneet JC-virusinfektion aiheuttamia muutoksia solun geenien toiminnassa aivokudoksessa. Pyrimme löytämään niiden joukosta PML-taudin riskinarviointia ja diagnostiikkaa parantavia merkkiaineita.”
Eeva Auvinen, dosentti, laboraattori, HUS Diagnostiikkakeskus
”Selkäydinvauriopotilaille on ollut perinteisesti tarjolla vain fysio- ja toimintaterapiaa. Osoitimme ensimmäistä kertaa, että transkraniaalisella stimulaatiolla ja korkeataajuksisella perifeerisella sähköstimulaatiolla voidaan lisätä selkäydinvammapotilaan omatoimisuutta.
Stimulaatio osana muuta kuntoutusta osittain paransi kävelykykyä ja usean tutkimuspotilaamme lihasvoima, sorminäppäryys, kävely ja omatoimisuus parantuivat. Olemme tuoneet uuden hoitomuodon kliinisen tutkimuksen HUSin Vaativan kuntoutuksen osastolle ja HUSin Selkäydinvammakeskukseen.
Tavoitteenamme on jatkaa tutkimusta, jotta hoitomuotoa voidaan käyttää kiinteänä osana kuntoutusprosessia ja laajennamme stimulaation käyttöä uusiin potilasryhmiin. Olemmekin osoittaneet, että stimulaatiota voi hyödyntää myös sairausperäisen selkäydinvaurion jälkeen.
Suomessa syntyy noin 500 uutta selkäydinvammaa vuodessa, joista noin 40 prosenttia johtuu tapaturmasta ja noin 60 prosenttia sairaudesta. Selkäydinvaurioita on eriasteisia yhden raajan halvaantumisesta aina neliraajahalvaukseen.”
Anastasia Shulga, dosentti, neurologian erikoislääkäri, HUSin Selkäydinvammakeskus
”Selvitämme, voiko magnetoenkefalografia (MEG) -mittauksilla arvioida syväaivostimulaation vastetta Parkinsonin taudissa. Lisäksi tutkimme, miten syväaivostimulaatio moduloi aivojen neurofysiologista toimintaa Parkinsonin taudissa. Jatkossa pyrimme mittaamaan Parkinson potilaita ennen syväaivostimulaattori-operaatiota ja sen jälkeen.”
Eero Pekkonen, dosentti, osastonylilääkäri, Aivokeskus, Neurokeskus
Raskaus ja synnytys
”Yli puolet toistuvista keskenmenoista jää selittämättömiksi ja vain harvoille on tarjolla sen syihin liittyvää hoitoa. Siksi selvitämme toistuvan keskenmenon immunologisia ja mikrobiologisia taustatekijöitä ja niiden vaikutusta raskauden ennusteeseen.
Tutkimuksia tehdään verinäytteistä, napaverinäytteistä, istukasta sekä kohdun limakalvon ja emättimen näytteistä. Analysoimme emättimen ja kohdun limakalvon mikrobiomien ja proteomien koostumusta sekä kroonisen endometriitin esiintyvyyttä. Selvitämme useiden immunologisten tekijöiden osuutta sekä immunogeneettisiä analyysejä keräämistämme näytteistä.
Keräämme kattavasti tietoa myös toistuvan keskenmenon takia HUSissa tutkituista ja hoidetuista pareista. Tiedon perusteella arvioimme toistuvan keskenmenon hoito-ohjelmaa sekä kehitämme raskauden onnistumiseen tähtääviä hoitoja. Tavoitteenamme on tarjota lasta toivoville laadukasta ja kustannustehokasta hoitoa yhteistyössä perusterveydenhuollon kanssa.
Haluamme perustaa HUSiin alkuraskauden häiriöihin keskittyvän poliklinikan, joka hyödyntää tutkimuksestamme saatua tietoa ja osaamista. Erikoispoliklinikka olisi Suomen ensimmäinen. Se voisi tarjota tutkimuksia ja hoitoja ja toimia koko Suomen konsultaatiopoliklinikkana.”
Hanna Hautamäki, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, Lisääntymislääketieteen koulutusohjelma, Naistentaudit ja synnytykset, Lisääntymislääketiede
”Keräsimme tutkimuksessamme näytteitä VEMA-tutkimukseen osallistuneiden 73 naisen verestä ja emätineritteestä. Seuraavaksi tutkimme näytteistä mikrobiympäristön ja immunologian muutoksia.
Tutkimuksemme auttaa meitä ymmärtämään, miten naisen immunologia ja mikrobiympäristö muuttuvat varhaisraskaudessa. Tutkimuksemme kautta opimme, mitkä seikat aiheuttavat ongelmia hedelmöittyneen munasolun kiinnittymisessä sekä keskenmenoja ja miten keskenmenoja voitaisiin tulevaisuudessa hoitaa ja estää.”
Janina Kaislasuo, naistentautien ja synnytyksen erikoislääkäri, Naistentaudit ja synnytykset
”Osoitimme, että istukan kuljettajaproteiinivälitteisten lääkkeiden yhteisvaikutus saattaa lisätä synnynnäisten epämuodostumien riskiä. Rekisteritutkimuksemme tulokset ovat alustavia, mutta antavat aiheen laajentaa tutkimusta kartoittamaan yleisimpien raskauden aikana käytettävien lääkkeiden yhteiskäyttöön liittyviä riskejä.
Aiemman tutkimustiedon perusteella syy-seuraussuhdetta on ollut vaikeaa osoittaa, ja tutkimuksemme tulee täysin uudella tavalla syventämään ymmärrystämme raskauden aikaisten lääkkeiden yhteisvaikutuksista.
Jatkotutkimuksessamme käymme läpi 200 raskauden aikana yleisimmin käytettyä lääkeainetta massaspektrometria-menetelmin. Jatkotutkimuksemme tähtäävät raskauden aikana samanaikaisesti käytettävien lääkkeiden räätälöimiseen ja niiden turvalliseen käyttöön raskauden aikana. Äidille tärkeitä lääkityksiä ei siten tarvitse vähentää perusteettomien riskien pelossa ja toisaalta sikiön riskiä voidaan välttää.”
Heli Malm, dosentti, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, Teratologinen tietopalvelu
”Tutkimme äidin ja sikiön perimän vaikutusta raskausmyrkytykseen, johon liittyy myös äidin ja lapsen lisääntynyt riski sairastua myöhemmin sydän- ja verisuonitauteihin. Osoitimme geenitasolla verenpainetaudin ja raskausmyrkytyksen liittyvän äidin korkeimpiin verenpainearvoihin ja lihavuuteen. Yksi näistä geeneistä lisää myös lihavuuden riskiä.
Lisäksi löysimme yhteyden immuunipuolustukseen osallistuvan geenin ja raskausmyrkytyksen välillä: HLA-G-geeni suojaa istukkasoluja äidin hylkimisreaktiolta. Vasta-aineiden toimintaa täydentävä komplementtijärjestelmä huolehtii istukkaperäisten solujen poistumisesta äidin verenkierrosta. Tunnistimme järjestelmän reseptoreita koodaavissa geeneissä raskausmyrkytykselle altistavia muutoksia, jotka ovat uusia raskausmyrkytyksen riskitekijöitä.
Geenitietoa hyödynnetään FINNCARE-tutkimuksessa, jossa selvitetään kattavasti raskausmyrkytyksen vaikutusta äidin ja lapsen myöhempään terveyteen.
Tutkimustuloksemme ovat vaikuttaneet valtakunnallisiin Käypä hoito -suosituksiin, jotka käsittelevät raskaudenaikaisen kohonneen verenpaineen sekä raskausmyrkytyksen hoitoa.
Tutkimustuloksemme on varmennettu Finngen-hankkeen ja Estonian Biopankin aineistoilla. Lisäksi teimme FINNPEC-aineistosta isien ja lapsien koko perimän kartoituksen.”
Seppo Heinonen, toimialajohtaja, professori, Naistentaudit ja synnytykset ja Helsingin yliopisto
”Mikrobiomit ovat monimuotoisia bakteeriyhteisöjä, jotka asuttavat ihoa ja limakalvoja. Mikrobiomien toimintaa ja vaikutuksia eri elimiin tunnetaan heikosti. Aiemmista tutkimuksistamme tiedämme, että emättimen mikrobiomi on todennäköisesti yhteydessä raskauden keston ja synnytyksen käynnistymisen säätelyyn. Tutkimustyö myös tämän aiheen ympäriltä jatkuu edelleen aktiivisesti.
Tutkimme myös mikrobiomien vaikutuksia koeputkihedelmöitykseen. Olemme keränneet HUS Naistensairaalan lisääntymislääketieteen yksikön poliklinikalta tutkimusmateriaalin, ja mikrobiomianalyysit koeputkihedelmöityksessä hoidettujen henkilöiden osalta on tehty. Ensimmäiset tulokset emättimen mikrobiomin yhteydestä hedelmöityshoitojen tuloksiin on julkaistu ja laktobasillivaltainen mikrobiomi näytti liittyvän parempiin hoitotuloksiin. Jatkoanalyysit kohortissa mm. mikrobiomin säätelymekanismien osalta ovat vielä tekeillä.”
Ilkka Kalliala, kliininen opettaja, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, Sigrid Juseliuksen Säätiön varttunut kliininen tutkija, Naistentaudit ja synnytykset
Sydän- ja verisuonisairaudet
”Sydänsiirroissa akuuttia hyljintää voidaan toistaiseksi sulkea pois ainoastaan elinsiirrännäisestä säännöllisesti otettavien kudosnäytteiden antaman tiedon perusteella. Toimenpide on kuitenkin altis komplikaatioille. Se vaatii runsaasti resursseja, näyte voi olla epäedustava ja tulkinta on altis virheille.
Tutkimuksemme etsii kudosnäytteiden sijasta verinäytteistä merkkiaineita, joiden avulla voidaan arvioida, mikä on siirteen todellinen hyljinnän aste tai hyljintälääkityksen riittävä määrä. Selvitämme myös sydänsiirrännäisen vaurion, hyljinnän ja toimintavajauksen mekanismeja.
Tutkimuksemme ovat jo muuttaneet sydänluovuttajien hoitoa ja parantaneet sydämensiirron varhaista toimintaa. Tutkimuksemme tulee luomaan täysin uusia tutkimus- ja hoitomuotoja sydänsiirrännäisten vaurioiden, hyljinnän ja toimintavajauksien ennustettavuuteen, diagnostiikkaan ja hoitoon. Ne parantavat merkittävästi potilaiden pitkäaikaisennustetta ja vähentävät hoitokustannuksia.”
Karl Lemström, sydän- ja rintaelinkirurgian professori, Sydän- ja keuhkokeskus
”Etsimme sydänlihassairauksia sairastavilta ja heidän suvuistaan uusia sydänlihassairauksille ja rytmihäiriöille altistavia tautigeenejä. Tutkimme tunnettujen tautigeenien jo haitallisiksi arvioitujen tai uusien varianttien kliinistä ilmenemistä.
Haitalliset geenivirheet voivat aiheuttaa vakavan sydänlihassairauden eli kardiomyopatian vasta aikuisiällä mutta ääritapauksissa hengenvaarallisen sydänlihasssairauden jopa vauvaikäiselle.
Desmoplakiinigeenin (DSP) geenivirheen kantajilla on havaittu lapsuuden ihosairaus, mutta rytmihäiriöherkkä sydänlihassairaus ilmenee myöhemmällä iällä. Olemme kuvanneet suomalaiseen väestöön rikastuneen desmoplakiinigeenin (DSP) variantin sekä muita tämän geenin haitallisia mutaatioita. Löysimme vaikean, jo nuorena ilmenevän dilatoivan kardiomyopatian (DCM) ja monimuotoisten rytmihäiriöiden taustalta uuden, peittyvästi periytyvän sairauden GRINL1A -geenikompleksista, joka sisältää MYZAP-geenin. Yhteistyökumppanimme professori Katriina Aalto-Setälän laboratoriossa Tampereella tutkitaan geenivarianttia sydänlihassoluiksi uudelleenerilaistetuissa kantasoluissa.
Havaitsimme NRAP-geenin haitallisten varianttien aiheuttavan peittyvästi periytyvää dilatoivaa kardiomyopatiaa.
Lamiini A/C-geenin haitalliset variantit ovat merkittävä sydämensiirtoon johtavan DCM:n syy. Kliinisessä tutkimuksessa on selvitetty taudin etenemistapaa rytmihäiriöiden osalta.
Solutason tautimekanismeja tutkitaan yhteistyössä prof. Pekka Taimenen (Turun yliopisto) kanssa.
Harvinaiseen oikean kammion arytmogeeniseen kardiomyopatiaan liittyy vakavien kammioperäisten rytmihäiriöiden riski rasituksessa, etenkin nuorilla. Olemme osallistuneet Pohjoismaiseen ARVC-rekisteriin, vuosien 2021-2022 julkaisuissa on kartoitettu ARVC-potilaiden rytmihäiriötahdistinten komplikaatioita, genotyyppi-fenotyyppiyhteyksiä rytmihäiriöiden ja vajaatoiminnan suhteen.
Uudet tautigeenit ja harvinaiset variantit paljastavat tautimekanismeja. Tutkimustyöllämme on merkitystä erityisesti suomalaisille: kantasuomalaisen väestön ja siten kardiomyopatioiden geenivariaatio on varsin erilainen kuin muissa väestöissä, eikä muualla tehtyjä havaintoja voida suoraan soveltaa maassamme. Sydän- ja keuhkokeskuksen perinnöllisten sydänsairauksien yksikössämme hoidetaan erityyppisiä kardiomyopatioita eniten Suomessa.”
Tiina Heliö, kardiologian dosentti, sisätautien ja kardiologian erikoislääkäri, osastonylilääkäri, Sydän- ja keuhkokeskus
”Olemme selvittäneet HLA-alueen geenien yhteyttä sepelvaltimotautiin. Monivaiheiseen tutkimukseen on kerätty muun muassa geneettisesti samankaltaistettuja näytteitä, joiden valkosoluilla tutkimme sepelvaltimotautiin liittyviä immunologisia vastareaktioita. Tämä Corogene-aineistomme on ollut mukana lukuisissa merkittävissä kansainvälisissä sepelvaltimotaudin genetiikkaa selvittävissä tutkimushankkeissa.”
Juha-Pekka Sinisalo, professori, Sydän- ja keuhkokeskus
”Sepelvaltimotaudin monikeskustutkimuksessamme oli mukana 125 sydäntapahtuman saanutta potilasta, jotka saivat lumekontrolloidusti hydroksiklorokiinilääkettä kuuden kuukauden ajan. Heidän tilannettaan seurattiin kaksi vuotta. Tulehdusvälittäjäaine interleukiini 6:n pitoisuus väheni hydroksiklorokiinilääkityksen aikana. Tutkimuksesta on tekeillä useita alatutkimuksia.”
Juha-Pekka Sinisalo, professori, Sydän- ja keuhkokeskus
”Ang2-kasvutekijää neutraloivat vasta-aineet lievittivät MS-taudin tulehdusta hiirimalleissa ja Ang2-reseptoria koodaavan geenin poistaminen hidasti ateroskleroosin kehittymistä hiirillä.
Kun veren insuliini laski paaston aikana, VEGFB-kasvutekijä lisäsi sydämen ravinnoksi rasvahappoja pilkkovan LPL-entsyymin aktiivisuutta sepelvaltimoissa ja rasvahappojen kulkeutumista sydänlihassoluihin. Tällöin myös mitokondrioiden energiantuotanto lisääntyi sydänlihassoluissa, vähentäen sydämeen kertyvää rasvaa, mutta tämä vaikutus estyi hiirien diabeteksessa.
Verenpainetaudin hiirimallissa VEGFB-geenin lisääntynyt toiminta kiihdytti sydämen energia-aineenvaihduntaa ja johti lopulta sydämen vajaatoimintaan.
Hiljattain löytämiemme aivokalvojen imusuonien toiminnan lisääminen tai vähentäminen manipuloimalla VEGF-C-imusuonikasvutekijää ei vaikuttanut MS-taudin tai Alzheimerin taudin kehittymiseen hiirillä.
Yhteistyömme Yalen yliopiston kanssa osoitti, että ensimaidon rasvahapposignaalit muuttavat vastasyntyneiden hiirien imusuonisolujen liitoskohtia, lisäten rasvan imeytymistä elimistöön.”
Kari Alitalo, LKT, akatemiaprofessori, HUS Diagnostiikkakeskus ja Helsingin yliopisto
”Eteisvärinäpotilaat ovat Suomen terveyden- ja sosiaalihuollon palvelujen suurkuluttajia, ja vuonna 2018 heitä oli 227 000. Eteisvärinäpotilaan aivohalvausriski on merkittävän korkea, ja heistä 17 prosentilla on ollut aivoinfarkti jo eteisvärinän toteamishetkellä.
Tutkimme tätä potilasjoukkoa monesta eri näkökulmasta, erityisesti korkean riskin potilaita. Selvitämme hoidon eroavaisuuksia, tasa-arvoisuutta, hoidon alueellista jakautumista sekä kustannuksia. Tutkimustuloksillamme voimme tarkentaa hoitoa ja ohjata resursseja järkevästi.
Suomen terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen rekisterit ovat maailman kattavimmat ja ovat siten mahdollistaneet erittäin laajamittaisen tutkimustietueen kokoamisen. Tutkimusprojekti (FinACAF) on hyvässä käynnissä, koko tutkimustietue on tutkimusryhmän käytössä ja aineistosta on julkaistu jo 26 artikkelia kevääseen 2024 mennessä. Suurhanke jatkuu useita vuosia.”
Mika Lehto, dosentti, sisätautien ja kardiologian erikoislääkäri, Sisätaudit ja kuntoutus, Jorvin sairaala
Syöpätaudit
”HUSin alueella tehdään vuosittain tuhansia eturauhasen magneettikuvauksia ja 1000 - 2000 uutta syöpädiagnoosia kudosnäytteistä. Kehittämämme digitaalisen patologian ratkaisut mahdollistanevat nykyistä vaikuttavamman hoitomuodon valitsemisen kullekin potilaalle.
Olemme osoittaneet kudosnäytteistä löytyvien ERG/PTEN-merkkiaineiden ennustavan eturauhassyövän etenemistä leikkauksen jälkeen ja aktiiviseurannan aikana. Näiden merkkiaineiden ja magneettikuvauksen yhdistäminen perinteisiin kliinisiin muuttujiin parantavat leikkauksen jälkeisen ennusteen arviointia.
Olemme kehittäneet oman ennustepaneelin, jolla saamme tarkemman ennusteen leikkauksen jälkeisistä etäpesäkkeistä ja kuolleisuudesta. Kehitimme myös yritysyhteistyössä tekoälypohjaisen työkalun kudosnäytteiden arviointiin. Lisäksi olemme kehittäneet tekniikoita, joilla voidaan huomioida histologisten leikkeiden laboratorio- ja skannerikohtainen vaihtelu.
Olemme siirtäneet HUSin tietoaltaaseen laajan rekisteriaineistomme ja HUS Acamedic -käyttöympäristöä hyödyntämällä pystymme paremmin yhdistämään eri data-aineistoja. Edistämme siis uutta, useisiin erityyppisiin tukimustietoihin perustuvaa syövän diagnostiikkaa ja hoitoa. Teemme yhteistyötä kansainvälisten yhteistyökumppanien kanssa. Geenipaneelin, kuvantamisen ja histologian yhdistävä käyttöliittymä ja laatutyökalu voi poikia myös spin-off-yritystoimintaa.”
Tuomas Mirtti, patologian erikoislääkäri, HUS Diagnostiikkakeskus
”Pään ja kaulan syövät ovat alueilla, joita on vaikea nähdä, ja ne oireilevat melko myöhään. Hoidot ovat usein raskaita ja aiheuttavat haittoja. Niiden alkuvaiheen ja uusimisen varhaiseen toteamiseen ei ole merkkiaineita, jotka auttaisivat syövän hoidon tehon seurannassa.
Tutkimme pään ja kaulan alueen kasvaimia, jotka saattavat muuttua pahanlaatuisiksi. Etsimme molekyylibiologian keinoin tekijöitä, jotka vaikuttavat kasvaimen muuttumiseen pahanlaatuiseksi. Kehitämme myös nestebiopsia-menetelmää yhteistyössä TYKS:n ja turkulaisen Genomill Healthin Oy:n kanssa, näitä syöpiä voitaisiin todeta veri- tai sylkinäytteistä.
Nenän ja sivuonteloiden invertti papillooma on kasvain, joka voi muuttua pahanlaatuiseksi. Etsimme niistä ja nenän sivuonteloiden syövistä syöpää aiheuttavia geenimutaatioita. Aineistostamme löytyi seitsemän tavallisimmin mutatoitunutta pään- ja kaulan syöpägeeniä (COSMIC) sekä uusia mutaatioita, joilla saattaa olla merkitystä syövän syntyyn. Karolinskan kanssa totesimme myös, että papilloomavirus (HPV) invertti papilloomanäytteessä ennusti taudin uusiutumista.
Jatkamme tutkimusta kansallisesti yhteistyössä yliopistoklinikoiden ja niiden biopankkien kanssa. Toisessa monikeskustutkimuksessa havaittiin mahdollinen kurkkusyövän huonoon pitkäaikaisennusteeseen liittyvä löydös pientä kurkkusyöpää sairastaneilta. Laajennamme tutkimusaineistoa HUSissa kaikkiin kurkkusyöpään sairastuneisiin.”
Leena-Maija Aaltonen, dosentti, ylilääkäri, Pää- ja kaulakeskus
”Pehmytkudossarkoomat ovat ryhmä moninaisia ja harvinaisia kasvaimia, joiden hoito on keskitetty HUSiin. Niitä diagnosoidaan Suomessa noin 220 uutta tapausta vuodessa. Kehitämme sarkoomien hoitoa selvittämällä sarkoomien käyttäytymistä, ennustetekijöitä ja seurantatapoja.
Sarkoomat uusiutuvat joko leikkausalueelle tai lähettävät etäpesäkkeitä keuhkoihin. Jos etäpesäke havaitaan ajoissa, voi potilas parantua etäpesäkkeen leikkauksella. Siksi sarkooman kuvantamisseurannan oikea-aikaisuus ja -tapa ovat tärkeitä. Selvitimme, että erittäin pahanlaatuista sarkoomaa sairastavien keuhkojen etäpesäkeet havaitaan aiemmin matala-annoksisella tietokonetomografiakuvauksella, joka on tulossa rutiinikäyttöön keuhkoetäpesäkkeiden havaitsemiseksi.
Lisäksi havaitsimme, että koneellinen, digitaalinen kuva-analyysi on yhtä luotettava kuin patologin visuaalinen arvio sarkoomasolujen määrästä. Tarkensimme myös rinnan angiosarkooman diagnostiikkaa ja sädehoidon jälkeistä seurantaa.
Levinneen luu- ja pehmytkudossarkooman ennuste on huono ja lääkehoitojen kehittäminen on ollut hidasta. Jatkossa seulomme sarkoomaa sairastavien kudosnäytteitä ajatuksella, voisiko potilaita hoitaa yksilöllisesti juuri heidän kudoksiinsa kohdistuvilla lääkkeillä.”
Riikka Nevala, dosentti, syöpätautien erikoislääkäri, Syöpäkeskus
”Rintasyöpä on naisten yleisin syöpä ja sen ilmaantuvuus kasvaa etenkin vaihdevuosien jälkeen. Rintasyövän keskeisiä riskitekijöitä ovat pitkäkestoinen estrogeenialtistus ja ylipaino. Tutkimme rasvakudosten estrogeeniaineenvaihdunnan eroja rintasyöpää sairastavilla ja terveillä naisilla. Lisäksi selvitämme lihavuuden ja hormonialtistuksen, kuten vaihdevuosien hormonihoidon, vaikutusta rasvakudoksen estrogeenisynteesiin.
Olemme osoittaneet, että erityisesti vyötärölihavuus lisää rasvakudoksen estrogeenipitoisuuksia ja -synteesiä. Lihavuus lisää myös elimistön mieshormonien eli androgeenien määrää, jotka voivat toimia mm. estrogeenisynteesin lähteinä. Rintasyöpää sairastavilla naisilla on muita naisia vähemmän estrogeenia lähellä kasvainta.
Tutkimme estrogeenisynteesin säätelyyn vaikuttavia tulehduksellisia ja hormonaalisia tekijöitä rasvasoluviljelmissä. Olemme kehittäneet kansainvälisestikin laadukkaat ja herkät massaspektrometriset tutkimusmenetelmät sekä soluviljelymallit rasvasolujen ja rasvakudosten tutkimista varten.”
Hanna Savolainen-Peltonen, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, Naistentaudit ja synnytykset
”Tutkimme kohdunkaulan syövän esiasteen ennusteen arviointia kudosmerkkiaineilla ja koneoppimisella. Tutkimus aloitettiin vuonna 2021. Tarkoituksena on jatkokehittää analyysityökalua ja julkaista käsikirjoitus kehitetyistä kuva-analyysimetodeista.
Vaadittujen uusien ohjelmistojen kehitystyö sekä koulutusdatan luonti alusta asti, kuten histopatologisten lasien lisävärjäykset, diagnoosien histopatologinen validointi, lasien skannaukset ja tutkimusdatan kuratointi, ovat vieneet huomattavan osuuden tähän mennessä projektiin käytetystä ajasta. Tutkimustyön tuloksena olemme tähän mennessä julkaisseet avoimen lähdekoodin segmentointiohjelmiston sekä ohjelmiston edistyneeseen spatiaaliseen analyysiin.
Tutkimusaineiston tarkemmat analyysit ovat käynnissä ja ensimmäinen käsikirjoitus on tavoitteena lähettää vertaisarvioitavaksi vuonna 2024. ”
Ilkka Kalliala, kliininen opettaja, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, Sigrid Juseliuksen Säätiön varttunut kliininen tutkija, Naistentaudit ja synnytykset
”Tutkimme munasarjasyöpäkasvaimen immunologian muokkaamista adenovirus-välitteistä immunoterapiaa varten. Tutkimuksemme tulokset voivat johtaa nykyistä tehokkaampiin ja edullisempiin syöpähoitoihin ja niiden myötä syöpäpotilaiden ja heidän perheidensä elämänlaadun parantumiseen.”
Anna-Maija Kanerva, dosentti naistentautien erikoislääkäri, gynekologisen onkologian lisäkoulutus, Naistentaudit ja synnytykset
”Tutkimme Chlamydia trachomatis -bakteerin vasta-aineita munasarjasyöpää sairastavilla potilailla. Havaitsimme osalla munasarjasyöpää sairastavista potilaista IgG-vasteen kahta proteiinia kohtaan, joiden esiintyminen viittaa pitkäaikaiseen klamydiainfektioon. Tässä työssä ne liittyivät myös parempaan munasarjasyövän hoitovasteeseen.
Diagnostisissa laboratorioissa yleisesti käytössä olevat testit mittaavat vasta-aineita, jotka ilmestyvät infektion jälkeen. Ne voivat säilyä, vaikka infektio hoidettaisiin. Tutkimuksemme merkkiaineet sen sijaan viitannevat toistuviin tai pitkäkestoisiin infektioihin, joilla saattaa olla merkitys jälkiseurausten ja komplikaatioiden kehittymisessä.”
Mirja Puolakkainen, dosentti, kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri, HUS Diagnostiikkakeskus
”Tutkimuksemme tavoitteena on parantaa mahasyövän varhaista diagnosointia ja erityisesti nykyisin riittämätöntä mahasyövän hoitoa sekä vähentää hoidon kustannuksia. Kliinisten tutkimusten lisäksi tutkimme kasvainsoluista kasvatettuja soluja, organoideja, joiden avulla pyrimme ennustamaan, mikä hoito voisi vaikuttaa kyseiseen syöpäsoluun.”
Pauli Puolakkainen, vatsaelinkirurgian professori, ylilääkäri, Vatsakeskus
”Selvitämme, onko syöpäkasvainten hoito mahdollista immuunivasteen muuntajilla kasvaimen immunologisen aktivoinnin avulla. Tutkimus on saatu jatkovuoden jälkeen päätökseen suunnitelmien mukaan.
Tutkimushankkeemme tulokset ovat lupaavia: ne saattavat pitkällä tähtäimellä johtaa levinnyttä syöpää sairastavien potilaiden hoitomahdollisuuksien lisääntymiseen. Tutkimushanke on syöpätautien hoidon, molekulaarisen immunologian ja geeniterapian kehittämisen eturintamassa. Aiempi tutkimushankkeemme on johtanut kliiniseen kokeeseen.”
Akseli Hemminki, syöpätautien professori, vs ylilääkäri, Syöpäkeskus ja Helsingin Yliopisto
”Olemme keränneet potilailtamme leikkauksella hoidettavan ei-pienisoluisen keuhkosyöpäkasvaimen DNA:ta. Tavoitteenamme on kehittää ennustemalli varhaisessa vaiheessa todetun syövän uusiutumisen riskistä. Tutkimuksemme avulla voidaan kehittää uusia menetelmiä erittäin huonoennusteisen syöpäsairauden hoidon seurantaan ja kohdentamiseen.”
Ilkka Ilonen, dosentti, sydän- ja rintaelinkirurgian erikoislääkäri, Sydän- ja keuhkokeskus
”Keuhkopussin syöpä eli mesoteliooma on harvinainen sairaus ja sen aiheuttaja on usein asbestialtistus. Tutkimushankkeemme tavoitteena on löytää uusia mesoteliooman ennustetekijöitä ja siten kehittää sen yksilöllistä hoitoa. Olemme tähän mennessä selvittäneet, että makrofageilla on tärkeä merkitys ennusteeseen.
Tutkimus jatkuu yksilöllisellä lääkeaineseulalla, josta mahdollisesti jatkamme yhteistyöhön lääkeyhtiön kanssa.”
Ilkka Ilonen, dosentti, sydän- ja rintaelinkirurgian erikoislääkäri, Sydän- ja keuhkokeskus
”Merkittävin muutos suolistosyövän diagnostiikassa on viime vuosina ollut mikrosatelliitti-instabiliteettin (MSI) seulonta kaikista suolistosyöpänäytteistä. MSI-seulonnan käyttöönotosta, kehityksestä ja laaduntarkkailusta on vastannut HUS Diagnostiikkakeskus. MSI-pikadiagnostiikka lyhentää analyysiaikaa useasta päivästä parhaimmillaan yhteen päivään.
Tavoitteenamme on tunnistaa täsmähoidoista hyötyvät suolistosyöpäpotilaat. Olemme mm. löytäneen MSI-seulonnalla suolistosyövän alaryhmän, jolla NTRK-fuusiogeeni on moninkertaisesti rikastunut. Jatkamme asian selvittämistä väestöpohjaisessa tutkimuksessa.
Olemme seuloneet yli 3000 suolistosyöpää sairastavaa. Heistä noin kolmella prosentilla löytyi Lynchin oireyhtymä, joka altistaa muillekin syöpätaudeille. Olemme kehittäneet logistiikkaa, laaduntarkkailua ja laboratoriomenetelmiä Lynchin syndrooman tunnistamiseen. Näiden potilaiden tunnistaminen mahdollistaa heidän ja mutaatiota kantavien lähisukulaisten ohjaamisen ennaltaehkäisevään seurantaan.
Olemme tutkineet myös nestebiopsiadiagnostiikkaa: osalla potilaista nestebiopsia osoitti taudin etenemisen aikaisemmin kuin radiologinen hoitovaste, ja nyt jatkamme tätäkin tutkimusta.”
Ari Ristimäki, patologian professori, HUS Diagnostiikkakeskus
”Tutkimme ruoansulatuskanavan syöpien tulehdusvastetta ja etsimme uusia merkkiaineita syövän toteamiseen. Olemme koonneet dataa yli 3000 syöpäpotilaasta sekä analysoineet ja tallentaneet yli 10 000 veriplasma ja -seeruminäytettä sekä tehneet kudosnäytteistä useita DNA-mikrosirusarjoja.
Tutkimamme merkkiaineet ovat yhteydessä tulehdustekijöihin. Viime aikoina olemme keskittyneet hälytysreseptoreihin ja kudoksissa oleviin eri tulehdussoluihin. Immuunijärjestelmän ja kasvaimen ympäristön vuorovaikutuksen ymmärtäminen avaa uusia näköaloja syövän immunoterapeuttisiin hoitoihin.
Tutkimme ja kehitämme kirurgisten näytepalojen digitaalista analysointia. Tutkimuksemme näytteiden digitaalisesta analyysistä tarjoavat uusia työkaluja patologeille ja kliinikoille diagnosointia ja kasvainten luokittelua varten. Tavoitteenamme on, että syöpää sairastavat saavat mahdollisimman tarkan diagnoosin ja siihen perustuvat tehokkaan hoidon.”
Caj Haglund, professori, Vatsakeskus
”Haimakirurgiaan liittyy suuri komplikaatioriski: jonkinasteisia komplikaatioita on 30-60 prosentilla potilaista ja vakavia 20-25 prosentilla. Komplikaatiot voivat olla potilaalle hengenvaarallisia.
Tutkimuksemme auttaa tunnistamaan ja ehkäisemään komplikaatioita. Komplikaatioiden ehkäisy parantaa potilaan ennustetta, säästää resursseja ja vähentämää tarvetta lisätutkimuksiin ja -hoitoihin. Suosittelemmekin pasireotidi-lääkettä Whipplen leikkaukseen meneville korkean komplikaatioriskin potilaille. Emme suosittele pasireotidia haiman hännän poistoleikkaukseen. Sytostaattihoitoon meneville haimasyöpäpotilaille suosittelemme metalliverkkostenttiä sappitietukoksen laukaisuun.
Olemme aloittamassa tutkimuksen ennen leikkausta syöpähoitoihin menevien haimasyöpää sairastavien potilaiden laskimotukoksen ehkäisystä. Lisäksi etsimme uusia diagnosointimenetelmiä ja hoitomuotoja, jotka voivat johtaa yhteistyöhön eri yritysten kanssa.
Olemme Suomen suurin haimasyövän diagnostiikkaa ja hoitoa tarjoava keskus, ja haimasyövän hoito on edelleen keskittymässä yliopistosairaaloihin. Tutkimus on siten välttämätön osa kehittyvää ja kilpailukykyistä yksikköä.”
Hanna Seppänen, gastroenterologisen kirurgian erikoislääkäri, Vatsakeskus
”Kasvaimien yhdistelmähoito Ang2-vasta-aineella ja sädehoidolla oli tehokkaampaa kuin pelkkä sädehoito. Yhdistelmähoito voisi tehostaa sädehoitoa, sillä se esti kasvaimen kasvua sekä sädehoidon aiheuttamaa immuniteetin heikkenemistä.”
Kari Alitalo, LKT, akatemiaprofessori, HUS Diagnostiikkakeskus
Tehohoito
”Tutkimme painantaelvytyksen laadun sekä hengityksen happimäärän vaikutusta aivojen happeutumiseen ja sydänlihaksen mitokondrioiden toimintaan sydänpysähdyksen aikana ja sen jälkeen. Lisäksi tutkimme tilannetta, jossa painantaelvytyksen laatu on ollut huono, kuten useimmiten elvytyksessä, jota ei ole tehnyt terveydenhuollon ammattilainen.
Osoitimme kokeellisella mallilla, että elvytyksen aikana tehty painantaelvytyksen laatu ja aikaansaatu keskiverenpaine vaikuttavat keskeisesti aivojen happipitoisuuksiin. Lisäksi totesimme, että mitokondriotoiminta huononee sydänpysähdyksen jälkeen, mutta suuri hapen määrä ei vaikuta lisäävän mitokondriovauriota. Tutkimme myös luuytimeen annettavan nesteenantoreitin kautta otettavien näytteiden käyttökelpoisuutta sydänpysähdyksen aikana.”
Markus Skrifvars, ensihoitolääketieteen professori, HUS Akuutti, Leikkaus- ja tehohoitokeskus
”Selvitimme, miten ilmatie hallitaan sydänpysähdyksen hoidossa eri sairaaloissa Suomessa, Ruotsissa, Englannissa ja Australiassa. Tutkimus toi esiin selviä eroja, joilla voi olla merkitystä potilaan hoidon kannalta. Tutkimus on perusta uusille tutkimuksille, joissa selvitetään, miten ilmatie turvataan sairaalassa tehdyssä elvytyksessä.”
Markus Skrifvars, ensihoitolääketieteen professori, Akuutti, Leikkaus- ja tehohoitokeskus
”Tutkimuksessamme selvitimme, miten happi, hiilidioksidi ja keskiverenpaine vaikuttavat elinvaurioihin sydänpysähdyksen jälkeen. Tutkimuksen 120 potilasta satunnaistettiin tehohoidon aikana niin, että hoitotavoitteena oli normaalirajojen puitteissa joko matala tai korkea happi, hiilidioksidi ja keskiverenpaine. Joitakin alaryhmätutkimuksia on vielä tekeillä, kuten hiilidioksidi- ja happiosapaineiden sekä keskiverenpaineen vaikutukset aivovaurion kehittymiseen, tulehdusvasteeseen ja pitkäaikaisselviytymiseen sydänpysähdyksen jälkeen.
Tutkimuksen avulla on validoitu uusi aivovaurion merkkiaine NfL. Tutkimustulosten perusteella on tekeillä uusi laaja kansainvälinen satunnaistettu kontrolloitu tutkimus.”
Markus Skrifvars, ensihoitolääketieteen professori, Akuutti, Leikkaus- ja tehohoitokeskus
Toimenpiteiden turvallisuus
”Sappi- ja haimatiehyen tähystystutkimukseen (ERCP) liittyy haimatulehduksen riski. Olemme ohjeistaneet, että tulehdusriskin pienentämiseksi tulee noudattaa vaikean kanylaation kriteerejä. Lisäksi olemme selvittäneet, että virtsan trypsinogeeni-2-liuskatestillä voidaan sulkea pois tähystystutkimuksen jälkeinen haimatulehdus.
Olemme tutkineet, että tähystystutkimuksessa tehtävä haiman sulkijalihaksen halkaisutekniikka on tehokas ja turvallinen. Osoitimme uudet biohajoavat stentit hyödylliseksi etenkin niille ERCP-potilaille, joiden ylävatsan rakenne ei ole normaali ja, että tähystyksen kohteen ollessa pieni, vain kokeneet ERCP-lääkärit voivat tehdä toimenpiteen.
Olemme alamme johtava tähystyksen eli endoskopian tutkimusyksikkö. Tutkimustuloksemme ovat suurelta osin sovellettavissa käytännön potilastyöhön, ja niiden perusteella olemme kehittäneet toimenpide-endoskopiaa Suomessa ja Euroopassa.”
Leena Kylänpää, dosentti, vatsaelinkirurgian erikoislääkäri, Vatsakeskus
Transsukupuolisuus
”Keräsimme kansainvälisesti kattavan rekisteriaineiston nuorista transsukupuolisista henkilöistä ja heidän somaattisesta terveydestään. Lisäksi kokoamme tietoa transsukupuolisille henkilöille tehtävistä vatsanalueen leikkauksista ja tutkimme maskulinisoivan hormonihoidon vaikutusta rasvakudoksen hormoneihin. Selvitämme myös potilaiden elämänlaatua ja toimintakykyä hormonihoidon aikana. Osana tutkimushankettamme olemme kehittäneet ja avanneet transsukupuolisten nuorten digihoitopolun.
Sukupuoli-identiteetin poliklinikoilla arvioinnissa olevien henkilöiden samanaikaiset sairaudet ovat yleistyneet ja toiveet hoitojen suhteen ovat muuttuneet. Tutkimustieto auttaa arvioimaan hoitoprosesseja ja seurantaa, hoitotoimenpiteiden lääketieteellisiä perusteita ja kohdentamaan terveydenhuollon resursseja. Hoidon vaikuttavuuden tutkimuksessa tehdään yhteistyötä Aalto-yliopiston tuotantotalouden laitoksen kanssa.”
Hanna Savolainen-Peltonen, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, Naistentaudit ja synnytykset
Viruksien aiheuttamat sairaudet
”Lukuisat erityyppiset DNA-virukset, jopa niiden pelkät genomit, kykenevät aiheuttamaan erityyppisiä sairauksia. Ne voivat myös säilyä kudoksissamme ensitartunnasta lähtien elinikäisesti. Niiden vaikutuksista eri kudoksiin, taudinaiheuttamiskyvystä ja diagnosoinnista tiedetään kuitenkin hyvin vähän.
Selvitämme, minkälaisia viruksia ja niiden molekyylejä terveiden ja sairastuneiden henkilöiden kehosta löytyy sekä mihin viruksen säilyminen kudoksissa perustuu. Lisäksi tutkimme, aiheuttaako krooninen viruskantajuus tauteja.
Tutkimustietomme auttaa kehittämään suojautumis- ja hoitokeinoja tällaisia taudinaiheuttajia vastaan. Selvitämme myös virusten esiintyvyyttä muinaisissa kudosnäytteissä ymmärtääksemme tautien kehittymistä. Innovoimme uraauurtavia molekyylimenetelmiä näiden asioiden tutkimusta ja diagnosointia varten.”
Klaus Hedman, kliinisen virologian emeritusprofessori, HUS Diagnostiikkakeskus ja Helsingin yliopisto
”Tutkimuksemme lisää tietoa covid-potilaiden psyykkisestä, kognitiivisesta ja fyysisestä toipumisprosessista. Monialaisessa tutkimushankkeessamme on saatu tietoa covid-potilaiden fyysisestä, psyykkisestä ja kognitiivisesta toipumisesta koronavirusinfektion pitkäaikaisseurannassa. Tutkimuksessamme painottuvat erityisesti tehohoitopotilaiden toipumisen haasteet.”
Johanna Hästbacka, anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri, Leikkaus- ja tehohoitokeskus
”Antibiooteille vastustuskykyiset mikrobit leviävät Suomeen erityisesti tropiikinmatkailun seurauksena: vuosittain noin 100 000 matkailijaa kantaa Suomeen palatessaan usealle eri antibiootille vastustuskykyisiä suolistobakteereita.
Mikrobilääkeresistenssi on erityisen yleistä sairaaloissa, ja se kuormittaakin sairaaloita yhä enemmän: infektioiden hoitoajat pitenevät, kuolleisuus lisääntyy ja kustannukset kasvavat. Osoitimme, että sairaalahoito ulkomailla on tärkeä sairaaloiden resistenssin lähde: mitä suuremman riskin alueelta potilas siirretään, sitä varmemmin hän kantaa moniresistenttejä bakteereita. Riski lisääntyi Euroopassa siirryttäessä Pohjoismaista etelään ja lännestä itään.
Tropiikin matkailu lisäsi myös virtsatieinfektion riskiä, erityisesti jos sairastui ripuliin. Matkaripulia ehkäisemällä voidaan siis ehkäistä myös virtsatieinfektiota. Tutkimme myös ripulin ja reaktiivisten tuki- ja niveloireiden yhteyttä: ripulin antibioottihoito ei suojannut reaktiivisilta oireilta, ennemminkin altisti niille.
HUSissa hoidettuja turvapaikanhakijoita koskeva tutkimus osoitti suurimmaksi potilasryhmäksi raskaana olevat ja synnyttäjät. Kaikkiaan turvapaikanhakijoiden tuoma resistenssikuorma oli selvästi suomalaismatkailijoiden tuomaa kuormaa vähäisempi.
Tuloksiamme voi hyödyntää sairaaloiden infektiotorjunnassa ja matkailijoiden terveysneuvonnassa.”
Anu Kantele, infektiosairauksien professori, Tulehduskeskus
”Pandemia kirvoitti laaja-alaisesti Covid-19-tutkimusta, joka on koskenut mm. diagnostiikkaa, infektion kulua, komplikaatioita, laboratorioparametreja sekä terveydenhuollon työntekijöiden oirekuvaa ja Covid-19-rokotteiden herättämää immuunivastetta. Tutkimme sairaalahoitoon joutuneilla Covid-19-potilailla kaksoissokkoasetelmassa toipilasplasmahoidon tehoa. Osoitimme myös, että hajukoirat tunnistavat suurella tarkkuudella Covid-19 potilaiden ihopyyhkäisynäytteet. Covid-19 tutkimusten tuloksia voidaan soveltaa niin diagnostiikassa kuin klinikassa ja rokotussuosituksia suunnitellessa.”
Anu Kantele, infektiosairauksien professori, Tulehduskeskus
”Tutkimme monivuotisessa hankkeessamme uusia ja uhkaavia eläimistä ihmisiin tarttuvia viruksia, niiden tartuntareittejä, taudinaiheutusta ja diagnosointia.
Olemme mm. kehittäneet laboratoriomenetelmiä ja bioinformaattisia työkaluja, jotka osoittavat viruksia, luokittelevat virustyypin tai määrittelevät sen perimän. Olemme osoittaneet uusia viruksia mm. hyttysistä ja puutiaisista.
HUSin Diagnostiikkakeskus, Helsingin yliopisto, THL ja FIMM seurasivat yhteistyössä SARS-CoV-2-viruksen etenemistä ja muuntumista. Sekvensoimme viruksen HUS-alueella, näytteitä oli noin 300-400 viikossa, ja analysoimme pandemian molekyyliepidemiologiaa Suomessa. Eristimme potilaista viruskantoja, kuvasimme oireiseen COVID-19-tartuntaan liittyviä valkosolumuutoksia ja selvitimme virus-soluvuorovaikutuksia. Lisäksi seurasimme väestön immuniteetin kehittymistä ja hiipumista sekä HUSin henkilökunnan COVID-19-tapauksia. Havaitsimme maantieteellisellä mallinnoksella insidenssivaihtelun liittyvän Helsingissä tulotasoon ja ulkomaalaisten määrään."
Olli Vapalahti, professori, HUS Diagnostiikkakeskus ja Helsingin yliopisto
Päivitetty: 09.12.2025