Sikiölle mahdollisesti haitalliset infektiot

Listeriabakteeri voi läpäistä ja infektoida istukan, lapsiveden ja sikiön. Sikiö voi saada tartunnan myös synnytyksen yhteydessä synnytyskanavasta, jolloin tauti ilmenee vasta päiviä tai viikkoja synnytyksen jälkeen. Listeriabakteeri ei aina tartu odottajalta sikiölle.

• Listerioosi on harvinainen. Raskaudenaikaisia listeriatapauksia todetaan Suomessa vain muutamia vuosittain.
• Listerioosi ei aiheuta epämuodostumia. Raskauden aikainen listeriabakteeri-infektio voi kuitenkin tarttua sikiöön ja aiheuttaa keskenmenon, sikiökuoleman tai ennenaikaisen synnytyksen. Listerioosista voi myös parantua ja raskaus jatkua.
• Listeriabakteeri voi myös aiheuttaa vastasyntyneelle vakavan infektion. Vastasyntyneelle voi kehittyä aivokalvontulehdus päiviä tai viikkoja synnytyksen jälkeen. Kuolleisuus vastasyntyneen infektioissa on hyvin korkea; jopa puolet vastasyntyneistä menehtyy.  

Taudin itämisaika on hyvin vaihteleva ja voi vaihdella myös taudinkuvan mukaan. Suolistoinfektion oireet voivat alkaa jo tuntien-muutaman päivän kuluttua tartunnasta, toisaalta yleistyneen listeriainfektion oireet voivat ilmaantua vasta useiden viikkojen jälkeen tartunnasta. Usein listeriainfektio ei aiheuta mitään oireita. Listerioosi voi ilmetä raskauden aikana lievänä flunssan kaltaisena tautina, mutta siihen voi liittyä myös selkäsärkyä, ripulia ja oksentelua. Kohdun supistelu tai arkuus viittaavat kohtuun levinneeseen infektioon. 

Listerioosia hoidetaan antibiooteilla. Raskauden aikana hoito aloitetaan yleensä jo pelkän epäilyn perusteella ja ennen viljelyvastauksen varmistumista. Varhain aloitetulla hoidolla pyritään estämään sikiön ja vastasyntyneen infektio.

Tartunnan voi saada elintarvikkeiden, erityisesti pastöroimattomien meijerituotteiden sekä tyhjiöpakattujen ja graavisuolattujen kalatuotteiden välityksellä. Bakteeri voi lisääntyä jääkaappilämpötiloissa ja säilyä vuosia.

• Listeriabakteeri tuhoutuu yli 70 asteen lämpötilassa.
• Vältä pastöroimattomia maitotuotteita, pehmytjuustoja, tyhjiöpakattuja kylmäsavustettuja ja graavisuolattuja kalatuotteita, mätiä ja pateita. Näitä voi kuitenkin syödä, jos ne lämmitetään yli 70-asteiseksi.
• Listeria voi lisääntyä jääkaappilämpötilassa, joten on hyvä noudattaa ”parasta ennen" -päivämäärää.
• Pakastevihannekset tulee kuumentaa ennen syöntiä.
• Liha tulee kypsentää huolellisesti.
• Raakoja tuotteita tulee säilyttää erillään kypsennetyistä. 

Mikä aiheuttaa borrelioosin ja missä päin Suomea tartuntariski on suurin? 

Borrelioosin aiheuttaa Borrelia burgdorferi -bakteeri, joka voi siirtyä ihmiseen punkin pureman välityksellä. Etelä-Suomessa jopa kolmannes puutiaisista kantaa tätä bakteeria. Tartunta on yleisin Ahvenanmaalla sekä Lounais- ja Kaakkois-Suomessa. Tartuntoja on todettu pohjoisessa Oulun korkeudelle saakka.  

Borrelioosin oireet 

Puutiaisen purema aiheuttaa yleisesti 0,5–2 cm:n läpimittaisia punoittavia, kutiavia ja koholla olevia ihomuutoksia. Borreliainfektioon liittyy usein ns. vaeltava punotus (erythema migrans), joka syntyy päivien tai muutaman viikon kuluessa pistosta. Se on tyypillisesti yli 5 cm läpimittainen laajeneva punotus, jossa keskiosa vaalenee ihottumaläiskän laajentuessa. Punotus häviää usein muutaman viikon kuluessa, mutta voi pitkittyä jopa kuukaudeksi tai pidemmäksi ajaksi. 

Iho-oireisiin voi liittyä myös yleisoireita, kuten kuumetta, päänsärkyä ja lihaskipuja. Ihottuma paranee viikkojen tai kuukausien kuluessa itsekseen, mutta hoitamattomana bakteeri voi jäädä elimistöön ja aiheuttaa borrelioosin myöhäisoireita niveliin, hermokudokseen tai sydämeen. Jos varhaista infektiota ei hoideta, voi jopa puolelle potilaista kehittyä myöhäisoireita. 

Borrelioosi on raskaana olevan sairaus, ei sikiön 

Raskaudenaikainen borreliainfektio ei ole todistetusti aiheuttanut sikiövaurioita. Jos löydät itsestäsi kiinnittyneen puutiaisen, poista se välittömästi. Kyseistä ihoaluetta on syytä seurata kuukauden ajan borrelioosiin liittyvän leviävän ihottuman, erythema migransin, kehittymisen varalta. Jos pistoalueelle kehittyy ihottuma tai sinulle tulee muita oireita (esimerkiksi kuumetta), hakeudu lääkärin arvioon.

Borrelioosiepäily, antibioottihoito ja imetys 

Tiedossa ei ole yhtään tapausta, jossa B.burgdorferi-bakteeri olisi tarttunut rintamaidosta lapseen. Voit imettää normaalisti. Hoidossa käytetään antibioottiryhmän lääkkeitä, joiden käyttö on turvallista raskauden ja imetyksen aikana. 

Mikä aiheuttaa puutiaisaivotulehduksen ja missä päin Suomea tartuntariski on suurin? 

Puutiaisaivotulehduksen aiheuttaja on virus, joka voi siirtyä ihmiseen punkin pureman välityksellä. Virus tarttuu muutamassa minuutissa punkin syljestä heti pureman alkuvaiheessa. Tartuntoja on kuvattu tapahtuneen myös pastöroimattoman maidon välityksellä Baltiassa ja Keski-Euroopassa. Suomessa virusta esiintyy puutiaisissa erityisesti Ahvenanmaalla ja länsirannikon saaristossa, Kotkassa ja Kaakkois-Suomessa. 

Millaisia oireita puutiaisaivotulehdukseen liittyy? 

Oireita ilmenee vain noin neljäsosalla tartunnan saaneista. Kuumeilu ja sairauden tunne alkavat yleensä noin viikon kuluttua puremasta. Kuumejakson mentyä ohi infektio voi aiheuttaa aivotulehduksen, jonka oireet alkavat usein vasta noin viikon kuluttua tai myöhemminkin. Aivotulehduksen oireita ovat kuume, päänsärky, niskajäykkyys, valonarkuus ja pahoinvointi. Vakavimpia oireita ovat tajunnan häiriöt ja kouristukset. Aivotulehduksen hoito vaatii aina sairaalahoitoa. 

Voiko infektio vaurioittaa sikiötä? 

Ei ole tiedossa, voiko virus infektoida sikiön. Varsinaisia sikiövaikutuksia ei tunneta, ja raskauden aikana sairastetun puutiaisaivotulehduksen riskit liittyvät ensisijaisesti raskaana olevaan vaikeaan sairastumiseen.  

Onko imetys turvallista?  

Taudin itämisaika voi olla hyvin pitkä. Punkin purema ei sinänsä ole este imetykselle, mutta imettävän oireinen ja varmistettu puutiaisaivotulehdus voi olla aihe harkita imetyksen tauottamista. Ei tiedetä varmuudella, voiko puutiaisaivotulehdus tarttua rintamaidon kautta lapseen, mutta yksittäisissä tapauksissa tällaista on epäilty.  

Puutiaisaivokuumetta voidaan estää tehokkaasti rokotteella  

Puutiaisaivotulehdusta ehkäisevä rokote ei sisällä eläviä taudinaiheuttajia ja sen antamista voidaan harkita raskauden aikana suuren riskin alueella pidempiaikaisesti oleskeleville. Imetyksen aikaiselle rokottamiselle puutiaisaivotulehdusrokotteella ei ole estettä. 

Herpesviruksiin kuuluva Varizella-zoster-virus (VZV) aiheuttaa vesirokon, joka leviää erittäin helposti pisaratartuntana. Suurin osa väestöstä on sairastanut vesirokon lapsena, ja sairastettu ensi- eli primaari-infektio antaa pysyvän suojan tautia vastaan. Vain 1-3 sadasta aikuisesta (3 %) ei ole sairastanut tautia. Ennen vesirokkorokotteen ottamista kansalliseen rokoteohjelmaan vesirokon sairasti noin 30-50 raskaana olevaa Suomessa vuosittain.

Vesirokko raskauden aikana 

Raskauden aikana sairastettu vesirokko on riski sikiölle. Jos sikiö saa vesirokkotartunnan, seurauksena voi olla jopa kuolemaan johtava vakava synnynnäinen vesirokko-oireyhtymä. Vesirokko-oireyhtymän oireisiin kuuluvat pienipainoisuus, ihoarvet, raajojen poikkeavuudet ja keskushermoston vaurio. Onneksi vesirokko-oireyhtymä on erittäin harvinainen, ja valtaosalle vesirokkotartunnan saaneista sikiöistä ei kehity sitä. Sikiöriski riippuu merkittävästi siitä, missä vaiheessa raskautta tartunta tapahtuu.

• Jos sairastut vesirokkoon ensimmäisten 20 raskausviikon aikana, vesirokkovirus aiheuttaa synnynnäisen vesirokko-oireyhtymä noin 0,4–2 %:ssa tapauksista. Riski sikiövauriolle on alhaisin ennen raskausviikkoa 13. Alkuraskaudessa sairastettu vesirokko ei lisää keskenmenoriskiä. Raskauden aikana sairastettu vesirokko ei ole aihe harkita raskaudenkeskeytystä.
• Jos sairastut vesirokkoon raskausviikon 24 jälkeen, sikiön riski saada infektio kasvaa selvästi – noin puolet sikiöistä saa tartunnan. Sikiön vammautuminen tällaisessa tilanteessa on kuitenkin äärimmäisen harvinaista. Yleensä sikiö sairastaa lievän vesirokon, johon ei liity vakavia tai pysyviä haittoja.
• Ongelmallisin tilanne on silloin, jos sairastut vesirokkoon lähellä synnytystä. Tällöin sikiö ei ehdi saada tarpeellista suojaa sinun vasta-aineista, ja vastasyntynyt voi sairastua vesirokkoon syntymän jälkeen. Vastasyntyneen vesirokko voi olla hengenvaarallinen. 

Oireet ja hoito  

Aikuisen vesirokko saattaa olla rajuoireinen, ja siihen voi liittyä tehohoitoakin vaativa keuhkokuume. Viruksen itämisaika on 7-21 vuorokautta. Oireisiin kuuluvat keskivartalolta alkava kutiava rakkulainen ihottuma, kuume ja päänsärky. 

Jos olet raskaana ja olet altistunut vesirokolle, sinun tulee olla yhteydessä neuvolaan vasta-aineiden tutkimiseksi. Vesirokkokontaktin jälkeen vasta-ainenegatiivisille odottajille aloitetaan aina asikloviirilääkitys, kuten myös infektion saaneille.

Raskauden aikana puhjennut vesirokko tai vesirokkokontakti vesirokkoa sairastamattomalla raskaana olevalla on syy päivystysluontoiseen konsultaatioon (gynekologi tai sisätautilääkäri). Hoitopäätökset tehdään sairaalassa potilaskohtaisesti.

Imetys

Imetyksen aikaiseen vesirokkoon liittyy erityispiirteitä. Olethan meihin yhteydessä tarkempaa neuvontaa varten.

Parvorokko eli Erythema infectiosum ("Fifth disease") on ihmisen parvoviruksen aiheuttama virusinfektio. Raskaudenaikainen parvovirusinfektio voi levitä sikiöön ja infektoida sikiön punasolujen esiasteet. Parvorokkoon ei ole lääkehoitoa. Kerran sairastettu parvorokko antaa pysyvän suojan.

Parvorokko raskauden aikana

Parvovirus ei aiheuta epämuodostumia, mutta alkuraskauden tartunta voi johtaa keskenmenoon. Jos odottajan saama parvovirus tarttuu sikiöön, parvovirus voi infektoida sikiön punasolut ja hajottaa ne. mistä voi seurata sikiön anemia. Parvoviruksesta saattaa seurata myös sikiön maksan ja sydänlihaksen tulehdus, mikä voi johtaa sikiön kudosten turvotukseen.  

Sikiön kannalta riski on suurin raskausviikoilla 12-24, koska sikiön punasolutuotanto on silloin vilkkaimmillaan. Suurimmassa osassa tapauksista sikiö parantuu itsestään, vaikka tartunta tapahtuisi raskauden alkuvaiheessa. Infektion väistyessä myös punasolujen määrä palautuu normaaliksi. 

Odottajan mahdollinen tartunta selvitetään vasta-ainemäärityksellä verikokeen avulla. Sen avulla voidaan selvittää, onko henkilö sairastanut parvorokon joskus aikaisemmin. Kerran sairastettu parvorokko antaa pysyvän suojan. Vasta-ainemääritys toistetaan tarvittaessa muutaman viikon kuluttua.  

Raskausviikon 24 jälkeen parvorokko johtaa harvoin ongelmiin.

Oireet ja hoito 

Parvovirus leviää pisaratartuntana, ja sen itämisaika on noin 7 vuorokautta (6-16 vuorokautta). 

Puolella sairastuneista parvorokko on oireeton. Tyypillisiä oireita ovat poskien punoitus, ihottuma raajoissa ja vartalolla sekä niveloireet. Parvorokko ei enää tartu, kun ihottuma puhkeaa. 

Jos olet sairastanut parvorokkoinfektion alku- tai keskiraskaudessa, sikiön vointia tarkkaillaan ultraäänitutkimuksilla 12 viikon ajan tartunnasta. Tällöin seurataan mahdolliseen anemiaan liittyviä muutoksia, kuten sikiön turvotuksen kehittymistä. Sikiön infektoituminen voidaan tarvittaessa tutkia lapsivesinäytteestä. Tartunnan saaneen sikiön napasuonesta voidaan määrittää hemoglobiini ja sen ollessa alhainen voidaan harkita punasolusiirtoa. Jos saat tartunnan raskausviikon 24 jälkeen, ei tarvetta toimenpiteisiin yleensä ole, sillä myöhäisillä raskausviikoilla parvorokko ei aiheuta sikiölle vaaraa. 

Ennaltaehkäisy 

Parvovirus aiheuttaa usein pieniä epidemioita ja on tyypillinen lapsilla ja nuorilla. On arvioitu, että noin 60 prosenttia suomalaisista on sairastanut parvorokon lapsena. Uusintainfektion saaminen on erittäin epätodennäköistä. 

Parvorokko ei tartu kovin herkästi. Riskiryhmään kuuluvat lasten kanssa työskentelevät raskaana olevat (päiväkotien ja koulujen henkilökunta), jotka eivät ole itse sairastaneet parvorokkoa. Aikaisempi sairastaminen voidaan varmistaa tai sulkea pois verikokeen avulla. Jos raskaana oleva työntekijä ei ole sairastanut parvorokkoa, työtehtävien vaihto epidemian ajaksi voi olla perusteltua. 

Enterorokko on enteroviruksen, tavallisimmin virustyypin A16, aiheuttama tyypillinen lastentauti. Enterorokko esiintyy pieninä epidemioina etenkin loppukesästä ja alkusyksystä. Enteroviruksia on useita eri tyyppejä, ja oireet voivat vaihdella oireettomasta tai lievästä flunssasta vaikeampaan taudinkuvaan. Yleensä enterorokko on melko lievä tauti, joka paranee itsestään 10 vuorokaudessa ilman jälkitauteja.

Enterovirusinfektio leviää pisaratartuntana, ulosteen välityksellä sekä raskaana olevasta lapseen erityisesti synnytyksen yhteydessä. Itämisaika on 3-6 vuorokautta tartunnasta. Tauti ilmenee usein kuumetautina, johon liittyy rakkuloita ja näppylöitä suussa, käsissä, jaloissa ja muualla vartalolla. Myös nielukipua ja vatsavaivoja voi ilmetä. Tiettävästi infektio ei aiheuta raskaana oleville vaikeampaa taudinkuvaa kuin ei-raskaana oleville.

Enterorokko ei näytä lisäävän epämuodostumariskiä. Raskauden aikana sairastettu infektio hoidetaan tavallisena kuumetautina, ja kuumeen noustessa yli 38 asteen kuumetta kannattaa alentaa ensisijaisesti parasetamolilla. Enterorokkoon ei ole olemassa täsmälääkettä eikä rokotetta. Enterorokkoepidemian aikana on tärkeää noudattaa huolellista käsihygieniaa. Erityistoimenpiteille ei ole tarvetta, vaikka raskaana oleva työskentelisi päiväkodissa tai hoitaisi kotona enterorokkoa sairastavaa lasta.

Imettävän enterorokko ei ole este imetykselle.

Suurin osa tartunnan saaneista ei saa mitään oireita. Mahdollisiin oireisiin kuuluvat kuumeilu, väsymys, hikoilu, lihaskivut, yskä, pahoinvointi sekä kaulan imusolmuketurvotus. Noin 50-70% (50-70 sadasta) suomalaisista naisista on sairastanut sytomegalovirusinfektion. Sairastetun infektion seurauksena heillä on vasta-aineita, jotka suojaavat sikiötä tartunnalta. 

Sikiölle sytomegalovirusinfektio voi aiheuttaa vakavia ongelmia. Äidin ensi- eli primaari-infektio on sikiölle vaarallisin.

• Sikiön kehitykselle on kaikkein haitallisinta, jos sairastut sytomegalovirusinfektioon ensimmäistä kertaa elämässäsi raskauden aikana. Mitä varhaisemmassa raskauden vaiheessa infektion saat, sitä vakavampia seuraamukset sikiön kehitykselle ovat.  Ensimmäisten 16 raskausviikon aikana saatu tartunta aiheuttaa eniten kehityshäiriöitä. Tällaisia ovat esim. kasvunhidastuma, keskushermostovaurio, sekä näkö- ja kuulovaurio.
• Aikaisemmin sairastetun infektion aktivoituminen ja uusintainfektio ovat myös mahdollisia, mutta sikiön tartunnan riski on silloin pieni ja oireet lievempiä. 

Suomessa syntyy noin 60 sytomegalo-oireyhtymää sairastavaa lasta vuosittain ja on arvioitu, että enimmillään neljä prosenttia raskaana olevista sairastaa CMV-infektion raskauden aikana, usein oireettomana. 

Hyvä käsihygienia ja eritteiden välttäminen katsotaan yleensä riittäväksi tartunnan ennaltaehkäisyksi. Sytomegalovirus tarttuu limakalvolta, ei ihokosketuksessa.

Joihinkin työtehtäviin voi liittyä kohonnut tartuntariski. Suurin riski tartunnan saamiselle on silloin, kun työkseen hoitaa oireettomia viruksenkantajia, eikä voi välttää altistumista potilaiden syljelle ja muille eritteille. Harkitsethan tällaisessa tilanteessa työtehtäviesi uudelleenjärjestelyä.

Muissa eläimissä toksoplasma elää eläimen lihaksessa. Ihminen voi saada tartunnan kissan ulosteista, syömällä raakaa lihaa tai syömällä multaisia vihanneksia, jos multaan on levinnyt toksoplasmaa kissan ulosteesta.

Raskaudenaikaisia toksoplasmoosi-infektioita todetaan vuosittain noin 130 odottajalla. Synnynnäistä toksoplasmoosia sairastavia lapsia syntyy Suomessa vuosittain noin 50. Vaara liittyy odottajan sairastamaan ensi- eli primaari-infektioon. Sikiön kannalta alkuraskaudessa sairastettu ensi-infektio on vaarallisin ja voi johtaa sikiön vaikeisiin oireisiin.  Aikaisemmin sairastettu infektio ei aiheuta sikiölle vaaraa.

Ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana sairastetun ensi-infektion seurauksena noin 10 prosenttia, toisen kolmanneksen aikana 40 prosenttia ja viimeisen kolmanneksen aikana 70 prosenttia sikiöistä infektoituu. Toksoplasmainfektion seuraukset sikiön kannalta ovat sitä lievemmät, mitä myöhemmin raskaudessa infektio saadaan. 

Raskauden aikainen toksoplasmoosi voi aiheuttaa keskenmenon, sikiön kuoleman, ennenaikaisen syntymän tai synnynnäisen toksoplasmoosin. Vastasyntyneen synnynnäinen toksoplasmoosi on yleisinfektio, johon liittyy keskushermoston tulehdus. 

Suurin osa synnynnäisen toksoplasmoosin saaneista lapsista ovat syntyessään oireettomia. Synnynnäinen toksoplasmoosi voi kuitenkin aiheuttaa näkö- ja kuulovauriota sekä kehitysvammaisuutta, jotka voivat kehittyä vasta myöhemmin elämän aikana. Lääkehoito raskauden aikana ja syntymän jälkeen todennäköisesti parantaa lapsen ennustetta. 

Toksoplasmoosi on usein oireeton ja jää siksi helposti diagnosoimatta. Mahdollisiin oireisiin kuuluvat kuumeilu, väsymys ja hikoilu. Taudin itämisaika on keskimäärin 10-14 vuorokautta ja siitä paranee muutamassa viikossa. 

Lääkehoito aloitetaan, jos sinulla on laboratoriotutkimuksin varmistettu tartunta. Toksoplasmoosin hoidossa käytetyt lääkkeet eivät ole sikiölle haitallisia. Lääkehoidon avulla voidaan pienentää vaaraa sikiön tartuntaan. Jos sikiö on jo saanut toksoplasmainfektion, lääkehoito voi parantaa lapsen ennustetta. 

Sairastetun primaari-infektion jälkeen suositellaan ainakin 3-6 kuukauden varoaikaa ennen raskauden alkamista.  

• Kypsennä liha huolellisesti.
• Toksoplasma kuolee yli 65 asteen lämpötiloissa. Elintarvikkeiden lämmittäminen tuhoaa toksoplasman ja yli 65 asteen lämpötilassa olleen ruoan syöminen on turvallista.   
• Ethän koske kissan ulosteisiin. Jos tyhjennät kissan hiekkalaatikkoa, käytäthän käsineitä ja pesethän kädet huolellisesti tyhjennyksen jälkeen. Kissanhiekkalaatikko tulisi tyhjentää kerran vuorokaudessa, koska kissan ulosteessa mahdollisesti olevat toksoplasmaookystat muuttuvat tartuttaviksi ympäristössä vasta 1-5 vuorokauden kuluttua
• Pese vihannekset ja hedelmät huolellisesti ja kuori ne mielellään ennen syömistä.
• Pesethän kädet huolellisesti puutarhatöiden tai hiekkalaatikolla oleskelun jälkeen. 

Vyöruusu on paikallinen infektio, jonka rakkulat sisältävät vesirokkovirusta. Henkilö, joka ei ole sairastanut vesirokkoa, voi saada tartunnan joutuessaan kosketuksiin näiden rakkuloiden kanssa. Siksi raskaana olevan tulee välttää kontaktia vyöruusua sairastavan henkilön kanssa.

Vyöruusu raskauden aikana ei ole riski sikiölle, sillä odottajan vasta-aineet suojaavat sekä sikiötä että vastasyntynyttä. Synnyttäjä, jolla on vyöruusu, tulee kuitenkin eristää muista synnyttäjistä ja vastasyntyneistä.

Hoito

Vyöruusun hoito on yleensä oireenmukaista eikä vaadi lääkitystä. Joskus ihottuman parannuttua voi esiintyä pitkittynyttä kipua, joka saattaa vaatia lääkehoitoa. Raskauden aikana voidaan lääkärin määräyksestä käyttää amitriptyliiniä tai nortriptyliiniä.

Imetys

Vyöruusu ei estä imetystä, mutta imeväisen kosketusta rakkuloihin on vältettävä ja rakkulat tulee peittää. Jos rakkuloita on rinnan alueella, imetystä voi jatkaa toisesta rinnasta, kunnes rakkulat ovat rupeutuneet. Pumpattua maitoa rakkuloiden puoleisesta rinnasta voi tarjota vauvalle turvallisesti.

Zikavirus kuuluu flaviviruksiin ja aiheuttaa yleensä hyvin lievän kuumetaudin, mutta sikiölle se voi olla hyvin haitallinen. Zikavirusta esiintyy Afrikassa, Kaakkois-Aasiassa ja Etelä-Amerikassa. Zikavirus leviää erityisesti päiväaktiivisten hyttysten välityksellä.

Raskaudenaikainen infektio voi aiheuttaa sikiön mikrokefaliaa eli pienipäisyyttä ja muita keskushermoston vaurioita. Mikrokefalialla tarkoitetaan sitä, että sikiön pää ei kasva normaalisti, jolloin aivojen normaali kehitys voi vaarantua. Tämä voi pahimmillaan johtaa vaikeaan kehitysvammaisuuteen. 

• Jos suunnittelet raskautta tai olet jo raskaana, vältäthän matkustamista alueelle, jossa zikavirusta esiintyy. Raskautta suunnittelevan, riskialueelle matkustavan kannattaa keskustella lääkärin kanssa raskaussuunnitelmien siirtämisestä eteenpäin.
• Jos et voi välttää matkustamista, noudatathan huolellista suojausta (hyttyskarkotteista ensisijaisesti DEET:a sisältävät valmisteet, vaatesuoja, hyönteismyrkyt sekä suojaverkot).
• Tarkastathan aina alueellisen zikaviruksen esiintymisen ennen matkasuunnitelmia potentiaalisen riskin alueelle. Lisätietoa löydät ECDC:n nettisivuilta.
• Zikavirus voi levitä siemennesteen kautta. Raskaana olevan ja raskautta suunnittelevan miespuolisen kumppanin, joka on ollut zikavirusalueella, tulee käyttää kondomia koko loppuraskauden ajan, ja ainakin 3 kuukauden ajan ennen raskauden suunnittelua. Varoaika miehellä on 6 kuukautta, jos hänellä on todettu zikaviruksen aiheuttama infektio tai siitä on vahva epäily. 

Lisätietoa zikaviruksesta saat THL:n kotisivuilta. 

Vältäthän matkustamista malaria-alueelle raskauden aikana, koska vaikean malariainfektion riski on suuri raskaana olevilla. Raskauden aikana, erityisesti alku- ja keskiraskaudessa, riski sairastua malariaan on 2-3 kertaa suurempi kuin ei-raskaana olevilla. 

Malaria voi aiheuttaa odottajalle vaikean anemian. Malaria lisää keskenmenon, kasvunhidastuman, pienipainoisuuden, ennenaikaisuuden ja sikiökuoleman riskiä. Lisäksi malariatartunta raskauden aikana voi aiheuttaa istukan irtoamisen ja lisätä pre-eklampsian riskiä. Raskauden aikaisen malarian seurauksena vastasyntyneelle voi kehittyä synnynnäinen malaria.

Ennaltaehkäisy 

Estolääkkeillä ei saada täydellistä suojaa ja siksi vaatteilla suojautuminen on välttämätöntä. Hyttysverkkojen ja -karkotteiden käyttö on myös tärkeää. Estolääkitystä valittaessa tulee huomioida alueella esiintyvän malariakannan lääkeherkkyys sekä kyseessä olevaa aluetta koskevat suositukset. Raskauden vaihe ja lääkitykseen mahdollisesti liittyvät riskit tulee huomioida estolääkitystä suunniteltaessa.  

• Klorokiinivalmisteet ovat turvallisia, mutta tehoavat nykyään vain harvoilla alueilla  
• Meflokiinia voi käyttää malarian estoon kaikissa raskauden vaiheissa, jos klorokiinille resistentillä malarialaueella oleskelua ei voi välttää (THL 2023).
• Doksisykliinia on mahdollista käyttää alkuraskaudessa (raskausviikolle 15 asti), jos käyttö on painavasti perusteltua (THL 2023). Tästä eteenpäin lääkettä ei saa käyttää.  
• Atovakvoni-proguaniili -yhdistelmän käyttöä ei suositella raskauden aikana vähäisen kokemuksen vuoksi. Jos muita vaihtoehtoja ei ole (jos meflokiinin käyttö on vasta-aiheista) ja matkustamista suuren riskin malaria-alueelle ei voi välttää, voi käyttö kuitenkin tulla kyseeseen (THL 2023). 

Katso estolääkitysohjeet tarkemmin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toimittamasta Matkailijan terveysoppaasta. Oppaasta löydät myös yleistä tietoa malariasta ja siltä suojautumisesta.

Oireet ja hoito 

Malarian itämisaika on yleensä 7-30 vuorokautta, mutta se voi olla pidempikin, jopa kuukausia tai vuosia. Estolääkitys voi pidentää itämisaikaa. 

Tyypilliset oireet ovat toistuvat vilunväreillä alkavat kuumekohtaukset sekä hikoilu kuumeen laskiessa. Varsinkin alkuvaiheessa kuume voi olla jatkuvaa ja siihen voi liittyä vatsaoireita, voimakasta ripulia, hengitystie- ja keskushermosto-oireita, kuten sekavuutta ja tajunnantason heikkenemistä.

Jos malaria-alueelle suuntautuneen matkan jälkeen esiintyy kuumetta, menethän lääkäriin. Malaria todetaan sormenpäästä otettavalla verinäytteellä, ja vastaus saadaan parissa tunnissa. Malarian lääkehoito on aloitettava välittömästi.