Raskaus ja parvorokko

Parvorokko eli Erythema infectiosum (’Fifth disease’) on ihmisen parvoviruksen aiheuttama virusinfektio. Raskaudenaikainen parvovirusinfektio voi levitä sikiöön ja infektoida sikiön punasolujen esiasteet. Parvorokon hoitoon ei ole lääkettä. Kerran sairastettu parvorokko antaa pysyvän suojan.

  • Parvovirus ei aiheuta epämuodostumia, mutta alkuraskauden tartunta voi johtaa keskenmenoon. Jos äidin saama parvovirus tarttuu sikiöön, parvovirus voi infektoida sikiön punasolut ja hajottaa ne. Tästä saattaa seurata sikiön anemia. Parvoviruksesta saattaa seurata myös sikiön maksan ja sydänlihaksen tulehdus, mikä voi johtaa sikiön kudosten turvotukseen.​
  • Sikiön kannalta riski on suurin raskausviikoilla 12-24, koska sikiön punasolutuotanto on silloin vilkkaimmillaan. Suurimmassa osassa tapauksista sikiö parantuu itsestään, vaikka tartunta tapahtuisi raskauden alkuvaiheessa. Infektion väistyessä myös punasolujen määrä palautuu normaaliksi.
  • Äidin mahdollinen tartunta selvitetään vasta-ainemäärityksellä verikokeen avulla. Sen avulla voidaan selvittää, onko äiti sairastanut parvorokon joskus aikaisemmin. Kerran sairastettu parvorokko antaa pysyvän suojan. Vasta-ainemääritys toistetaan tarvittaessa muutaman viikon kuluttua. 
  • Raskausviikon 24 jälkeen parvorokko johtaa harvoin ongelmiin. 

 

Oireet ja hoito

Parvovirus leviää pisaratartuntana, ja sen itämisaika on noin 7 vuorokautta (6 – 16 vrk).
 
Puolella sairastuneista parvorokko on oireeton. Tyypillisiä oireita –silloin kun niitä esiintyy - ovat poskien punoitus, ihottuma raajoissa ja vartalolla sekä niveloireet. Parvorokko ei enää tartu silloin, kun ihottuma puhkeaa.
 
Jos äiti on sairastanut parvorokkoinfektion alku- tai keskiraskaudessa, sikiön vointia tarkkaillaan ultraäänitutkimuksilla 12 viikon ajan tartunnasta. Tällöin seurataan mahdolliseen anemiaan liittyviä muutoksia, kuten sikiön turvotuksen kehittymistä. Sikiön infektoituminen voidaan tarvittaessa tutkia lapsivesinäytteestä. Tartunnan saaneen sikiön napasuonesta voidaan määrittää hemoglobiini, ja jos se on alhainen, voidaan harkita punasolusiirtoa. Jos äiti saa tartunnan raskausviikon 24 jälkeen, ei tarvetta toimenpiteisiin yleensä ole, sillä myöhäisillä raskausviikoilla parvorokko ei aiheuta sikiölle vaaraa. 

 
 
Ennaltaehkäisy
 
Parvovirus aiheuttaa usein pieniä epidemioita ja on tyypillinen lapsilla ja nuorilla. On arvioitu, että noin 60 prosenttia suomalaisista on sairastanut parvorokon lapsena. Uusintainfektion saaminen on erittäin epätodennäköistä.

Parvorokko ei tartu kovin herkästi. Riskiryhmään kuuluvat lasten kanssa työskentelevät raskaana olevat (päiväkotien ja koulujen henkilökunta), jotka eivät ole itse sairastaneet parvorokkoa. Aikaisempi sairastaminen voidaan sulkea pois tai varmistaa verikokeen avulla. Jos raskaana oleva työntekijä ei ole sairastanut parvorokkoa, työtehtävien vaihto epidemian ajaksi voi olla perusteltua.