Epilepsiakirurgia

Ennen leikkaushoitoa arvoimme leikkauksesta todennäköisesti saatavan hyödyn ja leikkaukseen liittyvät riskit. Selvitämme, voidaanko kohtauksia aiheuttava alue määrittää tarkasti, voidaanko se poistaa kokonaan aiheuttamatta haittoja ja kuinka lähellä leikkausaluetta sijaitsevat liikeaivokuori, puhekeskus ja näköaivokuori. Käytämme apuna erilaisia tutkimuksia, jotka määrittelemme yksilöllisesti.

Leikkauksessa pyrimme poistamaan koko sen aivoalueen, joka aiheuttaa kohtauksia. Tämä alue voi olla pieni aivolohkon osa, mutta joskus jopa koko toinen aivopuolisko. Useimmiten epilepsiaa aiheuttava aivoalue on paitsi toiminnaltaan myös rakenteeltaan selvästi poikkeava ja näkyy aivojen magneettikuvassa. Lievät aivojen kehityshäiriöt eivät aina näy magneettikuvassa, mutta jos kohtauksia aiheuttava alue voidaan määrittää riittävän tarkasti muilla menetelmillä, leikkaushoito on mahdollinen. Jos emme voi poistaa epilepsiaa aiheuttavaa aluetta, voimme joissakin tapauksissa lieventää kohtauksia katkaisemalla ratoja, joita pitkin kohtauspurkaus leviää.

Ennen leikkausta arvioimme, mistä tutkimuksista on hyötyä leikkauksen suunnittelussa. Tutkimuksilla mm. paikannamme kohtauksia aiheuttavan aivoalueen sijaintia. Video-EEG-tutkimuksessa rekisteröimme samanaikaisesti aivosähkökäyrää ja videokuvaa ja aivojen magneettikuvauksella saamme tarkkoja anatomisia kuvia. Lisäksi voimme mitata esimerkiksi epileptisen purkausalueen verenkiertoa ja sähkömagneettisia kenttiä sekä aivojen aineenvaihduntaa. Voimme myös paikantaa puhetta ja muistia sekä tehdä näkökenttätutkimuksia ja kallonsisäisiä EEG-rekisteröintejä, jotka kuvaavat tarkasti hermosolukon toimintaa.

Tutkimuksiin analyyseineen kuluu aikaa yleensä muutamia kuukausia.

Leikkausmahdollisuuksien selvittely, leikkauksen odottaminen ja sen läpikäyminen ovat usein raskas ja pitkä prosessi. Leikkaushoidon harkintavaiheessa pyrimme mahdollistamaan psykiatrin tai lastenpsykiatrin tapaamisen.

Ohimolohkoepilepsia on parhaiten tunnettu lääkehoidolla huonosti hallittava aikuisten epilepsia, jota useimmiten voimme hoitaa leikkaushoidolla. Tyypilliset tähän epilepsiaan kuuluvat kohtaukset alkavat ennakkotuntemuksella ja jatkuvat poissaolokohtauksena. Magneettikuvauksessa voi ohimolohkon sisäpinnalla näkyä arpeutumista ja hermosolukon korvautumista sidekudoksella (ns. mesiaalinen skleroosi). Myöskään ohimolohkoepilepsiassa normaali aivojen magneettikuva ei sulje pois leikkausmahdollisuutta.

Leikkauksessa poistamme ohimolohkon kärjen ja vaurioituneet sisäosat. Ennen leikkausta selvitämme, onko vauriota vain toisessa ohimolohkossa ja toimiiko toinen, jäljelle jäävä ohimolohko riittävän hyvin. Tutkimusten mukaan 70-80 % leikatuista ohimolohkopotilaista on kokonaan kohtauksettomia leikkauksen jälkeen. Epilepsialääkitys jatkuu leikkauksen jälkeen, mutta lääkityksen keventämistä voimme harkita, jos kohtauksia ei ole. Lasten kohdalla voimme joissakin tapauksissa lopettaa  epilepsialääkityksen kokonaan.