Johtajaylilääkäri Markku Mäkijärvi on johtanut HUSin lääketieteellistä varautumista ja toimintaa koronavirusepidemian aikana. Näin hän arvioi HUSin toimintaa ensimmäisen ja toisen aallon aikana.

”Koronavirusepidemian uhkaan olimme jo havahtuneet aiemmin, mutta varsinaisesti työ epidemian parissa alkoi, kun alueemme ensimmäinen koronavirustartunta todettiin 26.2.2020. Seuraavina päivinä rakensimme pandemiakoordinaatioryhmän, jonka johdolla päivittäin koottiin tilannekuva ja tehtiin tarvittavat päätökset. Tilannekuva muodostettiin alkuun lähes manuaalisesti, kunnes saimme sen automatisoitua tietojärjestelmiin. Onneksi Teams oli jo meillä tuttu työväline ja lähes alusta saakka kokoonnuimme Teamsin välityksellä. 

Materiaalisen varautumisemme piti olla kunnossa, mutta edellisen influenssapandemian pohjalta arvioidut suojamateriaalimäärät osoittautuivat myöhemmin liian pieniksi. Varautuminen sai vauhtia maaliskuun alussa saadessamme huolestuttavia tietoja Italian ja Sveitsin tehopaikkojen täyttymisestä koronapotilaista. 

Ensimmäisen aallon aikaan paine oli kova. Kaikkea ei tiedetty eikä tiedetä vieläkään. Mukana oli paljon tunteita – pelkoa, ahdistusta, huolta, epävarmuutta ja niin edelleen. Viestinnän tarve oli suuri sekä ulkoisesti että sisäisesti. Potilaita tuli jossain vaiheessa kiihtyvästi, mutta onnistuimme järjestämään kaikille hoitopaikat ajoissa. 

Toinen aalto tuli hitaammin ja oli loivempi kuin ensimmäinen. Meidän ei tarvinnut syksyllä supistaa normaalitoimintaamme, toisin kuin keväällä ensimmäiseen aallon aikana. Ongelmaksi muodostui toisen aallon pitkä kesto. Se on pitkittänyt rajoituksia ja koetellut kestävyyttä.

Viestinnän suuri tarve ja suojamateriaalien riittävyys olivat suurimmat haasteet keväällä 2020. Syksyllä ison haasteen muodosti merkittävästi huonontunut hoidon saatavuus. Potilaat joutuvat odottamaan kiireettömään hoitoon pääsyä liian kauan. Kasvavaksi haasteeksi muodostui poikkeusolojen pitkäkestoisuus ja sen vaatima resilienssi.

Ison organisaation tehokas johtaminen kriisitilanteessa onnistui lopulta aika hyvin. Kykenimme jopa ottamaan käyttöön uuden potilastietojärjestelmän koronavirusepidemiasta huolimatta. Onnistuimme myös päätehtävässämme eli potilashoidossa riittävän hyvin.

Johtamiseni on perustunut avoimuuteen, läpinäkyvyyteen ja luottamukseen. Tekemisen ja johtamisen vakiointi ja ennustettavuus ovat ydinasioita menestykselliselle kriisijohtamiselle.”