”30-70 hengen juhlavieraista kolmannes tai puolet saattoi sairastua, muutamien yksityistilaisuuksien seurauksena sairastuneita menehtyi. Hoivalaitosepidemiat ja niissä ikääntyneiden lukuisat kuolemat koskettivat suomalaista yhteiskuntaa. Tuli mieleen vuoden 2004 tsunami”, muistelee HUSin apulaisylilääkäri Eeva Ruotsalainen kulunutta vuotta.

Vuodesta 2020 ei puheenaihetta tarvitse keksiä. Koronavirus kosketti jokaisen elämää, Eeva Ruotsalaisen ja monen muun lääkärin kohdalla lähes vuorokauden ympäri.

Erityisesti alkukeväästä tilanne oli hankala, kun hoitokeinoja ei ollut tiedossa.

”Olemme vasta vähitellen oppineet, minkälaisen taudinkuvan virus aiheuttaa tai mitkä ihmisryhmät sairastuvat vakavimmin. Avoimet kysymykset tekivät hoitamisesta vaikeaa: ihmisiä sairastui vakavasti, mutta emme tienneet, kuinka hoitaa heitä.”

”Jokaisen velvollisuus on sinnitellä”

Eeva Ruotsalainen kertoo yllättyneensä, kuinka nopeasti koronavirusinfektio alkoi levitä ja eskaloitua pandemiaksi asti. Kausi-influenssaan verrattuna leviäminen oli paljon tehokkaampaa.

”Infektion leviäminen erilaisissa juhlissa tai tapahtumissa aiheutti traagisia tilanteita. Suuret tartuntaketjut tulivat ja tulevat edelleen eri tilaisuuksista. 30-70 hengen juhlavieraista kolmannes tai puolet saattoi sairastua. Muutamien yksityistilaisuuksien seurauksena sairastuneita menehtyi. Tuli mieleen vuoden 2004 tsunamin aiheuttamat tragediat. Lisäksi hoivalaitosepidemiat ja niissä ikääntyneiden joukkosairastumiset ja kuolemat tulee saada estettyä”, Ruotsalainen toteaa.

Uudenmaan sulkemisen myötä tilanne saatiin vähitellen rauhoittumaan. Ruotsalainen pitääkin valmiuslain käyttöönottoa erittäin merkittävänä asia viruksen haltuunotossa.

”Sulkemisestakin kesti viikkoja, ennen kuin sairaanhoidollisen tarpeen määrä alkoi laskea. Vielä kesälläkin oli voimassa merkittäviä rajoituksia esimerkiksi ihmisten kokoontumisiin liittyen ja ihmiset olivat poissa työpaikoilta, kouluista ja päiväkodeista. Näiden toimenpiteiden ansiosta kesä oli rauhallisempi. Vasta loppukesästä rajoituksia alettiin höllentämään”, Ruotsalainen muistuttaa.

Muuhun Eurooppaan verrattuna Suomi on kuitenkin selvinnyt koronavuodesta muita hieman paremmin.

”Tosin Eurooppa kokonaisuutena ei ole onnistunut pandemian torjunnassa, varsinkin toisessa aallossa suoraan sanottuna epäonnistunut”, Ruotsalainen huomauttaa.

”Nyt meillä on rokote – mutta valitettavasti samanaikaisesti myös muuntovirus. Mielestäni jokaisen velvollisuus on sinnitellä, meidän tulee olla kärsivällisiä, sillä rokottaminen vie vielä kuukausia. WHO:n Euroopan johtajaa lainatakseni: yhteiskuntien avaaminen, sulkeminen ja uudelleen avaaminen liian nopeasti on huonoa strategiaa.”

Vuosi toi työpaikalla kovan luokan ammattilaiset yhteen

Vapaa-ajan ongelmaa ei Eeva Ruotsalaisella ole viime aikoina ollut, sillä pandemian torjuntatyötä riittää. 

”Olen aina pitänyt omasta työstäni – se on kiinnostavaa ja motivoivaa. Olinpa työssä tai vapaa-ajalla, haluan tehdä asiat mahdollisimman hyvin.”

Jokaisesta asiasta löytyy hyvät puolensa, jopa koronaviruksesta.

”Vuoden aikana olen tutustunut HUSissa ihmisiin, joita en olisi ilman poikkeusaikaa tavannut. Ammattilaisia isolla A:lla, jotka haluavat saada asioita ratkaistuksi. Heidän kanssaan on ollut äärettömän hienoa tehdä töitä.”