Kesä synnytyssalissa kirkasti, mitä tuleville kätilöille pitää opettaa

Kun kätilö ja terveydenhoitaja Johanna Koivisto aloitti toukokuussa 2026 kesätyönsä Naistenklinikalla, ympäristö oli samaan aikaan tuttu ja uusi. Koivisto valmistui kätilöksi vuonna 2004 ja aloitti tuolloin työt HUSissa synnytyssalikätilönä. Vuosien varrella hän työskenteli myös osastoilla, vastaanotoilla ja imetyskoordinaattorina kunnes siirtyi Helsingin kaupungille neuvolaan.

Nyt Koivisto opiskelee terveystieteiden maisteriksi. Hänen tavoitteenaan on päästä tulevaisuudessa opettamaan terveydenhuollon ammattilaisia. Kesätyö tarjosi Koivistolle mahdollisuuden päivittää osaamisensa synnytyksistä.

”Halusin nimenomaan synnytyssaliin. Jos pääsen opettamaan tulevia kätilöitä, on tärkeää, että omat kokemukseni eivät ole yhdentoista vuoden takaa”, Koivisto sanoo.

Synnytyksessä luottamus rakennetaan nopeasti

Kun Koivistolta kysyy, mitä hän haluaa tulevaisuudessa painottaa kätilöopiskelijoille, vastaus on selvä: kohtaamisen merkitystä.

”Kätilötyön ydin on kohtaaminen. Synnytysosastolla joutuu tosi nopeasti opettelemaan rakentamaan ison luottamuksen. Persoonat ovat erilaisia, ja jokaisen täytyy löytää oma tapansa kohdata perheet.”

Vaikka julkisessa keskustelussa saatetaan puhua synnyttäjien pitkistä toivelistoista, Koivisto näkee asian arjessa toisin.

”Perheiden toiveet ovat usein hyvin perustavanlaatuisia ja ajattomia: he toivovat kätilöä, johon voi luottaa, ja tunnetta siitä, että heistä pidetään hyvä huoli. Ne ovat yleensä hirveän järkeviä toiveita. Usein voin sanoa, että juuri näin me aina toimimme.”

Synnytyssalissa ammattilaiset ovat valmiina yllätyksiin

Vaikka synnyttäjällä olisi toiveita ja ajatuksia synnytyksen kulusta, lopullinen käsikirjoitus syntyy vasta tilanteessa.

”Perheet eivät välttämättä toivo yllätyksiä, mutta heidän on hyvä tietää, että heitä hoitavat ammattilaiset, jotka eivät pelkää yllätyksiä ja ovat valmistautuneet kaikkeen”, Koivisto kiteyttää.

”Me synnytyssalikätilöt olemme vähän omanlaisemme laji. Meitä yhdistää tietynlainen huumori ja se, että tykkäämme yllättävistä tilanteista. Pidämme siitä, että päivät eivät ole samanlaisia, vaan aina tulee uutta.”

Synnytyksen kivunlievitys on kehittynyt paljon

Koiviston mukaan suurin osa synnyttäjistä toivoo lääkkeellistä kivunlievitystä, ja siihen suhtaudutaan luonnollisena osana hyvää hoitoa. Samalla myös lääkkeettömin keinoin eteneviä synnytyksiä tuetaan. Hän kertoo, että erityisesti ponnistusvaiheen ja ompeluvaiheen kivunlievityksessä on tapahtunut merkittävää kehitystä verrattuna siihen, kun hän viimeksi työskenteli synnytyssalissa.

Myös muissa hoitokäytännöissä on tapahtunut muutoksia. Esimerkiksi isompien verenvuotojen hoitoon liittyvät toimintamallit ovat Koiviston mukaan kehittyneet paljon.

”On ollut ihana havaita, miten hoito on kehittynyt. Toimintamallien tehtävä on varmistaa yhtenäinen tapa toimia sekä potilasturvallisuus”, Koivisto sanoo.

Kesä oli vilkas, mutta kaikki järjestyi

Koiviston odotukset kesätyön suhteen olivat korkealla. Monet hänen neuvola-asiakkaansa olivat synnyttäneet Naistenklinikalla.

”Kun kävin synnytysten jälkeisillä kotikäynneillä ja kyselin, miten synnytys meni, perheet antoivat aina hirveän hyvää palautetta. Tiesin, että tänne on tosi kiva tulla.”

Kesä oli vilkas, mutta hallinnan tunne säilyi.

”On ollut vauhdikkaita vuoroja, mutta samalla sellainen tunne, että kaikki on aina järjestynyt. Joskus kiireettömämmät asiat joutuivat kyllä odottamaan”, Koivisto kertoo.

Synnytyssalityössä Koivistoa puhuttelee yhä sama asia kuin uran alussa: perheiden ilo ja helpotus lapsen syntymän hetkellä. Siihen ei hänen mukaansa kyllästy.

”Kun lapsi on syntynyt, perheiden ilo on joka kerta sellainen hetki, että vau, tämän takia tätä tehdään. Se, että on päässyt kannattelemaan perhettä vaikeimman yli, on mieletöntä.”