Äidin kuolema paljasti Marin kohtusyövän

Sininen taivas ja meri, auringon lämpö ja aaltojen kohinaa. Siinä on monen suomalaisen eläkepäivien unelma. Se oli myös Anna Maria Peltosen, eli tuttavallisemmin Marin haave vielä muutama vuosi sitten.

Mari oli matkaillut puolisonsa Timon kanssa Kreetalla useaan otteeseen vuosien varrella. Olipa heillä myös useampi Suomeen pelastettu kissakin saarelta. Reissujen myötä pariskunnassa alkoi kyteä ajatus asua saarella vakituisesti. Haaveesta tuli totta syksyllä 2024, kun Mari jäi eläkkeelle Helsingin yliopiston tiedeviestinnän asiantuntijan tehtävistä.

Vakituinen asuminen on kuitenkin eri asia kuin lomailu, sen Mari ja Timo saivat huomata syksyn myötä. Kreikkalainen byrokratia on aikamoista, eivätkä asumista helpottavat paperityöt edenneet toivotusti. Mari joutui toteamaan, että jos kreikkaa ei osaa, kulttuuritarjonta jää laihaksi. Suomeen jääneet ystävät ja kulttuuririennot alkoivat houkutella auringon keskellä.

Hautajaisreissu vei oman syövän jäljille

Talvella 2025 Mari sai suru-uutisia kotimaasta. Uutta alkua oli varjostanut veljen kuolema syksyllä, ja talvella perässä meni myös äiti. Pariskunta oli jo päättänyt muuttaa takaisin Suomeen keväällä, mutta ennen sitä Mari tuli käymään äitinsä hautajaisissa.

Samalla reissulla hän kävi gynekologilla, sillä ikäseulonta oli jäänyt väliin Kreetalle muuton vuoksi. Rutiinitarkastuksessa yksityisellä lääkäriasemalla otettiin papa-kokeet, joissa ei näkynyt mitään poikkeavaa. Lääkäri ehdotti kuitenkin kaiken varalta ultraäänitutkimusta. Tutkimus paljasti, että kohdussa on jotain sinne kuulumatonta.

Mari sai lähetteen Naistenklinikalle koepalan ottoa varten. Alkuun lääkäri epäili, että kyseessä olisi kohdun polyyppi, eli hyvänlaatuinen limakalvon kasvain. Pari päivää myöhemmin tuli tieto: Marilla oli kohdunrungon adenokarsinooma, eli kohtusyöpä.

Se on naisten neljänneksi yleisin syöpä Suomessa rintasyövän, paksusuolisyövän ja keuhkosyövän jälkeen. Tapauksia todetaan vuosittain noin 900. Nyt Mari oli yksi heistä. Tieto yllätti ja järkytti.

“Minulla ei ollut muita oireita kuin laihtuminen alkuvuodesta, mutta epäilin, että se olisi johtunut äidin ja veljen kuoleman aiheuttamasta surusta. Diagnoosin saatuani ajattelin, että nyt kuolen sitten minäkin”, Mari muistelee.

Formulatalli leikkaussalissa

Mari puolisoineen muutti virallisesti takaisin Suomeen toukokuun alussa. Seuraavana päivänä hän oli jo HUSissa CT-kuvauksissa eli tietokonetomografiassa, jossa varmistettiin, ettei syöpä ole levittänyt etäispesäkkeitä.

Mari leikattiin toukokuussa 2025 Naistenklinikalla. Leikkaus tehtiin leikkausrobotilla tähystysleikkauksena nukutuksessa.

”Luulin aluksi, että se olisi kuin umpilisäkkeen poisto, pikku juttu. Mutta sitten näin leikkaussalissa leikkausrobotin, lääkärin ja hoitajat. He sanoivat, että tässä on meidän formulatalli. Ymmärsin, että kyseessä onkin vähän isompi juttu, ja rauhoittaville lääkkeille olisi tarvetta.”

Leikkaus kesti kaksi ja puoli tuntia. Sen myötä varmistui syövän paikallisuus ja se, että se oli luokkaa I, kuten jo aiemmin otettu koepala oli antanut ymmärtää. Syövät jaetaan levinneisyysasteen mukaan viiteen kategoriaan, joista 0 tarkoittaa paikallista syöpää, joka ei leviä ja esimerkiksi IV on jo laajalle levinnyt ja etäpesäkkeitä lähettänyt syöpä.

Kohtusyövän ennuste on muutoinkin hyvä: valtaosa potilaista on elossa viiden vuoden kuluttua sairauden toteamisesta, mutta se vaatii kohdun, munasarjojen ja paikallisten imusolmukkeiden poiston. Mari muistelee lämmöllä hänet leikannutta erikoislääkäri Heini Lassusta, joka on myös naistentautien ja Syöpäkeskuksen dosentti.

“Hän oli heti heräämössä minua vastassa ja kyselemässä vointiani ja oli niin huomioiva jo ennen leikkausta. Muutenkin hoito oli erinomaista”, Mari kiittelee.

Mari pääsi kotiin jo seuraavana päivänä leikkauksesta. Kipulääkkeitä piti syödä pari viikkoa, mutta koska kyseessä oli tähystysleikkaus, suuria arpia ei jäänyt, vaikka ihon alla oli myllerretty enemmänkin.

Kuukausi leikkauksen jälkeen Mari sai kolme kertaa paikallista sädehoitoa varmistamaan, ettei syöpä uusiudu.

Tulevaisuus ei pelota

Vajaa vuosi leikkauksen jälkeen Mari voi hyvin. Hän on kuntoutunut sujuvasti, eikä takapakkeja ole tullut. Ensimmäisen vuoden aikana syöpäkontrolleja on neljän kuukauden välein, seuraavat kaksi vuotta mennään puolen vuoden väleillä.

Kirjasto ja kirjoittaminen ovat Marille tärkeitä. Hän käy kerran viikossa Kirkkonummen kirjaston kirjoittajaryhmässä ja välillä myös tuolijumpassa. Vaikka Mari on eläkkeellä, tekee hän edelleen aika ajoin töitä entiselle työnantajalleen Helsingin yliopistolle. Aktiivinen kirjoittamisharrastus on tuottanut tulosta, sillä myös omaan pöytälaatikkoon on kertynyt jo useampi valmis novelli.

Mari ja Timo-puoliso ovat lähdössä jälleen matkoille. Berliini on ollut toinen heidän suosikkipaikkansa jo vuosia, ja nyt suunta on jälleen Saksaan. Kreetallekin he todennäköisesti palaavat vielä jonain päivänä.

“Tajusimme, että siellä käyminen on kivaa, mutta asuminen Kreetalla ei ehkä kuitenkaan ollut meidän juttumme. Saari on tarkoitettu enemmän turisteille kuin vakituista asumista varten”, Mari pohtii.

Tulevaa hän ei osaa pelätä, vaikka sairastuminen pysäyttikin.

“Kyllä se säikäytti. Syöpä on aina syöpä, mutta onneksi omani oli paikallinen eikä levinnyt. Luotan, että kaikki menee hyvin enkä pelkää uusia yllätyksiä.”