Sivun sisältö
Parvorokko eli Erythema infectiosum (’Fifth disease’) on ihmisen parvoviruksen aiheuttama virusinfektio. Raskaudenaikainen parvovirus voi levitä sikiöön ja infektoida sikiön punasolujen esiasteet. Parvorokon hoitoon ei ole lääkettä.
- Alkuraskauden tartunta voi johtaa keskenmenoon, mutta parvoviruksen ei ole todettu aiheuttavan epämuodostumia.
- Raskausviikoilla 12 - 24 saatu tartunta voi aiheuttaa anemiaa, josta voi seurata sikiön kudosten turvotus (hydrops). Sikiö voi myös parantua itsestään.
- Äidin mahdollinen tartunta selvitetään vasta-ainemäärityksellä verikokeen avulla, joka yleensä toistetaan muutaman viikon kuluttua.
- Raskausviikon 24 jälkeen saadun tartunnan ei katsota aiheuttavan merkittävää vaaraa sikiön kannalta.
Oireet ja hoito
Parvovirus leviää pisaratartuntana, ja sen itämisaika on noin 7 vuorokautta (6 – 16 vrk).
Tyypillisiin oireisiin kuuluu poskien punoitus, ihottuma raajoilla ja vartalolla sekä niveloireet. Puolella sairastuneista parvorokko on oireeton. Parvorokon tarttuvuus on ohi ihottuman puhjetessa.
Jos äiti on sairastanut parvorokkoinfektion raskausviikoilla 12-24, sikiön vointia tarkkaillaan yleensä ultraäänitutkimuksilla 12 viikon ajan tartunnasta. Tällöin seurataan mahdolliseen anemiaan liittyviä muutoksia kuten turvotuksen kehittymistä. Tarvittaessa voidaan tutkia sikiön infektoituminen lapsivesinäytteestä. Tartunnan saaneen sikiön napasuonesta voidaan määrittää hemoglobiini, ja jos se on alhainen, voidaan harkita punasolusiirtoa.
Ennaltaehkäisy
Riskiryhmään kuuluu päiväkotien henkilökunta, joka ei ole itse sairastanut parvorokkoa. Lääkärin harkinnan mukaan voidaan miettiä sairaslomaa epidemian ajaksi, jos siirto toiseen ryhmään tai työtehtävään ei onnistu.
Parvovirus aiheuttaa usein pieniä epidemioita ja on tyypillinen lapsilla ja nuorilla. On arvioitu, että noin 60 prosenttia suomalaisista on sairastanut parvorokon lapsena. Sairastettu parvorokko antaa pysyvän immuniteetin.