Aivoverisuonisairaudet


Aivoverisuonisairaudet jakautuvat kahteen pääasialliseen ryhmään:

  • tukoksia aiheuttaviin verenkiertohäiriöihin 
  • tautitiloihin, jotka aiheuttavat aivoverenvuotoja.


Neurokirurgiaa tarvitaan etenkin jälkimmäisen ryhmän sairauksissa joko hoitamaan jo tapahtunut verenvuoto tai ennaltaehkäisemään mahdollinen vuoto. Aivovaltimoiden tukoksen estossa neurokirurgien hoito rajoittuu tällä hetkellä vain joihinkin erityistilanteisiin.

Tärkeimmät aivoverenvuodon syyt ovat: 

  • spontaanit aivoverenvuodot ilman rakenteellisia verisuonipoikkeavuuksia
  • aivovaltimoiden pullistumat
  • aivovaltimoiden ja laskimoiden epämuodostumat
  • kavernoottiset hemangiomat eli verisuoniepämuodostumat.

 

Spontaani aivoverenvuoto

Suurimmassa osassa aivoverenvuotoja ei löydy mitään poikkeavaa verisuonirakennetta, joka vuodolle altistaisi. Näissä tapauksissa kyseessä on tavallisesti jonkin hyvin pienen hiussuonen katkeaminen ja sen myötä tapahtuva vuoto. Kyseessä on etenkin iäkkäämmän väestön tauti. Korkea verenpaine, sokeritauti ja tupakointi ovat merkittävimpiä riskitekijöitä tämäntyyppiselle vuodolle. Vuoto harvoin uusii samaan kohtaan.

Tärkein toipumiseen vaikuttava tekijä on vuodon koko ja sijainti sekä sen aiheuttama vaurio aivokudokseen. Yleisesti leikkaushoidosta ei tässä taudissa ole merkittävää apua. 

Aivovaltimoiden pullistumat ja lukinkalvonalainen verenvuoto eli SAV

Aivovaltimon pullistuma eli aneurysma on tyypillisesti jonkin ison aivovaltimon haarautumiskohtaan muodostuva pussimainen uloke, jonka seinämä on selvästi hauraampi kuin tavallisessa verisuonessa.

Aivoaneurysmat eivät tiettävästi ole synnynnäisiä. Hauras aneurysman seinämä voi äkisti revetä aiheuttaen aivoverenvuodon lukinkalvon alle, joskus myös aivokudoksen sisään. Kyseessä on hengenvaarallinen tila, johon edelleen nykyaikaisista hoidosta huolimatta moni potilas menehtyy.

Aneurysmavuodon tärkeimmät riskitekijät ovat tupakointi ja korkea verenpaine sekä alkoholin suurkulutus. Aivovaltimoaneurysman puhkeamisen oireita ovat äkillinen ja erittäin voimakas päänsärky, pahoinvointi ja oksentelu, niskajäykkyys ja silmien valonarkuus, vaihtelevan asteinen raajaheikkous  ja/tai puheentuoton häiriö sekä usein tajunnan menetys.

Vuotanut aivovaltimon pullistuma pyritään ensitilassa sulkemaan, sillä jopa puolet potilaista voi saada uusintavuodon, joka on usein vielä rajumpi kuin ensimmäinen vuoto. Nykyaikaisia menetelmiä vuotaneen aneurysman sulkuun ovat joko mikroneurokirurginen leikkaus ja pullistuman sulkeminen metallisella klipsillä tai suonensisäinen tukkiminen ohuilla platinalangoilla (ns. koileilla) läpivalaisupöydällä. Molemmat menetelmät ovat tehokkaita ja kunkin potilaan kohdalla valitaan yksilöllisesti hänelle parhaiten sopiva menetelmä.

Lukinkalvon alainen verenvuoto eli SAV (subaraknoidaalivuoto) vaikuttaa koko elimistön toimintaan, minkä vuoksi aneurysman sulkutoimenpidettä seuraa usein useita päiviä tai peräti useamman viikon kestävä hoito teho-osastolla ja myöhemmin toipumisen käynnistyttyä tarvitaan toisinaan pitkiäkin kuntoutusjaksoja.

SAV-potilailla pelko, ahdistus, mielialan vaihtelut sekä muistiongelmat ja masennus ovat yleisiä. Kuntoutumisen kannalta kuitenkin potilaan oma motivaatio on olennaisen tärkeää. Hyksin Neurokirurgian klinikalla järjestetään hyvin toipuneille SAV-potilaille ja heidän läheisilleen ryhmäohjausiltoja noin 2-3 kuukauden välein.

Vuotamaton aneurysma (aivovaltimon pullistuma)

Vuotamattomat aneurysmat löydetään useimmiten sattumalta, muiden pään tutkimusten tai vuotaneen aneurysman hoidon yhteydessä. Joskus aivovaltimoaneurysma voi aiheuttaa oireita ilman vuotoa, etenkin jos se on kookas ja puristaa tiettyjä aivojen alapinnalla olevia hermoja aiheuttaen esim. kaksoiskuvia.

Vuotamattomien aneurysmien kohdalla pohditaan niiden ennaltaehkäisevää hoitoa, jonka tarkoitus on estää mahdollinen aivoverenvuoto. Hoitopäätös tehdään tapauskohtaisesti, siihen vaikuttavat ikä, muu terveydentila, pullistuman koko ja sijainti sekä monet muut tekijät. Niille potilaille, joiden kohdalla hoidon riskit arvioidaan vähäisemmiksi kuin pullistuman vuotoriski, suositellaan hoitoa.

Valtimoiden ja laskimoiden aiheuttama epämuodostuma eli AVM

AVM (Arteriovenöösi malformaatio) on synnynnäinen, mutta ei-periytyvä verisuoniepämuodostuma, jossa valtimon ja laskimon välillä ei ole normaalia hiussuoniverkostoa. Tästä johtuen valtimoveri pääsee siirtymään suoraan laskimopuolelle tavallista suuremmalla paineella. Laskimot ovat suonenseinämältään heikompia kuin valtimot ja saattavat yhtäkkiä revetä niihin kohdistuneen korkean virtauspaineen vuoksi. AVM sijaitsee useimmiten isoissa aivoissa, mutta niitä voi olla myös pikkuaivoissa sekä selkäydinkanavassa. AVM:n kehittyminen alkaa jo sikiökaudella ja se usein kasvaa iän myötä.

Vuotamattoman AVM:n oireita voivat olla jatkuva migreenityyppinen päänsärky, epilepsia, halvausoireet tai kohonnut kallonsisäinen paine. Vuotaneen AVM:n ensimmäinen oire saattaa olla erittäin kova päänsärky, halvausoireet tai tajuttomuus.

Vuotanut AVM pyritään hoitamaan aina uuden vuodon estämiseksi. Vuotamattoman AVM:n kohdalla joudutaan yksilöllisesti harkitsemaan hoitoa monien tekijöiden pohjalta. Pääsääntöisesti myös vuotamaton AVM pyritään hoitamaan, jos se on teknisesti mahdollista ja riskit eivät ole kohtuuttomia. Hoitovaihtoehtoja on muutoksen kokonaispoisto mikroneurokirurgisessa leikkauksessa, muutoksen tukkiminen suonensisäisesti erilaisilla liimamaisilla aineilla tai kohdistettu sädehoito. Usein hoitomuotoja yhdistellään parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Nykykäsityksen mukaan koko AVM pitää saada poistettua verenkierrosta verenvuodon estämiseksi. Osittaisesta hoidosta ei ole apua.

Kavernoottinen hemangiooma

Kavernoottinen hemangiooma tai kavernoma on synnynnäinen ja yleensä ei-periytyvä verisuoniepämuodostuma, jossa on AVM:stä poiketen vähäinen verenvirtaus. Kavernomat ovat tavallisesti muutaman cm:n läpimittaisia muutoksia, joita voi esiintyä yksi tai useampi. Ne harvemmin aiheuttavat yksittäistä suurta vuotoa, ennemmin ne tihuttavat vähän kerralla aiheuttaen paikallista ärsytystä ympäröivään aivokudokseen laukaisten toisinaan epileptisen kohtauksen.
Hoitoa vaativat lähinnä oireiset kavernomat, eli joko sellaiset, jotka ovat vuotaneet tai aiheuttaneet epileptisen kohtauksen. Hoitona on muutoksen kokonaispoisto mikroneurokirurgisella leikkaustekniikalla.

Aivoinfarkti

Akuutin aivoinfarktin tärkein hoito on riittävän ajoissa aloitettu liuotushoito, jolla pyritään palauttamaan verenkierto tukkeutuneessa suonessa. Hoidosta vastaavat ensisijaisesti neurologit ja HYKS onkin yksi maailman johtavista yksiköistä aivoinfarktin akuutissa liotushoidossa. Neurokirurgisilla leikkauksilla aivoinfarktipotilaita pystytään auttamaan vain harvoin. Tietyissä erityistilanteissa voi leikkaushoidolla alentaa kohonnutta aivopainetta ja sen myötä pelastaa toimivaa aivokudosta.

On olemassa joitakin erityisiä tauteja, joihin liittyy pitkän ajan saatossa syntynyt verenkiertovaje aivokudoksessa (esim. Moya-moya tauti). Näiden potilaiden kohdalla voidaan harkita tehtäväksi aivovaltimoiden ohitusleikkaus, jossa yhdistetään jokin kallon ulkopuolinen suoni aivovaltimoon sillä tarkoituksella, että sitä pitkin tuodaan aivoille lisää hapetettua verta ja estetään uuden aivoinfarktin synty. Tilanne on hyvin samantapainen kuin jos tehdään sydämeen ohitusleikkaus sillä erolla, että hoidettavat suonet ovat tavallisesti selvästi pienempiä. Suomessa aivovaltimoiden ohitusleikkaukset on keskitetty Hyksin Neurokirurgian klinikkaan.