Aivovammat

Aivovammat aiheutuvat päähän kohdistuneen ulkoisen energian vaikutuksesta. Aiheuttajia ovat mm. liikenneonnettomuudet, kaatumiset, putoamiset, pahoinpitely ja työtapaturmat. Suomessa kirjataan 14 000–20 000 aivovammaa vuosittain.

Aivovammasta toipuminen riippuu vamman vaikeusasteesta: mitä vaikeampi vamma, sitä hitaammin toipuminen etenee. Aivovammassa on tavallisesti kyse suorasta vauriosta aivokudokseen sekä vam-man seurauksena syntyneen verenvuodon aiheuttamasta tilanahtaudesta, joka heikentää ympäröi-vän vielä terveen aivokudoksen toimintaa.

Aivoruhje (Contusio cerebri)

Aivoruhjeessa kyse on yhdestä tai useammasta verenpurkaumasta aivokudoksessa. Ne muodostuvat samaan tapaan kuin mustelma iholla. Oireet riippuvat ruhjeiden sijainnista ja laajuudesta vaihdellen lievistä oireista syvään tajuttomuuteen tai jopa kuolemaan.

Verenpurkaumat häviävät vähitellen itsestään (vrt. ihon mustelma). Vaikeat aivoruhjeet vaativat usein alkuhoitoa neurokirurgisella teho-osastolla. Joskus tarvitaan myös leikkaushoitoa.

Traumaattinen aivokudoksen sisäinen verenpurkauma (intraserebraalihematooma ICH)

Kyseessä on vamman aiheuttama aivokudoksen sisäinen verenpurkauma. Rajanveto aivoruhjeeseen on liukuva. Traumaattisessa aivokudoksen sisäisessä verenvuodossa on yksittäinen isompi vuoto, kun aivoruhjeessa verenvuotopesäkkeitä on useita.

Ruhjeista voi kehittyä merkittävä kallonsisäinen verenpurkauma. Hoito riippuu vaurion vaikeusasteesta ja on samanlaista kuin aivoruhjeessa.

Akuutti subduraalihematooma (AcSDH)

Akuutti subduraalihematooma on tuore verenkertymä kovan aivokalvon (duura) ja aivon välissä.  Toipumisennuste riippuu vaikeusasteesta. Jos potilaalla on myös aivoruhjeita, toipuminen on yleensä hankalampaa. Hoitona on usein leikkaus, jossa verenpurkauma poistetaan.

Krooninen subduraalihematooma (Kr. SDH)

Krooninen subduraalihematooma on useita viikkoja vanha, usein juoksettunut verenkertymä kovan aivokalvon ja aivonpinnan välissä. Useimmiten potilaat ovat iäkkäitä. Vammatapahtuma on usein melko lievä: kaatuminen tai putoaminen, ja tapahtuma useimmiten jo unohtunutkin.

Oireet ilmenevät vasta viikkoja tai jopa kuukausia vamman jälkeen. Oireita ovat päänsärky, tasapai-novaikeus, sekavuus, muistamattomuus, toispuoleinen halvaus ja puheentuottohäiriö. Tajunta on usein normaali.

Krooninen subduraalihematooma hoidetaan leikkauksella. Tavallisesti leikkaus suoritetaan paikallis-puudutuksessa ilman nukutusta, minkä vuoksi myös iäkkäiden potilaiden leikkaaminen on turvallista.

Akuutti epiduraalihematooma (EDH)

Kyseessä on verenvuoto kovan aivokalvon ja kalloluun välissä. Verenvuoto on kallon sisällä, muttei suorassa kosketuksessa aivoihin. Verenvuoto aiheutuu yleensä kovan aivokalvon valtimosta, tai kal-lon luun sisällä kulkevista verisuonista, jotka kalloon kohdistunut isku on repäissyt auki. Epiduraali-hematoomaan liittyy hyvin usein kallon murtuma samassa kohdassa. Tämä aivovamma esiintyy etenkin nuorilla.

Akuutti epiduraalihematooma on hengenvaarallinen ja salakavala. Alkuun potilas voi olla hyväkuntoi-nen, mutta verenpurkauman kasvaessa tajunta voi lähteä nopeaan laskuun, jolloin tarvitaan välitöntä neurokirurgista leikkaushoitoa. Jos vamma hoidetaan ajoissa, ennuste on usein erittäin hyvä.

Lävistävät vammat

Lävistävät vammat ovat lähinnä ampuma- ja sirpalevammoja, tyypillisiä sotavammoja. Suomessa lävistävät vammat ovat nykyään varsin harvinaisia. Toipumisennuste ja hoito riippuvat vamman va-kavuudesta ja laajuudesta. Usein tarvitaan leikkaushoitoa sekä neurokirurgista tehohoitoa.