Rintasyövän sairastanut Marja: “Ystävät saivat käyttöohjeet kohteluuni”
"Kun sairastuin, en halunnut, että teini-ikäinen tyttäreni huolestuisi enempää kuin oli tarpeen. Arjen pyörittäminen ei kuitenkaan onnistunut yksin, vaan pyysin ja sain apua ystäviltäni."
Parasta juuri nyt on normaali arki. Siihen kuuluu, että saan käydä töissä ja että minulla on aikaa ystäville. Läheiset ovat ympärillä.
Sain rintasyöpädiagnoosin tammikuussa 2012. Lääkäri soitti ja kertoi sairaudestani. Hän luuli, että tiesin syövästä, koska hoitokertomuksissa puhuttiin tähtimäisestä muodostelmasta rinnassa. En kuitenkaan ollut ymmärtänyt asian vakavuutta, vaan ilmoitus oli minulle täysi shokki.
Hoidot lähtivät vauhdilla käyntiin, mikä mullisti arkeni kertaheitolla. Helmikuussa osa rinnastani poistettiin, mutta se ei kuitenkaan riittänyt. Kontrollikäynnillä huhtikuussa selvisi, että syöpä oli levinnyt koko rintaan.
En saanut nostaa mitään maitopurkkia raskaampaa, joten askareiden tekeminen oli vaikeaa. Siitä huolimatta yritin pyörittää arkea normaalisti, ettei teini-ikäinen tyttäreni huolestuisi. Sinnittely ei kuitenkaan onnistunut, vaan minun oli pyydettävä apua. Kerroin sairaudestani työpaikalla, koska en halunnut, että huhut voinnistani lähtisivät kiertämään. Annoin myös työkavereille käyttöohjeet. En tarvitse erityiskohtelua, mutta vointiani saa kysyä.
Vaikka tiesin ja tunsin olevani sairas, en halunnut, että sairaus näkyisi jokapäiväisessä elämässä. Läheiset olivat tärkeässä osassa sairastaessani ja toipuessani. Ystävät laittoivat jääkaappini oveen lukujärjestyksen. Sain soittaa sille, jonka nimi oli päivän kohdalla. Kaverit hakivat kotoa ulos lenkille tai tulivat tapaamaan. Työkaverit hakivat mukaan eri tapahtumiin ja veljeni auttoi arjessa tuomalla valmistamaansa ruokaa.
Sairaan tukeminen on rankkaa ystävillekin ja osa ystävyyssuhteista katkesi. Ei ole helppoa kuulla vaikeasta sairaudesta.
Kun sain terveen paperit keväällä 2018, konkreettinen muutos näkyi siinä, että lääkkeiden sivuvaikutukset rupesivat hälvenemään. Parantuminen oli minulle suuri helpotus.
Olen miettinyt saamaani hoitoa, joka oli hyvää. Mutta kun sain diagnoosin puhelimitse, jäin tunteideni kanssa yksin. En haluaisi, että muiden tarvitsisi kokea samoin. Kun vaikean sairauden diagnoosin saa kasvotusten, on helpompaa käydä läpi sen herättämiä tunteita ja olisi mahdollista esittää kysymyksiä.
Nyt terveenä haluan harrastaa ja nauttia arjesta. Toimin kokemusasiantuntijatoiminnan lisäksi vertaistukena rintasyöpää sairastaville. Syöpää sairastavan matka on rankka, mutta siitä voi selvitä. Haluan olla esimerkkinä, että vaikeasta ja vakavasta sairaudesta voi toipua.