Kirsikka odottaa esikoistaan sydänsairauksista huolimatta – “Jatkuva seuranta tuo turvaa”

Jälkikäteen ajateltuna vuosi 2022 oli Kirsikka Laisille hurja. Häät, raskaus – ja sydämen läppävika -diagnoosi. Häät eivät olleet yllätys, onhan yhteistä taivalta Tuomas-puolison kanssa takana pian 10 vuotta. Lapsestakin on haaveiltu pitkään, mutta Kirsikan taustasta johtuen raskaus ei ole ollut itsestäänselvyys, jos se koskaan sitä on.  

Kirsikalla on synnynnäinen sydänsairaus ja siitä johtuen lupaa raskauteen piti kysyä lääkäriltä. Lupa onneksi heltisi, mutta tutkimuksissa kävi myös ilmi uusi vika sydämessä. Läppä vuotaa pahoin. Koska se ei vielä aiheuta oireita, leikkaus jää hamaan tulevaisuuteen. Uusi diagnoosi kuitenkin pysäytti. 

“Aiemmat sairauteni ovat aina olleet osa minua, joten ehkä aikuisena sairastuminen on siksi pysäyttävämpää. Onneksi saimme luvan yrittää raskautta, sillä toisinkin olisi voinut olla. On myös kiva, että ehdin saada ensimmäisen lapsen ennen läppäleikkausta. Yritän olla miettimättä aikataulua liikaa, sillä siinä voi mennä vuosi tai 20 ennen kuin sen aika on”, Kirsikka pohtii.

Tahdistin jo taaperona 

Kirsikan perussairaudet todettiin jo, kun hän oli kaksivuotias. Harvinainen vasen isomerismi tarkoittaa käytännössä sitä, että Kirsikan sisäelimet, kuten vatsalaukku ja umpisuoli ovat väärissä paikoissa. Sydämessä puolestaan on sen vuoksi ikään kuin kaksi vasenta kammiota, joka taas aiheuttaa sairaan sinuksen syndrooman. Sen oireita ovat esimerkiksi hyvin matala syke ja se, että sydän jättää lyöntejä väliin ilman tahdistinta 

"Tilanteeni on otettu alusta saakka vakavasti."

Sydänsairauksiensa vuoksi Kirsikan raskautta on seurattu muita odottajia tarkemmin. Normaalien neuvolakäyntien lisäksi hän käy säännöllisesti Meilahden tornisairaalassa sydän- ja keuhkokeskuksen poliklinikalla, Naistenklinikalla äitiyspoliklinikalla sekä Uuden lastensairaalan sydänvastaanotolla. Vaikka käynnit vaativat tiukkaa kalenterinhallintaa, tuovat ne myös turvaa. 

“Olen kokenut, että tilanteeni on otettu alusta asti vakavasti ja jatkuva seuranta tuo mielenrauhaa. Joka paikassa asiat on käyty huolellisesti läpi, ei ole tarvinnut perään soitella. Myös sikiön sydän on tutkittu entistä tarkemmin ja kaikki on hyvin. Olen myös todella tyytyväinen kommunikaatioon Sydän- ja keuhkokeskuksen poliklinikan ja Naistenklinikan välillä”, Kirsikka kiittelee.

Töitä, opintoja ja kilpatanssia 

60-luvun talon seinät pitävät vain vaivoin Tuomaksen palaverin äänet makuuhuoneessa. Kirsikka itse tekee myynti- ja markkinointipäällikön töitä usein olohuoneen pitkän pöydän ääressä, niin nytkin. Pian seitsemänvuotias shetlanninlammaskoira Milo pyörii emäntänsä jaloissa. Kaksikko on tuttu näky myös Espoon metsissä ja kaduilla, sillä Kirsikka on ollut aktiivinen liikkuja aina. Sydänsairaudestaan huolimatta hän kilpaili teininä cheerleadingissa eikä kilpaura siihen jäänyt. 

“Olen aina urheillut paljon ja silloin sydän toimii normaalisti. Levossa ongelmia on ollut enemmän. Cheerleadingiä ei voi harrastaa tahdistimen kanssa, sillä siihen ei saa tulla iskuja. Olinkin kuutisen vuotta ilman tahdistinta kilpa-aikoina. Kova kunto piti sydämen tahdissa ilman apuja.” 

"En ole halunnut, että sairauteni vaikuttaa mielikuvaan minusta."

Kun Kirsikka lopetti kilpaurheilun 18-vuotiaana, oireet palasivat. Lopulta tahdistin asennettiin uudelleen vuonna 2014. Cheerleadingin tilalle tuli aikuisena mm. cheertanssi, jossa Kirsikka niin ikään kilpaili vielä vuosi sitten SM-tasolla. Matkailualan töiden ja opintojen sekä kilpatanssin yhteensovittaminen alkoi kuitenkin tuntua turhan hurjalta jopa Kirsikan kaltaiselle elohopealle. 

“Opiskelen töiden ohessa ylempää korkeakoulututkintoa, ja olen aina ollut todella aktiivinen. Nyt olen oppinut vähän sanomaan myös ei oman jaksamiseni vuoksi. Haluan keskittyä siihen mistä saan voimaa, kuten opiskeluun ja töihin ja jatkossa tietysti vauvaan. Tavoitteena on saada opinnot valmiiksi ennen kuin hän syntyy”, Kirsikka suunnittelee. 

Ei sittenkään se ainoa nuori sydänpotilas 

Lapsena ja nuorena Kirsikka ei juuri sairauksiaan ajatellut, mutta aikuisena tiedonjano on kasvanut. Keväällä 2022 hän liittyi nuorten sydänsairaiden vertaistukiryhmään Facebookissa, sillä myös tarve puhua aiheesta muiden vastaavan kaltaisessa tilanteessa olevien kanssa on lisääntynyt iän myötä. Siksi hän haluaa nyt myös itse puhua sairaudestaan, jos siinä on muille apua. 

“En ole halunnut, että sairauteni vaikuttaa mielikuvaan minusta. Helposti sydänsairaus saa ihmiset hätkähtämään eikä moni ymmärrä, ettei se vaikuta elämääni juurikaan. Urheilen, teen töitä ja elän normaalia elämää. Tähän asti on aina tuntunut, että olen varmasti nuorin sairaalassa etenkin tahdistimen kanssa, mutta vertaistukiryhmä on osoittanut, että meitä on monia muitakin. On myös huojentavaa kuulla miten muut ovat päässeet elämässä eteenpäin läppävian kanssa”.

Haluatko kertoa oman tarinasi?

Etsimme uusia potilastarinoita julkaistavaksi HUSin verkkosivuilla. Jos kiinnostuit, laita meille viestiä osoitteeseen esh.viestinta@hus.fi. Pidätämme oikeuden päättää julkaistavista jutuista ja niiden aikatauluista.