Itsellinen äiti Iida Åfeldt: “Synnytys oli ihana kokemus”
Iida Åfeldt synnytti toisen lapsensa Hyvinkään sairaalassa. Kokemus oli korjaava ja hälvensi ensimmäisestä synnytyksestä jääneitä pelkoja.
Nurmijärveläisen Iida Åfeldin mukaan äitiydessä on parasta se, kun voi seurata lapsen kasvua ja kehitystä. “On ihanaa olla jollekin maailman tärkein.”
Näinhän ne vauvat syntyvät! Ovat syntyneet kautta aikain. Eletään syksyä 2018 ja Iida Åfeldt on menossa synnyttämään takki auki.
Esikoinen on asunut vatsassa kauan, pian liiankin kauan. Raskausviikkoja on kertynyt 42. Tämä tarkoittaa sitä, että synnytys on käynnistettävä. Lääkärin suusta tulee sellaisia sanoja kuin ballonki ja oksitosiinitippa. Ne kaikki asioita, jotka saavat Iidan ajattelemaan: “Mitä kehossani on vikana, koska se ei pysty tähän itse?”.
Kun supistukset viimein alkavat, ovat ne rajuja ja tiheitä. Onneksi tukena on kätilön lisäksi oma äiti. Tuntien rypistyksen jälkeen Iida saa lopulta syliinsä täydellisen pienen pojan.
Vaikka lopputulos on paras mahdollinen, jättää kokemus itämään mielen perukoille pelon siemenen.
Pelkoja päin
Neljä vuotta myöhemmin Iidan sylissä nukkuu perheen kuopus, parin kuukauden ikäinen pikkuveli Oiva. Pienestä pojasta, Eemistä, on juuri tullut isoveli. Jaloissa juoksee cockerspanieli Veli.
“Jännitti, miten tämä toinen synnytys menee”, Iida sanoo.
Tällä kertaa Iida päätti valmistautua synnytykseen paremmin. Hän otti selvää synnytyksen kulusta ja luki paljon vertaistarinoita sosiaalisesta mediasta. Ystävät olivat myös tärkeä tuki.
“Ystävissä ja läheisissä on paljon äitejä ja kuulin heiltä erilaisia synnytystarinoita. Parhaimmista ystävistä kolme sai tänä vuonna vauvan. Kaikilla synnytys oli tosi erilainen.”
Iida kävi myös Hyvinkään sairaalassa synnytyspelkopoliklinikalla. Siellä hoitaja onnistui valamaan uskoa Iidan voimavaroihin.
“Yksi käynti riitti ja sain sieltä paljon tsemppiä.”
Itsellinen, vaan ei yksin
Ensimmäisessä raskaudessa Iida koki surua siitä, ettei lapsi synny perinteiseen ydinperheeseen. Nyt itsellinen äitiys tuntuu jo luontevalta. Kun esikoinen ilmoitti tulostaan yllättäen, oli toinen raskaus kauan suunniteltu ja toivottu. Kuopus sai alkunsa hedelmöityshoidoilla.
“Nyt ei ollut kipua siitä, että ei ole kumppania tai lapsella isää. Tämä oli päätös, josta olen ylpeä ja iloinen.”
Iidan elämässä on paljon läheisiä ja ystäviä, jotka olivat kiinnostuneita raskaudesta ja lähestyvästä synnytyksestä.
“Oli olo, että tämä on minun synnytykseni, minua kuullaan, ei jätetä yksin ja välitetään aidosti.”
Itsellisten äitien hedelmöityshoitoja on tehty julkisessa terveydenhuollossa vuodesta 2019. Tietoa ja tukea lahjasoluilla lapsen hankkimisesta saa esimerkiksi Simpukka ry:n Helminauha-hankkeesta.
Yksinhuoltajuudesta syntyy julkisuudessa helposti negatiivinen kuva. Iida kannustaa jokaista yksin lasta toivovaa pohtimaan, tuntuuko ajatus itsellisestä äitiydestä omalta. Apua arjen pyörittämiseen hän on saanut läheistensä lisäksi kotipalvelusta.
“Tällä hetkellä saa paljon vertaistukea ja somessa on paljon aiheeseen liittyviä ryhmiä. Aihe on esillä yhä enemmän ja sitä normalisoidaan.”
Iidan mukaan unelmastaan ei kannata luopua siksi, että ei ole löytänyt sopivaa kumppania. Yhdeltä vanhemmalta riittää rakkautta lapselle taatusti.
“On ihan parasta, kun minulla on nämä lapset. He tekevät minut onnelliseksi ja kiitolliseksi. Kyllä yksinkin pärjää.”
Korjaava kokemus
Iidan raskaus eteni. Viikko 42 lähestyi ja lopulta täyttyi. Lääkäri alkoi jälleen puhua synnytyksen käynnistämisestä. Mieleen hiipivät muistot neljän vuoden takaa.
Yllättäen Iida alkoi tuntea supistuksia. Synnytys eteni nopeasti ja yöllä puoli kolmelta menivät lapsivedet.
“Soitin jo yöllä sairaalaan, ja sieltä toivotettiin minut tervetulleeksi.”
Aamulla esikoinen meni hoitoon mummon luokse ja Iida hälytti mukaansa doulana toimivan ystävänsä.
Iida kuvaa vastaanottoa Hyvinkään sairaalassa ihanaksi. Erityisesti itselliselle äidille tunne siitä, ettei ole yksin, on tärkeä.
Sairaalassa Iida pääsi suoraan synnytyssaliin.
“Tuntui, että olin omassa kuplassani ja kaikki meni ihanasti omalla painollaan.”
Iida sai synnyttää toiveensa mukaisesti seisten. Doulan ja kätilön tuella syntyi perheen kuopus puolilta päivin, vain nelisen tuntia sairaalaan saapumisen jälkeen.
“Oli olo, että tämä on minun synnytykseni, minua kuullaan, ei jätetä yksin ja välitetään aidosti.”
Osasto oli tuolloin onneksi rauhallinen. Äiti sai tutustua vauvaansa rauhassa ennen synnyttäneiden osastolle siirtymistä.
Iida kehuu kätilön ja doulan saumatonta yhteistyötä. Kaikkien kemiat osuivat hienosti yhteen. Ja kun vauva saapui maailmaan, itkivät vauvan lisäksi muutkin.
“Doula koki, että kätilö huomioi ihanasti myös hänet. Itselleni jäi olo, että olemme tiimi ja meillä on sama tavoite.”
Iida kertoo lähes jokaisen synnytykseen liittyvän toiveensa toteutuneen. Ainoastaan ammeeseen hän ei saanut lupaa sikiön sydänäänien seuraamisen vuoksi.
“Olin tehnyt etukäteen toivelistan synnytykseen, mutta ajattelin, etten halua mennä vaatimaan mitään. Pelkopolilla kuitenkin sanottiin, että lista on työväline kätilölle.”
Toisen lapsensa synnytyksessä Iida viimein koki olevansa aktiivinen toimija. Hengitellessään ilokaasua ja aina supistuksen tullessa hän ajatteli vauvan olevan taas hieman lähempänä.
“Se, että olin valmistautunut niin hyvin, oli varmasti yksi iso syy siihen, että synnytys oli hyvä kokemus.”
Toteutuvat unelmat
Nyt Iidan sylissä lepää rauhallinen ja tyytyväinen kaveri. Myös isoveli on alkanut hitaasti lämmetä ajatukselle siitä, ettei ole enää perheen pienin. Eemi silittää välillä hellästi pikkuveljensä päätä.
Nämä hetket ovat olleet ikimuistoisia. Iida haaveili kauan toisesta lapsesta ja omistusasunnosta. Voiko sellaista saada yksin? Nyt pieni perhe pääsee muuttamaan uuteen kotiin alkuvuodesta.
Unelmissa siinsi myös kumppani. Lähes koko aikuisikänsä Iida oli tottunut olemaan yksin, mutta välillä olisi ihanaa puhua kotona myös aikuisten asioista.
“Juuri kun päätin, että yksin oleminen on ok, tuli elämääni ihminen.”
Ja yllättäen kaikki toiveet kävivät toteen. Iida haaveilee siitä, että elämä jatkuisi juuri näin. Sillä nyt on hyvä.
Iidan vinkit synnytykseen itsellisille äideille
- Valmistaudu. Ota selvää synnytyksen kulusta ja tee synnytystoivelista. Lue vertaistarinoita. Pakkaa sairaalakassi, mieti omat voimabiisit ja muista herkut.
- Mieti, mikä rentouttaa. Mitkä ovat sinulle parhaita tapoja rentoutua synnytyksen aikana? Haluatko himmentää valoja, liikkua ympäri huonetta tai olisiko mukavaa, jos joku hieroisi hartioita?
- Pyydä mukaan tukihenkilöä. Synnytyksessä voi olla mukana vaikkapa ystävä tai doula. Doulaa voi kysyä esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liitosta.
- Et ole yksin. Muista, että vaikka et saisi ketään läheistä mukaan synnytykseen, sairaalassa on aina henkilökuntaa paikalla. Kun olet lähdössä sairaalaan, kannattaa sanoa, jos olet tulossa synnyttämään yksin.
- Mieltään voi muuttaa. Ajatukset esimerkiksi kivunlievityksestä voivat muuttua kesken synnytyksen. Kerro toiveistasi aina rohkeasti synnytyksen aikana.
- Valokuvaus. Valokuvat ovat ihana muisto synnytyksestä. Muista kuitenkin kysyä henkilökunnalta lupa kuvaamiseen.
Synnyttäjän toiveet ovat kätilöille kullanarvoisia
Vain harva tulee synnytyssairaalaan yksin. Kätilöt Satu Kokko ja Anne Jerrman-Ojala Hyvinkään sairaalasta kertovat, että melko harvoilla synnyttäjillä on mukanaan jokin muu tukihenkilö kuin puoliso, esimerkiksi äiti, ystävä tai doula.
Jos synnyttäjällä ei ole mukanaan tukihenkilöä, yrittävät kätilöt olla tavallista enemmän läsnä synnyttäjän luona. Kätilön jatkuva tuki ei kuitenkaan aina ole mahdollista, koska synnytyssalien tilanne on usein ruuhkainen ja kätilö saattaa hoitaa kahta synnytystä yhtä aikaa.
Toisinaan yksin synnyttäminen on myös tietoinen valinta, vaikka kumppani olisikin.
“Joskus yksin tullaan siksi, koska synnytyksistä on jo aiempaa kokemusta ja puoliso on kotona hoitamassa lapsia. Puolisolle soitellaan videopuheluita ja synnyttäjät ottavat tilanteen huumorilla”, Jerrman-Ojala kertoo.
Jokainen synnyttäjä on aina yksilö. Kokko ja Jerrman-Ojala korostavatkin, että synnyttäjän yksilölliseen huomioimiseen panostetaan aina. He kannustavat jokaista odottavaa äitiä valmistautumaan synnytykseen huolella ja miettimään, millaisia toiveita oman synnytyksen suhteen on.
Synnytystä pyritään aina hoitamaan synnyttäjän toiveiden mukaisesti. Joskus toiveista joudutaan turvallisuussyistä tinkimään, mutta siitä keskustellaan aina ensin synnyttäjän kanssa.
Ennen synnytyssairaalaan saapumista kannattaa aina mainita, jos on tulossa yksin ja kaipaa erityistä tukea.
“Meille ovat tervetulleita kaikki, millä miehityksellä tahansa”, Kokko sanoo.
Haluatko kertoa oman tarinasi?
Etsimme uusia potilastarinoita julkaistavaksi HUSin verkkosivuilla. Jos kiinnostuit, laita meille viestiä osoitteeseen esh.viestinta@hus.fi. Pidätämme oikeuden päättää julkaistavista jutuista ja niiden aikatauluista.