Siirry pääsisältöön

Kehitysvammalääketieteenyksikön lyhyt läheteohje

Asiasanat:
  • kehitysvamma
  • psykiatria

Alla on tekniset ohjeet lähetteen tekemiseen.

Kuvituskuva

HUSin kehitysvammalääketieteen yksikkö on erikoissairaanhoitoa, siihen kuuluvat: 

  • kehitysvammalääketieteen poliklinikka
  • liikkuvat asiantuntijapalvelut
  • kehitysvammapsykiatrian konsultaatiopoliklinikka (16-v. ja vanhemmat)
  • kolme aikuisten kehitysvammapsykiatrian osastoa (Lahti, Hämeenlinna, Kerava)
  • yksi lasten ja nuorten kehitysvammapsykiatrinen osasto (Lahti)




Masennuksen sarjoittainen magneettistimulaatiohoihon (rTMS) läheteohje







Traumapsykiatrian läheteohje

Asiasanat:
  • traumaperäinen stressihäiriö

Psykiatrian alojen lääkärit voivat konsultoida Traumapsykiatrian poliklinikkaa HUS-alueella traumaperäisistä stressihäiriöistä kärsivistä potilaista, joiden hoito ei etene psyykkiseen traumatisoitumiseen tai psykiatriseen samanaikaissairastavuuteen liittyvistä syistä. 

On suositeltavaa, että ennen konsultaatiota potilasta on hoidettu ainakin kahdella traumaperäisen stressihäiriön Käypä hoito -suosituksen mukaisella menetelmällä, joista toinen on psykoterapeuttinen hoito. Jos tämä ei ole toteutunut, pitää syy kirjata lähetteeseen. 

Lisäksi lähetteestä olisi hyvä käydä ilmi seuraavat asiat: 

  • Tieto potilaan kaikista perussairauksista ja ajankohtaisesti käyttämästä lääkehoidosta.
  • Traumatapahtuma(t).
  • Tulkkaustarve, äidinkieli, tulkattava kieli.  
  • Tieto hoitoa vaikeuttavista traumaperäisistä oireista, niiden voimakkuus ja kesto. Jonkin PTSD-kyselyn tulos. 
  • Diagnostiseen haastatteluun (MINI tai SCID) perustuva diagnostinen arvio..
  • Työ-, opiskelu-, tai muu toimintakyky 
  • Päihdeanamneesi.
  • Peruslaboratoriokokeet ja ekg ajantasaisina, kahden kuukauden sisään otettuna, ml. huumeseula.
  • Traumaperäisiin oireisiin annettu hoito. 

Lisäksi psykiatrian alojen lääkärit sekä terveysasemien ja työterveyshuollon lääkärit voivat konsultoida Terveyskylä Pro eKonsultaatioteitse traumapsykiatrian pkl erikoislääkäriä ilman ajanvarausta, traumapsykiatrian eKonsultaatiot ovat käytettävissä maaliskuun 2024 alusta torstaisin klo 09-12. 

Kehitysvammalääketiede ja kehitysvammapsykiatria

Asiasanat:
  • kehitysvamma

Kehitysvammalääketieteen avopalvelut

Kehitysvammalääketieteen avopalveluissa (Kehitysvammalääketieteen poliklinikka ja liikkuvat asiantuntijapalvelut) toteutamme tutkimus- ja hoitojaksoja poliklinikallamme, asiakkaan omassa arkiympäristössä sekä konsultaatioina muissa terveydenhuollon yksiköissä. 

Kehitysvammalääketieteestä on hyötyä, kun henkilöllä on tarve vaativan kuntoutuksen suunnitteluun. 

Läheteohje löytyy tämän sivun alalaidasta.


Kehitysvammapsykiatrian palvelut

Kehitysvammapsykiatrian konsultaatiopoliklinikka ja kehitysvammapsykiatrian osastot ovat tertiääritason erikoissairaanhoitoa. Toteutamme kehitysvammapsykiatriset tutkimukset ja hoidot ensisijaisesti potilaan kotikunnan mukaan psykiatrian avohoidossa. Voimme käyttää tarvittaessa liikkuvia asiantuntijapalveluita tuomaan kehitysvammapuolen asiantuntemusta perusterveydenhuoltoon tai erikoissairaanhoitoon. Lisäksi voimme konsultoida tertiääritason erikoissairaanhoitoa.


Kehitysvammapsykiatrian osastoilla toteutamme kehitysvammalain mukaisia erityishuollon tutkimus- ja erityishuoltojaksoja sekä myös tahdosta riippumatonta erityishuoltoa.   Näissä tilanteissa arvioidaan myös kehitysvammapsykiatrisen osastohoidon tarve.

Kehitysvammapsykiatrian osastomme sijaitsevat Hämeenlinnassa, Keravalla ja Lahdessa.  Asiakaspaikkoja on yhteensä 42. Lahdessa on osasto lapsille ja nuorille. Osastojen sijainnit mahdollistavat ympäristön palvelujen käyttämisen sekä ulkoilun. 

Lastenpsykiatrian konsultaatio-ohje

Asiasanat:
  • lastenpsykiatria
  • lasten ja nuorten sairaudet

Ohjeet ammattilaiselle lastenpsykiatrian konsultaatioon.

Yhteistyökumppanit voivat konsultoida erikoissairaanhoitoa lapsen psykiatriseen oireiluun, sen selvittelyyn ja hoitoon sekä palveluohjaukseen liittyvissä kysymyksissä. Erityisesti epäselvissä tilanteissa suosittelemme erikoissairaanhoidon konsultaatiota ennen lähetteen laatimista. Lähetteen laatimisen sijaan voit tehdä myös kirjallisen erikoissairaanhoidon konsultaation.




Lastenpsykiatrian läheteohje

Asiasanat:
  • lastenpsykiatria
  • lähetteet
  • lasten ja nuorten sairaudet

Lastenpsykiatrian lähetekriteerit sekä ohjeet lähetteen tekemiseen.

Erityisesti epäselvissä tilanteissa suosittelemme erikoissairaanhoidon konsultaatiota ennen lähetteen laatimista. Lähetteen laatimisen sijaan voit tehdä myös kirjallisen erikoissairaanhoidon konsultaation. Lastenpsykiatrian konsultaatio-ohje

Lastenpsykiatrian lähetekriteerit

Lastenpsykiatristen oireiden selvittely ja hoito käynnistetään aina perustasolla hyödyntäen sosiaali- ja terveydenhuollon sekä oppilashuollon moniammatillisten tiimien osaamista (varhaiskasvatus, neuvola, koulu, perhepalvelut, perheneuvola, hyvinvointialueiden omat lastenpsykiatrian yksiköt).

Mikäli perustason toimista huolimatta lapsen psyykkisessä voinnissa ja toimintakyvyssä ei tapahdu kohentumista ja oirekuva on keskivaikea tai vaikea-asteinen, harkitaan lähettämistä erikoissairaanhoitoon yhteistyössä lapsen ja huoltajien kanssa.


Kiireellistä lähetettä tai päivystyslähetettä tulee harkita, mikäli lapsella esiintyy jotakin seuraavista:

  • akuutti itsetuhokäyttäytyminen
  • akuutti psykoottisuus
  • vaarallisen tuhoava käytös
  • voimakas, toimintakykyä rajoittava ahdistuneisuus.

HUSin Lastenpsykiatria vastaa 0–12-vuotiaiden lastenpsykiatrisesta diagnostiikasta ja hoidosta, mikäli lapsella epäillään jotakin seuraavista häiriöistä:

  • Vauvojen vaikeat kontakti- ja säätelyhäiriöt, kun somaattiset ja neurologiset taustatekijät on arvioitu.
  • Vaikeat tunne-elämän ja/tai käyttäytymisen häiriöt, jotka rajoittavat merkittävästi toimintakykyä.
  • Neuropsykiatriset häiriöt, ja muut laaja-alaiset kehitykselliset häiriöt, joihin liittyy vaikeita, toimintakykyä rajoittavia tunne-elämän ja/tai käyttäytymisen ongelmia.
  • Vaikeat syömishäiriöt, jolloin lähete tehtävä myös pediatrialle.
  • Psykoosioireet tai epäily psykoosisairaudesta.
  • HUSissa hoidettavan lapsen somaattiseen sairauteen liittyvät vakavat psyykkiset oireet.
  • Vaikeat tai pitkäkestoiset somaattisin oirein ilmenevät psyykkiset häiriöt.
  • Toimintakykyä haittaavat hoitoresistentit unihäiriöt.
  • Lapsen päihdehäiriöt, jolloin lastensuojelun toimenpiteet ensisijaisia.

Lähetteen laatii aina lääkäri, joka kirjaa myös somaattisen ja psykiatrisen statuksen sekä kysymyksen asettelun.

Lähetteen sisältö







Lähetteen toimittaminen

Sähköiset lähetteet

HUSin ohjeistuksen mukaisesti lähetteet liitteineen pyritään käsittelemään 3 vrk:n kuluessa saapumisesta. 
Liitteet sähköisiin lähetteisiin pyydetään

Lähetekäsittelyn yhteydessä paperiset liitteet skannataan HUSin sähköiseen potilasjärjestelmään.

Paperiset lähetteet

5-vuotiaiden ja sitä nuorempien lähetteet
HUS Pienten lastenpsykiatria
Sörnäistenkatu 2, PL 605
00029 HUS
Faksi: 09 471 80890

6–12-vuotiaiden lähetteet
HUS Lastenpsykiatrian TAK-yksikkö, Keskinen
Ratapihantie 11, PL 355
00029 HUS
Faksi: 09 471 80987

Unihäiriöpoliklinikan reaaliaikaiset etäkonsultaatiot

Asiasanat:
  • unihäiriö

Unihäiriökonsultaatiot ovat saatavilla HUS-alueen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon lääkäreille, hoitajille ja erityistyöntekijöille.

  • ma-ti klo 12-15 lääkärin etäkonsultaatio ilman ajanvarausta
  • ke-pe klo 9-11 lääkärin etäkonsultaatio ilman ajanvarausta
  • ke 12-15 unihoitajan etäkonsultaatio ajanvarauksella

Konsultteina toimivat oyl Katinka Tuisku (psykiatrian dosentti, unilääketieteen erityispätevyys) ja Unihäiriöpoliklinikan ayl Vera Viitanen (psykiatrian erikoislääkäri, unilääketieteen erityispätevyys) ja unihoitaja Tuula Tanskanen (sairaanhoitaja yamk, unihoitajan ja asiantuntijatason CBT-I unettomuusterapeutin erityispätevyys).

Lääkäreille suunnatuissa unihäiriökonsultaatioissa saat apua unihäiriöiden diagnostiikkaan, sekä tutkimusten ja hoidon suunnitteluun. Tavallisimpia terveyskeskuksessa hoidettavia unihäiriöitä ovat krooninen unettomuus, uniapnea ja levottomat jalat oireyhtymä. Myös vuorokausirytmin häiriöitä ja parasomnioita voidaan arvioida ja hoitaa terveyskeskuksessa, kun vaikeissa tilanteissa on konsultaatiomahdollisuus.  Konsultaation voi myös pyytää vaikeista, toimintakykyä tai muun sairauden hoitotasapainoa haittaavista uni- ja vireysoireista, vaikka ei olisi epäilyä itsenäisestä unihäiriöstä. Unen kannalta haitallisista lääkkeistä, ja unihäiriöiden hoitoon suunnatuista lääkkeistä voidaan konsultoida.

Unihoitajan konsultaatiossa saat apua unihäiriöiden arviointimenetelmien käyttöön ja lääkkeettömään hoitoon liittyvissä kysymyksissä. Voit saada unihoitajalta tukea ja työkaluja potilaittesi tavallisimpien unihäiriöiden (unettomuus, uniapnea, levottomat jalat (RLS), vuorokausirytmin häiriöt) omahoidon ohjaamiseen ja tiedustella menetelmäkoulutuksia (mm. CBT-I).

Unettomuuden hoitopolku

Unettomuuden alkuarviointi toteutuu perusterveydenhuollossa/työterveyshuollossa. Väsymys- ja vireysongelmissa kysytään aina unesta, vuorokausirytmistä ja nukkumistottumuksista. Työstressiin ja työuupumukseen liittyvän, sekä työkykyä uhkaavan unettomuuden arvio kuuluu työterveyshuoltoon. Tilapäinen lievä unettomuus kuuluu tavanomaiseen elämään, eikä yleensä edellytä tutkimuksia. Äkillisesti alkanut vaikea unettomuus, johon liittyy käyttäytymisen muutos, edellyttää somaattista tutkimusta ja usein psykiatrin konsultaatiota.

Perusterveydenhuolto




Erikoissairaanhoidon konsultaatio



Psykiatrinen erikoissairaanhoito


Levottomat jalat -oireyhtymän (RLS) hoitopolku HUS-alueella

Asiasanat:
  • unihäiriö
  • levottomat jalat

RLS:n esiintyvyys on väestössä noin 5%, joskin oireita esiintyy jopa 10%:lla. Vaikea RLS tulee hoitaa tehokkaasti, koska se aiheuttaa merkittävää kärsimystä potilaalle (kuten vaikea kipu), ja siihen liittyy mm unettomuutta.

RLS-potilaat hakeutuvat vastaanotolle usein unettomuusoirein, ja heillä saattaa olla unettomuuden hoitoon suunnattua lääkitystä, joka pahentaa RLS-oireilua. Tavallisimpia niistä ovat mirtatsapiini ja ketiapiini, jotka saattavat myös aiheuttaa RLS-oireiston. Samanaikaisiin psykiatrisiin häiriöihin suunnatut antidopaminergiset ja serotonergiset lääkkeet voivat akatisian ohella altistaa myös RLS-oireille. Somaattisina sairauksia RLS:n taustalla voi olla Parkinsonin tauti, uremia, anemia, diabeettinen neuropatia, alaraajalaskimosairaudet, tulehdukselliset nivelsairaudet ja tukirankaperäiset sairaudet. 

Ensisijaista on poistaa tai hoitaa sekundaarisen RLS:n syyt, silloin kuin mahdollista. Oireenmukainen hoito lievittää oireita nopeasti lyhyellä aikavälillä, mutta bentsodiatsepiinit ja opioidit heikentävät unenlaatua ja altistavat uniapnean pahenemiselle, ja niihin kehittyy toleranssia pitkäaikaiskäytössä. Gabapentinoidit puolestaan syventävät unta, mutta niiden tavallisina haittoina ovat huimaus ja pahoinvointi ja ne saattavat pahentaa unenaikaista hengityshäiriötä, joskaan ei siinä määrin kuin bentsodiatsepiinit.

RLS:n hoidossa ensijaislääkkeinä pidetyt dopamiiniagonistit sopivat huonosti unettomuuspotilaille aktivoidessaan valvejärjestelmää ja keventäessään unta. Lisäksi niiden psyykkiset haitat ja riskit (ahdistus, impulsiivisuus, agressiivisuus, peliriippuvuus, psykoosi) korostuvat psykiatrisillapotilailla. Riskinä dopamiiniagonisteilla on myös augmentaatio, oireiden paheneminen keskimäärin 1.5v käytössä ja riski korostuu, jos taustalla on raudanpuute. Nykykäsityksen mukaan aivojen raudanpuute heikentää dopamiinisynteesiä ja dopamiiniagonistien yhtäjaksoinen käyttö johtaa haitallisiin reseptorimuutoksiin.

Aivoissa, mustatumakkeessa voi olla raudanpuute, vaikka potilaan hemoglobiini olisi normaali ja ferritiini yleisellä viitealueella. Aivojen raudansaanti on heikompaa kuin muualla kudoksissa, ja hemoglobiinisynteesi sitoo rautaa tehokkaimmin. Siksi rautainfuusiosta on todettu näyttöä myös potilailla, joilla ferritiini on huomattavan korkea. RLS-potilaalla ferritiinin tulisi olla vähintään 75ug/l. Tutkimusnäyttöä on oikein kohdennetun rautainfuusion ja riskit vähäiset suhteessa hyötyyn kun käytetään pienimolekyylistä valmistetta. Anafylaksiariski ja vasta-aiheet rautahoidolle tulee huomioida.

Ajankohtaisesti rautainfuusion saatavuus on HUS-alueella ja valtakunnallisestikin epäyhtenäistä ja potilaat ovat siten eriarvoisessa asemassa. Hoitoa tulee yhtenäistää saatavilla olevan tutkimusnäytön perusteella, vaikka Käypä hoito -suositusta ja Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeistusta ei ole vielä saatavilla. Tarvittaessa täydennetään hoitoketjua ostopalveluin.





Läheteohje syömishäiriöyksikköön

Asiasanat:
  • syömishäiriöt

Nuorten ja aikuisten hoitoketju pääkaupunkiseudulla (30.3.2021)

1. Diagnoosi/oire:

Syömishäiriöt ovat psykiatrisia sairauksia, jotka ilmenevät häiriöinä suhteessa ruokaan, painoon, kehonkuvaan ja käsitykseen itsestä tavalla, joka merkittävästi uhkaa terveyttä tai psykososiaalista toimintakykyä tai molempia. Tavallisimpia syömishäiriötä ovat laihuushäiriö (anorexia nervosa) ja ahmimishäiriö (bulimia nervosa).

2. Hoitoketjun tavoitteet:

  • Tavoitteena on saada pääkaupunkiseudulle yhtenäiset ja joustavat käytännöt syömishäiriöpotilaiden hoidon järjestämiseksi
  • Syömishäiriöiden suuren määrän takia pääkaupunkiseudulle tarvitaan porrasteinen hoitojärjestelmä, jossa ovat mukana perusterveydenhuolto, psykiatrinen erikoissairaanhoito ja syömishäiriöiden hoitoon erikoistunut yksikkö (= 13-vuotta täyttäneet HUS Syömishäiriöyksikkö)
  • Hoitoketju sisältää sekä nuorille että aikuisille syömishäiriöpotilaille yhdenmukaiset yleislinjaukset syömishäiriöpotilaiden hoidon järjestämisestä.

3. Hoidonporrastusperiaatteet ja työnjako syömishäiriöpotilaiden hoidossa

A. Perusterveydenhuolto

Syömishäiriöiden tunnistaminen, hoitoon motivointi ja lievempien häiriöiden hoito

1. Laihuushäiriö:

  • Tunnistaminen, varhainen puuttuminen ja puheeksi ottaminen
  • Lievät häiriöt voivat korjaantua muutaman neuvonta- ja seurantakäynnin aikana
  • Keskeistä on tiedon anto ja potilaan ohjaaminen terveelliseen, monipuoliseen, säännölliseen syömiseen
  • Mikäli ongelma ei korjaannu tai paino laskee nopeasti on konsultoitava syömishäiriöyksikköä (esim. 3–4 seurantakäynnin jälkeen)
  • 13- vuotta täyttäneet lähetetään hoitoyrityksen jälkeen tarvittaessa jatkohoitoon syömishäiriöyksikköön
  • Koulu- ja opiskeluterveydenhuolto voivat olla hoitopaikkoja nuoren somaattisen tilan seuraamisessa

2. Ahmimishäiriö/ahmintahäiriö:

  • Häiriön tunnistaminen ja potilaan motivointi hoitoon
  • Ravitsemusohjaus (esim. ohjauskäynnit terveydenhoitajalla)
  • Bulimian nettiterapia (läheteohjeet löytyvät Mielenterveystalon sivuilta)
  • Perusterveydenhuollon hoidon tukena itsehoito-oppaat: Nälkäinen sydän – parane bulimiasta, Irti bulimiasta ja www.mielenterveystalosta löytyvä  "irti ahminnasta"
  • Lääkehoitokokeilu (esim. serotoniinintakaisinoton estäjällä) jos ravitsemusohjaus ei riitä
  • Etelän Sylin toiminnoissa on paljon monimuotoista vertaistukea syömisen ongelmista kärsiville
  • Mikäli ei hoitovastetta, niin syömishäiriöyksikön konsultaatio / lähete syömishäiriöyksikköön

B. Syömishäiriöpotilaan kiireellisen hoidon tarpeen arvio päivystyksessä  

  • BMI alle 11-13 kg/m2 tai paino alle 70 % pituudenmukaisesta keskipainosta
  • Nopea laihtuminen (25 %:n painonlasku kolmessa kuukaudessa)
  • Vakava elektrolyytti tai aineenvaihduntatasapainon häiriö (esim. S-K < 2.5 mmol/l)
  • Systolinen verenpaine alle 70 mmHg tai syketaajuus alle 40/min tai EKG muutokset
  • Vakavan mielenterveydenhäiriön epäily

C. Erikoissairaanhoito

Nuorisopsykiatrian aluepoliklinikka:

  • Arvion ja hoidon järjestäminen nuorille joiden psykiatriseen häiriöön liittyy syömishäiriön oireita
  • Syömishäiriöyksikön hoitojakson jälkeen jatkohoitoon ohjattujen potilaiden hoito

Aikuisväestön psykiatrian aluepoliklinikka:

  • Arvion ja hoidon järjestäminen moniongelmaisille potilaille, joiden psykiatriseen sairauteen liittyy syömishäiriöiden oireita.
  • Syömishäiriöyksikön hoitojakson jälkeen jatkohoitoon ohjattujen potilaiden hoito

D. Syömishäiriöyksikkö (= erityistason hoito)

Hoidon järjestäminen potilaille, joiden syömishäiriö ei ole perusterveydenhuollon / erikoissairaanhoidon interventiolla korjaantunut

4. Lähete syömishäiriöyksikköön (= erityistason hoito)

Lääkärin lähete, johon toivotaan seuraavia tietoja

  • paino, pituus, BMI, painonlasku ja sen nopeus
  • kuvaus syömishäiriöstä: painonkehitys, syömiskäyttäytyminen, ahminta, oksentelu, ulostus- ja nesteenpoistolääkkeet, pakkoliikunta
  • kuukautiset, hormonilääkitys
  • aikaisemmat syömishäiriön hoidot
  • muu psyykkinen oireilu (mieliala, ahdistuneisuus, itsetuhoisuus)
  • fyysinen terveydentila, muut sairaudet ja oireet
  • päihteiden käyttö
  • lääkitys
  • oireilun vaikutus opiskeluun, työntekoon ja ihmissuhteisiin
  • sairastuneen oma motivaatio hoitoon

Lisäksi nuorilla:

  • kasvukäyrät (saa tilaamalla kouluterveydenhuollosta)
  • vanhempien suhtautumin tutkimukseen / hoitoon

HUOM. Kun nuoresta tehdään lähete syömishäiriöyksikköön, niin silloin ei tarvitse tehdä samanaikaisesti lähetteitä pediatrille ja ravitsemusterapeutille.

Vaikean aliravitsemustilan mahdolliset somaattiset syyt on poissuljettava/hoidettava ennen potilaan lähettämistä syömishäiriöiden hoitoon erikoistuneeseen yksikköön. Erotusdiagnostisesti on myös laihtumista aiheuttavat muut psykiatriset sairaudet suljettava pois (esim. vaikea-asteinen masennus, pakko-oireinen häiriö).

5. Syömishäiriöpotilaiden erityistason hoito (syömishäiriöyksikkö)

Syömishäiriöiden hoito pyritään pääsääntöisesti toteuttamaan avohoitona. Polikliinisen hoidon tukena ovat hoitojaksot päiväosastoilla ja avo-osastolla. Perheiden/läheisten mukana olo hoidossa on tärkeää. Syömishäiriöiden avohoidossa käytetään erilaisia hoito- ja psykoedukaatioryhmiä sekä yksilöhoitoa. Hoidot ovat syömishäiriöön fokusoituja ja rajattuja. Osastohoito on tarkoitettu vaikea-asteista laihuushäiriötä sairastaville potilaille. Kokonaishoidon pituus vaihtelee häiriöstä riippuen, keskimäärin noin 2 vuotta.

6. Jatkohoitoperiaatteet

Syömishäiriöpotilaan jatkohoitoon ohjautuminen tapahtuu yksilöllisen hoitosuunnitelman mukaisesti.

  1. Erikoissairaanhoito (nuorten ja aikuisten alueelliset psykiatrian poliklinikat)
  • Erikoissairaanhoitoa tarvitsevat potilaat
  • Jatkohoitosuosituksen sisältävä lähete ja tarvittaessa hoidon käynnistyminen yhteisellä hoitokokouksella
  • Samanaikainen hoito syömishäiriöyksikön kanssa, yhteinen/yhdessä tehty hoitosuunnitelma
  • Samanaikainen hoito perusterveydenhuollon kanssa, yhteinen hoitosuunnitelma
  1. Perusterveydenhuolto (terveysasemat, koulu- ja opiskeluterveydenhuolto)
  • Somaattista jatkohoitoseurantaa tai lääkityksen seurantaa tarvitsevat potilaat

7. Konsultaatiot

Yhteistyön ja hoidon joustavuuden lisäämiseksi voi konsultoida syömishäiriöiden hoitoon erikoistunutta yksikköä.

HUS Syömishäiriöyksikkö, PL 282, 00029 HUS  Lastenlinnantie 2a, Helsinki

  • puhelinkonsultaatiot virka-aika kello 8–15, kanslian puhelinnumero 09 471 78140
  • "paperikonsultaatio" sähköisen lähetejärjestelmän kautta
  • potilaan 1–3 kerran käyntikonsultaatiot

8. Muut erityisasiat

Pitkäaikaista (=kroonista) laihuushäiriötä sairastavien hoito

Kroonista, pitkäaikaista laihuushäiriötä sairastavien potilaiden sairaus on kestänyt pitkään, eivätkä lukuisat huolella toteutetut hoitoyritykset ole korjanneet sairautta. Huolimatta usein varsin vaikeasta alipanosta nämä potilaat pärjäävät pääsääntöisesti avohoidossa. Hoidon tavoitteet on asetettava maltillisesti ja hoidossa on ensisijaista estää psyykkisen, fyysisen tai sosiaalisen tilan paheneminen. Tarvittaessa voinnin huonontuessa (esim. BMI<13) on tarkoituksenmukaista järjestää lyhyt kriisihoito sairaalassa. HUSin Syömishäiriöyksikössä toimii PISARA työryhmä, joka on tarkoitettu potilaille, joilla on pitkäaikainen ja vaikeasti hoidettava laihuushäiriö. Hoidon tavoitteena on parantaa näiden potilaiden elämänlaatua ja turvata hoidon jatkuvuus.

9. Hoitoketjun vastuuhenkilöt / työryhmä:

Syömishäiriöyksikkö: Jaana Suokas p. 050 428 6561

Syömishäiriöyksikkö: Svetlana Oshukova p. 050 439 8938

Kirjallisuutta

  1.  Syömishäiriöt (online). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenpsykiatria-yhdistyksen ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. 11.12.2014. Saatavissa Internetistä: www.kaypahoito.fi.
  2. NICE guideline (NG69). Eating disorders: recognition and treatment. National Institute for Health and Care Excellence, 2017. https://www.nice.org.uk/guidence/ng69
  3.  Suokas S, Rissanen A. Syömishäiriöt. Kirjassa: Lönnqvist Henriksson M, Marttunen M, Partonen T (toim.). Psykiatria. 12 uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim 2017.
Subscribe to Psykiatria

Palaute

Löysitkö etsimäsi?

Kiitos palautteesta!

Kiitos palautteestasi!

Kirjoita tähän verkkosivustoa koskeva palautteesi.

Ethän kirjoita tähän henkilökohtaisia tietojasi. Huomioithan, että emme vastaa tämän lomakkeen kautta jätettyihin palautteisiin. Muuta kuin verkkosivustoa koskevaa palautetta voit antaa palautesivullamme.

Kirjoita tähän verkkosivustoa koskeva palautteesi.

Ethän kirjoita tähän henkilökohtaisia tietojasi. Huomioithan, että emme vastaa tämän lomakkeen kautta jätettyihin palautteisiin. Muuta kuin verkkosivustoa koskevaa palautetta voit antaa palautesivullamme.