Sivun sisältö
Magneettikuvauksella selvitetään erityisesti rasva- ja vesipitoisten pehmytkudosten, luuytimen ja keskushermoston tilannetta. Kuvauksen apuna käytetään kuvattavan kehonosan lähelle asetettavia keloja, jotka vahvistavat magneettikuvauslaitteen tuottamia signaaleja.
Magneettikuvaus perustuu voimakkaiden magneettikenttien hyödyntämiseen eikä se synnytä ionisoivaa säteilyä. Magneettikuvauksella ei voida tutkia potilaita, joilla on sydämentahdistin, insuliinipumppu tai magneettisuuteen reagoiva proteesi. Tutkimus kestää normaalisti puolesta tunnista tuntiin eli huomattavasti pitempään kuin tietokonetomografia (TT).