Diagnoosi ja levinneisyystutkimukset

Epäily eturauhassyövästä herää yleensä koholla olevan plasman PSA:n eli prostataspesifisen antigeenin takia. Eturauhassyövässä plasman PSA-pitoisuus kohoaa (PSA:ta ”vuotaa” syöpäsoluista verenkiertoon), mutta PSA:ta nostaa myös muun muassa eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu ja tulehdukset. Tämän takia viitearvojen yläpuolella oleva PSA ei automaattisesti tarkoita eturauhassyöpää, vaan mittaus pitäisi yleensä toistaa. PSA:n apuna voidaan käyttää vapaan PSA:n pitoisuutta, joka ilmoitetaan prosentteina. Mitä matalampi vapaan PSA:n %-osuus on, sen suurempi on epäily eturauhassyövästä. Raja-arvo jatkotutkimuksille on yleensä ≤ 15 %.

Paikallinen eturauhassyöpä ei käytännössä aiheuta mitään oireita. Paikallista eturauhassyöpää sairastavalla miehellä on usein samanaikaisesti eturauhasen hyvänlaatuista liikakasvua, joka aiheuttaa virtsaamiseen liittyviä oireita. Nämä johtavat jatkotutkimuksiin kuten PSA-mittaukseen ja sitä kautta mahdolliseen epäilyyn eturauhassyövästä. Levinneeseen eturauhassyöpään voi sen sijaan liittyä oireita kuten luustokipuja, virtsavaivoja ja yleiskunnon laskua.

Eturauhassyövän diagnoosi perustuu ultraääniohjauksessa peräsuolen kautta eturauhasesta otettuihin neulanäytteisiin. Ennen toimenpidettä potilas saa antibiootin infektioiden ehkäisemiseksi. Ennen koepalojen ottoa eturauhanen puudutetaan. Tutkimus kestää kaikkiaan noin 20 minuuttia, eikä toimenpiteen jälkeen ole tarvetta sairaslomalle. Toimenpide on yleensä varsin kivuton. Tyypillisimmät jälkioireet ovat lievä verivirtsaisuus ja verinen siemenneste. Yhä useammin jo diagnoosivaiheessa tehdään eturauhasen magneettikuvaus ja otetaan ns. suunnatut koepalat. 

Patologi tutkii, onko koepaloissa syöpää. Jos patologi löytää syövän, hän arvioi syövän aggressiivisuutta käyttäen kansainvälistä Gleasonin pisteytystä. Gleasonin pisteytys on tärkeimpiä eturauhassyövän ennustetekijöitä.

Eturauhassyövän ennusteen arvioinnissa käytetään riskiryhmäluokitusta, joka perustuu taudin kliiniseen levinneisyyteen (T-luokka), patologin arvioimaan Gleasonin pisteytykseen ja plasman PSA-pitoisuuden seuraavasti :

• Pienen riskin ryhmä:
  Kliininen T1–T2a, N0, M0 ja Gleasonin pisteet < 7 ja PSA-pitoisuus < 10 µg/l
• Kohtalaisen riskin ryhmä:
  T2b tai Gleasonin pisteet 7 (3+4) tai PSA-pitoisuus 10–20 µg/l
• Suuren riskin ryhmä:
  T2c, kliininen T3a tai Gleasonin pisteet 7 (4+3) tai 8–10 tai PSA-pitoisuus > 20 µg/l
• Erittäin suuren riskin ryhmä:
  Kliininen T3b–T4 tai mikä tahansa T-luokka, N1

Jos oireettomalla potilaalla todetaan pienen riskin syöpä, ei rutiininomaisia levinneisyystutkimuksia tarvita. Kohtalaisen tai suuren riskin syövissä tai oireisella potilaalla tehdään tarvittaessa lisätutkimuksia taudin levinneisyyden määrittämiseksi (luuston gammakuvaus, vartalon tietokonekuvaus, eturauhasen magneettikuvaus ja joissakin tapauksissa PET-tietokonekuvaus).