Läppäviat

Sydänläpät sijaitsevat eteisten ja kammioiden ja kammioiden ja suurten valtimoiden välissä tehtävänään estää venttiilien tavoin toimien veren takaisinvirtaus lokeroiden välillä. Läpissä voi olla synnynnäisiä rakennevikoja, mutta aikuisiässä on paljon yleisemmin kyse hankitusta sairaudesta, joka johtaa läpän ahtautumiseen tai vuotoon tai näiden yhdistelmään. Lievät läppäviat eivät haittaa sydämen pumppaustoimintaa eivätkä aiheuta oireita. Vaikeat läppäviat  heikentävät sydämen pumppauskykyä johtaen fyysisen suorituskyvyn heikentymiseen, hengenahdistukseen rasituksessa, rytmihäiriöihin  ja lopulta sydämen vajaatoimintaan.  Läppävikojen tunnistamisessa lääkärin tekemällä kliinisellä tutkimuksella - erityisesti sydämen kuuntelulla eli auskultaatiolla - on keskeinen rooli.

 

Sydämen kaikukuvauksella pystytään nykyisin diagnosoimaan kaikki läppäviat, määrittämään niiden vaikeusaste ja tekemään päätelmiä hoidon tarpeesta ja mahdollisuuksista. Sydämen katetrisaatio on kajoava toimenpide, jossa valtimo- ja laskimotietä viedyilla ohuilla katetreilla mitataan sydämen eri lokeroiden ja suurten valtimoiden paineolosuhteita ja sydämen pumpputoiminnan tehokkuutta. Se on nykyisin tarpeen aiempaa harvemmin läppävikojen diagnostiikassa.  Lievät läppäviat eivät vaadi hoitoa. Vaikeissa läppävioissa, jotka aiheuttavat haittaavan oireiston tai heikentävät merkittävästi sydänlihaksen supistumiskykyä, kyseeseen tulee leikkaushoito, jossa ahdas läppä yleensä  korvataan tekoläpällä ja vuotava läppä joko muotoillaan ja korjataan pitäväksi tai korvataan sekin tekoläpällä. Poikkeustapauksissa läppävikoja voidaan hoitaa myös katetritoimenpiteillä.

 

Aorttaläpän kalkkeutuminen on hyvin yleistä iäkkäässä väestössä. Kalkkeutumisen aiheuttama ahtauma eli stenoosi on kuitenkin useimmiten lieväasteinen eikä vaadi hoitoa. Kun aorttaläpän virtausaukko on pienentynyt pinta-alaltaan alle ¼ normaalista, joka on 3.5–4 cm2, ahtauma on vaikea ja alkaa aiheuttaa hengenahdistusta tai rintakipua rasituksessa tai joskus ponnisteluun liittyvän tajunnan menetyksen. Pumpatessaan verta ahtaan läppäaukon läpi aorttaan vasen kammio ylikuormittuu ja sen seinämät paksuntuvat ja lopulta kehittyy sydämen vajaatoiminta. Lääkäri tunnistaa aorttaläpän ahtauman sen synnyttämästä sivuäänestä. Diagnoosi varmistuu ja tarkentuu sydämen ultraäänikuvauksessa. Aorttaläpän ahtaumaan ei ole lääkehoitoa vaan hoito on kirurginen eli tekoläpän asentaminen avosydänleikkauksessa. Jos leikkausriski arvioidaan suureksi tekoläppä voidaan asentaa verisuoniteitä katetrin avulla.

 

Aorttaläpän vuodossa läppä ei sulkeudu pitävästi vaan osa vasemman kammion aorttaan pumppaamasta verestä virtaa sydämen lepovaiheen (diastole) aikana takaisin kammioon, joka ylikuormittuu ja laajenee kasvaneesta työstä. Vaikeassa läppävuodossa vasen kammio voi tehdä koko ajan kaksin- tai kolminkertaista pumppaustyötä normaaliin verrattuna.  Pitkään kestänyt ylikuormitus johtaa lopulta vasemman kammion vajaatoimintaan. Aorttaläppävuodon hoito on  tekoläpän asentaminen tai läpän korjaus avosydänleikkauksessa. Läppävuoto voi johtua myös aortan sairaalloisesta laajentumisesta, jolloin leikkauksessa korjataan samalla aortan tyvi putkiproteesilla.

 

Mitraali- eli hiippaläpän vuoto johtuu läppäpurjeiden tai läpän tukirihmojen tai –renkaan vioittumisesta siten, että läppä ei sulkeudu täysin vasemman kammion supistuessa. Epätäydellinen sulkeutuminen aiheuttaa veren takaisinvirtauksen kammiosta vasempaan eteiseen.  Vasemman kammion laaja-alainen tai paikallinen supistumisvajaus voi myös johtaa läpän epätäydelliseen sulkeutumiseen. Läppävuoto on tällöin seurausta vasemman kammion viasta ja  läppä sinänsä voi olla rakenteeltaan aivan normaali.  Mitraaliläpän vuoto kuormittaa vasenta kammiota, joka joutuu tekemään koko ajan ylimääräistä pumppaustyötä. Pitkään jatkunut kuormitus johtaa vasemman kammion vajaatoimintaan, jonka oireita ovat hengenahdistus rasituksessa ja suorituskyvyn heikentyminen.  Läppävuoto voi myös syntyä äkillisesti esimerkiksi läpän bakteeritulehduksen (endokardiitti) tai sydäninfarktin seurauksena. Tällöin oireena on nopeasti kehittynyt ja vaikea hengenahdistus, joka johtuu verentungoksesta keuhkoissa ja nesteen kertymisestä keuhkorakkuloihin (ns. keuhkopöhö). 

 

Mitraaliläpän vuotoa selviteltäessä ultraäänitutkimus tehdään usein paitsi rintakehän pinnalta myös ruokatorven kautta toimenpiteessä, joka tekotavaltaan muistuttaa mahalaukun tähystystä.  Vaikean mitraalivuoto hoidetaan läppäleikkauksessa korjaamalla vioittuneet läpän rakenteet tai korvaamalla vuotava läppä proteesilla. Jos leikkausriski katsotaan hyvin suureksi voidaan määrätyissä tapauksissa tehdä läppävuotoa vähentävä katetritoimenpide.

 

Mitraaliläpän ahtauma eli stenoosi on suomalaisessa väestössä nykyisin hyvin harvinainen läppävika. Syy on siinä, että sen tavallisin aiheuttaja eli reumakuume on lähes hävinnyt Suomesta. Reumakuume on tiettyjen streptokokkibakteerikantojen aiheuttaman nielurisatulehduksen (kansan kielellä ”angiinan”) jälkitauti, joka voi vaurioittaa sydänläppiä siten, että läppäpurjeet myöhemmin arpeutuvat, paksuntuvat ja liimautuvat yhteen, mikä johtaa läppäaukon ahtautumiseen.  Reunakuumetta esiintyy edelleen mm Afrikassa ja enemmistö uusista mitraalistenooseista todetaankin meillä nykyisin maahanmuuttajilla. Ahtautunut mitraaliläppä vaikeuttaa veren virtausta vasemmasta eteisestä vasempaan kammioon ja johtaa keuhkojen verentungokseen ja keuhkoverenpaineen nousuun. 

 

Hengenahdistus rasituksessa on tavallisin oire, mutta myös eteisperäiset rytmihäiriöt (eteisvärinä) ovat yleisiä. Mitraaliläpän ahatuma ja sen vaikeusaste ovat hyvin tunnistettavissa sydämen ultraäänitutkimuksessa. Kokenut kardiologi havaitsee tämän läppävian ja tunnistaa sen vaikeusasteen myös stetoskoopilla  kuunnellen. Mitraaliläpän ahtauma voidaan hoitaa pallolaajennuksella, jos läppä ei ole kalkkeutunut. Ellei pallolaajennus sovellu hoidoksi, tehdään läppäleikkaus.