Aivokasvaimet

Aivokasvaimet ovat keskushermoston kasvaimia. Ne ovat lähtöisin joko aivokudoksesta tai ympäröivistä rakenteista kallon sisällä tai selkäydinkanavassa. Näiden lisäksi aivoissa voi esiintyä muiden syöpien (esim. keuhko-, rinta-, iho- ja suolistosyövan) etäpesäkkeitä.

Leikatuista aivokasvaimista on:

• 50 % aivokudoksen tukisolukasvaimia eli glioomia
• 25 % aivokalvokasvaimia eli meningeoomia
• 10 % hermotupen kasvaimia eli schwvannoomia
• 10 % aivolisäkekasvaimia eli hypofyysiadenoomia
• 5 % monimuotoinen joukko muita kasvaimia.
  

Aivokalvon kasvaimet eli meningeoomat 

Meningeoomista 90 % on hyvänlaatuisia (GI), ja kokonaispoiston jälkeen ne uusiutuvat vain harvoin. Kasvaimet saavat alkunsa lukinkalvon soluista ja kiinnittyvät tyypillisesti kovaan aivokalvoon eli duuraan. Meningeoomat sijaitsevat kallon sisällä ja selkäydinkanavassa. Ne ovat yleensä yksittäisiä, tarkkarajaisia ja hitaasti kasvavia kasvaimia, jotka työntävät aivokudosta edeltään sivuun. Meningeoomat aiheuttavat usein haittaa, jos niiden koko on merkittävä tai jos ne sijaitsevat siten, että ne painavat hermoja tai verisuonia.

Aivokasvaimet eli glioomat

Aivokasvaimet saavat alkunsa aivokudoksen tuki- eli gliasoluista. Ne jaetaan seuraaviin tyyppeihin: astrosytooma, oligodendrogliooma, oligoastrosytooma ja ependymooma. Kasvaimet luokitellaan hyvänlaatuisesta erittäin pahanlaatuiseen (Gradus I-IV). Tällä hetkellä vain I-luokan glioomat voidaan parantaa pelkällä leikkauksella. Luokissa II-IV leikkauksen tarkoitus on hidastaa tai pysäyttää taudin eteneminen, mutta etenkin III ja IV luokissa tarvitaan usein myös säde- ja solunsalpaajahoitoa. Toisin kuin meningeoomissa, glioomissa ei ole tarkkaa rajapintaa suhteessa normaaliin aivokudokseen, mikä estää kasvaimen kokonaispoistoa.

Etäpesäkkeet eli metastaasit

Muiden syöpien etäpesäkkeet ovat yleisimpiä kallonsisäisiä kasvaimia, niitä on puolet kaikista aivokasvaimista. Tavallisimmat aivoetäpesäkkeiden aiheuttajat ovat keuhkosyöpä, rintasyöpä, paksusuolisyöpä, munuaissyöpä ja melanoomat.

Syöpäpotilaista noin neljännes saa aivoihin etäpesäkkeitä, joista 80 % esiintyy isoissa aivoissa ja 20 % pikkuaivoissa. Näistä potilaista 40 %:lla on yksittäisiä kasvaimia ja 60 %:lla on useita etäpesäkkeitä.

Aivoissa olevia etäpesäkkeitä leikataan pääsääntöisesti vain silloin, jos kyseessä on yksittäinen etäpesäke ja tauti on muilta osin hallinnassa. Hyvin aggressiivisessa taudissa, johon liittyy useita aivometastaaseja, ei leikkaushoidosta ole hyötyä. Leikkauksen vaihtoehtona voi olla sädehoito, joko perinteisin menetelmin annettuna tai kohdistamalla suuri sädeannos hyvin pienelle alueelle, ns. stereotaktinen sädehoito. Kipua lievittävänä hoitona käytetään kokoaivosädehoitoa ja kortisonihoitoa. Metastaasin ennuste riippuu varsinaisen syöpätaudin levinneisyydestä ja ennusteesta.

Aivolisäkkeen kasvaimet eli hypofyysiadenoomat

Aivolisäkkeen kasvaimet ovat lähes aina hyvänlaatuisia. Ne voivat aiheuttaa elimistön hormonitasapainon häiriöitä (liikatuotanto tai puutteellinen tuotanto). Tämän lisäksi kookas aivolisäkkeen kasvain voi painaa näköhermoja aiheuttaen näköongelmia ja pahimmillaan sokeuden.

Aivolisäkkeen kasvaimia hoidetaan neurologien ja sisätautilääkärien (endokrinologit) yhteistyönä. Leikkaukseen valikoituvat ne potilaat, joiden tautiin ei voida lääkkeellisellä hoidolla puuttua. Nykyään leikkaus lähes poikkeuksetta suoritetaan nenän kautta tähystystoimenpiteenä. Leikkausta ennen ja jälkeen tarvitaan laaja-alaisia tutkimuksia elimistön hormonierityksestä ja tarvittaessa poikkeavuuksia korjataan.

Kuulohermokasvaimet eli akustikusneurinoomat

Kuulohermokasvaimet ovat hyvänlaatuisia VIII aivohermon hermotupen kasvaimia. Ne ovat tarkkarajaisia ja kasvavat hitaasti. Riippuen kasvaimen koosta ja kasvutaipumuksesta niitä voidaan seurata, hoitaa leikkauksella tai kohdistetulla sädehoidolla.

Kuulohermokasvaimet saavat useimmiten alkunsa niistä hermon säikeistä, jotka vastaavat tasapainoaistista, mutta kuulosäikeet saattavat toimia normaalisti. Tämän ansiosta yli puolella potilaista, joilla on pieni kasvain ja hyvä kuulo, leikkauksen jälkeen kuulo säilyy. Suurissa kasvaimissa tai jos kuulo on valmiiksi huono, kuulo tavallisesti heikkenee entisestään hoidon myötä.

Toinen hoidon merkittävä riski on ohimenevä tai pysyvä kasvohermon toimintahäiriö, joka voi aiheuttaa kasvolihasten halvauksen. Kuulohermo kulkee kallon sisällä heti kasvohermon vieressä, minkä vuoksi kuulohermokasvaimen hoito voi vaurioittaa myös kasvohermoa. Pysyvä kasvohermohalvaus on nykyisillä leikkaustekniikoilla hyvin harvinainen ongelma (alle 5 %).

Selkäydinkanavan kasvaimet

Keskushermoston kasvaimista vajaa viidennes esiintyy selkäydinkanavassa. Yleisimpiä ovat selkäytimen gliooma tai ependymooma sekä selkäytimen ulkopuolella kasvavat meningeooma ja schwannooma. Lisäksi selkärangassa tai selkäydinkanavassa voi esiintyä muiden syöpien etäpesäkkeitä.

Kasvaintyyppi vaikuttaa pitkälti hoitoon. Selkäytimen ulkopuoliset kasvaimet (meningeoomat ja schwannoomat) usein hoidetaan leikkauksella ja hoitotulos on näissä hyvä. Selkäytimen sisällä olevat kasvaimet ovat huomattavasti haasteellisempia ja niiden kohdalla joudutaan yksilöllisesti miettimään parasta hoitovaihtoehtoa. Osa kasvaimista on hoidettavissa leikkauksella, osa ei. Selkärangan etäpesäkkeitä leikataan vain erityistapauksissa, sädehoito on niiden kohdalla huomattavasti yleisempi vaihtoehto.