Maksakirurgian päätehtävänä on hoitaa maksan ja sappiteiden kasvaimia sekä maksakirroosin komplikaatioita kuten lääkehoidolle reagoimatonta nesteenmuodostusta vatsaonteloon tai toistuvia verenvuotoja.
Vaativa maksakirurgia liittyy monin tavoin maksansiirtotoimintaan, maksasairauksien kokonaisvaltaiseen hoitoon sekä siihen liittyvään kehitystyöhön. Hyksin Elinsiirto- ja maksakirurgian klinikassa tehdään kaksi kolmasosaa koko Suomen maksakirurgisista toimenpiteistä.
Maksakasvainten hoitomuodot
Ensisijaisesti kasvain pyritään hoitamaan maksan osapoistolla eli maksaresektiolla mikäli mahdollista. Maksaresektio voidaan tehdä avoimena leikkauksena tai tähystämällä eli laparoskooppisesti.
Muita käytössä olevia hoitoja ovat maksansiirto, paikallinen kasvaimen tuhoaminen (termoablaatio) tai toimenpideradiologiset hoidot, joissa maksavaltimon kautta ruiskutetaan kasvaimeen syöpälääkettä (TACE -hoito) tai radioaktiivista ainetta (SIR-hoito). Eri hoitomuotoja voidaan myös yhdistää.
Etäpesäkkeiden hoito
Tyypillisimpiä maksaan ilmaantuvia etäpesäkkeitä ovat paksu-peräsuolisyövän aiheuttamat epäpesäkkeet. Hoidon edellytyksenä on, että kaikki etäpesäkkeet saadaan leikatuksi pois tai tuhotuksi paikallishoidolla. Näiden potilaiden eloonjäämisennuste oli pitkään noin 30 %, mutta hoitotulokset ovat etenkin 2000-luvulla parantuneet merkittävästi tehostuneiden syöpähoitojen ja kehittyneiden leikkaustekniikoiden myötä. Nykyisin maksakirurgian yksikössä leikatuista paksu-peräsuolisyöpää sairastavista potilaista, joilla on etäpesäke maksassa, on 60 % elossa viiden vuoden kuluttua leikkauksesta.
Yhä useampia potilaita voidaan hoitaa leikkauksen ja erilaisten syöpähoitojen moniammatillisella yhdistelmällä menestyksekkäästi. Muiden kasvainten maksaan levinneitä etäpesäkkeitä voidaan leikata tarkoin valikoiduissa tapauksissa. Näiden hoitotulokset ovat huonommat kuin suolistosyövän.
Primaari maksasyöpä
Maksasyöpä (hepatosellulaarinen karsinooma) tulee harvoin terveeseen maksaan. Yleensä taustalla on jokin maksasairaus ja maksan toiminnanvajaus, mikä lisää leikkausriskiä. Pitkälle edenneessä maksakirroosissa ainoa kirurginen hoitomahdollisuus saattaa olla maksansiirto.
Sappirakon ja sappiteiden syöpä
Sappirakkosyövän esiintyvyys Suomessa on 3,5 tapausta 100 000 asukasta kohti, ja se on tyypillisesti iäkkäämmän naisen sairaus. Sappikivitauti lisää syöpäriskin 4-5-kertaiseksi.
Sappirakkosyövän varhaisoireet johtuvat lähinnä sappikivitaudista, jonka vuoksi tehdyissä sappileikkauksissa syöpä löytyy 0,2–0,8 %:lta potilaista. Hoidoksi suositellaan sappirakon poiston lisäksi maksaresektiota ja paikallisten imusolmukkeiden poistoa, tosin tämä hoitomuoto ei sovi kaikille. Vaikka varhaisvaiheen syövän ennuste on hyvä, pidemmälle edenneissä tapauksissa vain 20 % potilaista on elossa viiden vuoden kuluttua leikkauksesta.
Maksakudoksen sisäisten sappiteiden syövistä voidaan hoitaa 40 % l ja ulkoisten sappiteiden syövistä 20-25 % leikkaamalla. Leikkaukset ovat usein laajoja ja vaativat aina myös maksaresektion, lukuunottamatta haiman pään seutuun rajoittuneita syöpiä.
Yli 50 % maksakudoksen sisäisistä sappitiesyövistä ja jopa 40 % maksakudoksen ulkoista sappitiesyöpää sairastavista potilaista on elossa viiden vuoden kuluttua leikkauksesta. Edenneissä syövissä sappiteiden sisäisellä ohitusputkella ja lääkehoidolla (stenttauksen ja sytostaattien avulla) voidaan saada aikaan hyvä oireita lievittävä hoito.
Maksakirroosin jälkiongelmien hoito
Maksakirroosissa kohonneen porttilaskimopaineen seurauksena voi olla lääkehoidolle reagoimaton runsas nesteen muodostus vatsaonteloon ja/tai runsaat ruokatorven laskimolaajentumat (variksit). Porttilaskimopainetta voidaan alentaa joissakin tapauksissa asettamalla toimenpideradiologian avulla ohitus maksan sisäisesti verisuoniin (ns. TIPS) tai tekemällä kirurginen ohitusleikkaus.
Maksakirurgisten potilaiden jälkiseuranta
Kaikille kasvaimen vuoksi leikatuille potilaille tehdään yksi kuvantamis-, laboratorio- ja poliklinikkakontrolli. Paikallishoidon saaneilla potilailla on erilliset seurantaohjelmat.