Lähes kaikille lapsille, joilla on suulaen halkio, kertyy välikorvaan sitkeää liimamaista eritettä (=liimakorva). Tärykalvon takana sijaitsevasta välikorvasta avautuu yhteys nenänieluun korvatorven kautta.
Suulakihalkioissa korvatorvea avaavat ja sulkevat lihakset kiinnittyvät poikkeavalla tavalla ja toimivat huonosti. Tämän seurauksena välikorva ei ilmastoidu normaalisti ja limakalvo alkaa erittää limaa. Tästä limanerityksestä ei nykytiedon mukaan ole korville haittaa, mutta jos eritettä on runsaasti, se saattaa alentaa kuuloa.
Halkiolapsen liimakorvat putkitetaan tarvittaessa, jotta lapsi kuulisi hyvin. Putkituksessa tärykalvoon pujotetaan pieni, lankarullaa muistuttava putki, joka ilmastoi välikorvan korvakäytävän kautta.
Kun tärykalvon putkitus tarvitaan, se tehdään yleensä suulakihalkioleikkauksen yhteydessä. Jos kuulo on huono, voidaan korvat putkittaa aikaisemminkin. Putket pysyvät tärykalvolla 6kk - 2v ja poistuvat sitten yleensä itsestään. Sen jälkeen seurataan, kehittyykö uutta liimakorvatilannetta. Jos niin tapahtuu, korvat putkitetaan uudestaan.
Suulaen sulkukeikkauksen jälkeen lapsen kasvaessa ja anatomian muuttuessa liimakorvataipumus menee yleensä ohi, tavallisimmin esikoulu-/kouluikään mennessä, mutta tässä on paljon yksilöllistä vaihtelua.
Antibioottien välttäminen
Lapset, joilla on liimaeritettä, saavat helposti antibioottikuureja tavanomaisten virustulehdusten yhteydessä. Flunssan aikana liimakorva tulkitaan helposti erheellisesti välikorvatulehdukseksi.
Lasta tutkiville lääkäreille on hyvä kertoa, että kyseessä on halkiolapsi. Siksi on hyvin todennäköistä, että korvissa on liimaeritettä, jos putket eivät ole toiminnassa.
Liimaerite heikentää tärykalvon liikkuvuutta, ja tympanometrialaite näyttää samanlaista käyrää kuin äkillisessä korvatulehduksessa. Tällöin tulee kiinnittää huomio tärykalvon pullotukseen.Vain silloin, kun tärykalvo pullottaa ulospäin, on syytä aloittaa antibioottikuuri äkilliseen välikorvatulehdukseen.