Astman omahoidolla tarkoitetaan sitä, että astmaatikko opetetaan itse reagoimaan astmaoireilun muutoksiin sovitulla tavalla.
Onnistuneen omahoidon perustan muodostaa annettujen lääkitysohjeiden tarkka noudattaminen. Astmaatikon tulee myös ymmärtää, mistä astmassa on kyse, mitkä ovat hoidon pääpiirteet ja miten hoitoon on sitouduttava. Jos lääkkeiden otto on epäsäännöllistä, lisää se riskiä saada toistuvia pahenemisvaiheita.
Lääkitysohjeiden noudattamisen lisäksi voi astmatasapainoa parantaa terveillä elintavoilla. Säännöllinen liikunta pitää yllä sekä hyvää peruskuntoa ja sen avulla myös paino pysyy kurissa. Tupakoimattomuus tulisi astmaatikolle, kuten myös muille, olla itsestäänselvyys. Tupakointi lisää keuhko-oireita ja pitkällä aikavälillä sillä on lukuisa määrä muita haittavaikutuksia elimistöön. Tupakointi vähentää jopa 60–70 % keuhkoihin hengitettävien kortisonivalmisteiden tehoa.
Astman pahenemisvaiheen selvittäminen Astmanhoidon tehoa voi arvioida esimerkiksi PEF-puhallusten avulla. PEF mittaa uloshengityksen huippuvirtausta. Astmalle on tyypillistä tuloksen vaihtelu mm. vuorokaudenajan mukaan ja tuloksen paraneminen avaavalla lääkkeellä. Jokaisella astmaatikolla on hyvä olla kotona oma PEF-mittari, jolloin hän tietää oman huippuarvonsa.
Runsas avaavan ja/tai kohtauslääkkeen käyttö kielii huonosta astman tasapainosta. Astmaoireet saattavat lisääntyä esimerkiksi hengitystietulehdusten tai allergeenialtistuksen seurauksena. Jokaisella astmaa sairastavalla tulisi olla henkilökohtaisesti räätälöidyt ohjeet siitä, miten tulee toimia astman pahenemisvaiheessa.
PEF-puhallukset ovat oireiden ohella hyvä tapa arvioida, milloin lääkitystä tulisi tehostaa. Kaikilla potilailla tulisi olla kirjallinen omahoito-ohje, johon on kirjattu, minkä asteinen PEF-arvojen lasku edellyttää toimenpiteitä lääkityksen osalta.
Astman hoito pahenemisvaiheessa 
Yleensä pahenemisvaiheiden hoito edellyttää joko keuhkoihin hengitettävän hoitavan lääkkeen kaksinkertaistamista 2–4 viikon ajaksi. Jos vointi ei ala korjaantua 3–5 päivän kuluessa, lääkärisi on voinut ohjeistaa sinulle suun kautta otettavan kortisonikuurin, esimerkiksi Prednisolon 20–40 mg aamuisin 7–14 vuorokauden ajan. Antibioottia tarvitaan harvoin, koska valtaosa hengitystietulehduksista on virusten aiheuttamia.
Jos edellä mainitut toimenpiteet eivät korjaa tilannetta, on potilaan syytä hakeutua ensisijaisesti terveyskeskuspäivystykseen. Hyvään omahoitoon kuuluu myös, että potilas huolehti säännöllisistä kontrollikäynneistä joko lääkärin, astmahoitajan tai terveydenhoitajan vastaanotolla. Useimmiten kerran vuodessa tapahtuva kontrolli riittää. Hoitotasapainon arvioimista helpottaa, jos potilas tekee ennen vastaanottoa 1–2 viikkoa PEF-seurantaa kotilääkkein.