Astman hoidossa pyritään oireettomuuteen ja normaaliin keuhkojen toimintaan. Lääkitys pyritään toteuttamaan mahdollisimman yksinkertaisesti ja tarpeetonta monilääkitystä vältetään.
Lääkehoito aloitetaan yleensä isommilla lääkeannoksilla ja lääkitystä vähennetään, kun oireet saadaan hallintaan. Pahenemisvaiheet hoidetaan heti lääkärin antamien omahoito-ohjeiden mukaan ja tarvittaessa hakeudutaan lääkäriin.
Astman pahenemisen tavallisin syy on viruksen aiheuttama hengitystietulehdus. Pahenemisvaiheessa oireet lisääntyvät, rasituksen sieto huononee, avaavan lääkkeen tarve lisääntyy tai se ei kunnolla auta.
Lääkehoito on yksilöllistä ja tästä syystä saattaa esiintyä eroja eri lääkevalmisteiden valinnassa, niiden käyttöajankohdassa ja hoidon pituudessa. Astmalääkitys on joko päivittäistä ja ympärivuotista tai vain jaksottaista, esim. siitepölyaikaan, infektioiden yhteydessä tai pakkaskautena.
Keuhkoputkia hoitava ja avaava lääke
Sisäänhengitettävät (inhaloitavat) lääkkeet ovat tehokasta paikallishoitoa hengitysteihin. Astmalääke hengitetään keuhkoihin jauheena, suihkeena tai lääkesumuna. Yleensä käytetään jauheinhalaattoreita (esim. turbuhaler, discus, easyhaler, twisthaler, ellipta). Uudet hienojakoiset liuosmuotoiset ponnekaasuaerosolit voidaan annostella ilman tilajatketta (Aerobec, Alvesco, Innovair).
Astmaatikko tarvitsee ainakin kaksi astmalääkettä – ärtyneitä keuhkoputkia hoitavan lääkkeen säännölliseen päivittäiseen käyttöön ja keuhkoputkia avaavan lääkkeen tarvittaessa käytettäväksi. Lievässä astmassa avaavalla lääkkeellä hoidetaan ja ehkäistään yskää, hengenahdistusta ja rasituksen aiheuttamia oireita.
Avaavan lääkkeen säännöllinen käyttö on merkki astman huonosta hallinnasta. Hoitavaa lääkitystä tulee tällöin tehostaa. Jos fyysinen rasitus aiheuttaa usein hengitysvaikeutta astmaatikolla, se merkitsee sitä, että hoitavaa astmalääkettä ei ole riittävästi.
Lääkityksen tavoitteena hyvä astmatasapaino
Keuhkoputkia hoitava lääke rauhoittaa keuhkoputkien limakalvojen tulehdusta ja vähentää limaneritystä. Inhalaatiosteroidit ovat tehokkain lääkitysmuoto. Käytetyt inhalaatiosteroidit hajoavat elimistössä nopeasti ja niihin liittyy erittäin pieni sivuvaikutusmahdollisuus tavallisilla hoitoannoksilla.
Myös leukotrieenisalpaaja rauhoittaa astmatulehdusta, mutta se ei ole yhtä tehokas kuin inhaloitava kortisoni, ja sopii lievän tulehduksen hallintaan tai kortisonin lisälääkkeeksi. Tabletteina käytettävä leukotrieenisalpaaja estää astman hoidossa keskeisiä tulehdusaineita, leukotrieeneja, jotka supistavat keuhkoputkia ja lisäävät astmatulehdusta.
Hoitavaa lääkettä otetaan lääkärin kanssa sovittu ajanjakso säännöllisesti tavallisimmin aamulla ja illalla, mutta lääkitys voidaan sopia otettavaksi myös kerran päivässä. Jos tällä lääkityksellä ei päästä hyvään astmatasapainoon, voidaan lääkitystä tehostaa joko pitkävaikutteisella keuhkoputkia avaavalla lääkkeellä tai leukotrieenisalpaajalla. Joskus lääkitykseen lisätään inhaloitava tiotropium tai tablettimuotoinen teofylliini, jotka ovat keuhkoputkien supistusta vähentäviä lisälääkkeitä.
Lääkitys hengitystietulehduksissa tai allergiaoireissa
Astmaa sairastavalle sopii yleensä yskänlääkkeeksi oma keuhkoputkia avaava astmalääke. Hengitystietulehdusten tai allergeeniärsytyksen yhteydessä voi olla tarpeen tehostaa astmalääkitystä. Tavallisimmin kaksinkertaistetaan silloin keuhkoputkia hoitavan lääkkeen annostus noin 1–2 viikoksi ja otetaan lisäksi keuhkoputkia avaavaa lääkettä oireiden mukaisesti jopa 3–4 tunnin välein. Jos näin tiheä lääkitys ei riitä, eli hengitys on silti vaikeata ja/tai vinkuvaa, on yleensä tarpeen hakeutua päivystykseen. Hoitava lääkäri laatii vastaanoton yhteydessä astmaatikolle yksilöllisen omahoito-ohjeen, jota on syytä noudattaa pahenemisvaiheissa.