Sivun sisältö
Lääkäri tekee tarvittaessa poliisin pyynnöstä, osana esitutkintaa tutkimukset mahdollisten fyysisten vammojen toteamiseksi. Epäiltäessä lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä nämä tutkimukset tehdään erikoissairaanhoidossa. Poliisi ja terveydenhuoltoviranomaiset arvioivat kuinka kiireellisesti lääkärintarkastus tulee tehdä. Aina kun mahdollista, tutkimus pyritään tekemään virka-aikana. Virka-ajan ulkopuolella tehtävää tarkastusta tarvitaan silloin kun vammat vaativat nopeaa lääkärin arviota tai hoitoa, esimerkiksi jos on tapahtunut raiskaus tai jos on oletettavaa, että tekijän DNA:ta on löydettävissä uhrista. Näissä tilanteissa lapsen / nuoren tulisi tulla tutkimukseen peseytymättä ja tapahtuman aikana päällä olleet vaatteet tulisi ottaa mukaan paperipussissa. Pienten lasten kohdalla tällaiset tilanteet ovat harvinaisia.
Tutkiminen aloitetaan yleensä tavallisella lääkärintarkastuksella, jossa mm. kuunnellaan sydäntä ja keuhkoja, kokeillaan vatsaa ja katsotaan suuhun. Lapsi / nuori tarkastetaan "päästä varpaisiin", jotta mitään tärkeää ei jää havaitsematta. Pienen lapsen sukuelinten tutkiminen eroaa nuoren tai aikuisen gynekologisesta tutkimuksesta siten, että ulkoinen tarkastus on lapsilla tavallisesti riittävä. Gynekologista sisätutkimusta tarvitaan pienten lasten kohdalla harvoin. Tutkimuksessa luodaan lapselle mahdollisimman turvallinen ja rauhallinen olo. Tutkimusta ei tehdä väkisin.
On tärkeää, että mahdolliset vammat tutkitaan ja kirjataan ylös tarkasti. Tutkimuksen yhteydessä voidaan ottaa valokuvia, joskus myös verinäytteitä, virtsanäyte ja muita tarvittavia näytteitä. Lääkäri laatii tekemästään tutkimuksesta lausunnon poliisille.