Yleisimmät väärinkäsitykset / Usein kysytyt kysymykset lasten seksuaalisuudesta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä

Olisiko lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö voitu huomata aikaisemmin?

Usein vanhemmat ja ammattihenkilötkin pohtivat seksuaalisen hyväksikäytön ilmitulon jälkeen, olisiko jostakin vihjeestä voinut huomata jo aikaisemmin lapsen tulleen hyväksikäytetyksi. Kuitenkin sekä tieteellisen tutkimuksen että käytännön hoitotyön kokemusten perusteella tiedetään, että seksuaalista hyväksikäyttöä on hyvin vaikea havaita. Seksuaalista hyväksikäyttöä ei voida tunnistaa tai päätellä käyttäytymisen tai oireiden perusteella. Jokainen lapsi tai nuori reagoi yksilöllisesti hyväksikäyttökokemukseen ja siihen vaikuttavat monet tekijät. Kaikki lapsella havaitut oireet tai käyttäytyminen eivät myöskään välttämättä ole seurausta seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Lisäksi tutkimuksetkin ovat osoittaneet, että lapset eivät läheskään aina kerro asiasta ja tähän voi olla monia syitä, kuten se, että lapsi haluaa vältellä kertomisesta mahdollisesti aiheutuvia negatiivisia seurauksia eri osapuolille. Hyväksikäyttäjä on myös voinut kieltää lasta kertomasta asiasta tai lapsi ei välttämättä ole ymmärtänyt ylipäätään tapahtuneen luonnetta. Tärkeää onkin suunnata katse tulevaan, koska syyllisyyden tai häpeän kantaminen siitä, ettei ole asiaa aikaisemmin huomannut, on tarpeetonta, vaikkakin hyvin ymmärrettävää. Lapsellekin on hyvä ilmaista, että syy tapahtuneeseen on aina hyväksikäyttöön syyllistyneen - ei uhrin tai hänen perheensä.

Lapseni käyttäytyy seksuaalisesti - tulisiko minun huolestua?

Lapsen seksuaalinen käyttäytyminen on huomattavasti todennäköisemmin osa lapsen normaalia seksuaalista kehitystä tai reaktio johonkin muuhun elämän muutokseen kuin todiste hyväksikäytöstä. Samoin kuin lapsi kehittyy esimerkiksi kielellisiltä taidoiltaan, kehittyy hän myös seksuaalisena yksilönä. Tähän kehitykseen kuuluvat itsensä tutkiskelu ja koskettelu, erilaiset ”lääkärileikit” lasten välillä, sukupuolieroista kiinnostuminen ja niistä kyseleminen sekä sellaisten ihmishahmojen piirtäminen, joilla on sukupuolielimet. Lisäksi nykyajan lapsilla on helppo pääsy internetissä saatavilla olevaan aikuisviihteeseen, mitä kautta heille saattaa kertyä seksuaalisuuteen ja seksiin liittyvää sanastoa, joka ei muuten ole heidän ikätasoonsa kuuluvaa. Lapsi voi oireilla seksuaalisesti myös elämän mukana tuleviin muutoksiin ja kriiseihin, kuten vanhempien avioeroon, koulun alkuun, muuttoon, läheisen menetykseen tai muuhun traumaan. Lapsi huomaa jo varhain, että itsensä koskettelu tuo mielihyvää ja rauhoittaa. Tästä johtuen lapsi saattaakin tehdä näin rauhoittaakseen itseään esim. nukahtamistilanteessa.

Lapseni puhuu seksistä. Voiko lapsi keksiä seksijuttuja?

Kyllä voi. Kiinnostuminen ihmiskehosta ja seksuaalisuudesta kuuluu kasvavan lapsen elämään. Lapset havainnoivat herkästi aikuisten reaktioita puheisiinsa ja lasten kiinnostusta seksuaalisuutta kohtaan ja seksuaalissävytteisiä puheita saattaa lisätä se että seksuaalisuus on aikuisille vaikeasti kohdattava aihe. Lisäksi tutkimusten mukaan jo pienetkin lapset altistuvat seksuaaliselle materiaalille. Tutkimusten mukaan alakouluikäisistä lapsista monet ovat nähneet pornografiaa ja tämän todennäköisyys kasvaa merkittävästi lasten vanhetessa. Pohjoismaissa tehdyn tutkimuksen mukaan 11-vuotias on todennäköisemmin nähnyt pornoa, kuin ei nähnyt.

Lapset herkästi matkivat muiden lasten ja aikuisten käyttämiä sanoja, joita eivät ymmärrä. Pienet lapset ovat voineet kuulla yksityiskohtaisiakin asioita, joista puhuvat, mutta he eivät välttämättä ymmärrä sanojen todellista merkitystä. Mitä vanhempi lapsi on, sitä konkreettisempaa tietoa seksuaalisuudesta hänellä oletettavasti on. Arvioitaessa tuleeko lapsen puheista huolestua, pitää ne aina heijastaa lapsen ikätasoon, yksilölliseen kehitykseen ja siihen mitä lapsi voi jo tietää. Jos lapsen puheet sisältävät omakohtaisia ja konkreettisia asioita, jotka herättävät aikuisissa huolta, voi asiassa kääntyä viranomaisten puoleen.

Mitä teen, jos lapseni on nähnyt pornoa?

Keskustele lapsesi kanssa hänen kokemuksistaan internetissä. Älä painosta. Epäilyt ja syytökset eivät ole oikea tapa käsitellä asioita. Muista, että on hyvä, jos lapsi uskaltaa puhua sinulle näkemästään. Arvosta sitä ja kerro lapselle, että hän teki oikein kertoessaan asiasta. Malta mielesi ja tiedosta omat asenteesi, sillä pornolle altistuminen ei ole yhtä kuin traumatisoituminen. Pysy lapsen tasolla ja vastaa hänen esittämiinsä kysymyksiin. Selitä lapselle, että porno ei ole sama asia kuin seksi, vaan se on kuviteltua, näyteltyä ja tarinoitua seksiä ja siitä puuttuvat rakkauden tunteet, hellyys, toisesta välittäminen ja läheisyys. Lisäksi on hyvä käydä läpi, että porno ei anna aitoa kuvaa murrosiän ja aikuisuuden tuomista kehon muutoksista.

Lisätietoa ja –ohjeita.

Miten opastan lastani käyttämään nettiä turvallisesti?

Suomalaisilla lapsilla on keskimäärin hyvät internetiin liittyvät turvataidot. Internetiin liittyvistä negatiivisistakin asioista on tärkeä puhua lapsille ja nuorille suoraan ja rehellisesti, ilman turhaa pelottelua. Tieto siitä, miten toimia mahdollisissa epäilyttävissä tai oudoissa tilanteissa antaa varmuutta toimia turvallisesti. Kielteinen suhtautuminen internetiin ja netin käytön liiallinen rajoittaminen – ja sen uhan käyttäminen rangaistuksena – johtaa helposti tilanteeseen, jossa lapsella ei ole halua tai uskallusta kääntyä vanhempiensa puoleen silloin, kun siihen olisi tarvetta. Ikävyyksistä ja huonoista kokemuksista netissä tulee olla lupa kertoa ilman, että se johtaa lapsen rankaisemiseen tai syyllistämiseen.

Ilmaise olevasi kiinnostunut siitä, mitä lapsi puuhaa netissä. Tee netinkäytöstä ja siitä puhumisesta arkipäivää, kuten koulupäivän tapahtumista puhumisesta. Lapsen kanssa on hyvä käydä läpi, ettei hänen tule jakaa kuvia itsestään, puhelinnumeroaan, osoitettaan vieraalle tai uudelle tuttavuudelle.

Voivatko lapset kertoa virheellisiä väitteitä hyväksikäytöstä?

Lapset eivät anna seksuaalisille asioille samoja merkityksiä kuin aikuiset ja saattavat puhua niistä käsittämättä mitä merkityksiä aikuiset niille antavat. Pieni lapsi saattaa vahingossa sepittää aikuisen näkökulmasta hyväksikäytölle viittaavaa tarinaa ymmärtämättä sitä täysin itse. Lapsen kohdalla onkin harvoin kyse samanlaisesta tietoisesta valehtelusta kuin esimerkiksi aikuisen kohdalla. Ennemminkin lapsille on vaikea ymmärtää sanomisiensa merkitystä ja seurauksia ja hän saattaa puhua jostain mielestään hauskasta jutusta. Ala-kouluikäinen lapsi, joka on tehnyt jotain luvatonta ja yrittää peitellä sitä, saattaa kertoa hätävalheen johon liittyy toinen ihminen. Tutkimusten ja käytännön tapausten perusteella tiedetään useita tapauksia, joissa on käynyt ilmi, että epäily joka on perustunut lapsen keksimään väitteeseen, ei ole pitänyt paikkansa. Yleensä pidetään kuitenkin harvinaisena sitä, että lapsi tieten tahtoen valehtelisi hyväksikäytöstä. Teini-ikäiset ovat puolestaan kykeneviä valehtelemaan siinä missä aikuisetkin, vaikka valehtelun mahdolliset seuraukset ovat kehittyvälle nuorelle vaikeammin hahmotettavissa kuin aikuiselle.

Lapsen kertoma saattaa myös muokkautua vuorovaikutuksessa aikuisen kanssa. Jo hyvin pienet lapset ymmärtävät sen, että kysymys vaatii vastauksen ja he voivat pyrkiä vastaamaan huolestuneen aikuisen kysymyksiin myös totuuden vastaisesti. Varsinkaan pienet lapset eivät pysty erottamaan kokemiaan tapahtumia sellaisista, joista on ollut puhetta ja saattavat pitää puhuttuja asioita totena. Lisäksi seksuaalisista asioista puhuttaessa lapsi on voinut saada aikuiselta paljon huomiota, joka on positiivinen kokemus lapselle. Tämä saattaa kannustaa häntä kertomaan asiasta lisää ja antaa viestin että tarinan sepittäminen on toivottavaa.

Lapsen kertoessa hyväksikäytöstä on tärkeää, ettei vanhempi painosta tai kyseenalaista lasta vaan jättää asian selvittelyn viranomaisille. Vanhemman ei pidä ”tentata” lapselta puhuuko hän totta vai valehteleeko. Tutkimuksista tiedetään, että negatiivisten seurausten pelko itselle tai muille voi toimia motiivina valehdella tai jättää asioita kertomatta.

Voiko lapsen käytöksestä päätellä puhuuko hän totta vai ei?

Ei ole olemassa luotettavia keinoja, joilla lapsen tai aikuisen käyttäytymisestä (eleet, ilmeet, tunneilmaisut) voisi päätellä varmasti puhuuko hän totta vai ei. Tähän eivät pysty edes ammattilaiset, joiden tehtävä työssään on pyrkiä arvioimaan asiakkaidensa luotettavuutta.

Jos lapsi vaikuttaa esim. vastahakoiselta, ahdistuneelta tai itkuiselta, voi tämä selittyä monella eri tavalla. Lapsi voi muistella ahdistavaa kokemusta tai kertomustilanne itsessään voi aiheuttaa lapsessa ahdistusta. Lapsesta voi olla myös ikävää puhua pahaa itselle tärkeästä ihmisestä tai hän saattaa kokea vaikeaksi vastata hänelle esitettyihin vaikeaselkoisiin kysymyksiin. Lapsi voi lisäksi reagoida aikuisten voimakkaisiin reaktioihin tai painokkaisiin kysymyksiin. Toisaalta, mikäli lapsi on kertonut paikkansapitämättömän tarinan esimerkiksi aikuisen painostuksen vuoksi, tai peittääkseen omaa väärää toimintaa ja välttääkseen rangaistusta, saattaa keskustelu tämän vuoksi olla lapselle ahdistava.

Onko lasten seksuaalinen hyväksikäyttö lisääntynyt vuosi vuodelta?

Suomessa ja ulkomailla tehtyjen kattavien tutkimusten mukaan lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ei ole määrällisesti yleistynyt. Vuonna 2011 julkaistussa suomalaisessa tutkimuksessa havaittiin seksuaalisen hyväksikäytön jopa hieman vähentyneen. Valtaosa seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneista alaikäisistä oli yli 14-vuotiaita. Hyväksikäyttö kohdistuen alle kouluikäiseen lapseen sekä perheen sisäiset hyväksikäyttötapaukset olivat varsin harvinaisia.

Ilmiön näkyvyys mediassa on lisääntynyt. Samoin viranomaisten tietoon tulevien ilmoitusten määrä on noussut viime vuosina, mutta osa näistä on ns. vääriä hälytyksiä. Poliisi tutkii, onko rikosta tapahtunut vai selittyykö epäily jollain muulla tavalla.

Minua epäillään lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Mitä teen?

On tärkeää, että asian selvittely jätetään viranomaisille. Älä siis puhu epäilystä lapsen kanssa tai lapsen kuullen. Yritä ottaa rauhallisesti, poliisi selvittää asiaa. Esitutkinnassa pyritään selvittämään mahdollisimman tarkkaan, miten ja mistä syystä epäily on herännyt. Sinua tullaan kuulemaan ja saat kertoa oman näkemyksesi asioista. Sinulla on tutkinta- ja oikeusprosessin aikana oikeus avustajaan, joka huolehtii oikeusturvasi toteutumisesta prosessin kaikissa vaiheissa.

Linkkejä:
http://www.oikeus.fi/oikeusapu/fi/index/oikeusavustaja.html
http://www.poliisi.fi/rikokset/rikoksen_esitutkinta
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110805?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=esitutkintalaki


Mikä kaikki on lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä? Esimerkiksi jos lapsi vahingossa näkee minut alasti tai harrastamassa seksiä, olenko hyväksikäyttäjä?

Lain mukaan rangaistavaa ovat seksuaaliset teot, jotka kohdistuvat alle 16-vuotiaaseen lapseen tai nuoreen (joissain tapauksissa alle 18-vuotiaaseen). Seksuaalista hyväksikäyttöä on esimerkiksi hively, koskettelu, sukuelinten nuoleminen, yhdyntä tai sen yritys sekä esineellä sukuelimiin tunkeutuminen. Hyväksikäytöksi luetaan myös se, että saa lapsen ryhtymään johonkin tällaiseen tekoon tai saa lapsen esimerkiksi koskettelemaan itseään. Seksuaalinen hyväksikäyttö ei edellytä fyysistä kontaktia, sillä se voi tapahtua esimerkiksi internetin tai kännykän välityksellä. Hyväksikäytöksi luetaan myös pornon näyttäminen tai lapsen tietoinen altistaminen muulla tavoin aikuisten seksuaalisuudelle, lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin sekä seksipalvelujen ostaminen lapselta tai nuorelta. Myös kaikkien edellä mainittujen yritys on rangaistavaa.

Se, että lapsi näkee vahingossa aikuisen alasti tai aikuisten välistä seksiä, ei ole seksuaalista hyväksikäyttöä. Myöskään aikuisen alastomuus sinällään ilman seksuaalista tarkoitusta ei ole hyväksikäyttöä kuten esimerkiksi saunomistilanteissa tai kesämökillä uidessa. Päinvastoin, se että lapsi näkee omia läheisiään alastomina saattaa helpottaa seksuaaliasioista kysymisen ja myös luoda lapselle realistisemman – ja esimerkiksi internetin pornotarjonnasta poikkeavan – käsityksen siitä, miltä ihmiskeho näyttää. Sitä vastoin hyväksikäyttöä on lapsen tahallinen altistaminen aikuisten seksuaalisuudelle.

Onko tyypillinen hyväksikäyttäjä on lapselle vieras ”namusetä”?

Ei ole. Mitä nuorempi lapsi on kyseessä, sitä useammin lapsen hyväksikäyttäjä on lapselle entuudestaan tuttu henkilö, harvoin kuitenkaan biologinen vanhempi. Pieniin lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö on ylipäätään erittäin harvinaista.

Tyypillisin hyväksikäyttötilanne on se, että nuorta murrosikäistä tyttöä käyttää hyväksi nuori aikuinen mies. Nuoret voivat joutua myös tilanteeseen, jossa tuntematon aikuinen tarjoutuu ostamaan alaikäiselle esimerkiksi alkoholia ehdolla, että nuori suostuu seksuaaliseen tekoon. Myös internet tarjoaa väylän tuntemattomille aikuisille luoda kontakteja nuoriin ja lähettää seksuaalissävytteisiä viestejä anonyymisti. Näin ollen internetissä vieraaseen, itseään vanhempaan henkilöön solmitusta ihmissuhteesta voi muodostua nuorelle luottamuksellisen ja turvallisen tuntuinen, jolloin riski vuorovaikutuksen seksualisoitumiselle saattaa kasvaa.

Käyttävätkö kaikki pedofiilit lapsia seksuaalisesti hyväksi ja ovatko kaikki hyväksikäyttäjät pedofiilejä?

Pedofilia määritellään jatkuvaksi seksuaaliseksi kiinnostuneisuudeksi esimurrosikäisiä lapsia kohtaan. Seksuaalista kiinnostusta murrosikäisiin tai sen juuri ohittaneisiin alaikäisiin nuoriin taas kutsutaan hebefiliaksi. Tutkimuksista tiedetään, että kaikki lapsista tai nuorista seksuaalisesti kiinnostuneet aikuiset eivät itse kuitenkaan syyllisty lapsiin kohdistuneisiin seksuaalisiin tekoihin tai muihin rikoksiin kuten lapsipornon hallussapitoon. Toisaalta lapsiin kohdistuneissa hyväksikäyttörikoksissa tekijänä on usein henkilö, jota ei voida määritellä pedofiiliksi tai hebefiiliksi, vaan taustalta löytyy monenlaisia syitä, joiden vuoksi henkilön käyttäytymisen säätely on heikentynyt.

Tunnen lapsiin kohdistuvaa seksuaalista kiinnostusta. Mitä teen?

Ongelmaan voi ja kannattaa hakea apua. Kokemukset esimerkiksi Ruotsissa ja Saksassa, joissa terapiaa on pitkään tarjottu henkilöille, joilla on seksuaalisia fantasioita lapsista tai tuntevat lapseen kohdistuvaa seksuaalista kiinnostusta, ovat olleet myönteisiä. Monet  ovat saaneet apua niin että eivät ole syyllistyneet lapseen kohdistuneeseen seksuaalirikokseen. (Lisätietoa englanniksi: https://www.dont-offend.org/

Suomessakin on ammattilaisia, joilla on osaamista ja valmiuksia tukea pedofiilisia kiinnostuksia omaavia henkilöitä. Heidän yhteystietojaan voi tiedustella Sexpo-säätiöltä.

Voivatko muistot hyväksikäytöstä olla kätkettyinä alitajunnassa ja tulla pinnalle vuosien jälkeen?

Tieteellistä näyttöä niin sanotuista tiedostamatta tukahdutetuista muistoista ei ole. Päinvastoin: tiedämme että traumaattisten tapahtumien keskeiset seikat muistetaan yleensä muita tilanteita paremmin. On myös runsaasti tieteellistä näyttöä siitä, että valemuistoja on suhteellisen helppo istuttaa niin lapsiin kuin aikuisiin ja että muistikuvat ovat herkkiä muokkautumaan ulkoa tulevan, esim. keskustelun kautta saadun, tiedon seurauksena, varsinkin pienillä lapsilla.

Tiedetään myös, että monet lapset eivät eri syistä johtuen kerro kokemastaan hyväksikäytöstä lainkaan tai vasta vuosia tapahtumien jälkeen. Näissä tilanteissa lapsi yleensä kyllä on muistanut tapahtuman, mutta ei esimerkiksi ole ymmärtänyt sen merkitystä, tai on halunnut suojella tekijää, eikä ole sen takia asiasta kenellekään kertonut. On myös mahdollista, että lapsi tai nuori tietoisesti haluaa olla ajattelematta tapahtunutta ja näin ollen ei tule ajatelleeksi asiaa pitkään aikaan. Jokin muistivihje voi sitten ns. saada muiston palaamaan uudelleen mieleen ja aiheuttaa kokemuksen siitä, ettei henkilö ole asiaa aikaisemmin muistanut.

Niin sanottujen valemuistojen ja oikeiden muistikuvien erottaminen toisistaan onkin haastavaa. Tyypillinen piirre valemuistoissa kuitenkin on, että henkilö ei ole muistanut kyseistä asiaa lainkaan aikaisemmin, vaan muistikuva on saattanut tulla esille hyvinkin yksityiskohtaisena, esimerkiksi terapiassa.

Lapseni piirtelee sukupuolielimiä. Mitä tämä tarkoittaa?

Jo hyvinkin pienet lapset ovat kiinnostuneita sukupuolten välisistä eroista. Tämä on siis normaalia ja luonnollinen osa lapsen seksuaalista kehitystä. Mikäli lapsi ilmaisee tätä kiinnostusta sinulle, vastaa lapsen kysymyksiin rehellisesti lapsen ikätaso ja ymmärrys huomioiden (Vinkkejä ja materiaalia tähän on saatavissa esimerkiksi Väestöliitosta. On myös paljon lapsille suunnattuja kirjoja joiden avulla voi keskustella esimerkiksi siitä, miten lapset saavat alkunsa).

Lasten piirustukset, kuten leikki yleisemminkin, sisältävät elementtejä sekä lapsen mielikuvituksesta, että hänen kokemastaan. Tulee olla hyvin varovainen vedettäessä johtopäätöksiä siitä mitä lapsi on piirtämällään kuvalla tai leikkimällään leikillä mahdollisesti on tarkoittanut tai mitä lapsi on kokenut. Ole siis varovainen, ettet tee ylitulkintoja lapsen piirustusten tai leikin sisällöstä. Lapselta voi esimerkiksi kysyä ”mistä sinulla tuli mieleen piirtää tuollainen?”

Lapseni on joutunut seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Jättääkö se pysyvät fyysiset vammat eli voiko sen nähdä hänestä myöhemmin (esimerkiksi tuleva kumppani tai lääkäri)?

Hyväksikäyttöä on hyvin monenlaista, ja siksi myös sen aiheuttamat vammat voivat olla monenlaisia. Usein hyväksikäyttö ei jätä mitään fyysistä jälkeä. Sukuelinten ja peräaukon vammat myös paranevat yleensä nopeasti. Usein vammat esimerkiksi immenkalvolla ovat niin pieniä, että niiden toteaminen vaatii mikroskooppia ja erityisasiantuntemusta. Lähes aina tilanne on siis sellainen, ettei lapsesta / nuoresta pysty kukaan ulkopuolinen jälkikäteen sanomaan, onko hän joutunut hyväksikäytön kohteeksi. 
 
Tyttäremme on joutunut seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Onko hän enää neitsyt? Kulttuurissamme nainen ei pääse naimisiin, jollei ole neitsyt.

Immenkalvo eli hymen voi olla muodoltaan ja kooltaan hyvin monenlainen. Yleinen väärinkäsitys on, että immenkalvo olisi umpinainen tai läpäisemätön kalvo, joka ensimmäisessä yhdynnässä menee rikki. Yleensä kuitenkin lapsenkin immenkalvossa on aukko, mistä mm. kuukautisvuoto pääsee poistumaan.  Anatomian vaihtelu eri yksilöiden välillä on suurta, eikä yksiselitteistä ”neitsyystestiä” ole. Esimerkiksi sen perusteella, tuleeko yhdynnässä verta, ei voi tehdä varmoja johtopäätöksiä aiemmista yhdynnöistä tai muista seksikokemuksista.

Lapseni alapää punoittaa aina hänen tullessaan toiselta vanhemmalta luokseni. Onko se osoitus hyväksikäytöstä?

Ei, pelkkä alapään punoitus ei ole osoitus hyväksikäytöstä. Pienten lasten alapään punoitus voi johtua monista eri syistä, kuten puutteellisesta hygieniasta, ihon ärtymisestä (esimerkiksi vaipan eritteiden takia), hankauksesta, tulehduksesta, ihosairaudesta, ym. Nämä muut syyt ovat paljon tavallisempia syitä punoitukselle kuin hyväksikäyttö. Hyväksikäyttöepäilyissä tulee aina ottaa huomioon kokonaisuus; onko mitään muuta seikkaa mikä viittaa hyväksikäyttöön kuin alapään punoitus.

17-vuotias lapseni seurustelee 15-vuotiaan kanssa. Syyllistyykö hän rikokseen?

Rikoslain 20 luvun 6 §:n mukaan kukaan ei saa ryhtyä seksuaaliseen suhteeseen tai tekoon alle 16-vuotiaan kanssa. Poikkeuksena tästä rikoslain 7 a §:n mukaan lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä tai törkeänä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä ei pidetä tekoa, joka ei loukkaa kohteen seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja jonka osapuolten iässä sekä henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei ole suurta eroa. Lainsäädännössä ei ole kirjattuna tarkkaa rajaa sille, mikä on sopiva ikäero nuorten välillä.  17- ja 15-vuotiaan välistä suhde ei välttämättä täytä lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistöä silloin, kun molemmat siihen tasavertaisina omasta vapaasta tahdostaan suostuvat eikä nuorten välillä ole suurta kypsyyseroa.

Millä tavalla voin suojella lastani hyväksikäytöltä?

Tutkimuksissa on osoitettu, että turvallis(t)en aikuis(t)en läsnäolo lapsen elämässä ja se, että lapsi voi puhua kotona ongelmistaan ja kokemuksistaan muodostavat hyväksikäytöltä suojaavia tekijöitä. Tämä pätee kaiken ikäisiin lapsiin ja nuoriin. Terve itsetunto suojaa myös esimerkiksi menemästä mukaan nettikeskusteluissa esitettäviin ehdotuksiin. Pesun yhteydessä voi lapsen ollessa pieni opastaa siihen, mitkä kehon osat ovat yksityisiä ja että niihin ei kuka tahansa saa koskea.

Lasta ei suojella pelottelemalla häntä. Esimerkiksi vieraille aikuisille puhuminen voi olla tarpeen, jos lapsi eksyy liikkuessaan itsenäisesti, jolloin on viisaampaa opastaa häntä nimenomaan kysymään apua aikuisilta, kuten henkilöltä, jolla on omia lapsia, sen sijaan että kategorisesti kieltää vieraille aikuisille puhumisen. Se, että vieras aikuinen kohdistaisi väkivaltaisia tai seksuaalisia tekoja lapseen, on äärimmäisen harvinaista – vaikkakin nämä tapaukset yleensä ylittävät uutiskynnyksen ja tämän takia helposti jäävät mieleen.

Sekä tutkimusten että käytännön kokemusten perusteella vaikuttaa siltä, että lapsi joka on jäänyt vaille riittävältä häntä hoitavien aikuisten huomiolta joutuu muita herkemmin hyväksikäytetyksi, sillä hän hakee huomiota muilta aikuisilta. Vanhempana suojaat siis lastasi parhaiten viettämällä hänen kanssaan aikaa ja kuuntelemalla häntä kun hän kertoo sinulle asioistaan, olivat ne pieniä tai suuria.