Yliseksualisoitunut käyttäytyminen

On tärkeää olla tietoinen lapsen normaalista kehityksestä, jotta vältytään väärintulkinnoilta, kuten lapsen normaalin käyttäytymisen tulkitsemisesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä johtuvaksi. On siis hyvä tietää, minkälaista käyttäytymistä lapsilla esiintyy normaalin kehityksen puitteissa, jotta voi arvioida, mikä lapsen käyttäytyminen on huolta herättävää (ks. myös ”Lapsen seksuaalinen kehitys”). Lapsen normaaliin kehitykseen kuuluu luonnollisena osana seksuaalinen kasvaminen, johon voi liittyä muun muassa uteliaisuutta, seksuaalisväritteisiä leikkejä ja kokeilua. Lisäksi lapsella voi esiintyä ”viettelevää” käyttäytymistä, jolloin lapsi itse kokeilee ympäröivässä yhteiskunnassa esillä olevia roolimalleja. Yleisellä tasolla voidaan sanoa, että niin kauan kuin seksuaalista käyttäytymistä kuvaavat uteliaisuus, iloisuus ja vapaaehtoisuus, se ei ole huolestuttavaa. Vanhempien ja lasten kanssa aikaa viettävien muiden aikuisten tehtävänä on - kuten lasten kasvatuksessa muutoinkin - tarvittaessa rajata lapsen käyttäytymistä ja osoittaa hänelle, minkälainen käyttäytyminen on missäkin yhteydessä sopivaa. Esimerkiksi alle kouluikäinen lapsi saattaa viihtyä koti- tai mökkioloissa alastomana, mitä useissa perheissä pidetään hyväksyttävänä, kun taas vaatteiden riisuminen kerhossa tai koulussa ei kuulu asianmukaiseen käyttäytymiseen. On myös varsin yleistä, että lapsi koskettelee itseään alapäästä ja tätä esiintyy joidenkin tutkimusten mukaan aikuisten nähden vähintään viidesosalla alle kouluikäisissä lapsissa.

Jos lapsen tai nuoren seksuaalisuuteen liittyvästä toiminnasta, kuten leikeistä, tulee pakonomaista, väkivaltaista tai siitä puuttuu ilo ja spontaanius, voidaan puhua tunkeilevasta seksuaalisesta käyttäytymisestä tai yliseksualisoituneesta käyttäytymisestä. Poikkeavana voidaan pitää myös sitä, että seksuaalisesta käyttäytymisestä tulee keskeinen osa lapsen elämänsisältöä, eikä energiaa jää muuhun. Lapsella voi olla ikätasoon nähden liikaa tietoa seksuaalisuudesta ja hänen käyttäytymisensä voi olla hyvin aikuismaista tai poiketa merkittävällä tavalla samanikäisten lasten käyttäytymisestä. Lapsen yliseksualisoitunut käyttäytyminen voi myös herättää muissa lapsissa huolta tai kielteisiä reaktioita. Myöhemmässä iässä nuorella saattaa kehittyä ongelmia seksuaalisuudessa sekä riskialtista seksuaalista käyttäytymistä, johon kuuluu useita seksikumppaneja ja suojaamattomia yhdyntöjä.

Lapsen normaaliin seksuaaliseen kehitykseen ja käyttäytymiseen kuuluu harvoin aikuisten kaltainen seksuaalinen käyttäytyminen kuten suuseksi tai yhdyntä tai sen yritys (ks. kohta ”Lapsen seksuaalinen kehitys”). Tällaista on aiemmin pidetty merkkinä siitä, että lapsi on joutunut seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Kuitenkaan näin käyttäytyvistä lapsista useimmat eivät ole joutuneet seksuaalisesti hyväksikäytetyiksi. Tutkitusti vain pienellä osalla lapsista, joilla esiintyy aikuisten kaltaista seksuaalista käyttäytymistä, on taustalla hyväksikäyttökokemuksia. Mitä vanhempi lapsi on, sen vähemmän lapsen seksuaalinen käyttäytyminen tai tietoisuus ja hyväksikäytön uhriksi joutuminen liittyvät toisiinsa. Seksuaalinen hyväksikäyttö on siis vain yksi mahdollinen selittävä tekijä yliseksualisoituneen käyttäytymisen taustalla. Se on suhteessa vähemmän todennäköinen selitys kuin monet muut mahdolliset syyt, esimerkiksi muut lapsen elämässä tapahtuneet kriisit. Lapsen seksuaalisen käyttäytymisen perusteella ei siis voida tehdä johtopäätöksiä siitä onko lapsi joutunut seksuaalisesti hyväksikäytetyksi.