Sivun sisältö
Ihmisen elimistön toimintaa voidaan tutkia lyhytikäisten radioaktiivisten merkkiaineiden eli radioisotooppien avulla. Isotooppitutkimuksessa käytettävä isotooppi annetaan potilaalle yleensä injektiona suoneen tai kudokseen, joissain tapauksissa radiolääke annetaan suun kautta tai hengityskaasun mukana. Radioaktiivinen isotooppi on sidottu kantajamolekyyliin, jonka avulla se hakeutuu elimistössä haluttuun kohteeseen.
Radioaktiiviset isotoopit lähettävät gammasäteilyä, jota kuvataan gammakameralla. Kamera pystyy mittaamaan hyvin pieniä säteilymääriä. Gammakuvauksen avulla saadaan tietoa tutkittavan kohteen toiminnasta. Yksittäisestä kuvasta voidaan esimerkiksi tarkastella isotoopin jakautumista kuvauskohteessa tai useista peräkkäisistä kuvista katsoa, kuinka nopeasti isotooppi on kulkeutunut kuvauskohteen läpi.
Isotooppitutkimuksia voidaan käyttää esimerkiksi tutkittaessa sepelvaltimoiden verenkiertoa, munuaisten toimintaa, luuston aineenvaihduntaa tai reseptorien toimintaa aivoissa.
Vaikka isotooppitutkimuksissa käytetään kehon sisäisiä radioaktiivisia aineita, sädeannos potilaalle ei ole sen suurempi kuin TT-tutkimuksissakaan.