Huuli- ja suulakihalkioiden hoito

Huulihalkio ja huuli-ienhalkio

Leikkaamme huulihalkion 3–6 kuukauden iässä. Vasta myöhemmin, 9–11-vuotiaana, korjaamme huuli-ienhalkioissa ikenen halkiosta johtuvan luupuutoksen luunsiirtoleikkauksella.

Suulakihalkio

Suljemme suulakihalkion noin 9 kuukauden iässä. Suulakihalkio suljetaan vapauttamalla pehmeän ja kovan suulaen limakalvokielekkeet ja ompelemalla halkio kiinni.

Huuli-suulakihalkio

Korjaamme huuli-suulakihalkion nykyisin yleensä siten, että ensin 4 kuukauden iässä suljemme huulen ja kovan suulaen halkion. Pehmeän suulaen suljemme 10 kuukauden iässä. Ienhalkion korjaamme luunsiirtoleikkausella 9–11 vuoden iässä.

Nenän ja/tai huulen korjaus 

Nenän muovaaminen sekä toispuolisissa että molemminpuolisissa laajoissa halkiossa on vaikeaa ja lisäkorjaukset tavallisia. Molemminpuolisissa halkioissa myöhempi nenäkorjaus on lähes aina välttämätön matalan ja leveän nenäprofiilin korjaamiseksi. Korjaamme nenän tukirakenteen rustosiirtein kuuden vuoden iässä tai myöhemmin. Voimme tehdä lopullisen nenän ja huulen korjauksen yleensä vasta kasvun päätyttyä.

Puhetta parantava kirurgia

Niillä lapsilla, joilla on ollut suulaen halkio, puhe voi aluksi olla epäselvempää ja nenäsointisempaa kuin ikätovereilla. Puhe korjaantuu varsin monella itsestään tai puheterapian avulla. Noin joka viides näistä lapsista tarvitsee myöhemmin nenäporttia ahtauttavan leikkauksen puheen parantamiseksi.

Luunsiirtoleikkaus

Tois- ja molemminpuolisissa huuli-suulakihalkioissa sekä huuli-ienhalkioissa teemme luunsiirtoleikkauksen ienhalkiokohtaan yleensä 9–11 vuoden iässä. Tarkoituksenamme on korjata ienharjanteen ja nenänpohjan luupuutos sekä turvata halkiokohdan pysyvien hampaiden puhkeaminen. Luusiirteenä käytämme yleensä suoliluun harjanteesta otettua hohkaluuta. Luunsiirtoleikkauksen yhteydessä tarvitaan lähes aina oikomishoitoa.

Leukojen kasvuhäiriöiden leikkaushoito

Lähes puolelle niistä nuorista, joilla on tois- tai molemminpuolinen huuli-suulakihalkio, kehittyy kasvun myötä yläleuan ja keskikasvojen kasvuhäiriö. Tähän liittyvä vaikea purentavirhe, ristipurenta, voi haitata merkittävästi leukojen toimintaa ja kasvojen ulkonäköä.

Yläleuan kasvuhäiriötä ei voida korjata pelkällä oikomishoidolla, vaan siihen tarvitaan myös kirurgiaa leukojen välisen luustosuhteen korjaamiseksi.

Hoidamme yläleuan kasvuhäiriön useimmiten yläleuan leikkauksella (Le Fort l -osteotomia). Teemme leikkauksen yleensä kasvun loputtua. Vaikeimmissa kasvuhäiriöissä voidaan tarvita kaksikin leikkausta, toinen kasvun aikana ja toinen kasvun lopulla.

Joskus kasvorakenteiden korjaamiseksi voidaan tarvita myös alaleuan leikkaus. Purennan korjaamisen lisäksi kiinnitämme halkiopotilailla osteotomioissa erityistä huomiota ulkonäköön ja kasvojen mittasuhteisiin. Halkiopotilaille tyypillinen nenän muoto saattaa korostua Le Fort I -osteotomian seurauksena. Tämän vuoksi teemme usein samalla nenäleikkauksen.

Lähes kaikille lapsille, joilla on suulaen halkio, kertyy välikorvaan sitkeää liimamaista eritettä (liimakorva). Tärykalvon takana sijaitsevasta välikorvasta avautuu yhteys nenänieluun korvatorven kautta.

Suulakihalkioissa korvatorvea avaavat ja sulkevat lihakset kiinnittyvät poikkeavalla tavalla ja toimivat huonosti. Tämän seurauksena välikorva ei ilmastoidu normaalisti ja limakalvo alkaa erittää limaa. Tästä limanerityksestä ei nykytiedon mukaan ole korville haittaa, mutta jos eritettä on runsaasti, se saattaa alentaa kuuloa.

Halkiolapsen liimakorvat putkitetaan tarvittaessa, jotta lapsi kuulisi hyvin. Putkituksessa tärykalvoon pujotetaan pieni, lankarullaa muistuttava putki, joka ilmastoi välikorvan korvakäytävän kautta.

Kun tärykalvon putkitus tarvitaan, teemme sen yleensä suulakihalkioleikkauksen yhteydessä. Jos kuulo on huono, voimme putkittaa korvat aikaisemminkin. Putket pysyvät tärykalvolla 6kk–2v ja poistuvat sitten yleensä itsestään. Sen jälkeen seuraamme, kehittyykö uutta liimakorvatilannetta. Jos niin tapahtuu, putkitamme korvat uudelleen.

Suulaen sulkukeikkauksen jälkeen lapsen kasvaessa ja anatomian muuttuessa liimakorvataipumus menee yleensä ohi, tavallisimmin esikoulu- tai kouluikään mennessä, mutta tässä on paljon yksilöllistä vaihtelua.

Lapset, joilla on liimaeritettä, saavat helposti antibioottikuureja tavanomaisten virustulehdusten yhteydessä. Flunssan aikana liimakorva tulkitaan helposti erheellisesti välikorvatulehdukseksi.

Lasta tutkiville lääkäreille on hyvä kertoa, että kyseessä on halkiolapsi. Siksi on hyvin todennäköistä, että korvissa on liimaeritettä, jos putket eivät ole toiminnassa.

Liimaerite heikentää tärykalvon liikkuvuutta, ja tympanometrialaite näyttää samanlaista käyrää kuin äkillisessä korvatulehduksessa. Tällöin tulee kiinnittää huomio tärykalvon pullotukseen. Vain silloin, kun tärykalvo pullottaa ulospäin, on syytä aloittaa antibioottikuuri äkilliseen välikorvatulehdukseen.

Huuli- ja suulakihalkioihin liittyy tavanomaista enemmän hampaiston poikkeavuuksia, purentavirheitä ja leukojen kasvuhäiriöitä. Näiden korjaamiseksi lähes kaikki halkiolapset tarvitsevat kouluiässä oikomishoitoa. Lisäksi voidaan tarvita protetiikkaa, eli omien hampaiden korvaamista erilaisilla hammasproteeseilla, ja leukojen kasvuhäiriöiden leikkaushoitoa. Oikomishoitoa tarvitaan myös luunsiirtoleikkauksen yhteydessä.

Tyypillisiä halkioihin liittyviä hampaistomuutoksia ovat poikkeamat hampaiden lukumäärässä, rakenteessa ja muodossa hampaiden puhkeamishäiriöt. Häiriöt ovat yleisempiä pysyvässä hampaistossa kuin maitohampaistossa.

Pysyvien hampaiden puutokset ovat sitä yleisempiä mitä laajempi halkio on alunperin ollut. Voimme korjata hammaspuutokset joko sulkemalla puuttuvien hampaiden tila oikomalla tai korvaamalla puuttuvia hampaita proteettisesti.

Myös purentavirheet ovat yleensä sitä vaikeampia, mitä laajempi halkio on alunperin ollut. Tyypillisiä purentavirheitä ovat halkiokohdan hampaiston virheasennot, ahtaus ja yläleuan vajaakehitys, joka voi johtaa etu- ja sivusta-alueen ristipurentaan.

Halkiopotilaista vain osa tarvitsee hammasprotetiikkaa. Suurin osa on nuoria ja nuoria aikuisia, mutta ikääntyvätkin tarvitsevat uusia proteeseja ja vanhojen korjauksia.

Eniten proteettista hoitoa tarvitsevat ne, joilla on ollut huuli-ienhalkio tai huuli-suulakihalkio, koska nämä aiheuttavat yleensä suurimpia muutoksia sekä hammasaaren luustoon että hampaistoon. Hammasprotetiikka kuuluu osana halkioiden kokonaishoitoon.

Halkiolapsen kielelliset taidot kehittyvät yleensä normaalisti. Osalla niistä lapsista, joilla on ollut suulaen halkio, puhe voi aluksi olla epäselvempää ja nenäsointisempaa kuin ikätovereilla. Puhe korjaantuu kuitenkin varsin monella itsestään tai puheterapian avulla.

Nenäsointisuus eli honotus ilmenee lievimmillään nenän kautta tulevan ilman turisemisena tai tuhisemisena painekonsonantteja (k,p,t,s) äännettäessä. Vaikean nenäsointisuuden korjaamiseksi tarvitaan kirurgiaa sekä puheterapiaa.

Noin joka viides niistä lapsista, joilla on ollut suulakihalkio, tarvitsee myöhemmin nenäporttia ahtauttavan leikkauksen puheen nenäsointisuuden vähentämiseksi.