Mohsin kirurgialla leikataan vaikeasti erottuvia basalioomia – Koko tuumori kerralla pois

Vaikeita basalioomia leikataan Iho- ja allergiasairaalassa Mohsin kirurgialla. Tarkoituksena on saada vaikeasti erottuva, mahdollisesti laajalle levinnyt ihokasvain yhden potilaskäynnin aikana pois potilaan ihosta. Tämä onnistuu leikkaavan lääkärin ja patologin tiiviillä yhteistyöllä.
 
Basaliooma eli tyvisolusyöpä on yleisin Suomessa
tavattava ihosyöpätyyppi ja kolmanneksi yleisin syöpätyyppi Suomessa. Se ei lähetä etäispesäkkeitä niin kuin melanooma, mutta sen kasvu on kuitenkin pysäytettävä leikkaamalla kasvain pois. Pienet, näkyvät kasvaimet voidaan hoitaa helposti paikallispuudutuksessa, mutta joskus ison kasvaimen reunoja on erittäin vaikea erottaa terveestä kudoksesta. Silloin leikataan silmämääräisesti, ja patologin tutkiessa näytteen tavalliseen tapaan jälkeenpäin joudutaan potilas usein kutsumaan uudelleen toimenpiteeseen. Näitä vaikearajaisia kasvaimia on 4-5 prosenttia basalioomista.
 

Patologi tutkii jääleikkeen heti

 
Vaikearajaisia ja laajoja basalioomia poistetaan Iho- ja allergiasairaalassa Mohsin kirurgialla. Sana tarkoittaa mikroskooppisesti kontrolloitua kirurgiaa, jossa leikatusta ihopalasta tehdään jääleikkeet, jotka pikavärjätään. Mohsin kirurgiassa leikkaava ihotautilääkäri ja patologi tekevät kiinteää yhteistyötä. Iho-allergiassa tekniikkaa käyttävät ihotautilääkärit Sari Pitkänen ja Olli Saksela. Patologina on Leila Jeskanen. Tällä tekniikalla patologi tutkii näytteen heti, jo ennen kuin haava laitetaan kiinni. Leikkaamista jatketaan niin kauan, kunnes sairaita soluja ei enää havaita. 
 
Mohsin kirurgiaa tehdään Iho-allergiassa noin kerran kuussa, ja hoidettavana on kahdesta neljään potilasta kerrallaan. Tarvetta leikkauksille olisi enemmänkin. 
 

Basaliooma on usein kasvoissa

 
Potilaana on tänään kahden muun lisäksi Veikko Markkanen, jonka otsaan tulleesta rupeutumasta otettiin näyte aikanaan terveysasemalla. Basalioomaa osattiin epäillä jo aiemmin läheltä silmää hoidetun basaliooman perusteella, vaikka otsasta ei silmämääräisesti erotu juuri mitään poikkeavaa. Näytteessä todettiin basaliooma ja lääkärit totesivat heti kasvaimen rajojen olevan niin vaikeasti nähtävissä, että poistossa päätettiin ottaa Mohs-tekniikka käyttöön. 
 
Leikkaukset alkavat aamukahdeksalta. Sari Pitkänen aloittaa yhden potilaan kanssa, toinen jää vielä odottelemaan käytävälle. Olli Saksela aloittaa leikkaamalla vähän hiuksia Veikko Markkasen otsalta ja piirtää otsaan musteella silmämääräisesti tuumorin 3– 4 millin marginaaleilla. Tässä tapauksessa reunoja on erittäin vaikea erottaa terveestä ihosta. Samanlainen karttapiirros tehdään paperille. Leikkaus jatkuu puudutuksella. Sitten Saksela irrottaa piirtämänsä suorakaiteen muotoisen ihopalan potilaan otsasta piirroksen mukaisesti. 
 
Potilas kysyy leikkaavalta Sakselalta, ovatko basalioomat lisääntyneet. 
 
– Ovat kovasti, Saksela vastaa. – Auringonoton seuraukset tulevat esiin 10 – 20 vuoden päästä. Ihosyövät eivät siis vähene pitkään aikaan. Enpä usko, että ihmiset paljon valistuksesta ovat viisastuneet, Saksela toteaa. 
 
Basalioomat sijaitsevat tyypillisesti juuri kasvoissa, aurinkoalueella siis. Potilas muistelee tekemiään etelänmatkoja, jotka punatukkaiselle ja pisamaiselle iholle eivät ole olleet hyväksi. – Kymmentä minuuttia kauempaa ei voinut olla palamatta auringossa.
 
– Etelänmatkailu onkin suurin syy ihosyöpien lisääntymiseen. Punapigmenttiset ovat aina herkempiä saamaan auringosta vaurioita. Se näkyy Australian väestön keskuudessa, jossa on paljon englantilaista ja irlantilaista alkuperää olevaa väestöä. Tummaihoisilla ei sen sijaan tavata ollenkaan basalioomia, Olli Saksela kertoo. 
 

Jääleike tehdään horisontaalisesti

 
Sari Pitkänen lähtee heti viemään näytteitä laboratorioon. Siellä hän värjää ne eri väreillä. Seuraavaksi kudospalasta tehdään jääleike. Laboratorion kanssa tehtävä yhteistyö on erittäin tiivistä Mohsin kirurgiassa ja on tärkeää, että laboratorio sijaitsee lähellä toimenpidehuonetta. Päivän mittaan Saksela ja Pitkänen juoksevat monta kertaa laboratorion ja toimenpidehuoneen välisiä portaita. 
 
Näytteeseen on merkitty, miten päin se on sijainnut potilaan otsassa ja sitä voi verrata piirrokseen. Näin varmistetaan se, että jos syöpäsolut näyttävät ulottuvan leikkauskohdan ulkopuolelle, tiedetään, mistä kohtaa ihoa pitää vielä poistaa. Ideana on, että basaliooma saadaan leikkauspäivän aikana kokonaan pois aiheuttamalla mahdollisimman vähän vaurioita. 
 
Potilaan haava peitetään kevyesti sideharsolla ja tämä pääsee kahvilaan tauolle. Olli Saksela jatkaa toisen potilaan kanssa. 
 
Jääleike tehdään koko irrotetusta ihosta. Leikkeet ovat millin tuhannesosan paksuisia. Saksela selvittää, että tavallisesta näytteestä ei voitaisi tutkia, mihin suuntaan sairaat solut ulottuvat. Yleensä näyte otetaan kuin leipäviipale, muutamasta eri kohdasta poistettua kudosta. Silloin juuri se reuna, jossa sairaita soluja vielä on, voisi jäädä tutkimatta. Tällä tekniikalla leike otetaan hori-sontaalisesti koko kudoksen alueelta. Kartan ja näytteen avulla tiedetään eksaktisti, missä suunnassa syöpäsoluja on mahdollisesti vielä jäljellä, Saksela havainnollistaa. 
 

Saarekkeet ulottuvat näytteen reunan yli

 
Jääleikkeen valmistumisen jälkeen se tuodaan patologi Leila Jeskasen huoneeseen tutkittavaksi. Jeskanen näkee heti, mihin suuntaan leikkaamista pitää jatkaa ja soittaa Sari Pitkäsen ja Olli Sakselan paikalle. He jatkavat näytteet tutkimista mikroskoopilla yhdessä. Pitkin pohjaa näkyy basalioomaa.
 
– Tuollakin on saarekkeita ja tuollakin kurkistaa yksi saareke, huomataan. Sari Pitkänen merkitsee piirroskuvaan muistiin suunnan, josta ihoa on syytä vielä poistaa. 
 
Leikkaavan lääkärin ja patologin yhteistyö on hyvin tärkeää. Patologi katsoo ennakolta, mistä suunnasta syöpäsoluja vielä löytyy, ja leikkaava lääkäri toteaa omin silmin histologian. Näin leikkausta on paljon helpompi jatkaa.  
 
Potilas on tällä välin juonut kahvinsa ja on palannut odotustilaan. Sieltä hänet kutsutaan uudelleen toimenpidehuoneeseen ja toinen potilas pääsee vuorostaan tauolle. 
 
Mohsin kirurgialla on hoidettu Iho-allergiasairaalassa tähän mennessä noin 200 potilasta. Yleensä leikkauskierroksia tarvitaan kaksi tai kolme, mutta joskus on tarvittu viisikin kierrosta. Jos senkertaiset potilastapaukset ovat helppoja, saadaan tarvittavat uusintakierrokset tehtyä puoleen päivään mennessä. Jos leikkauskertoja tarvitaan enemmän, menee ylitöiksi. 
 
– Leikkauspäivien illoiksi ei kannata suunnitella mitään ohjelmaa, koska ikinä ei tiedä, milloin työpäivä on ohi, Jeskanen kertoo. 
 

Edullinen ja tehokas menetelmä

 
Basaliooma kasvaa usein ihon pinnan alapuolella, mutta sitä syvemmälle se ei mene. Siksi leikkaukset pysytytään tekemään Iho-allergiassa, jossa ei ole mahdollista nukuttaa potilasta. Ihotautilääkärit tekevät leikkaukset paikallispuudutuksessa. 
 
– Joka kierroksella pyritään saamaan kaikki basalioomasolut pois, mutta kun ne eivät erotu silmällä, niin ne eivät erotu. Siksi leikkauskertoja tarvitaan monta, Sari Pitkänen sanoo. Tämä on kuitenkin edullista ja tehokasta verrattuna siihen, että potilas jouduttaisiin kutsumaan toimenpiteeseen monta kertaa uudelleen. Jos potilaan näyte tutkitaan jälkeenpäin laboratoriossa, siitä on mahdotonta enää tietää, mistäpäin haavaa syöpäsolut olivat levinneet sen ulkopuolelle. Myös kosmeettisesti leikkaustulos on parempi Mohsin kirurgialla. 
 
Nyt Pitkänen poistaa lisää ihoa potilaan hiusrajan suunnasta reilun kerroksen. Koko poistettu ihosuikale lähtee taas alakerran laboratorioon ja valmiit jää-leikkeet tulevat aikanaan taas Leila Jeskasen mikroskoopin ääreen. 
 
– Tämä on kuin verkonpaikkaajan hommaa. Etsii, etsii, ei soisi löytävänsä, Jeskanen toteaa, mutta voi: syöpäsoluja löytyy vieläkin ainakin neljästä kohdasta näytettä, joten Jeskanen soittaa yläkerran lääkärit katsomaan. 
 
– Ei tullut tästä helppo päivä, kaikilla potilailla basaliooman lonkerot jatkuvat leikattujen kohtien yli. 
 
Leila Jeskanen ja Sari Pikänen keskittyvät tarkasti, ja joka kohdan huolella läpi. Kohdat merkitään taas karttapiirrokseen, jotta tiedetään, mihin suuntaan pitää edetä. Toiset suunnat todetaan puhtaiksi. 
 

Ihosiirre haavaa peittämään

 
Puoli kolmen maissa iltapäivällä yksi potilaista on päässyt kotiin, kaksi leikkausta on vielä käynnissä. Veikko Markkasen näytteet alkavat näyttää hyviltä kolmannen leikkauskierroksen jälkeen, vain yhdessä suunnassa on enää löytynyt tautia, pieniä pesäkkeitä sielläkin. Sari Pitkänen poistaa vielä pienen palan ihoa ja näyte kiidätetään taas laboratorioon. Pitkänen arvelee, ettei syöpäsoluja enää löydy, joten hän alkaa irrottaa potilaan olkapäästä ihosiirrettä otsaan tehdyn aukon peitoksi. 
 
Samalla Pitkänen kyselee potilaalta tupakoinnista – tupakoitsijoiden pintaverenkierto saattaa olla niin huono, ettei siirre tahdo tarttua vaan joutuu kuolioon. Onneksi Veikko Markkanen kertoo lopettaneensa polttamisen. 
 
– Tässä lääkärillä on hyvä tilaisuus saarnata, potilashan ei pääse karkuun, Pitkänen sanoo, vaikka saarnalta lääkärin juttelu ei ollenkaan kuullosta. Markkasen omalääkäri terveyskeskuksessa on hoitanut lopettamispuheen menestyksekkäästi jo yli vuosi sitten. Potilas haluaa nähdä ”nahkapalan”, joka olkapäästä on irrotettu. Siistiltä näyttää.
 
Sitten laitetaan pystyyn ompeluseurat. Pitkänen alkaa kiinnittää siirrettä otsaan, vaikka vastausta patologilta ei ole vielä saatu. Samaan aikaan sairaanhoitaja Terhi Lemetti ompelee potilaan olkapäähaavaa kiinni. 
 
Tällä kertaa optimismi ei ihan kannattanut: Jeskanen soittaa alakerrasta, tautia on löytynyt vielä ihan vähän. Sitä ei missään tapauksessa olisi normaaleista näytteistä tullut esiin. Pitkänen irrottaa jo kiinnitetyn ihosiirteen yhdestä kulmastaan ja leikkaa pois vielä pienen palan ihoa. Onneksi poistettava alue on pieni, ja siirre on riittävän kokoinen peittämään paljaan alueen.
 
Potilas kyselee samalla kipulääkityksestä. Sitä ei juuri tarvita. Kun puudutuksen teho lakkaa, voi ottaa tavallista ibuprofeenia. 
 
Lemetti pehmustaa otsan haavan ja muotoilee laastarista pehmustetun kuhmuntapaisen sen suojaksi. Sitten varataan vielä aika viikon päähän ompeleiden poistoon. 
 
– Poistamme ihosiirteistä tikit täällä, ettei siirre irtoaisi siinä vaiheessa. Samalla näemme onko siirre tarttunut. Tästä kuitenkin näkee jo, että jäljestä tulee nätti, Pitkänen sanoo. 
 
Sitten vielä ohjeet: Ihosiirrealue on hyvin herkkä. Ensimmäisinä öinä kannattaa nukkua kohoasennossa, vaikka kahta tyynyä käyttäen. Kuuden viikon saunakielto harmittaa vähän, mutta auringonottokielto ei. Kantapään kautta on opittu, ettei se kannata. 
 
Ohjeet annetaan vielä kirjallisena, samoin kuin puhelinnumerot, johon voi soittaa. 
 
– Me olemme täällä päivisin, mutta vuodeosastolle voi soittaa myös päivystysaikaan. 
 
Veikko Markkanen pääsee ohjeiden jälkeen lähtemään kotiin lepäämään, päivä on ollut pitkä ja rankka potilaallekin. Sairaalassa työ jatkuu. Leila Jeskanen soittaa laboratoriosta, että yhden potilaan jääleikkeessä näkyy vielä tautia. Molemmat lääkärit jäävät vielä töihin. Hoitajat kyselevät toisiltaan, onko sovittuja menoja ja kuka voi jäädä illaksi töihin. Viereisen potilaan neljäs leikkauskierros alkaa.
 

Basaliooma eli tyvisolusyöpä

 
Basaliooma eli tyvisolusyöpä on yleisin ihosyöpälaji, jota todetaan Suomessa vuosittain n. 6 000. Yleisimpiä basalioomat ovat iäkkäiden, vaaleaihoisten ja paljon auringossa olleiden kasvoilla, usein ne esiintyvät nenässä, silmäluomissa, silmäkulmissa ja korvien takana. Tärkein niille altistava tekijä on auringon UVB-säteily. Tyypillisesti yleislääkäri voi poistaa basaliooman paikallispuudutuksessa. 
 
Jos kasvainta ei ole kokonaisuudessaan poistettu, se uusiutuu, ja jos tyvisolusyöpää ei hoideta, se leviää syvyyssuunnassa aiheuttaen kudostuhoa. Vaikeimmin erottuvat basalioomat leikataan HUS:ssa Iho- ja allergiasairaalassa Mohsin kirurgialla, jossa pyritään saman leikkauspäivän aikana saamaan tuumori kokonaan pois.
 
Kuvateksti: Olli Saksela leikkaa otsaan merkittyjen rajojen mukaan.
 
Teksti: Johanna Nikunen
 
Kuvat: Mikko Hinkkanen