Tutkimus vahvistaa: rasitusmurtumia ehkäistään parhaiten nousujohteisella harjoittelulla sekä säännöllisellä liikunnalla. Varusmiehillä havaittiin vähän rasitusmurtumia.
Rasitusmurtumat ovat tuttuja vaivoja, kun luusto joutuu aiempaa suurempaan rasitukseen erityisesti maratoniin harjoittelevilla tai varusmiespalvelun aikana. Rasitus- eli marssimurtumat sijaitsevat yleensä sääriluussa tai jalkapöydän luissa.
Rasitusmurtumien ehkäisemiseksi harjoittelu neuvotaan aloittamaan varovasti raskausastetta vähitellen ja johdonmukaisesti lisäten sekä yksipuolista kuormitusta välttäen. Ohjeelle ei ole kuitenkaan ole ollut tieteellisiä perusteita.
"Nyt tämä asia on tutkittu ja tiedetään, että on toimittu oikein. Tutkimuksemme tukee näkemystä nousujohteisesta harjoittelusta", professori ja HUSin ortopedian ja traumatologian ylilääkäri Ilkka Kiviranta tiivistää.
Rasitusmurtumien ennaltaehkäisyksi Kiviranta suosittelee aiempien ohjeiden lisäksi säännöllistä luita ja lihaksia vahvistavaa liikuntaa, omantasoisissa ryhmissä harjoittelemista ja hyviä jalkineita.
Rasitusmurtumat varusmiehillä harvinaisia
Juuri julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin varusmiesten rasitusmurtumien määrää ja sijaintia sekä arvioitiin niiden riskit ja ennaltaehkäisyn vaikutukset.
Tutkimukseen koottiin ja analysoitiin tiedot yhteensä 4029 varusmieheltä, jotka olivat syntyneet vuosina 1969, 1974, 1979, 1984 ja 1989. Tutkittavat valittiin satunnaisesti Suomen väestörekisteristä. Varusmiespalveluun osallistuneiden esikyselylomakkeista ja terveysraporteista koottiin muut tiedot, joita olivat esimerkiksi ikä, pituus, paino, tupakointi, aiemmat sairaudet, tapaturmat ja fyysinen aktiivisuus ennen palvelukseen astumista.
"Kyselyt ovat säilyneet vuosikymmenet samoina, joten kyseessä on harvinainen aineisto terveistä ihmisistä", Kiviranta sanoo.
Tutkimuksessa selvisi, että rasitusmurtumia tuli 4029 varusmiehestä 44 eli reilulle yhdelle prosentille. Rasitusmurtumia ilmeni useimmiten jalkapöydässä tai sääriluussa ja niitä saatiin enimmäkseen ensimmäisten kolmen palvelukuukauden aikana. Niiden vuoksi menetettiin kaiken kaikkiaan 1359 harjoituspäivää sairauslomien tai kuntoisuusluokan vaihdon vuoksi.
Alokkailla, jotka olivat olleet fyysisesti aktiivisia ainakin kaksi kertaa viikossa ennen varusmiespalvelustaan, oli huomattavasti harvemmin rasitusmurtumia varusmiesajallaan. Säännöllinen fyysinen harjoittelu esti siis tehokkaimmin rasitusmurtumia. Eniten rasitusmurtumia saivat puolestaan ennen varusmiespalvelua vähiten liikkuneet.
"Rasitusmurtumien alhainen ilmaantuvuus varusmiespalveluaikana, kertoo siitä, että ainakaan niiden kannalta ei fyysinen harjoittelu ole liian raskasta", Ilkka Kiviranta kertoo.
Mikäli varusmies tulee lääkärin vastaanotolle lihas- tai luustokipujen vuoksi, tutkijat suosittelevat aina rasitusmurtuman mahdollisuuden selvittämistä joko röntgen- tai magneettikuvauksin. Rasitusmurtumat voivat olla väsymismurtumia, joissa normaali luu murtuu liiallisen kuormituksen seurauksena tai murtumia, joissa normaali kuormitus aiheuttaa heikkoon luuhun murtuman.
Lievimmät rasitusmurtumat paranevat itsestään, mutta pahimmillaan vaiva voi kestää pitkiäkin aikoja. Varusmiehillä rasitusmurtumat johtavat yleensä vapautukseen fyysisestä harjoittelusta ja monet voivat olla riskissä saada niitä myöhemminkin varusmiespalvelunsa aikana.
Ilkka Kiviranta on tunnettu rustoihin kohdistuvasta tutkimustyöstään jo 40 vuoden ajalta ja hän on kehittänyt parhaillaan kaupallisessa kehitysvaiheessa olevan rustovaurioiden korjausistutteen. Hänet palkittiin perusopetusjakson kehitystyöstä 2017.
Linkki artikkeliin
Meilahden kampuksella tuotetaan vuosittain noin 2000 uutta tieteellistä julkaisua. Juuri julkaistu -juttusarjassa uutisoidaan pieni otos näistä artikkeleista. Tavoitteena on esimerkein avata Meilahden kampuksen tutkimuksen laajaa kirjoa ja tuoda terveystieteellistä tutkimusta lähemmäksi ihmisten arkea.
Teksti: Teija Riikola