Erikoislääkäri Vesa Lindström hematologian poliklinikalta väitteli Tampereen yliopistosta 22.11. 2019 Väitöskirjan aiheena oli “Severe Pneumococcal Infections and Vaccination in Patients with Hematological Malignancy”.
Hematologista maligniteettia sairastavien potilaiden riski sairastua Streptococcus pneumoniaen aiheuttamiin vakaviin invasiivisiin pneumokokki-infektioihin (IPI) on suuri. Näitä infektioita ovat sepsis, keuhkokuume ja aivokalvontulehdus. IPI:in liittyy tässä korkean riskin potilasryhmässä huomattava sairastavuus ja kuolleisuus. Hematologista maligniteettia sairastavien potilaiden IPI:a koskevaa väestöpohjaista tutkimustietoa on vähän.
Nykyään käytettävien pneumokokkirokotteiden teho IPI:a vastaan hematologista maligniteettia sairastavilla on alentunut. Kroonista lymfaattista leukemiaa (KLL, kypsien B-lymfosyyttien pahanlaatuinen tauti) sairastavilla potilailla pneumokokkipolysakkaridirokotteet ovat toistaiseksi osoittautuneet tehottomiksi. T- soluista riippuvaiset konjugaattirokotteet ovat immunogeeniselta teholtaan parempia ja pystyvät muodostamaan immunologisen muistin. Osalle KLL-potilaista konjugaattirokotteet tuottavat suojaavan vasta-ainevasteen IPI:a vastaan.
Väitöskirjatyön tavoitteena oli arvioida suomalaisilla hematologista maligniteettia sairastavilla potilailla IPI:n ilmaantuvuutta ja serotyyppijakaumaa sekä pneumokokkirokotteiden serotyyppikattavuutta. KLL-potilailla tavoitteena oli selvittää pneumokokkivasta-aineiden säilymistä seitsemän serotyypin konjugaattirokotuksen jälkeen sekä arvioida 23 serotyypin polysakkaridirokotteen tehoa, kun tehosteannos annettiin viiden vuoden kuluttua konjugaattirokotteesta. Lisäksi selvitettiin tryptofaania katalysoivan ja T-solujen toimintaa heikentävän indoleamiini 2,3-dioksigenaasi -entsyymin (IDO) aktivaatiota ja ekspressiota sekä sen mahdollista vaikutusta seitsemän serotyypin konjugaattirokotteen rokotevasteeseen KLL-potilailla.
IPI:n ilmaantuvuus yhden vuoden kuluessa hematologisen maligniteetin diagnoosista oli 3.8 per 1000 henkilövuotta. Suurin ilmaantuvuus oli multippelia myeloomaa sairastavilla potilailla, joiden riski sairastua IPI:iin oli 2.7-12 kertainen muihin hematologisiin maligniteetteihin verrattuna. Yleisimmät IPI-tapausten pneumokokkiserotyypit olivat 14 ja 6B. Serotyyppien jakauma erosi hieman muun aikuisväestön serotyyppijakaumasta. Kolmentoista serotyypin konjugaattirokote kattoi 57% IPI:n aiheuttaneista kannoista ja 23 serotyypin polysakkaridirokote 64%. Kumpikaan rokote ei kattanut 32 % kannoista.
Viiden vuoden kuluttua seitsemän serotyypin konjugaattirokotuksesta ei todettu tilastollisesti merkittävää eroa 24 KLL-potilaan ja kahdeksan verrokkipotilaan pneumokokkivasta-ainepitoisuuksissa. Kuutta serotyyppiä kohtaan vasta- ainepitoisuudet olivat KLL-potilailla matalampia kuin verrokkipotilailla. Näistä neljää serotyyppiä kohtaan vasta-ainepitoisuudet laskivat lähes 50%.
Kahdenkymmenenkolmen serotyypin polysakkariditehosterokotteella vain 10- 15% KLL-potilaista sai merkittävän rokotevasteen seitsemän serotyypin konjugaattirokotteen sisältämiä serotyyppejä kohtaan. Verrokkipotilaiden vasta- ainepitoisuudet olivat merkitsevästi korkeampia neljälle konjugaattirokotteen ja kahdelle mitatulle polysakkaridirokotteen sisältämille serotyypeille.
IDO:n aktiivisuus ja ekspressio määritettiin 49 KLL-potilaalta ja 24 verrokilta. KLL-potilaiden IDO:n aktiivisuus oli merkitsevästi korkeampi kuin verrokeilla. IDO:n ekspressio pahanlaatuisia B-soluja edustavissa veren mononukleaarisissa soluissa oli KLL-potilailla kuitenkin merkitsevästi alentunut. Tämä viittaa siihen, että KLL-potilaiden suurentunut IDO:n aktiivisuus on peräisin muista soluista kuin pahanlaatuisista B-soluista. Rokotevasteisiin lisääntyneellä IDO:n aktiivisuudella ei havaittu olevan vaikutusta.
Yhteenvetona, pneumokokkirokotteiden serotyyppikattavuus hematologista maligniteettia sairastavilla potilailla vaikuttaa olevan matalampi kuin muulla väestöllä. Pneumokokkikonjugaattirokotteen avulla suojaavan rokotusvasteen invasiivista pneumokokki-infektiota vastaan saaneiden KLL-potilaiden vasta-aineiden todettiin säilyvän vähintään viiden vuoden ajan. KLL-potilaat eivät kuitenkaan pysty muodostamaan normaalisti toimivia muisti B-soluja konjugaattirokotteen turvin. Näin ollen 23 serotyypin pneumokokkipolysakkariditehosterokote ei ole hyödyllinen osana KLL-potilaiden rokotusohjelmaa.
Väitöskirja on luettavissa kokonaisuudessaan
täältä