Terho ja Sisko Marttinen ovat jakaneet kaiken, myös munuaiset. Sisko Marttinen luovutti toisen munuaisensa miehelleen Terho Marttiselle ja pariskunnan elämä on palannut normaaleihin uomiin vaikeiden vuosien jälkeen.
"Elinsiirtotarinani on pitkä, siitä on noin 30 vuotta, kun minulla diagnosoitiin munuaisissa IGA-nefropatia. Tautia seurailtiin ja se pysyi pitkään hyvin kurissa", kertoo Terho Marttinen sairastumisestaan.
Vaikea sairaus sai ikävän käänteen lokakuussa 2015 Viron matkalla, kun Terholle tuli hieronnan yhteydessä räjähtävä päänsärky, joka todettiin sairaalassa aivoverenvuodoksi.
"Siinä meni lopullisesti munuaiset ja kolme kuukautta olin pilven reunalla. Jouluksi pääsin kotiin. Jouduin opettelemaan kävelyn ja puhumisen uudelleen ja dialyysihoidot alkoivat Lohjan sairaalassa," kertoo Terho.
Terho kuntoutui dialyysissä niin hyvin, että nefrologi esitti mahdollisuutta elinsiirrolle. Niin Terho jäi siirtojonoon odottelemaan munuaista ja samalla alettiin selvittämään, sopisiko joku lähisukulainen mahdollisesti munuaisen luovuttajaksi.
Omaisluovutus
Puoliso Sisko Marttinen ei ensin tiennyt, että myös hän voisi luovuttaa munuaisen Terholle.
"Ajattelin, että luovuttajan pitää olla verisukulainen. Erään kerran satuin lukemaan lehdestä jutun puolisosta, joka oli luovuttanut oman munuaisensa. Otin yhteyttä nefrologiin ja niin alettiin tutkia myös minun mahdollisuuttani olla luovuttaja", kertoo Sisko.
Siskon soveltuvuutta elinluovuttajaksi tutkittiin vuoden verran. Samaan aikaan Terhon dialyysihoidot jatkuivat Lohjan sairaalassa. Siskon veriryhmä, kudostyyppi ja valkosolut tutkittiin. Samoin kartoitettiin hänen munuaistensa toimintakyky sekä keuhkojen ja sydämen kunto, sillä ennen elimen luovutusta haluttiin varmistaa munuaisen sopivuuden lisäksi myös se, että Siskon keho kestää yhden munuaisen varassa. Tutkimukset etenivät vaihe vaiheelta.
"Minua jännitti aina joka tutkimuksen jälkeen, että onnistuuko tämä, menemmekö eteenpäin," kertoo Sisko.
Sisko sanoo saaneensa paljon tietoa elinluovutuksesta ja hänen haluaan toimia elinluovuttajana varmistettiin joka käänteessä.
"Lähdin luottavaisin mielin mukaan prosessiin, sillä sain valtavan paljon tietoa elimen luovutuksesta ja tiesin, että olisi hyvin pieni riski, että tästä tulisi minulle myöhemmin ongelmia", kertoo Sisko.
Vihreää valoa
Lopulta Sisko todettiin sopivaksi luovuttajaksi ja elinsiirto sai vihreää valoa. Terho sai uuden munuaisen 1.3.2017.
Siirtopäivänä Siskon toinen munuainen poistettiin ensin tähystysleikkauksella. Elin vietiin viereiseen leikkaussaliin, jossa se siirrettiin Terholle. Sisko ja Terho toipuivat hyvin leikkauksesta.
"Kun pääsimme kotiin, alkoi kuntoutus ja jo muutan viikon kuluttua pystyimme tekemään kävelylenkkejä. Välillä tuli tosin takapakkia ja sain pienen hyljintäreaktion, mutta onneksi toivuin siitä," kertoo Terho.
Molempien mielestä omaisluovutus oli sinänsä helppoa, sillä päivä oli tiedossa ja luovutuspäivänä voitiin varmistaa, että kumpikin heistä on hyvässä kunnossa.
Uusi lehti elämässä
Elinsiirron jälkeen molempien elämä yhden munuaisen varassa on jatkunut laadukkaana. Urheilullisen pariskunnan toipumista on auttanut myös hyvä peruskunto. Molemmat ovat seurannassa ja Terho syö hyljinnänestolääkkeitä.
"Jos kaikki on hyvin, niin seurannat harvenevat. Nyt on labroissakin parhaat tulokset kuin huippu urheilusuorituksessa," myhäilee Terho.
Sisko sanoo, ettei huomaa elämänsä muuttuneen elinluovutuksen jälkeen.
"Kaikkinensa tuntuu uskomattomalta, miten suuri panostus meihin on tehty. Elinluovutus oli positiivinen kokemus ja olen erittäin onnellinen, että toimin omaisluovuttajana, sillä siirtojonossa elintä olisi voinut joutua odottamaan pitkään", sanoo Sisko.
Elinluovutuksen ja elinsiirron teemaviikkoa vietetään 7. - 13. lokakuuta 2019 ja Euroopan elinsiirtopäivää 12. lokakuuta 2019.