Lasten sydänleikkausten hoitotulokset ovat parantuneet merkittävästi, eikä myöhemmin elämässä esiintyviä äkkikuolemia juurikaan enää ole. Toimenpiteet ovat kuitenkin edelleen elimistölle vaativia, joten pitkäaikaisseuranta on tärkeää.
HUS:n Lastenklinikassa on selvitetty vuosien 1953 - 2009 välillä lapsille tehtyjen synnynnäisten sydänvikojen leikkausten tuloksia. Sydänleikattujen elinajan ennuste oli parantunut kauttaaltaan ja suurimmalla osalla se on sama kuin verrokkiväestöllä.
Kehitys on ollut nopeaa, sillä vuosina 1953 - 1989 leikattujen lasten elinajanennuste oli 10 vuotta lyhyempi kuin väestöllä keskimäärin ja 45 vuoden ikään selviytyi 78 prosenttia potilaista. Vaikeimpia sydäntoimenpiteitä läpikäyneiden, kuten valtasuonten transpositio tai Fallot’n tetralogia, kohtaloksi koitui usein varhainen äkkikuolema.
– Nykyisin nämä potilaat elävät yhtä pitkään kuin terveet, eikä myöhäisempiä äkkikuolemia edellä mainituissa vioissa yleensä enää ole. Nykyisin voi myös sanoa, että esimerkiksi eteisväliseinän sulkemisen kokeneet lapset elävät yhtä pitkään kuin terveet, ylilääkäri Eero Jokinen sanoo HUS:n Lastenklinikalta.
Syy äkkikuolemien loppumiseen löytyy uudesta leikkausmenetelmästä. Lisäksi sydänlihas suojataan leikkauksen aikana ja leikkauksen jälkeinen hoitokin on kehittynyt.
Lasten sydänleikkaukset on keskitetty HUS:n Lastenklinikalle 2000-luvulta lähtien, jossa tehdään vuosittain 300 sydänleikkausta tai -katetrisaatiota. Leikkausten määrä kasvaa jatkuvasti, sillä lapsille voidaan tekniikoiden kehittyessä tehdä yhä vaativampia toimenpiteitä. Potilaan pitkäaikaisennusteeseen vaikuttaa sydänvian vaikeusaste, ja nykyisin huonoiten selviävät potilaat, joilla on yksikammioinen sydän.
– Vain kaikkein vaikeimpia sydänvikoja sairastavien lasten ennusteessa on vielä parantamisen varaa.
Sydänleikkausten jälkeinen seuranta tärkeää
Sydänleikattujen lasten jatkoseuranta tehdään lapsen kotiseudulla, ja HUS:n Lastenklinikassa tehdyn tutkimuksen tulokset puoltavatkin seurannan merkitystä.
Lapsena sydänleikatut sairastuvat nimittäin keskimääräistä herkemmin aivoverenkiertohäiriöihin ja hengityselinsairauksiin, kuten keuhkokuumeeseen. Heiltä on myös yllättäen löytynyt verrokkiryhmää suurempi syövän esiintyvyys.
– Oletamme, että nämä sairaudet johtuvat sydämeen tehdyistä tutkimuksista ja säderasituksesta. Tässäkin on tapahtunut kehitystä. Potilas saa huomattavasti vähemmän säteilyä kuin aiemmin, ja osa tutkimuksista tehdään nykyisin ultraäänilaitteilla. Uskon, että nykypotilaiden sairastuvuus on näiden muutosten ansiosta huomattavasti pienempi, Eero Jokinen sanoo.
Seurantatutkimuksen tekee mahdolliseksi Suomen ainutlaatuinen sydänrekisteri, josta tiedot lasten sydänleikkauksista pystyttiin keräämään yhteen tietokantaan. Tutkimusrekisterissä on tiedot yli 11 500 potilasta, joille on tehty yli 14 000 leikkausta.
Lasten sydänleikkausten keskittämisen seurauksena HUS:iin kertyy entistäkin enemmän niin rekisteröitävää tietoa kuin osaamistakin. Jokinen lupaa, että tulossa on lisää tästä suuresta datasta analysoitua, diagnoosikohtaista tietoa potilaiden elämänlaadusta ja eloonjäämiseen vaikuttavista tekijöistä.
Meilahden kampuksella tuotetaan vuosittain noin 2000 uutta tieteellistä julkaisua. Juuri julkaistu -juttusarjassa uutisoidaan pieni otos näistä artikkeleista. Tavoitteena on esimerkein avata Meilahden kampuksen tutkimuksen laajaa kirjoa ja tuoda terveystieteellistä tutkimusta lähemmäs ihmisten arkea.
Teksti: Teija Riikola