Tatuointien yleisyys yllätti tutkijat. Tatuointeja ei suositella kroonisia ihotauteja sairastaville ilman ihotautilääkärin arviointia.
Tatuointeja näkee katukuvassa, mutta niiden yleisyys yllätti tähän mennessä laajimman tatuointiselvityksen tehneet ihotautilääkärit.
Tutkimuksen viiden maan aikuisista peräti 18,5 prosentilla on tatuointi, yleisimmin 25–34-vuotiailla. Naisilla tatuoinnit ovat pari prosenttiyksikköä yleisempiä kuin miehillä. Tatuointeja oli Yhdysvalloissa 31,5 prosentilla, Brasiliassa 22,3 prosentilla, Ranskassa 18 prosentilla sekä Kiinassa ja Venäjällä 12 prosentilla.
Suomalaisilla 15–29-vuotiailla 13 prosentilla oli tatuointi vuoden 2009 Nuorisobarometrin mukaan.
”Arvioin, että nykyisin suomalaisilla aikuisilla 15–20 prosentilla on yksi tai useampi tatuointi”, HUS Iho- ja allergiasairaalan ihotautien erikoislääkäri, dosentti Nicolas Kluger sanoo. Hän on selvittänyt tatuointien yleisyyttä ja haittavaikutuksia yhdessä ranskalaiskollegoidensa kanssa.
Yleisimmät syyt ottaa tatuointi on juuri julkaistun tutkimuksen mukaan jonkin tärkeän rajapyykin ylittäminen, itsen koristelu, yksilöllisyys, rakkauden tai kiintymyksen ilmaiseminen ja itseilmaisu. Näissä vastauksissa oli jonkin verran vaihtelua maittain ja sukupuolittain.
Suomalais-ranskalainen tutkimus julkaistiin arvostetussa Journal of the European Academy of Dermatology and Venereology (JEADV) -tiedelehdessä. Tutkimus tehtiin vuosien 2018 ja 2019 vaihteessa sähköpostikyselynä 11 000 yli 18-vuotiaalle, jotka täyttivät tietyt sosio-demografiset kriteerit.
Haittana usein allergiset reaktiot
Tatuointien haittavaikutuksista on vähän tietoa. Kluger on selvittänyt Google Trendsin avulla, minkälaista tietoa tatuointien haitoista on eniten haettu. Yleisimmät haut liittyvät tatuointien aiheuttamiin allergisiin reaktioihin ja infektioihin.
Kluger on käytännön työssään havainnut, että juuri punasävyiset tatuointimusteet aiheuttavat allergisia reaktioita.
”Tällöin tatuoitu kohta kutisee, on kivulias tai tulehtunut ja mikäli tatuointi on tehty muutenkin huonosti, alue voi jopa märkiä ja sen hoitoon tarvitaan antibioottikuuri. Harmia voi syntyä myös siitä, ettei tatuoitu kohta arpeudu infektion jälkeen hyvin”, Nicolas Kluger kertoo.
Lisäksi tiedetään, että tatuoinnit lisäävät haittavaikutusten riskiä kroonisia ihotauteja sairastavilla.
”Atopiaa sairastavien iholla on usein normaalia enemmän stafylokokkia, joka altistaa tatuoidun kohdan tulehtumiselle. Ihotaudeissa käytetty kortisonihoito voi puolestaan vähentää vastustuskykyä ja näin altistaa mahdollisille infektioille”, Kluger sanoo.
On myös mahdollista, että ihotauti, kuten psoriasis, vitiligo tai punajäkälä, leviää tatuoituun kohtaan.
HUS oli Klugerin johdolla mukana myös toisessa suomalais-ranskalaisessa tutkimuksessa, jossa selvitettiin tatuointien haittavaikutuksia psoriasista sairastavilla. Tämä yli 2000 psoriaasi-potilaan monikeskustutkimus julkaistiin myös JEADV-lehdessä.
Psoriaasia sairastavista 6,6 prosentilla oli tatuointien aiheuttamia ihokomplikaatioita, kuten vesirakkuloita, kutinaa ja allergisia oireita. Niillä, joilla oli taudin hoito meneillään tatuoinnin ottamisen aikoihin oli eniten haittavaikutuksia.
Tatuointi on hyvä aloittaa varoen
”Tatuoinnin ottamista ei tule kenenkään tehdä impulsiivisesti. Kun iho on kunnossa, voi tatuoinnin ottaa varovasti pienellä alueella kokeillen”, Kluger sanoo.
Kluger neuvoo kroonista ihotautia, kuten atooppista ihottumaa tai psoriasista sairastavia keskustelemaan ensin ihotautilääkärin kanssa ja ainakin siirtämään tatuointi aikaan, jolloin ihotauti on rauhoittunut.
”Pieniltäkin tuntuvista haittavaikutuksista saattaa kehkeytyä iso ongelma: kutina tai pienen alueen kipu saattaa aiheuttaa unettomuutta ja sitä kautta peräti masennusta”, Kluger muistuttaa.
Linkit tutkimusartikkeleihin:
Meilahden kampuksella tuotetaan vuosittain noin 2000 uutta tieteellistä julkaisua. Juuri julkaistu -juttusarjassa uutisoidaan pieni otos näistä artikkeleista. Tavoitteena on esimerkein avata Meilahden kampuksen tutkimuksen laajaa kirjoa ja tuoda terveystieteellistä tutkimusta lähemmäksi ihmisten arkea.
Teksti: Teija Riikola