Maitoallergia ohittuu yleensä varhaislapsuudessa. Mikäli maitoallergia jatkuu lähelle kouluikää, voidaan lääkärin seurannassa kokeilla siedätyshoitoa maidolla.
Ruoka-allergiat ovat lisääntyneet ja lehmänmaitoallergia on yksi yleisimmistä: 2–3 prosenttia imeväisikäisistä ja puolisen prosenttia vanhemmista lapsista kärsii siitä.
Maitoallergian oireita ovat ihottuma, oksentelu, ripuli ja hengitystien oireet ja niitä saattaa ilmetä jopa hyvin pienistäkin maitomääristä.
Maitoallergiaa hoidetaan lääkärin ohjeiden mukaan poistamalla ruokavaliosta maitoproteiini. Maitoallergia paranee usein kasvun myötä itsestään ja maitoproteiini voidaan palauttaa ruokavalioon.
Mikäli maitoallergia ei ole kasvun myötä ohittunut, on kokeiltu ruokasiedätystä maidolla, josta on pienissä tutkimuksissa saatu lupaavia tuloksia.
Siedätettäessä allergeenia annetaan vähitellen suurenevina annoksina, jolloin elimistö oppii vähentämään liiallista reaktiotaan allergeeniin.
Tällä hetkellä ruokasiedätys on kokeellista hoitoa.
Juuri julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin siedätyshoidon onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä sekä vaikeiden allergisten reaktioiden riskitekijöitä hoidon aikana.
Vasta-ainetasot ennustavat reaktiota
Yhteensä 296 IgE-vasta-ainevälitteistä lehmänmaitoallergiaa sairastavaa yli viisivuotiasta osallistui maitosiedätykseen 11 vuoden aikana HUS Iho- ja allergiasairaalassa ja Tampereen yliopistollisessa sairaalassa.
Tutkimuksen perusteella nyt tiedetään, miten lapsen maitoallergian vasta-ainetaso ennustaa hoidon onnistumista sekä millaiset sivuvaikutukset liittyvät suurentuneeseen riskiin saada vaikea allerginen reaktio.
- Tämä tieto auttaa meitä arvioimaan vasta-ainetason perusteella, keille siedätyshoito kannattaa aloittaa ja keitä ovat riskipotilaat, kertoo lastentautien erikoislääkäriksi erikoistuva lääketieteen lisensiaatti Tiina Kauppila, HUSin Iho- ja allergiasairaalasta.
Tutkimus on ensimmäinen osa hänen väitöskirjatyötään.
Matala maitovasta-ainetaso siis ennustaa maitoallergian paranemista siedättämällä tai itsestään. Tosin, koska kyseessä ei ole kontrolloitu tutkimus, ei voida sanoa, kuinka moni lapsi olisi kasvanut ulos maitoallergiastaan ilman siedätystä.
Yleisimmät syyt maitosiedätyksen keskeyttämiseen olivat puolestaan muun muassa ylävatsakipu, pahoinvointi, oksentelu, nielemisvaikeus, hengitystieoireet tai anafylaktinen reaktio.
Hengitystieoireet olivat vahvasti yhteydessä korkeampaan maito IgE-vasta-ainetasoon ennen siedätyksen alkua, mutta ruuansulatuskanavaan liittyvillä oireilla ei vastaavaa yhteyttä havaittu.
- Tutkimus tarjoaa käytännöntietoa maitosiedätystä harkitseville perheille onnistumisen todennäköisyyksistä. Siedätyshoitojen sivuvaikutukset ovat yleisiä ja hoito vaatii perheiltä sitoutumista, Kauppila kertoo.
Laajin seurantatutkimus
Kotona päivittäin juotavien maitoannosten määrää lisättiin tutkimuksessa noin viikoittain neljän kuukauden ajan aina 2 desilitran tavoiteannokseen.
Samanaikaisesti lapset ottivat päivittäin antihistamiini-allergialääkettä.
Lopulta 56 prosenttia tutkimukseen osallistuneista lapsista pystyi jatkamaan päivittäistä maidon juomista yli 2 desilitran ja 18 prosenttia alle 2 desilitran annoksella. Loput lapsista ei juonut maitoa lainkaan.
Tietoa kerättiin kolmessa vaiheessa: kolme kuukautta ja vuoden kuluttua maksimiannoksen jälkeen sekä maidon juonnin keskeytysten yhteydessä.
Kaikkien potilaiden tilanne käytiin vielä läpi vuosien 2016 ja 2017 aikana kyselylomakkeella tai puhelimitse.
Tämä ei-satunnaistettu, avoin seurantatutkimus tehtiin vuosien 2005-2017 aikana. Poikkileikkausaineiston keräsivät HUS ja Tampereen yliopisto yhdessä. Julkaisu valittiin toukokuun lehden Editor´s Choice-artikkeliksi.
Kauppilan seuraavat artikkelit käsittelevät maitoallergikkojen elämänlaatua ja maitoaltistumisen vaikutusta veriarvoihin ja vasta-aineisiin, jolloin saadaan tarkempaa tietoa siedätyksen vaikutuksista maitoallergiaan.
Meilahden kampuksella tuotetaan vuosittain noin 2000 uutta tieteellistä julkaisua. Juuri julkaistu -juttusarjassa uutisoidaan pieni otos näistä artikkeleista. Tavoitteena on esimerkein avata Meilahden kampuksen tutkimuksen laajaa kirjoa ja tuoda terveystieteellistä tutkimusta lähemmäksi ihmisten arkea.
Teksti: Teija Riikola